Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei auta sukupuolidysforiaani
01.09.2025 |
Tuntuu että en saa apua siihen.
Jos menen transpolille ja siinä tapauksessa että he eivät anna mun alottaa sukupuolenkorjausprosessia (pidän tätä aika todennäköisenä vaihtoehtona, mutta kuka tietää) niin saanko edes sieltä apua dysforian pois hoitamiseen. Olen nimittäin melko varmasti henkilö joka ei todellisuudessa ole transsukupuolinen mutta dysforiani on erittäin voimakasta, suorastaan itsetuhoisia ajatuksia aiheuttavaa. Jos transpolilla minut todetaan ei-transsukupuoliseksi, miten luulenkin asiassa käyvän, niin saanko mistään ikinä mitään apua dysforian pois hoitamiseksi? Tällä hetkellä käyn terapeutilla mutta en ole vielä ainakaan huomannut dysforian katoavan. Myös toinen terapeutti Sanoi että hänen kanssaan voisin jutella dysforiasta mutta en tiedä tulisiko sekään auttamaan. Mielialalääkkeet tuskin poistaa dysforiaa. Ajattelen vain että jos en ole transsukupuolinen niin pitäähän dysforia silloin saada jotenkin pois hoidettua, vaan mikään ei tunnu auttavan. Dysforiaa on ollut jo monta vuotta, tosin vähän erilaisena aiemmin. Vuonna 2024 tilanne pahentui todella paljon, sitä ennen se oli aivan toisenlaista mutta oli kuitenkin olemassa. Lapsena taas mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään negatiivisesta. Vasta murrosiässä. Lapsena ei koskaan.
Alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun elämä ei mene elämiseen vaan pelkkään suoraan sanottuna selviytymiseen. Tämä ei ole elämää. Silti tuntuu että kukaan ei pysty mua auttamaan. En tiedä haluaako kukaan edes yrittää auttaa. Mietin onko dysforian pois hoitaminen edes mahdollista kun näyttää siltä että minua ei voida auttaa niin hormonihoidoilla kuin keskusteluavullakaan kuin mielialalääkkeilläkään. Mikään ei tunnu dysforiaa poistavan. En tiedä mitä vaihtoehtoja jäljellä enää on.
Kommentit (581)
Nro 62:
Mielestäni ei voida puhua seksuaalisesta väkivallasta mun kohdalla, ennemmin seksuaalisesta häirinnästä tai joistain lievemmistä traumoista. Myös Kerran kadulla mun kimppuun yritettiin hyökätä, wn tiedä oliko raiskausyritys vai jotain muuta, pääsin kuitenkin pois joten muuta ei ehtinyt käydä. Että tuollaista on joo ollut joitain, mutta ei voida ehkä puhua seksuaalisesta väkivallasta. Oon myös lähetellyt mm. Miehille kuvia joka oikeastaan jollain tavalla häiritsee mua vieläkin, en enää sitä tee, mutta vähintään lievästi se joskus edelleen häiritsee mua. Kuitenkin tää kuvien lähettely muistaakseni tapahtui vasta sen jälkeen kun tilanne oli jo alkanut kriisiytymään, mutta se on voinut pahentaa ehkä asiaa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla todettu autismi tai asperger jossain muodossa? En kysele tosiaankaan kiusaamismielessä vaan siksi että kaikilla tapaamillani transhenkilöillä on ollut tähän mennessä tuo diagnoosi taustalla.
Minulla sama kokemus työelämän kautta nuorista. Tämä dysforiajuttu leviää nepsytyttöjen keskuudessa hurjasti.
Ei kannata kuitenkaan liikaa yleistää. Ehdoton valtaosa transsukupuolisista ei kuitenkaan ole autismin kirjolla, vaikka transeissa onkin enemmän autisteja kuin väestössä keskimäärin. Ja ehdoton valtaosa autisteista ei ole transsukupuolisia, vaikka se onkin autisteilla yleisempää kuin muulla väestöllä.
Mutta mikä siinä on, että niin monelle autistille on vaikea ymmärtää sukupuoliroolien merkitys yhteiskunnassa?
