Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei auta sukupuolidysforiaani
01.09.2025 |
Tuntuu että en saa apua siihen.
Jos menen transpolille ja siinä tapauksessa että he eivät anna mun alottaa sukupuolenkorjausprosessia (pidän tätä aika todennäköisenä vaihtoehtona, mutta kuka tietää) niin saanko edes sieltä apua dysforian pois hoitamiseen. Olen nimittäin melko varmasti henkilö joka ei todellisuudessa ole transsukupuolinen mutta dysforiani on erittäin voimakasta, suorastaan itsetuhoisia ajatuksia aiheuttavaa. Jos transpolilla minut todetaan ei-transsukupuoliseksi, miten luulenkin asiassa käyvän, niin saanko mistään ikinä mitään apua dysforian pois hoitamiseksi? Tällä hetkellä käyn terapeutilla mutta en ole vielä ainakaan huomannut dysforian katoavan. Myös toinen terapeutti Sanoi että hänen kanssaan voisin jutella dysforiasta mutta en tiedä tulisiko sekään auttamaan. Mielialalääkkeet tuskin poistaa dysforiaa. Ajattelen vain että jos en ole transsukupuolinen niin pitäähän dysforia silloin saada jotenkin pois hoidettua, vaan mikään ei tunnu auttavan. Dysforiaa on ollut jo monta vuotta, tosin vähän erilaisena aiemmin. Vuonna 2024 tilanne pahentui todella paljon, sitä ennen se oli aivan toisenlaista mutta oli kuitenkin olemassa. Lapsena taas mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään negatiivisesta. Vasta murrosiässä. Lapsena ei koskaan.
Alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun elämä ei mene elämiseen vaan pelkkään suoraan sanottuna selviytymiseen. Tämä ei ole elämää. Silti tuntuu että kukaan ei pysty mua auttamaan. En tiedä haluaako kukaan edes yrittää auttaa. Mietin onko dysforian pois hoitaminen edes mahdollista kun näyttää siltä että minua ei voida auttaa niin hormonihoidoilla kuin keskusteluavullakaan kuin mielialalääkkeilläkään. Mikään ei tunnu dysforiaa poistavan. En tiedä mitä vaihtoehtoja jäljellä enää on.
Kommentit (581)
Minustakin kuulostaa misogynialta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla todettu autismi tai asperger jossain muodossa? En kysele tosiaankaan kiusaamismielessä vaan siksi että kaikilla tapaamillani transhenkilöillä on ollut tähän mennessä tuo diagnoosi taustalla.
Minulla sama kokemus työelämän kautta nuorista. Tämä dysforiajuttu leviää nepsytyttöjen keskuudessa hurjasti.
Joo, tässä ilmiössä on kyse jostain uudesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos menisit sinne sukupuolipolille etkä etukäteen päättäisi, mitä siellä todetaan? Voisit vaikka saada apua. Kenties et sukupuolenkorjausta, mutta mielenterveyteesi.
Olen sitä ajatellutkin, en vain oikein tiedä miten asiat siellä toimii. Kannattaako sinne edes mennä mikäli ei uskalla aloittaa hoitoja välttämättä? Miten ne toimii? Mä oon yrittänyt ottaa selvää asiasta mutta en oikein vieläkään ymmärrä miten homma siellä toimii. Lisäksi ne on kuulemma todella ruuhkautuneita ja aikoja on erittäin pitkillä aikaväleillä. Tyyliin 5 kuukauden välein? Jos ymmärsin oikein. Mutta olen sitä toki harkinnut että pitäiskö mennä. Kuitenkin siellä hommat etenee kuulemma todella hitaasti. Onko se parempi paikka Saada apua mielenterveyteen vai jokin muu taho. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuulostaa misogynialta
Jep. Vihaa naisia. Ei pidä siitä, ettei voi olla "hyvännäköinen nainen" = naisella on vain arvoa, jos on hyvännäköinen. Näkee naiset jotenkin alempiarvoisina, kuin miehet. Näkee naiset yhtenä ryhmänä, ei yksilöinä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos menisit sinne sukupuolipolille etkä etukäteen päättäisi, mitä siellä todetaan? Voisit vaikka saada apua. Kenties et sukupuolenkorjausta, mutta mielenterveyteesi.
