Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei auta sukupuolidysforiaani
01.09.2025 |
Tuntuu että en saa apua siihen.
Jos menen transpolille ja siinä tapauksessa että he eivät anna mun alottaa sukupuolenkorjausprosessia (pidän tätä aika todennäköisenä vaihtoehtona, mutta kuka tietää) niin saanko edes sieltä apua dysforian pois hoitamiseen. Olen nimittäin melko varmasti henkilö joka ei todellisuudessa ole transsukupuolinen mutta dysforiani on erittäin voimakasta, suorastaan itsetuhoisia ajatuksia aiheuttavaa. Jos transpolilla minut todetaan ei-transsukupuoliseksi, miten luulenkin asiassa käyvän, niin saanko mistään ikinä mitään apua dysforian pois hoitamiseksi? Tällä hetkellä käyn terapeutilla mutta en ole vielä ainakaan huomannut dysforian katoavan. Myös toinen terapeutti Sanoi että hänen kanssaan voisin jutella dysforiasta mutta en tiedä tulisiko sekään auttamaan. Mielialalääkkeet tuskin poistaa dysforiaa. Ajattelen vain että jos en ole transsukupuolinen niin pitäähän dysforia silloin saada jotenkin pois hoidettua, vaan mikään ei tunnu auttavan. Dysforiaa on ollut jo monta vuotta, tosin vähän erilaisena aiemmin. Vuonna 2024 tilanne pahentui todella paljon, sitä ennen se oli aivan toisenlaista mutta oli kuitenkin olemassa. Lapsena taas mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään negatiivisesta. Vasta murrosiässä. Lapsena ei koskaan.
Alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun elämä ei mene elämiseen vaan pelkkään suoraan sanottuna selviytymiseen. Tämä ei ole elämää. Silti tuntuu että kukaan ei pysty mua auttamaan. En tiedä haluaako kukaan edes yrittää auttaa. Mietin onko dysforian pois hoitaminen edes mahdollista kun näyttää siltä että minua ei voida auttaa niin hormonihoidoilla kuin keskusteluavullakaan kuin mielialalääkkeilläkään. Mikään ei tunnu dysforiaa poistavan. En tiedä mitä vaihtoehtoja jäljellä enää on.
Kommentit (581)
Jotkut on sokeita, jotkut on heikkolahjaisia, jotkut on rumia, joillain ei seiso, joillain on hiv jne... Melkein kaikilla on jotain tai tulee jotain, joka hankaloittaa elämää eikä ole mukavaa.
Hyväksy omasi äläkä MT-jankkaa itseäsi hulluksi. Seksuaalisuus ei taida olla sun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oireilu on alkanut murrosiässä, silloin todennäköisesti sulla on joku paikannettavissa oleva syy tunteiden alkamiseen. Seksuaalinen häirintä? Syyllisyys? Hämmennys seksuaalisuudesta? Ei välttämättä mikään noista, mutta jotain vastaavaa ehkä.
Miksi haluat asua ympäristössä, jossa isäsi vihaa sinua sukupuolesi takia?
Vierailija kirjoitti: Miksi haluat asua ympäristössä, jossa isäsi vihaa sinua sukupuolesi takia?
Älä yllytä mielisairasta itsemurhaan.
Ymmärrän hyvin miksi et haluaisi olla nainen. Naisia koko ajan esineellistetään. Kaikki pyörii naisten rintojen, perseiden ja alapään ympärillä. Tätä on kaikkialla. Mainokset, elokuvat, keskustelupalstat yms. Naisten ulkonäköä jatkuvasti vertaillaan ja kommentoidaan. Esimerkiksi jos joku nainen tekee jotain positiivisesti merkittävää niin tietenkin hänen ulkonäköäänkin pitää kommentoida vaikka se ei liittyisi mitenkään mihinkään. Naiset joutuvat kestämään seksuaalista häirintää ja kommentointia.
Itse vihaan rintojani. Haluaisin leikkauttaa ne pois koska ne aiheuttavat mulle ongelmia ja lisäksi ne ovat minulle aivan turhat.
En yhtään ihmettele miksi tytöt ja naiset haluaisivat olla mieluummin miespuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko traumatausta? Yritätkö ratkoa ongelmaa luulemalla että naiseus ei ole ok?
Vastaan nyt näin koska tää sivu on paska hahah :D
Eli nro 36:
En ole kokeillut kehollisia menetelmiä mitä ne sitten tarkoittaakaan. Ainut kehollinen asia mitä teen on lenkkeily (kävely siis). Ja ei, ei kai ole mitään sellaista seuraa, ihmiset joiden kanssa yleensä lähinnä vietän aikaa on perhe. Kavereita en ole nähnyt pitkään aikaan. Toki joskus vaikka äidin kanssa ollessa saattaa sukupuoliteema unohtua hetkeksi, tai youtubea katsoessa. Mutta ei kovin pitkäksi ajaksi. Jokapäiväistä tämä kuitenkin ihan on.
