Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei auta sukupuolidysforiaani
01.09.2025 |
Tuntuu että en saa apua siihen.
Jos menen transpolille ja siinä tapauksessa että he eivät anna mun alottaa sukupuolenkorjausprosessia (pidän tätä aika todennäköisenä vaihtoehtona, mutta kuka tietää) niin saanko edes sieltä apua dysforian pois hoitamiseen. Olen nimittäin melko varmasti henkilö joka ei todellisuudessa ole transsukupuolinen mutta dysforiani on erittäin voimakasta, suorastaan itsetuhoisia ajatuksia aiheuttavaa. Jos transpolilla minut todetaan ei-transsukupuoliseksi, miten luulenkin asiassa käyvän, niin saanko mistään ikinä mitään apua dysforian pois hoitamiseksi? Tällä hetkellä käyn terapeutilla mutta en ole vielä ainakaan huomannut dysforian katoavan. Myös toinen terapeutti Sanoi että hänen kanssaan voisin jutella dysforiasta mutta en tiedä tulisiko sekään auttamaan. Mielialalääkkeet tuskin poistaa dysforiaa. Ajattelen vain että jos en ole transsukupuolinen niin pitäähän dysforia silloin saada jotenkin pois hoidettua, vaan mikään ei tunnu auttavan. Dysforiaa on ollut jo monta vuotta, tosin vähän erilaisena aiemmin. Vuonna 2024 tilanne pahentui todella paljon, sitä ennen se oli aivan toisenlaista mutta oli kuitenkin olemassa. Lapsena taas mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään negatiivisesta. Vasta murrosiässä. Lapsena ei koskaan.
Alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun elämä ei mene elämiseen vaan pelkkään suoraan sanottuna selviytymiseen. Tämä ei ole elämää. Silti tuntuu että kukaan ei pysty mua auttamaan. En tiedä haluaako kukaan edes yrittää auttaa. Mietin onko dysforian pois hoitaminen edes mahdollista kun näyttää siltä että minua ei voida auttaa niin hormonihoidoilla kuin keskusteluavullakaan kuin mielialalääkkeilläkään. Mikään ei tunnu dysforiaa poistavan. En tiedä mitä vaihtoehtoja jäljellä enää on.
Kommentit (592)
Sinä olet sinä etkä pelkkä jonkun sukupuolen edustaja. Voit tehdä mitä huvittaa elämässäsi, ei tarvi toteuttaa valmiita kaavoja.
Mutta sisäistetylle naisvihalle olisi hyvä esimerkiksi terapeutin kanssa tehdä jotain. Jos naisvartalon näkeminenkin ällöttää, se on aika huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Millä tavalla tuo dysforia näyttäytyy?
Monin tavoin:
- en koe pystyväni olemaan hyvännäköinen naisena
- tulen itsetuhoiseksi pelkästä ajatuksesta vaikkapa men******
- meinaan joskus oksentaa jos ajattelen/kuulen raskaudesta tms.
- haluaisin matalamman äänen tosin en pysyvästi, jos transition voisi täysin peruuttaa niin sitten uskaltaisin paremmin, juuri pysyvyys siinä pelottaa erittäin paljon, muuten tulen iloiseksi ajatuksesta että saisin matalan äänen, jos sen vain voisi peruuttaa (mutta kun ei voi tietenkään)
- vihaan naisia suoraan sanottuna, en tietenkään sillä tavalla vihaa, en esim vihaa äitiäni, en vihaa terapeuttiani, jne, mutta vihaan sitä konseptia, sitä sukupuolta
- en pysty usein olemaan sellaisissa asennoissa joissa saatan tuntea rin****, pakko aina vaihtaa asentoa ettei tuntisi niitä
- kuten näkyy, on vai
Eli vahvasti mt-puolen ongelmia. Naiseus on vain sattumalta valikoitunut syy.