Olen sitä ajatellutkin, en vain oikein tiedä miten asiat siellä toimii. Kannattaako sinne edes mennä mikäli ei uskalla aloittaa hoitoja välttämättä? Miten ne toimii? Mä oon yrittänyt ottaa selvää asiasta mutta en oikein vieläkään ymmärrä miten homma siellä toimii. Lisäksi ne on kuulemma todella ruuhkautuneita ja aikoja on erittäin pitkillä aikaväleillä. Tyyliin 5 kuukauden välein? Jos ymmärsin oikein. Mutta olen sitä toki harkinnut että pitäiskö mennä. Kuitenkin siellä hommat etenee kuulemma todella hitaasti. Onko se parempi paikka Saada apua mielenterveyteen vai jokin muu taho. En tiedä.
Eiköhän ne sinut painosta aloittamaan ne hoidot siellä ihan samalla tavalla kuin Britanniassa Tavistockissa joka suljettiin aikanaan. Koettaisit ensin mieluummin päästä terapiassa ongelmasi psykologiselle alkulähteelle kun ei se poistu hormoneilla ja kirurgialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herää sellainen kysymys, että kun kaikki alkoi ap:n tullessa murrosikään niin onko ap:n isä kohdellut ap:n äitiä huonosti tai arvottomana? En ihmettelisi ollenkaan jos tämä olisi näissä tapauksissa taustalla.
Itse asiassa on. Tai ainakin nykypäivänä kohtelee huonosti. Huutaa jatkuvasti, syyttää, ja myös haluaisi ilmeisesti sekä mun että äitini molempien laihtuvan. Syyttää myös mua usein, aika lailla kaikkia, siitä ettei tehdä tarpeeksi asioita mitä hän haluaa. Muistan myös joskus about murrosiässä ainakin yhden tapauksen kun hän huusi tosi paljon ja sekään ei ollut mulle mikään helppo kokemus. Välillä hän ei ole vihainen vaan ihan normaali ja jopa ihan lupsakka oikeastikin. Mutta tosi usein kärttyinen ja ns. vittuilee. Myös juo joka päivä alkoholia. Ikinä ei ole silti lyönyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää sellainen kysymys, että kun kaikki alkoi ap:n tullessa murrosikään niin onko ap:n isä kohdellut ap:n äitiä huonosti tai arvottomana? En ihmettelisi ollenkaan jos tämä olisi näissä tapauksissa taustalla.
Itse asiassa on. Tai ainakin nykypäivänä kohtelee huonosti. Huutaa jatkuvasti, syyttää, ja myös haluaisi ilmeisesti sekä mun että äitini molempien laihtuvan. Syyttää myös mua usein, aika lailla kaikkia, siitä ettei tehdä tarpeeksi asioita mitä hän haluaa. Muistan myös joskus about murrosiässä ainakin yhden tapauksen kun hän huusi tosi paljon ja sekään ei ollut mulle mikään helppo kokemus. Välillä hän ei ole vihainen vaan ihan normaali ja jopa ihan lupsakka oikeastikin. Mutta tosi usein kärttyinen ja ns. vittuilee. Myös juo joka päivä alkoholia. Ikinä ei ole silti lyönyt.
No otapa tuo vaikka terapeutin kanssa puheeksi että voisiko tällä olla tekemistä tilanteesi kanssa kun tuo on kuitenkin ollut herkälle nuorelle varmaankin aika traumaattista katseltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hyvin vaikea edes ymmärtää mikä on oikeasti ongelmasi, ja mitä ratkaisua edes toivot sen saamikseksi.
Muistan kyllä jo alakoulusta että meillä oli jokunen poikatyttö ja tyttöpoika, mutta kukaan ei tehnyt heistä mitään ongelmaa, ja he itsekään ei tehnyt mitään ongelmaa aiheesta, ja kaikki on löytänyt omanlaisen elämän ja parisuhteenkin.
Vaikea kuvitella miksei sultakin voisi onnistua?
Olen itsetuhoinen ja pidän itseäni arvottomana, en voi millään tavoin sietää naisen kehoa. Sehän tässä nyt ainakin on mikä oikeastaan mättää. Enpä käy edes suihkussakaan kovin usein. Pelkkä ajatus pillusta on sellaista paskaa että tekee mieli hypätä sillalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Millä tavalla tuo dysforia näyttäytyy?
Monin tavoin:
- en koe pystyväni olemaan hyvännäköinen naisena
- tulen itsetuhoiseksi pelkästä ajatuksesta vaikkapa men******
- meinaan joskus oksentaa jos ajattelen/kuulen raskaudesta tms.