Nro 38:
Niin, voisihan sitä pyytää. Kuitenkin poliklinikka on suhteellisen kaukana musta, eli automatka on sillä tavalla pitkä että en tiedä onko se kuinka mahdollista mun tilanteessa (vatsaongelmat eli pitää olla mahdollisuus päästä vessaan joten pidemmät automatkat vaikeita). En siis asu Helsingissä mutta tässä sanotaan nyt vaikka kerava espoo Vantaa akselilla, tarkasti en halua sanoa. Ilman vatsaongelmia saattaisi ollakin mahdollista päästä sinne, tässä tapauksessa taas en ole ihan varma miten se onnistuisi. Mulle on joskus vaikeita ihan 15 min matkatkin, toi olis vielä paljon enemmän. Mutta no sitä täytyy miettiä.
Nro 40:
En ihan nyt ymmärtänyt. Siis mulla taitaa ihan olla pakko-oireisen häiriön diagnoosi mutta dysforiaahan tuo silti on. Ja joo on aika vaikea työntää sellaisia ajatuksia pois. Pystyn hädin tuskin hankkia itselleni suojia ja itken ja ajattelen itsemurhaa silloin kun näin pitäisi tehdä. Kaupassakin ollessa viimeksi ajattelin koko ajan itsemurhaa ja itkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että sukupuolipiirteitä muokkaavat hoidot (leikkaukset, hormonit) eivät poista sukupuolidysforiaa. Sen sijaan ne vievät monelta terveyden.
Ap, minua kiinnostaisi, minkä ikäinen olet?
Oman kokemukseni mukaan voi olla vaikeaa havaita millaisessa ympäristössä on kasvanut. Mutta meidän käsityksiin vaikuttaa myös niiden ihmisten puheet jotka ovat ympärillämme.
Tämä koko rakennelma on mun mielestä sairas, että väitetään että ihminen voi syntyä väärään kehoon. Joo, en minäkään ole riemuissani omasta kehostani, mutta se nyt on mikä on. Harmittaa, että kun olin nuori, niin paljon tuutattiin televisiossa ja lehdissä kaikkea tälläämistä. Tämä maailma on sairastuttava.
Minä epäilen noiden transpolien ym kykyä auttaa todella. Anteeksi vaan. Kyllä mun sympatiat on ap:n puolella, todellakin. Ap tarvitsisit ihmisen joka kuulee sinua ja kulkee vierellä. Toivottavasti oikean avun saat. Tiedän että voit päästä tuon tilanteen yli. En usko että kenenkään on tarkoitus saavuttaa täällä joku täydellinen onnellinen elämä, mutta sisäinen rauha on mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko-oirenen häiriö taitaa olla melko yleinen monella muullakin sukupuolidysforiasta kärsivällä.
Mielestäni kannattaa pyytää lähete transpolille. Ei siellä pakoteta ketään ensimmäisenä sukupuolenkorjaukseen. Eikä se varmasti muutenkaan ole sinulle ajankohtainen, koska olet niin sekaiskin ajatustesi kanssa. Siellä työntekijöillä on enemmän kokemusta dysforiasta kuin tavallisilla terapeuteilla.
Jos olet kasvanut naisvihamielisisessä kodissa, viha itseäsi ja sukupuoltasi kohtaan johtuu mahdollisesti myös siitä. Käytkö Kelan tukemassa psykoterapiassa vai sairaanhoitajien luona? Suosittelen hakeutumaan Kelan tukemaan psykoterapiaan, jos et jo ole. Saat valita itse terapeuttisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kannattaa pyytää lähete transpolille. Ei siellä pakoteta ketään ensimmäisenä sukupuolenkorjaukseen. Eikä se varmasti muutenkaan ole sinulle ajankohtainen, koska olet niin sekaiskin ajatustesi kanssa. Siellä työntekijöillä on enemmän kokemusta dysforiasta kuin tavallisilla terapeuteilla.
Jos olet kasvanut naisvihamielisisessä kodissa, viha itseäsi ja sukupuoltasi kohtaan johtuu mahdollisesti myös siitä. Käytkö Kelan tukemassa psykoterapiassa vai sairaanhoitajien luona? Suosittelen hakeutumaan Kelan tukemaan psykoterapiaan, jos et jo ole. Saat valita itse terapeuttisi.