Koska tässä ketjussa on transaiheesta kiinnostuneita, esitän kysymyksen: Jos uskot transnaisten olevan naisia, voisitko selittää hieman, mihin ajattelu perustuu? Yritin tehdä ketjun aiheesta, mutta se poustettiin, kuten arvasinkin jo etukäteen.
Vaikeaa on vastata mitään. Itselläkin on ollut niitä ajatuksia etten tahtoisi olla nainen. Minulla se kaikki voi juontaa siihen, kun olin koko nuoruuteni kiusattu ja ulkonäköni pilkattiin täysin. Nämä asiat myös seksuaalisuuteen liittyviä. Näin olen tavallaan kasvanut siihen, että naisena minua "saa" ja voi pilkata näistä jutuista.
Mies ei oikeastaan voi olla h*ora, mutta naisesta ja jo yläkouluikäistä voi pilkata niin ja levittää puheita. Näin huonompina hetkinä mietin, ettei minun ikinä tarvisi miehenä kuunnella vieläkin pilkkaa ja pahoja puheita näistä asiosta. Todellisuudessa en ole ikinä edes seurustellut tai seksiä harrastanut. Minulla tähän kaikkeen liittyy esim kunnianloukkaamista.
Näin kysynkin sinulta onko sinullakin trauma tähän kaikkeen liittyen, että koet naiseutesi ikävänä asiana. Mietin, että jos jokin tälläinen huono kokemus on vaikuttanut siihen miten näet itsesi. Minäkin mietin monesti, että monet ikävät puheet olisi vältetty jos minä olisinkin ollut poika ja mies. Silti sitten mietin, että miehenä varmasti olisin taas kohdannut omat vaikeuteni taas ja siinä mielessä ajatus, että elämäni jo nuorena olisi ollut helpompaa kuin naisena ei oikein toimi.
Silti vieläkin inhoan tiettyjä juttuja kuten esim naisiin kohdistuvaa pilkkaa ja s*ksiin liittyviä juttuja. En voi varmaan koskaan päästää ketään miestä lähelleni tai seurustella. En pysty luottamaan ja sitten ikävästi sanoen olisinkin omissa ajatuksissani oikeasti se "h*ora" josta voi puhua mitä vaan, vaikka eihän se näin mene. Ymmärrän omat sairaat ajatukseni, mutta näin se päässäni välillä menee. Ei tästä viestistä sinulle varmaan avuksi ole.
Vierailija kirjoitti:
"Eli onko sulle ihan ok, jos sen sukupuolitiedon sais vaihtaa transpolin lääkärin lausunnon perusteella? Ja vain itsemäärittely on se ongelma, kun taas alan lääkäreiden tekemä määrittely on ok?"
Olkiukon rakentaminen ja ajatusten tunkeminen on ilmeisesti mieluisampaa kuin aidon transsukupuolisuuden määritelmän antaminen :DDD Osaisitko kertoa ilman kehäpäätelmiä, että mikä tekee sun ystävistä aitoja transeja?
Eli sä et edes tiedä, mikä olkiukkoilu on. Tyypillistä. Yritä nyt sitten keskustella.
Mä kysyin sulta vilpittömän kysymyksen, jos huomasit. Halusin tietää, että onko sulle ongelma vain sukupuolen vaihtaminen itsemäärittelyllä, vai onko se sun mielestä ongelma myös silloin jos se vaihdetaan lääkärin määrittelyllä? Jostain syystä et halua vastata, mikä viittaa siihen, ettei se olis sulle ok lääkärin määrittelemänäkään,ja et vaan halua sanoa sitä.
Pidän tuntemiani transsukupuolisia transsukupuolisina siksi, koska he itse niin sanovat, ja ovat läpikäyneet sukupuolenkorjausprosessin ja eläneet jo vuosikymmeniä tyytyväisen oloisena siinä korjatussa sukupuolessaan. Mitäpä siihen kellään on nokan koputtamista, ei ole mun asiani lähteä kuvittelemaan, että tietäisin toisten ihmisten asioista näitä itseään enemmän tai paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlaista mökkihöperyyttä. Eikö ole muuta ajateltavaa?