Vierailija kirjoitti:
Nro 50:
Lukemani mukaan joiltain ne kyllä poistaa sukupuolidysforian. Tai sellaisen kuvan olen saanut ainakin.
Nro 51:
Kiitoksia paljon. Olen siis 27v. Toivon että olet oikeassa ja voin päästä tämän yli.
Nro 52:
Ai, en tiennytkään. No se voi toki olla. Siis toki ne voi jotenkin liittyä toisiinsa.
Nro 53:
Joo, siis käyn ihan terapeutilla nyt mutta ei ole kelan terapia. Sellainen lyhyempi se on. Kuitenkin se pitäisi jatkuu ainakin jonnekin lokakuun tienoille ehkä vähän pidempäänkin emt, mutta ei ole siis se kelan terapia mutta siinä oon käynyt vuosia aiemmin kyllä. Ja joo voisihan sitä transpolille pyytää lähetteen, ongelma on vain juuri se pitkä matka ja vatsaongelmat siksi. Automatkat on vaikeita vatsan takia.
Nro 55:
Tiedän tilanteen isän kanssa olevan vaikea, meille molemmille sekä äidilleni että mulle. Kuitenkin en halua muuttaa omasta kodistani pois. Jos joku m
Siellä transpolilla ei selvitellä sun traumoja. Se on paikka, jossa selvitellään, voidaanko sulle antaa kehon sukupuolipiirteitä muokkaavia hoitoja.
Jatkan vielä 62:lle:
Niin siis tarkoitan seksuaalisella häirinnällä mm. sitä että mun alapäätä on kyllä kourittu baarissa joskus ja muuta tämmöstä.
65:
Aivan eli ei siis kannata mennä sinne? Tulee nimittäin nyt kahdenlaista neuvoa tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
65:
Aivan eli ei siis kannata mennä sinne? Tulee nimittäin nyt kahdenlaista neuvoa tässä asiassa.
No minusta nuo transhoidot ylipäätään eivät perustu tieteelliseen tutkimukseen, niin kuin lääketieteen pitäisi perustua. Sinulla on henkilöhistoriassasi aivan selviä kipupisteitä, joita olet tässä keskustelussa luetellut. Transpolilla ei hoideta niitä ongelmia (esim. traumoja), vaan selvitetään, voivatko he heidän kriteereillään antaa sinulle sukupuolipiirteitä muokkaavia hoitoja, eli hormoneja ja leikkauksia, vai ei. Ajatteletko, että voisit hormoneista ja leikkauksista saada apua noihin traumoihin, vai mitkä ovat ne asiat, joihin ajattelet transpolilta saavasi apua? Siis tokihan vastaus voi olla kohdallasi "kyllä", mutta pohdi nyt ihmeessä, miksi se olisi "kyllä".
Selvästi sinulla on todella vääristynyt käsitys siitä, mitä on olla nainen ja mikä on naisen ihmisarvo.
Minä olen sieltä milleniaalien loppupäästä. Isäni oli tietyissä asioissa myös misogynistinen ja altistuin jo lapsena netin sairaille aikuissisällöille ja median naisten objektifioinnille. Se oli kamalaa ja lamaannuttavaa, koska en samaistunut yhtään ja järkytyin "kohtalostani". Mutta silloin lapsuudessani ei vielä tuputettu tätä sukupuolikokemusteoriaa. En ole koskaan tietoisesti kokenut olevani nainen, tiedän vaan olevani. Näin se lähes kaikilla menee. Aloin kiinnittää huomioni naisiin, joita ihailin ja jotka tekivät mielestäni mahtavia asioita. Heitä on historia ja nykyaika täynnä, niin kirjoihin kirjoitettuna kuin myös ihan tavallista elämää kenenkään erityisesti huomaamatta eläen. Tee sinäkin niin. Haluan nyt, että opit ymmärtämään jotakin, mitä minäkin opin:
- Naiset ovat syntyneet naissukupuolen kehoon. Siinä kaikki. Kehosi on kahdesta samanarvoisesta vaihtoehdosta yksi. Se vaikuttaa siihen miltä kehosi näyttää, mitä toimintoja siihen kuuluu, ja mitä fyysisia heikkouksia mutta toisaalta etuja on vastakkaiseen sukupuoleen verrattuna. Seksin ja seksuaalisuuden ei tarvitse kuulua elämään vaikka koskaan jos se ei omalta tunnu. Itselle kesti kauan korjata käsitykset ja vääristymät omasta kehosta ja seksistä ja siitä millainen "pitäisi" olla ennen kuin se alkoi kiinnostaa (oikean ja turvallisen ihmisen kanssa).
