Mikään ei auta sukupuolidysforiaani

Ja oikeasti on ihmeellistä että pystyn edes nyt kirjoittamaan nuo sanat, mutta rinnat on ehkä näistä osa-alueista mulle helpoin vaikka sekin on todella vaikea. Niin olen joskus ajatellut sitä että jos joku näistä lähtee ensimmäisenä pois häiritsemästä, se on rinnat. Siis niin että siitä ei enää olisi mitään tollaista. EHKÄ. en kyllä tiedä. Voi olla ettei sekään lähde kokonaan pois. Siis kyllä mua vieläkin ahdistaa paljon kirjoittaa nuo sanat mutta niin. Ja varsinkin ahdistaa muiden tietävän sen että mulla sellaiset on. Siksi en koskaan binderiakaan hankkinut, koska se vain kiinnittää huomioni enemmän siihen, että sellaista ylipäänsä edes tarvin, eli minulla on ne (rinnat)

En kyllä vieläkään voi ymmärtää mitä miehet niissä muka näkee ja todella nolot ne kyllä mulle on 

Vierailija kirjoitti:

"Mitä tekemistä jonkun random vauvapalstalaisen määritelmällä millekään on sen kanssa, mihin sä uskot?

Onko siis niin, ettet sä pysty sanomaan, uskotko minkään sellaisen olemassaoloon, mille ei loogisesti koherenttia ja yleispätevää määritelmää? Eli et voisi esim. ottaa kantaa siihen, uskotko autistien olemassaoloon?

Uskotko sä siihen, että transsukupuolisuutta ylipäätään pystytään määrittelemään loogisesti koherentisti ja yleispätevästi?"

Sähän se aloit pöyristelemään "olemassaolon kiistämisestä" ja nyt et sitten itse edes tiedä, mitä aito transius tarkoittaa. Onhan se aika olennainen tieto, että puhutaan edes samasta asiasta. Aiemmissa viesteissä on kerrottu, keitä kaikkia nykyään kuuluu transsateenvarjon alle. Ovatko katujat, rogd-teinitytöt, transvestiitit ja autogynefiili-perheenisät ja henkilökorttidysforikot aitoja transeja?

En mä ole mistään pöyristellyt. 

Ei ole mitenkään olennainen tieto, puhutaanko me samasta asiasta. Ei mua kiinnosta, uskoisitko sä mun määritelmän mukaisiin transsukupuolisiin, kun mua kiinnostaa, uskotko sä itse, että sellaista transsukupuolisen määritelmää on edes mahdollista tehdä, että sä voisit pitää transsukupuolisuutta todellisena ilmiönä johon tulisi tarjota transhoitoja. 

Mä siis itse kuvittelen, että sä et pidä transsukupuolisuutta, määriteltiin se miten tahansa, sillälailla olemassaolevana tilana, että pitäisit sen hoitamista sukupuolenkorjausprosessilla oikeutettuna. 

Ja jos näin on, niin silloin on mun mielestä älyllisesti epärehellistä ilmaista huolta mistään itsemäärittelystä, autogynefiliasta ja siitä, että transpolilla ohjattaisiin transhoitoihin niitä, joiden ongelma on oikeasti joku muu ja jotka tulisivat katumaan hoitoja, kun oikeasti sä et hyväksyisi niitä transhoitoja kenellekään ja mistään syystä. 

Olet mielenkiintoinen ihminen. Ikävä kuulla, että elämäsi on noin kompleksista ja mustaa. Mutta olet fiksu ja ystävällinen. Ansaitset parempaa.

Pitääpä lukea koko ketju vielä kerran läpi. Mutta sitä ennen tuli mieleeni - ehkä tätä on jo kysyttykin - mitä ajattelet ehdotuksesta, että hankkisit koiran? Se olisi ystävä, joka varmasti hyväksyisi sinut ja saisi huomiosi kohdistumaan ainakin vähän johonkin muuhunkin kuin omaan kehoosi ja traumoihisi. Tietenkään se ei ratkaisisi syvälle käyviä ongelmiasi, mutta voisi ehkä helpottaa tämänhetkistä huonoa oloasi.

Voimia sinulle joka tapauksessa.