-sivusta-
Hei ap. Mielestäni sulla on monia ihan ymmärrettäviä kokemuksia. Olen kuitenkin samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa siitä, että vanhempiesi, etenkään isäsi, kanssa asuminen ei tee sulle hyvää. Olet ympäröity sillä samalla toksisuudella mikä on iso osasyy ongelmiisi, ja se vaikuttaa suhun koko ajan, vaikkei siltä tuntuisikaan.
Näissä naiseuteen liittyvissä kokemuksissa mielestäni sulla on tiettyyn pisteeseen oikeita ja tosia havaintoja. Maailman suhtautuminen naisiin ja naiskehoihin on monin tavoin vihamielistä ja tunnistan monet kokemuksesi asiasta. Se ei kuitenkaan ole naisten syy, eikä naisten kehot ole objektiivisesti sen ällöttävämpiä kuin miesten. Tarvitsisit ympärillesi positiivisia ja neutraaleja esimerkkejä naisista. Vanhempiesi kanssa asuminen jatkuvasti torppaa tätä tavoitetta, koska sieltä tuleva vaikutus on negatiivista.
K-popin kuuntelu on täysin ok eikä mitenkään sopimatonta ikäisellesi, tai edes nykyään kovin harvinaista. Toisaalta kovin intensiivinen fanitus voi tuoda myös haittoja (kuten kehonkuvan häiriöt ja liian kovan fiksautumisen julkkiksiin). Mutta itsessään musiikista on paljon iloa, ja popmusiikin kuuntelu voi olla piristävää ja rentouttavaa.
Tarvitsisit muuta ajateltavaa, onnistumisen kokemuksia, tukea, sopivasti positiivista huomiota. Huonokuntoiselle ihmiselle näiden saavuttaminen vaan voi olla melko vaikeaa. Kiva, että terapeutiltasi tulee tukea, se voi olla avuksi.
Asioita, jotka samojen asioiden kanssa eläneenä auttavat:
- iloa ja mielihyvää tuottavat asiat, olivat ne mitä tahansa harmitonta.
- sosiaaliset harrastukset (esim. lautapelikerho tai jotakin muuta keskittymistä vaativaa, ettei ehdi sinä aikana miettimään muuta)
- vastustreenaaminen. Se tuottaa mielihyvää ja on helpompi elää omassa kropassaan kun tekee sillä jotain kehittävää. (Vähän on aina parempi kuin ei mitään, jopa muutaman minuutin treenauksella voi päästä alkuun.) Liikunta myös tuottaa hyvää oloa.
- myönteiset esimerkit naisista, joko lähiympäristöstä tai mediasta (josta kyllä niitä saa kaivamalla kaivaa, mutta niitä kuitenkin on)
- myönteinen huomio poikaystävältä, jos sellainen kiinnostaa ollenkaan
Tällä hetkellä et luultavasti todellakaan pysty näistä kaikkiin. Mutta jos pystyt ottamaan edes askeleita näitä kohti, takaan että ainakin osa näistä helpottaa sun oloa.
Mietin tuota, kun sanoit ettei sulla oikein ole haaveita ja tavoitteita. Mitä jos keskittyisit tähän ensin? Istuisit alas ja miettisit, mikä olisi susta oikeasti mukavaa ja mitä haluaisit tehdä. Haaveet voi olla isoja tai pieniä. Pienetkin haaveet voi riittää pitkälle, kaikkien ei tarvitse tavoitella suuria asioita.
Se, että haluat puolustaa täällä itseäsi on mielestäni ihan hyvä merkki. Et oikeasti tee kaikkea väärin. Voit elää myös parempaa elämää kuin nyt. Kannattaa kuunnella sitä ääntä sisimmässään joka sen tietää ja olla sille rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olisi mies hän saattaisi kokea samoja tunteita. Poimii vaan sopivat harmin aiheet, on niitä pojillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuitenkin tää kuulostaa omaan korvaankin psykoottiselta tai että tunnistan sen vaikka oonkin ite siinä sisällä
Mutta jotenkin ymmärrän et ei kai tää voi vastata todellisuutta vai?