- EI OLE erikseen "miesten aivoja" ja "naisten aivoja", saati persoonallisuuksia, tunteita, harrastuksia, mielenkiinnonkohteita, älykkyyttä, kyvykkyyttä tai potentiaalia. Tilastollisesti naisilla ja miehillä on eroja kaikissa noissa, mutta jos tilastoja ymmärrät, se tarkoittaa että keskimäärin naisilla on taipumusta joihinkin asioihin ja miehillä joihinkin. Ja erilaisten jakaumien käyrien kaltaisesti erilaisuutta mahtuu laidasta toiseen. Kun ottaa huomioon paljon ihmisiä on, "keskitasosta" vahvastikin poikkeavia yhteen suuntaan voi olla vaikka miljoonia. Eli niille, jotka sanovat ihmisillä olevan miesten tai naisten aivot tai mieli, hymähdän ja totean että minullapa on minun aivot: on piirteitä, ajatustapoja ja kiinnostuksen kohteita, joita monilla naisilla on; on piirteitä, ajatustapoja ja kiinnostuksen kohteita, joita monillla miehillä on.
- Lopeta median ja misogynisten miesten naiskuvalle vallan antaminen. Se ei ole todellisuutta. Etkö tiedä, että yhteiskunta on historiallisesti rajoittanut naisten mahdollisuuksia ja yhä edelleen naisia sosialisoidaan tiettyihin muotteihin, joita on hankala rikkoa? Sinä vain pahennat sitä. Anna minun olla ilman ennakkokäsityksiäsi, hemmetti. Ja sano tuo edellinen myös itse sille kriitikolle mielessäsi.
- Maailmassa on paljon miehiä, jotka arvostavat naisia. He ymmärtävät sukupuolten biologiset ja tilastolliset erot, mutta kohtaavat yksilöt yksilöinä. Vastaavasti on naisia. Lakkaa ajattelemasta itseäsi ja ihmisiä sukupuolen kautta ja ajattele jokaista yksilönä, itseäsikin. Tarvitsisit ympärillesi sellaisia turvallisia miehiä ja naisia.
- Oman kehosi jatkuva ajattelu ja toisten naisten halveksunta osoittaa tietynlaista narsistisuutta, mikä on kyllä eri asia kuin patologinen narsistinen persoonallisuus. Lueskele siitä ja ymmärrä, että sinun olisi tervettä kiinnostua enemmän muiden ihmisten YKSILÖLLISISTÄ ajatuksista ja kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä yksi ajatus. Jos ihmiset oikeasti syntyisivät väärään kehoon. Niin entä me fyysisesti sairaat ja vammaiset? Minulla on elinikäinen elämääni vaikeuttava sisäelimen toiminnan häiriö, joka näkyy myös jossain määrin ulospäin ja vaikuttaa siihen, millaisia ennakkokäsityksiä ihmisillä minusta on. Minua kiusattiin siitä lapsena ja inhosin itseäni sen takia. Mutta tämä nyt on vaan kehoni eikä se muuttamalla muutu miksikään niin, että vammaa ei olisi. Ehkä joskus tulevaisuudessa vaivaan saa hoidon elinsiirroilla, mutta ne myös tuovat kasan terveysongelmia, eikä kehon osan muutos muuta kehoani jostain väärästä oikeaksi. Hyväksyn siis asian kuin se on enkä anna sen rajoittaa omaa käsitystä itsestäni, muuten kuin tiedottamalla fyysiset rajani ja kehoni hyvinvoinnin edellytykset. Samalla rikon itse ne ennakkokäsitykset, mitä maailma istutti minunlaisista päähäni.