Voisit vaikka päättää päiväsi. Ettei tartte verovaroin maksella sun itsensäsilvontaa. Ihan turhaan sä mietit tätä pasketta kun et voi toiseksi sukupuoleksi muuttua, ikinä. Vai pitäskö anorektikoille olla rasvaimut kanssa? Hehän kokevat olevansa lihavia vaikka selkäranka paistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet mielenkiintoinen ihminen. Ikävä kuulla, että elämäsi on noin kompleksista ja mustaa. Mutta olet fiksu ja ystävällinen. Ansaitset parempaa.

Pitääpä lukea koko ketju vielä kerran läpi. Mutta sitä ennen tuli mieleeni - ehkä tätä on jo kysyttykin - mitä ajattelet ehdotuksesta, että hankkisit koiran? Se olisi ystävä, joka varmasti hyväksyisi sinut ja saisi huomiosi kohdistumaan ainakin vähän johonkin muuhunkin kuin omaan kehoosi ja traumoihisi. Tietenkään se ei ratkaisisi syvälle käyviä ongelmiasi, mutta voisi ehkä helpottaa tämänhetkistä huonoa oloasi.

Voimia sinulle joka tapauksessa.

pliis ei mitään huollettavia näille toinen jalka jo haudassa kavereille, eivät osaa huolehtia edes itsestään.

Myös näillä genderspessuilla on aika mittavat seksuaalirikostilastot verrattuna normaaleihin ihmisiin. 

Alapeukuttajat haluavat anorektikoille rasvaimut verorahoilla! Ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Voisit vaikka päättää päiväsi. Ettei tartte verovaroin maksella sun itsensäsilvontaa. Ihan turhaan sä mietit tätä pasketta kun et voi toiseksi sukupuoleksi muuttua, ikinä. Vai pitäskö anorektikoille olla rasvaimut kanssa? Hehän kokevat olevansa lihavia vaikka selkäranka paistaa.

Nyt tekis mieli suositella ennemminkin sulle itsellesi sitä päivien päättämistä, koska olet selvästi ihan kamala ihminen. En kuitenkaan suosittelis sellaista edes kaltaisellesi kusipäälle. Kehottaisin kyllä sua menemään itseesi ja häpeämään. 

Vierailija kirjoitti:

Ja oikeasti on ihmeellistä että pystyn edes nyt kirjoittamaan nuo sanat, mutta rinnat on ehkä näistä osa-alueista mulle helpoin vaikka sekin on todella vaikea. Niin olen joskus ajatellut sitä että jos joku näistä lähtee ensimmäisenä pois häiritsemästä, se on rinnat. Siis niin että siitä ei enää olisi mitään tollaista. EHKÄ. en kyllä tiedä. Voi olla ettei sekään lähde kokonaan pois. Siis kyllä mua vieläkin ahdistaa paljon kirjoittaa nuo sanat mutta niin. Ja varsinkin ahdistaa muiden tietävän sen että mulla sellaiset on. Siksi en koskaan binderiakaan hankkinut, koska se vain kiinnittää huomioni enemmän siihen, että sellaista ylipäänsä edes tarvin, eli minulla on ne (rinnat)

Rintojen poistamisessa on komplikaatioriski, kivulias toipuminen, rumat näkyvät arvet ja jos hankit lapsen, niin imetys ei onnistu. Iso leikkaus. Ja jäljelle jää kuitenkin muu naisen keho.

"En mä ole mistään pöyristellyt. 

Ei ole mitenkään olennainen tieto, puhutaanko me samasta asiasta. Ei mua kiinnosta, uskoisitko sä mun määritelmän mukaisiin transsukupuolisiin, kun mua kiinnostaa, uskotko sä itse, että sellaista transsukupuolisen määritelmää on edes mahdollista tehdä, että sä voisit pitää transsukupuolisuutta todellisena ilmiönä johon tulisi tarjota transhoitoja. 

Mä siis itse kuvittelen, että sä et pidä transsukupuolisuutta, määriteltiin se miten tahansa, sillälailla olemassaolevana tilana, että pitäisit sen hoitamista sukupuolenkorjausprosessilla oikeutettuna. 