Niin mietin meinaako se psykoosia vai onko vain että se nyt on jotain tälläistä mutta ei meinaa varsinaista psykoosia. Koska tätähän on ollut jo pitkään.
Palstan perusteella on vaikea sanoa, onko ajatuksissasi kyse psykoosin aiheuttamasta harhasta vai vahvasta uskomuksesta, johon ei kuitenkaan liity psykoosia. Olet ihan oikeassa siinä ja tunnistatkin tarkkanäköisesti, että kuvaamasi/kokemasi asiat eivät kuitenkaan oikeasti vastaa todellisuutta. On mielestäni hyvä merkki, että tiedostat tämän osittain itsekin.
En lukenut ihan koko ketjua, mutta onko käytössä mitään lääkitystä? Pitäisikö sinun kokeilla psykoosilääkitystä ja katsoa, auttaako se? Monia
Kiitos. Aloitin juuri sertralinin. Joten... Kai minun täytyy se ainakin kokeilla ensin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on vastata mitään. Itselläkin on ollut niitä ajatuksia etten tahtoisi olla nainen. Minulla se kaikki voi juontaa siihen, kun olin koko nuoruuteni kiusattu ja ulkonäköni pilkattiin täysin. Nämä asiat myös seksuaalisuuteen liittyviä. Näin olen tavallaan kasvanut siihen, että naisena minua "saa" ja voi pilkata näistä jutuista.
Mies ei oikeastaan voi olla h*ora, mutta naisesta ja jo yläkouluikäistä voi pilkata niin ja levittää puheita. Näin huonompina hetkinä mietin, ettei minun ikinä tarvisi miehenä kuunnella vieläkin pilkkaa ja pahoja puheita näistä asiosta. Todellisuudessa en ole ikinä edes seurustellut tai seksiä harrastanut. Minulla tähän kaikkeen liittyy esim kunnianloukkaamista.
Näin kysynkin sinulta onko sinullakin trauma tähän kaikkeen liittyen, että koet naiseutesi ikävänä asiana. Mietin, että jos jokin tälläinen huono kokemus on vaikuttanut siihen miten näet itsesi. Minäkin mietin monesti, että mone
No, minulla on kyllä kiusaamistaustaa mutta h*oraksi sanottiin ehkä vain noin kerran tai ihan yksittäisiä kertoja silloin. En oikeasti osaa sanoa mistä tämä ihan aidon oikeasti johtuu. Kai olen vain syvällä häpeässä ja se johtuu siitä miten asioista yleensäkin puhutaan. Koska olen normaalia herkempi myös, niin käännän päässäni asiat ihan erilaiseksi kuin muut ihmiset tekevät. Jotenkin ajatusprosessini on ihan erilainen. Siis olen melko varma, että jos ikinä mistään sukupuoleen liittyvistä asioista ei olisi puhuttu missään, olisi vain kehoni mutta ikinä ei olisi puhuttu mitään koskaan, niin tilanne ei olisi ainakaan näin paha. Uskon melko varmasti että nimenomaan tämä tulee puheista. Jos eläisimme maailmassa missä ei huomioida ollenkaan mitään sukupuoleen liittyvää niin tilanne olisi toinen. En usko että olisin saanut päähäni ajatella mitään sellaista kehosta. Näin uskon mutta vaikea sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlaista mökkihöperyyttä. Eikö ole muuta ajateltavaa?