Sen sijaan että hvväksyisi puutteensa ja järjestäisi elämänsä sen mukaan, pitää mennä MT-myllyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Miksi haluat asua ympäristössä, jossa isäsi vihaa sinua sukupuolesi takia?Älä yllytä mielisairasta itsemurhaan.
Asumalla isän luona joka henkisesti pahoinpitelee AP:ta taitaa enemmänkin johtaa siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kannattaa pyytää lähete transpolille. Ei siellä pakoteta ketään ensimmäisenä sukupuolenkorjaukseen. Eikä se varmasti muutenkaan ole sinulle ajankohtainen, koska olet niin sekaiskin ajatustesi kanssa. Siellä työntekijöillä on enemmän kokemusta dysforiasta kuin tavallisilla terapeuteilla.
Jos olet kasvanut naisvihamielisisessä kodissa, viha itseäsi ja sukupuoltasi kohtaan johtuu mahdollisesti myös siitä. Käytkö Kelan tukemassa psykoterapiassa vai sairaanhoitajien luona? Suosittelen hakeutumaan Kelan tukemaan psykoterapiaan, jos et jo ole. Saat valita itse terapeuttisi.
Sen sijaan että hvväksyisi puutteensa ja järjestäisi elämänsä sen mukaan, pitää mennä MT-myllyyn.
Kannattaa myös muistaa, että transhoidot eivät varsinaisesti perustu tieteelliseen tutkimukseen (mikä todetaan mm. palveluvalikoimaneuvoston suosituksissa), joten mielestäni kannattaisi ennemmin suosia hoitoja, joilla on vahvempaa tieteellistä näyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki tiedän loogisesti keskusteluavun olevan todennäköisesti tehokkain tapa poistaa dysforia mutta se vaatii varmasti ihan älyttömästi sekä aikaa että kunnollista apua. Todennäköisesti tarvitsisin jonkun ihan kunnon hoitomuodon, pitkän terapian tai jotain, jotta ongelmien juurisyyt voidaan selvittää ja ne saadaan vihdoin pois. Dysforian lisäksi mulla on tietenkin myös laihtumisobsessio joten se olisi hyvä saada pois samalla. Tuntuu vain että mulle ei ole tarjolla sellaista pitkää keskusteluapua mikä sitten lopulta auttaisi.
Miten ei ole tarjolla? Oletko hankkinut Kelalta B-lausunnon? Vai oletko työkykyinen lainkaan?
Tällä hetkellä olen sairauslomalla lokakuun alkuun asti. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu. B-lausuntoa ei ole vielä ainakaan. Siis tällä hetkellä käyn sellaisessa hiukan lyhyemmässä t
Häh, saako tuollaisten seksiperverssio -dystopioittenkin takia palkallista sairaslomaa?
Voi pyllyn mylväys!
Ei ihme että koko tämä meidän mätä maamme on konkurssissa ja siitä tulee kehitysmaa.
Ap, vedä kännit aina kun sukupuoli-identityttää oikein kovasti niin saat vähän etäisyyttä tuohon dystopiaasi aina hetkeksi. Ja jos identityttää jatkuvasti, ole sitten aina kännissä.
Ykä
Nro 41:
Juu elikkäs ei siis kannata mennä transpolille. No hyvä, sitten ei tarvitse sitä enää miettiä. Kuitenkin mua pelottaa ettei mikään keskusteluapu tule auttamaan. Yritän kyllä puhua siellä niin hyvin kuin osaan mutten tämän paremmin osaa. Ja sitä minäkin olen vähän ajatellut että ei kuulosta trans-dysforialta.
Nro 44:
Joo siis oli paljon lievempää oireilua silloin murrosiässä. Siis että ei ollut tämmöinen juttu silloin mutta jotain kuitenkin oli. Häpeää oli varmasti silloinkin, nyt vain paljon pahempana. Luulen että häpesin jo silloin r****** eli yläosaani ja k**********. Anteeksi että en voi kirjoittaa noita sanoja vaan pakko sensuroida. En kyllä tiedä syytä sille miksi nämä tunteet tuli. Kuitenkin painotan että sietämättömäksi tämä meni oikeastaan vasta vuonna 2023-2024. Myös asiaa vaikeuttaa se että mun on vaikea terapiassa puhua jos en pysty sanoo niitä sanoja ääneen, tälleen btw nyt kun mietin. Mun oli vaikea sanoa edes ääneen sanaa nainen ja sen terapeutti kyllä tietääkin.
Nro 45:
Siis en halua muuttaa omasta kodistani vaan minnekään.