- haluaisin matalamman äänen tosin en pysyvästi, jos transition voisi täysin peruuttaa niin sitten uskaltaisin paremmin, juuri pysyvyys siinä pelottaa erittäin paljon, muuten tulen iloiseksi ajatuksesta että saisin matalan äänen, jos sen vain voisi peruuttaa (mutta kun ei voi tietenkään)
- vihaan naisia suoraan sanottuna, en tietenkään sillä tavalla vihaa, en esim vihaa äitiäni, en vihaa terapeuttiani, jne, mutta vihaan sitä konseptia, sitä sukupuolta
- en pysty usein olemaan sellaisissa asennoissa joissa saatan tuntea rin****, pakko aina vaihtaa asentoa et
Sekin on täysin mahdollisuus. Herää kysymys mikä siihen sitten joskus auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että katsot itseäsi isäsi silmin = eli misogynian silmin ja kuvittelet, että elämäsi olisi parempi, jos olisit mies. Että sinulla olisi arvoa, jos olisit mies. Että naisena oleminen tekee sinut arvottomaksi.
Älä lähde tuhoamaan kehoasi sen takia, koska olet misogystinen naisia kohtaan. Äläkä anna mielesi vallata ajatusta, että naisten kuuluu olla kuin misogystiset miehet sanovat.
Katkaise välit misogynisistä miehistä ja naisista.
En varsinaisesti. Oon kyllä puhunut näistä asioista siellä ja ollaan jotain puhuttu siitä mutta en siis ole sanonut mitään että AION hankkia sen lähetteen. Enkä ole sitä päätöstä tehnytkään vielä että menenkö sinne vai en. Miksi toisaalta mennä jos siellä saa aikoja 5 kuukauden välein ja en tiedä mitä mun pitäisi tehdä millekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos menisit sinne sukupuolipolille etkä etukäteen päättäisi, mitä siellä todetaan? Voisit vaikka saada apua. Kenties et sukupuolenkorjausta, mutta mielenterveyteesi.
Olen sitä ajatellutkin, en vain oikein tiedä miten asiat siellä toimii. Kannattaako sinne edes mennä mikäli ei uskalla aloittaa hoitoja välttämättä? Miten ne toimii? Mä oon yrittänyt ottaa selvää asiasta mutta en oikein vieläkään ymmärrä miten homma siellä toimii. Lisäksi ne on kuulemma todella ruuhkautuneita ja aikoja on erittäin pitkillä aikaväleillä. Tyyliin 5 kuukauden välein? Jos ymmärsin oikein. Mutta olen sitä toki harkinnut että pitäiskö mennä. Kuitenkin siellä hommat etenee kuulemma todella hitaasti. Onko se parempi paikka Saada apua mielenterveyteen vai jokin muu taho. En tiedä.
Eiköhän ne sinut painosta
Sitähän tässä on koko ajan yritettykin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää sellainen kysymys, että kun kaikki alkoi ap:n tullessa murrosikään niin onko ap:n isä kohdellut ap:n äitiä huonosti tai arvottomana? En ihmettelisi ollenkaan jos tämä olisi näissä tapauksissa taustalla.
Itse asiassa on. Tai ainakin nykypäivänä kohtelee huonosti. Huutaa jatkuvasti, syyttää, ja myös haluaisi ilmeisesti sekä mun että äitini molempien laihtuvan. Syyttää myös mua usein, aika lailla kaikkia, siitä ettei tehdä tarpeeksi asioita mitä hän haluaa. Muistan myös joskus about murrosiässä ainakin yhden tapauksen kun hän huusi tosi paljon ja sekään ei ollut mulle mikään helppo kokemus. Välillä hän ei ole vihainen vaan ihan normaali ja jopa ihan lupsakka oikeastikin. Mutta tosi usein kärttyinen ja ns. vittuilee. Myös juo joka päivä alkoholia. Ikinä ei ole silti lyönyt.
No otapa tu
Juu no koetan ottaa. Jotain olen saattanut jo puhuakin, mutten oikein muista kun työntekijöitä on ollut niin paljon, et kelle oon sanonu mitäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta asetat vähän liikaa lukkoja päähäsi jo nyt. Voihan hyvin olla että saatkon diagnoosin, ei sitä tiedä. Eivät dg ja hoito kuitenkaan kaikilla elämää muuta ja edelleen transtaustaiset ovat itsetuhoisuudessa muita vöestöryhmiä korkeammalla.
Onko sinulla mitään seuraa missä voit olla oma itsesi ja ajattelematta sukupuoliteemaa?
Oletko kokeillut kehollisia menetelmiä? Kaikki eivät keskusteluavusta hyödy vaan ilmaisullisempi tuki voi olla avuksi. Teetkö mitään kehollista missä voisit vain olla kehossasi, et mennä pään kautta?