-sivusta-
Onhan sitä muutakin ajateltavaa kuten vaikkapa ihastukseni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: AP sun pitäisi ihan ekana muuttaa sieltä kotoa pois missä sun isäsi vihaa naisia. Sitten psykoterapiaan keskustelemaan. En ymmärrä tuota, että mukamas kärsit niin paljon, mutta et suostu lainkaan lähtemään pois ympäristöstä, mikä aiheuttaa kärsimyksesi. Ehkä jopa nautit siitä, että voit olla "uhri"? Ettei sun tarvitse edetä elämässä mihinkään, kun olet uhri ja kärsit.
Koska se ei aiheuta tätä kärsimystä vaan muutoin. Sukupuolen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Onhan sillä, kun isäsi vihaa ja halveksii naisia jatkuvasti. Eli et sinä oikeasti mitään muutosta tilanteeseesi halua. Miksi kuitenkin esität, että haluat?
Voi pyhä lehmä. Tämä alkoi kylläkin samoihin aikoihin kun luin NETISTÄ asioita jotka varmaan sitten vaikuttivat. Tai siis siitä tämä itse kriisi tuli silloin aikoja sitten. Mikään ei ole varsinaisesti alkanut isäni puheista. Tuskin edes painoasia, sillä sekin tuli mielestäni ennemmin netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli onko sulle ihan ok, jos sen sukupuolitiedon sais vaihtaa transpolin lääkärin lausunnon perusteella? Ja vain itsemäärittely on se ongelma, kun taas alan lääkäreiden tekemä määrittely on ok?"
Olkiukon rakentaminen ja ajatusten tunkeminen on ilmeisesti mieluisampaa kuin aidon transsukupuolisuuden määritelmän antaminen :DDD Osaisitko kertoa ilman kehäpäätelmiä, että mikä tekee sun ystävistä aitoja transeja?
Eli sä et edes tiedä, mikä olkiukkoilu on. Tyypillistä. Yritä nyt sitten keskustella.
Mä kysyin sulta vilpittömän kysymyksen, jos huomasit. Halusin tietää, että onko sulle ongelma vain sukupuolen vaihtaminen itsemäärittelyllä, vai onko se sun mielestä ongelma myös silloin jos se vaihdetaan lääkärin määrittelyllä? Jostain syystä et halua vastata, mikä viittaa siihen, ettei se olis sulle ok lääkärin määrittelemänäkää
Sun käsitys transiudesta pohjautuu siis vuosikymmeniä sitten transiutuneisiin ystäviin? Kannattaa päivittää tietämys ja määritelmät tähän päivään Setan ja muiden transjärjestöjen sivuilta. Sun käsitykset ovat auttamattoman vanhanaikaiset ja transfobiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää töihin. Työterapiaan, joka sorkka!
Vierailija kirjoitti:
Koska tässä ketjussa on transaiheesta kiinnostuneita, esitän kysymyksen: Jos uskot transnaisten olevan naisia, voisitko selittää hieman, mihin ajattelu perustuu? Yritin tehdä ketjun aiheesta, mutta se poustettiin, kuten arvasinkin jo etukäteen.
Ap:n vastaus on ainakin tässä nyt se että transnaisilla ei ole sitten minkäänlaista käsitystä siitä millaista tämä helvetti on. Ehkä niillä on sitten sama miehuudesta, en vain osaa ollenkaan kuvitella sellaista miksi ihmeessä kellään olisi näin. Ehkäpä sitten niin. Eli toisin sanoen transnaiset eivät mielestäni ole niinkään naisia koska heillä ei ole aavistustakaan millaista mun helvetillinen elämäni on. Vaikkakin toisaalta ei ole kyllä muillakaan naisilla, koska hehän eivät aina samaa tunne. Mutta kuitenkin kaikki samat ainekset on eli kaikki samat ominaisuudet (kohtu yms). Se vain ei tuota normaaleille naisille pahaa oloa. Minulle tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Mielestäni sulla on monia ihan ymmärrettäviä kokemuksia. Olen kuitenkin samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa siitä, että vanhempiesi, etenkään isäsi, kanssa asuminen ei tee sulle hyvää. Olet ympäröity sillä samalla toksisuudella mikä on iso osasyy ongelmiisi, ja se vaikuttaa suhun koko ajan, vaikkei siltä tuntuisikaan.