Nro 47:
Joo no tän viestin lukeminen oli jopa todella vaikeaa mulle. Vihaan feministisiä puheita yms. En tiedä onko mulla syy tuo vai jokin muu. Kuitenkin periaatteessa vihaan kaikkia naisia, vaikka en sinällään vihaa heitä ihmisinä mutta vihaan heidän sukupuoltaan. Vihaan toki myös miehiä, mutta vain tiettyjä miehiä, ja miehissä ei ole sukupuolensa takia kuitenkaan mitään ällöttävää, toisin kuin naisissa. Esimerkiksi en pidä spermaa ällöttävänä, mutta m******* pidän.
Nro 48:
No se nyt ei ole mulle ok. Ehkä muiden mielestä ajatukseni ovat erittäin harhaisia, tiedostan sen, mutta ei se mulle ole ok. Piste. Siksi haluisinkin kuolla. Ja traumatausta on kyllä ja en tiedä saanko kenties lähetettä johonkin siihen liittyen jossain vaiheessa, siitä kuitenkin oli lyhyesti puhetta aiemmin.
Tuo traumatausta olisi varmasti hyvä selvittää paremmin. Se on todennäköisin syy pakko-oireille ja tälle sukupuolikokemukselle. Varmasti me voisimme tässä keskustelussa vakuutella sinulle (aivan oikein perustein), miten sukupuolesi ja siihen liittyvät ominaisuudet ovat aivan neutraaleja asioita, mutta tuskin siitä on nyt tässä apua. Minusta sinulla on kyllä mahdollisuus parantua, vaikka oireesi ovat noinkin rajuja. Minulle välittyy kuva, että pohjimmiltasi kuitenkin ymmärrät, mistä oireet johtuvat, vaikka et kykenekään ainakaan tässä hetkessä ajatteluasi muuttamaan.
"Mikään ei auta dysforiaani"
Samaan aikaan asuu siellä ,mikä aiheuttaa hänen dysforiansa eikä suostu muuttamaan pois.
Nro 50:
Lukemani mukaan joiltain ne kyllä poistaa sukupuolidysforian. Tai sellaisen kuvan olen saanut ainakin.
Nro 51:
Kiitoksia paljon. Olen siis 27v. Toivon että olet oikeassa ja voin päästä tämän yli.
Nro 52:
Ai, en tiennytkään. No se voi toki olla. Siis toki ne voi jotenkin liittyä toisiinsa.
Nro 53:
Joo, siis käyn ihan terapeutilla nyt mutta ei ole kelan terapia. Sellainen lyhyempi se on. Kuitenkin se pitäisi jatkuu ainakin jonnekin lokakuun tienoille ehkä vähän pidempäänkin emt, mutta ei ole siis se kelan terapia mutta siinä oon käynyt vuosia aiemmin kyllä. Ja joo voisihan sitä transpolille pyytää lähetteen, ongelma on vain juuri se pitkä matka ja vatsaongelmat siksi. Automatkat on vaikeita vatsan takia.
Nro 55:
Tiedän tilanteen isän kanssa olevan vaikea, meille molemmille sekä äidilleni että mulle. Kuitenkin en halua muuttaa omasta kodistani pois. Jos joku muuttaa pois niin mieluummin isä. En kuitenkaan tiedä mitä tässä tulee tapahtumaan, ja päätyykö he jopa eroon jossain vaiheessa koska riitoja tosiaan on usein niin en yllättyisi vaikka eroisivatkin jossain vaiheessa ja isä mahdollisesti muuttaisikin muualle. Mutta sitä nyt ei tässä vaiheessa vielä tiedä.
Nro 56:
Okei, tätä en tiennytkään. Joo no tässä tulee nyt kahdenlaista neuvoa. Ehkä sinne polille voi kuitenkin mennä vaikkei hormonihoitoja alottaisikaan. En tiedä.
Nro 57:
Epäasiallisesta viestistä huolimatta vastaan että olen todella huono jostain syystä käyttämään alkoholia. Juuri tulikin verikokeista tulokseksi jotain että "ei käytä alkoholia tai käyttää vain sporadisesti" :D tai jotain tuollaista. Siis jos tiedätte kun verikokeissa on ne tulokset, niin oli ihan alle kohtuukäytön jopa ne mun arvot. En oikein osaa kännejä enää nykyään vedellä.
Ei kannata kuitenkaan liikaa yleistää. Ehdoton valtaosa transsukupuolisista ei kuitenkaan ole autismin kirjolla, vaikka transeissa onkin enemmän autisteja kuin väestössä keskimäärin. Ja ehdoton valtaosa autisteista ei ole transsukupuolisia, vaikka se onkin autisteilla yleisempää kuin muulla väestöllä.