Vaikuttaa siltä että täst dysforiasta on tullut sellainen ajatuskehä sinulle etkä pääse sen ulkopuolelle. Olisi hyvä saada sitä rikotuksi niin että olisi koko elämänkokemuksesi ja sitten siinä pienenä palikkana mahdollinen dysforia. Suuri osa muista ihmisistä ei mieti sinun sukupuoltasi niin kamalasti.
Vierailija kirjoitti:
Hanki jokin harrastus. Kukaan ei voi syntyä väärään sukupuoleen. Kyseessä on lääketeollisuuden keksimä huijaus.
Tämä. Yhteiskunnan ei tule kustantaa kaikkia lääkäreiden keksimiä kalliita hoitomuotoja mielenterveyspotilaille koska sukupuolen korjausleikkaukset tulee kieltää koska ne eivät korjaa sukupuolta. Sukupuolen korjausleikkauksessa poistetaan oma sukupuoli ja lisääntymiskyky, eikä saada mitään tilalle.
Ja siis voit pyytää lähetettä transpolille. Eihän kukaan meistä tiedä onko käyntien välit nyt 5kk tai jotain muuta. Ainakin kokisit että asiasi etenisi ja selvittäisit onko se sinua varten. Ei se sinua vielä mihinkään sido ja kun dg tulee niin ei kukaan pakota hoitoihin. Voit sitten valita mitä teet. Minusta kannattaa aina selvittää kaikki vaihtoehdot, minulla se selkeyttää omaa ajattelua kun tiedän varmasti mikä on mahdollista.
Vierailija kirjoitti: Kuulostaa siltä, että katsot itseäsi isäsi silmin = eli misogynian silmin ja kuvittelet, että elämäsi olisi parempi, jos olisit mies. Että sinulla olisi arvoa, jos olisit mies. Että naisena oleminen tekee sinut arvottomaksi. Älä lähde tuhoamaan kehoasi sen takia, koska olet misogystinen naisia kohtaan. Äläkä anna mielesi vallata ajatusta, että naisten kuuluu olla kuin misogystiset miehet sanovat. Katkaise välit misogynisistä miehistä ja naisista.
No en valitettavasti voi katkaista välejä isääni sillä asutaan samassa talossa. En halua muuttaa muualle. Tää on kuitenkin mun koti. Vaikka tiedän että se on väärin että haluan asua täällä. Itse asiassa kaikki mitä teen, sanon, ajattelen tai tunnen tai haluan on väärin. Tiedän että teen koko ajan vääriä päätöksiä.
Ja pahoittelut kun tää sivusto näköjään vittuilee niin jotkut lainaukset näköjään jää puuttumaan tai menee paskasti.
Mielensairaushan tuo on ap. Mitä jos keskittyisit elämässäsi ihan muihin asioihin? Vai onko siis pakkoajatuksia tästä aiheesta? Pakkoajatteluun saa kyllä apua, koski se mitä tahansa pakkoajattelua. pakko oireisuus ei ole dysforiaa. Olen jo yli neljänkymmenen enkä tähän mennessä ole kokenut sukupuoltani tärkeäksi tai ylipäätään kokenut olevani mitään sukupuolta. Kaikki kenen kanssa olen puhunut ovat samaa mieltä. En juo kahvia, käy töissä kaupassa suihkussa, missään minkään sukupuolen edustajana. Häiriintynythän olet toki, mutta dysforiaa en lähtisi diagnosoimaam, sinulla tuo vain ilmenee noin tuo pakko ajattelu!
Dysforia on kestämisen vaikeutta OMAN kehon kanssa. Sinä kuitenkin kuvaat myös voimakasta kestämättömyyttä sukupuoleen liittyviin sanoihin, ja jopa muiden kyseisen sukupuolen edustajien näkemisiin esimerkiksi musiikkivideoissa yms. Tämä ei ole trans-dysforiaa, eikä siihen mikään sukupuolen korjaus auta. Sinun pitää siellä terapiassa ottaa asioita pöydälle, että MISTÄ tuo inho kumpuaa. Etenkin siis muihin ja sanoihin kohdistuva. Se kuulostaa hyvin elämää rajoittavalta ja haitalliselta.
Trans-hoidot aloitetaan vasta pidemmän kartoituksen jälkeen, jossa juurikin pyritään selvittämään, että haluatko korjata sukupuolesi pysyvästi. Oman kertomasi mukaan et halua, koska haluaisit matalamman äänenkin "jos se ei olisi pysyvää".
Oikea paikka on siis itsetutkiskelu ja omien patoutumien purkaminen, ei mikään lääkkeellinen tai kirurginen toimi.
Minulla sama kokemus työelämän kautta nuorista. Tämä dysforiajuttu leviää nepsytyttöjen keskuudessa hurjasti.