Näissä naiseuteen liittyvissä kokemuksissa mielestäni sulla on tiettyyn pisteeseen oikeita ja tosia havaintoja. Maailman suhtautuminen naisiin ja naiskehoihin on monin tavoin vihamielistä ja tunnistan monet kokemuksesi asiasta. Se ei kuitenkaan ole naisten syy, eikä naisten kehot ole objektiivisesti sen ällöttävämpiä kuin miesten. Tarvitsisit ympärillesi positiivisia ja neutraaleja esimerkkejä naisista. Vanhempiesi kanssa asuminen jatkuvasti torppaa tätä tavoitetta, koska sieltä tuleva vaikutus on negatiivista.
K-popin kuuntelu on täysin ok eikä mitenkään sopimatonta ikäisellesi, tai edes nykyään
No kiitoksia, tässä nyt oli aika paljon asiaa joten ehkä en vastaa mitään sen kummempaa. Kuitenkin tämänkin viestin lukeminen aiheuttaa todella paljon pahaa oloa, mutta en tarkoita tätä mitenkään vihamielisesti sitten. Vain se että mulla on sellaiset aivot että mikään ja minkään lukeminenkaan ei oikein onnistu minulta, koska olen ikään kuin kyvytön elämään. Joo. No. Ihanaa se olisi päästä pois täältä. Itsemurhahan kuulostaa päivä päivältä paremmalta vaihtoehdolta mutta katsotaan nyt. Odottelen vielä ensi viikon aikoja ja juttelen siellä taas kaikesta. Jos ei tämä ala loppumaan pian, niin todennäköisesti kyllä tulen yrittämään itsemurhaa, luulisin. Ja nyt en siis puhu pelkästä sukupuolesta edes. Enkä muuten ollenkaan isästäni. Vaan nämä ajatukset siitä kuinka teen väärin enkä tiedä enää mitä varten elämä edes on, mitä pitäisi tehdä, mikä on väärin.... Kaikki nämä asiat sukupuolen lisäksi ovat nyt sellaisia että multa taitaa loppua voimat. Ja olen taas kerran pahoillani siitä että olen p a s k a enkä edes halua mitään muutosta koska olen niin p a s k a
Enkä oikeasti tiedä enää mitä tehdä koska kaikki ajatukset vain pyörivät päässäni ja tämä keskustelu on OSITTAIN pahentanut oloani paljon koska oireeni tarttuvat näihin ja nyt en oikeasti enää pysty tähän elämään
Kuitenkin kriisipuhelin on yksi vaihtoehto tässä ehkä kohta
Hetkinen. Tajusin että jos yrittäisin itsemurhaa niin eihän kukaan edes olisi surullinen?
Ehkä perheeni? En ole kyllä varma ihan siitäkään. Tai luultavasti he olisivat ehkä surullisia, mutta myös helpottuneita varmasti.
Palstan perusteella on vaikea sanoa, onko ajatuksissasi kyse psykoosin aiheuttamasta harhasta vai vahvasta uskomuksesta, johon ei kuitenkaan liity psykoosia. Olet ihan oikeassa siinä ja tunnistatkin tarkkanäköisesti, että kuvaamasi/kokemasi asiat eivät kuitenkaan oikeasti vastaa todellisuutta. On mielestäni hyvä merkki, että tiedostat tämän osittain itsekin.
En lukenut ihan koko ketjua, mutta onko käytössä mitään lääkitystä? Pitäisikö sinun kokeilla psykoosilääkitystä ja katsoa, auttaako se? Monia psykoosilääkkeitä käytetään myös ahdistukseen, joten niistä voisi olla hyötyä, vaikka ei olisikaan kyse psykoosista. Voit lopettaa lääkkeen, jos se ei pitkänkään ajan kuluessa näytä auttavan.