Olet vielä melko nuori. Itse alan vasta nyt viiskymppisenä nähdä selkeämmin ne asiat mitkä on vaikuttaneet mun psyykeeseen, siis tietenkin niista asioista mitä muistan. Valitettavasti lapsille jonkun toisen näkökulmasta vähäpätöinen lausahduskin voi vaikuttaa todella paljon. Me ollaan hauraita mutta toisaalta ihmeen kestäviä. Ja olen ihan varma että mistä tahansa traumasta on mahdollista päästä tolpilleen, oon tykännyt kuulla melkosia "ihmiskohtaloita".
Ja tuosta, kun et pysty sanomaan tiettyjä sanoja ääneen, älä yritäkään pakottaa itseäsi. Joskus pystyt jos pystyt tai sitten et. Itselläni on yksi trauma josta hyvin hyvin todennäköisesti en pysty koskaan puhumaan kellekkään, mutta hyväksyn sen. Mulla on nyt kuitenkin sisäinen rauha ja tärkeimmät asiat elämässä on kunnossa. Se riittää mulle.
51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
68:
Niin siis, minähän en tiedä kovin hyvin miten mua voitaisiin auttaa. Tiedän vain sen että toki haluaisin tulla ulkoisesti miehen näköiseksi, mutta niin kuin sanoinkin ongelma on hoitojen lopullisuus mikä mua pelottaa. Muutenhan se olisi varmasti yksi askel parempaan edes näyttää mieheltä, vaikka se ei historiaani poistakaan koskaan naisena, mikään ei sitä poista, ja tavallaan tämän takia haluankin kuolla. Joku vain sanoi sitä että siellä on asiantuntevampaa henkilöstöä dysforian hoitoon kun tavalliset terapeutit. Tai sitten tosiaan tavallinen terapeutti olis paras. Mä en tiedä. Kuitenkin jos transition saisi peruutettua (ei saa, kaikilta osin, vaikka fat distribution esimerkiksi onkin sellainen asia minkä saa takaisin testosteronin lopettaessa, mutta esim ääni jää pysyvästi matalaksi) niin sitten haluisin sen. Nyt kun sitä ei saa peruutettua niin se on todella iso riski mulle ottaa, sitä aina pelkään. Mutta toki sitä kovasti haluisin koska se olisi yksi pieni askel parempaan, silloin ainakin näyttäisin mieheltä eikä tarvis sitä hävetä että näyttää naiselta. Vaikka historiaa joutuukin aina häpeemään.
69:
Anteeksi mutta en voi tehdä kuten sinä teit, koska en ihaile ketään naista. Ainut joka tulee mieleen on Eva Dahlgren koska hän on maskuliininen, mutta en oikeastaan sillein häntäkään mutta hyvin lievästi sellainen saattaa helpottaa. En pysty muutoin ihailemaan naisia varsinaisesti. Ennen olin muuten bi, nykyään hetero eli tykkään vain miehistä koska en oikein pysty romanttisellakaan tavalla enää ihailemaan naisia. Ennen mulla oli ihan oikeasti naispuolisia ihastuksia. Nykyään mua vaan oksettaa ne enkä halua koskeakaan naiseen siinä mielessä.
Muutoin viestiisi vastatakseni, selvä, en oikein osaa sanoa tämän enempää. En todellakaan tiedä mitä tuohon muuta voi vastata. En pysty ajatella niin kuin haluaisit minun ajattelevan ja niin kuin mun pitäisi ajatella. Siihen tarvitsen erittäin pitkäaikaista terapiaa/keskusteluapua.
Voisiko olla että oot kokenut jonkun vääryyden jota et ole tunnistanut tai osannut käsitellä? Sitten olet ottanut se niskoillesi ja projisoinut sen tuoksi vilaksi naiskehoa kohtaan. Vääryyden syyllinen mielessäsi on naiskeho? Vaikka todellisuudessa syyllinen on joku muu asia.
Kuulostaako sekavalta? Meinaan, luulen että lapset ei käsitä useinkaan kokemiaan ikäviä juttuja ja syyllistyvät.
En nyt tarkota että maailmassa olisi pulmusia ja pahiksia, tietenkin me kaikki tehdään virheitä, mutta saatetaan niistä vääristä asioista ottaa syyllisyyttä kun ei ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
71:
Joo, kiitos. Oisin sen takia halunnut pystyy sanomaan ne ääneen koska muutenhan en koskaan saa sitä apua niihin jos en pysty puhumaan terapeutille siitä. Mutta juu. En oikein usko tämän koskaan helpottavan. Musta tuntuu että mulle ainoa vaihtoehto alkaa olla itsemurha. Se olisi ainakin helpotus. Toisaalta olen kyllä aika pelkuri että tuskin siihen pystyn vaikka kuinka haluisinkin
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin miksi et haluaisi olla nainen. Naisia koko ajan esineellistetään. Kaikki pyörii naisten rintojen, perseiden ja alapään ympärillä. Tätä on kaikkialla. Mainokset, elokuvat, keskustelupalstat yms. Naisten ulkonäköä jatkuvasti vertaillaan ja kommentoidaan. Esimerkiksi jos joku nainen tekee jotain positiivisesti merkittävää niin tietenkin hänen ulkonäköäänkin pitää kommentoida vaikka se ei liittyisi mitenkään mihinkään. Naiset joutuvat kestämään seksuaalista häirintää ja kommentointia.
Itse vihaan rintojani. Haluaisin leikkauttaa ne pois koska ne aiheuttavat mulle ongelmia ja lisäksi ne ovat minulle aivan turhat.
En yhtään ihmettele miksi tytöt ja naiset haluaisivat olla mieluummin miespuolisia.
Meidän naisina pitää seistä yhtenä rintamana tällaista vastaan. Se että haluamme olla
miehiä ei auta yhtään. Ei meitä eikä ketään muutakaan. Me tehdään asioita ja ollaan olemassa omina itsenämme, emmekä sukupuolen edustajina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Transpolilla ei tarjota terapiaa, vaan siellä selvitellään, voivatko he omilla kriteereillään antaa sulle sukupuolipiirteitä muokkaavia hoitoja. Siellä on tutkimusjakso, mutta ei terapiaa. Transhoidot eivät saa kaikkia naisia automaattisesti näyttämään miehiltä. Osa toki näyttää miehiltä, mutta moni näyttää... no, en viitsi kirjoittaa suoraan, mitä ajattelen, koska mielestäni se menee jo vähän vyön alle.
Sukupuolipiirteitä muokkaavilla hoidoilla saa toki muutoksia, mutta etukäteen ei tietä, millaisia muutoksia. Rinnat voi leikata pois, mutta lopputulos ei useinkaan muistuta miehen rintaa. Ääni madaltuu, mutta ei välttämättä miestyyppiseksi. Karvoitusta kasvaa, mutta ei välttämättä niin kuin haluat. Hiukset voivat lähteä. Luusto, eli lantio, pituus, pääsi koko, käsiesi koko jne., se pysyy entisellään. Tähän en nyt kirjoita mitään niistä negatiiivista vaikutuksista, joita leikkauksilla ja väärän sukupuolen hormoneilla on lopuksi ikää. Voin kirjoittaa, jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla todettu autismi tai asperger jossain muodossa? En kysele tosiaankaan kiusaamismielessä vaan siksi että kaikilla tapaamillani transhenkilöillä on ollut tähän mennessä tuo diagnoosi taustalla.
Minulla sama kokemus työelämän kautta nuorista. Tämä dysforiajuttu leviää nepsytyttöjen keskuudessa hurjasti.
Ei kannata kuitenkaan liikaa yleistää. Ehdoton valtaosa transsukupuolisista ei kuitenkaan ole autismin kirjolla, vaikka transeissa onkin enemmän autisteja kuin väestössä keskimäärin. Ja ehdoton valtaosa autisteista ei ole transsukupuolisia, vaikka se onkin autisteilla yleisempää kuin muulla väestöllä.
Mutta mikä siinä on, että niin monelle autistille on vaikea ymmärtää sukupuoliroolien merkitys yhteiskunn
En osaa sanoa. Mä oon autistinen mutta sukupuoliasiat on mulle selkeät. Voi olla että autistin on vaikea ymmärtää että meille syötetään puppua, eli uskoo jos koulussa opetetaan jotain wokellusta? Itse en sovi tiettyyn naisen rooliin, oon aika miesmäinen, mutta ei mun silti oo koskaan tarvinnu miettiä mitä sukupuolta oon tai ei oo ollu mitään sukupuolidusforiaa. -sivusta
73:
Miksei sekin olis mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan nyt näin koska tää sivu on paska hahah :D
Eli nro 36:
En ole kokeillut kehollisia menetelmiä mitä ne sitten tarkoittaakaan. Ainut kehollinen asia mitä teen on lenkkeily (kävely siis). Ja ei, ei kai ole mitään sellaista seuraa, ihmiset joiden kanssa yleensä lähinnä vietän aikaa on perhe. Kavereita en ole nähnyt pitkään aikaan. Toki joskus vaikka äidin kanssa ollessa saattaa sukupuoliteema unohtua hetkeksi, tai youtubea katsoessa. Mutta ei kovin pitkäksi ajaksi. Jokapäiväistä tämä kuitenkin ihan on.
Nro 38:
Niin, voisihan sitä pyytää. Kuitenkin poliklinikka on suhteellisen kaukana musta, eli automatka on sillä tavalla pitkä että en tiedä onko se kuinka mahdollista mun tilanteessa (vatsaongelmat eli pitää olla mahdollisuus päästä vessaan joten pidemmät automatkat vaikeita). En siis asu Helsingissä mutta tässä sanotaan nyt vaikka kerava espoo Vantaa akselilla, t
Hommaa pillerit. Sellaiset ettei menkkoja tule joka kk. Se on vaikea sanoa mikä on sukupuoli identiteetin ongelmaa ja mikä pakko ajatuksia. Vrt ystäväni lapsi koki että hänen jalkansa pitää amputoida kun se ei kuulu hänen kehoonsa. . .
Vierailija kirjoitti:
Ap, minua kiinnostaisi, minkä ikäinen olet?
Oman kokemukseni mukaan voi olla vaikeaa havaita millaisessa ympäristössä on kasvanut. Mutta meidän käsityksiin vaikuttaa myös niiden ihmisten puheet jotka ovat ympärillämme.
Tämä koko rakennelma on mun mielestä sairas, että väitetään että ihminen voi syntyä väärään kehoon. Joo, en minäkään ole riemuissani omasta kehostani, mutta se nyt on mikä on. Harmittaa, että kun olin nuori, niin paljon tuutattiin televisiossa ja lehdissä kaikkea tälläämistä. Tämä maailma on sairastuttava.
Minä epäilen noiden transpolien ym kykyä auttaa todella. Anteeksi vaan. Kyllä mun sympatiat on ap:n puolella, todellakin. Ap tarvitsisit ihmisen joka kuulee sinua ja kulkee vierellä. Toivottavasti oikean avun saat. Tiedän että voit päästä tuon tilanteen yli. En usko että kenenkään on tarkoitus saavuttaa täällä joku täydellinen onnellinen elämä, mutta sisäinen rauha on mahdollinen.
Jaa muutenkin kuulla se että mitä ap TEKEE elämällään tällä hetkellä? Töitä? Opiskelua? Vai makaako vain ja ahdistuu sukupuolestaan? Ihminen on luotu oppimaan uutta ja tekemään asioita. Toteutuuko tämä ap?
79:
Mitä luulet että käy pillereiden kanssa jotka nekin liittyy tähän paskakehoon ja naisen lisääntymiselimistöön? Mitä luulet? Silläkö loppuu dysforia kun joutuu syömään pillereitä jotka liittyy ihan samaan paska asiaan? Terve. Taidan hypätä jokeen.
Oletko kokenut elämäsi aikana seksuaalista väkivaltaa? Joskus tuo voi olla seurausta siitä.