Ja jos näin on, niin silloin on mun mielestä älyllisesti epärehellistä ilmaista huolta mistään itsemäärittelystä, autogynefiliasta ja siitä, että transpolilla ohjattaisiin transhoitoihin niitä, joiden ongelma on oikeasti joku muu ja jotka tulisivat katumaan hoitoja, kun oikeasti sä et hyväksyisi niitä transhoitoja kenellekään ja mistään syystä."

Sulla on erikoinen logiikka. Mikä saa sinut uskomaan "aitojen" transsukupuolisten olemassaoloon, jos et pysty edes määrittelemään ilmiötä? Millä tavoin on epärehellistä olla huolissaan itsemäärittelyn seurauksista ja katujista? Avaisitko tätä ajattelua.

Älä ajattele liikaa. Monilla psyyke muotoutuu aikuisuudessakin ja tuntemukset vaihtelevat.

Onko sulla kavereita? Töitä? Vai vaellatko yksin, miettien jokaista tuntemustasi? 4 seinän sisällä ikävät tunteet moninkertaistuvat. 

Jos mä (nainen)heräisin huomenna miehenä, niin - joo, olisihan se shokki. Menisi viikko-ja kuukausikaupalla tottua siihen. Mutta nykyään on paljon ammatteja joissa on miehiä ja naisia, eikä pukeutuminenkaan aina niin kamalasti eroa.

Ei sun tarvi olla supernaisellinen. Ole vaan - jonkinasteinen nainen. 

Ja isoin ongelma on sulla nepsyjutuissa ja isätraumoissa. Ne estävät sua iloitsemasta synnyinsukupuolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Olet mielenkiintoinen ihminen. Ikävä kuulla, että elämäsi on noin kompleksista ja mustaa. Mutta olet fiksu ja ystävällinen. Ansaitset parempaa.

Pitääpä lukea koko ketju vielä kerran läpi. Mutta sitä ennen tuli mieleeni - ehkä tätä on jo kysyttykin - mitä ajattelet ehdotuksesta, että hankkisit koiran? Se olisi ystävä, joka varmasti hyväksyisi sinut ja saisi huomiosi kohdistumaan ainakin vähän johonkin muuhunkin kuin omaan kehoosi ja traumoihisi. Tietenkään se ei ratkaisisi syvälle käyviä ongelmiasi, mutta voisi ehkä helpottaa tämänhetkistä huonoa oloasi.

Voimia sinulle joka tapauksessa.

Kiitos. Itse asiassa minulla on jo kissa :D tässä juuri sitä rapsutan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja oikeasti on ihmeellistä että pystyn edes nyt kirjoittamaan nuo sanat, mutta rinnat on ehkä näistä osa-alueista mulle helpoin vaikka sekin on todella vaikea. Niin olen joskus ajatellut sitä että jos joku näistä lähtee ensimmäisenä pois häiritsemästä, se on rinnat. Siis niin että siitä ei enää olisi mitään tollaista. EHKÄ. en kyllä tiedä. Voi olla ettei sekään lähde kokonaan pois. Siis kyllä mua vieläkin ahdistaa paljon kirjoittaa nuo sanat mutta niin. Ja varsinkin ahdistaa muiden tietävän sen että mulla sellaiset on. Siksi en koskaan binderiakaan hankkinut, koska se vain kiinnittää huomioni enemmän siihen, että sellaista ylipäänsä edes tarvin, eli minulla on ne (rinnat)

Rintojen poistamisessa on komplikaatioriski, kivulias toipuminen, rumat näkyvät arvet ja jos hankit lapsen, niin imetys ei onnistu. Iso leikkaus. Ja jäljelle jää kuitenkin muu naisen keho.

Tiedän, se kivulias toipuminen varsinkin on mua estänyt, ja se, että leikkaus on pysyvä toimenpide. Että se on estänyt viemästä asiaa mitenkään eteenpäin (jos sellaista siis saisin). Taas lapsiasiat ei minulle ole ongelma koska en hanki lapsia. Ja pelkkä ajatus imettämisestä on järkyttävä eli kiitos mielikuvasta.

Yhteiskunnassa on niin paljon miesvihaa ja perättömiä metoita ym., ettei ole ihme, jos naiseus alkaa ällöttää. Jostain muusta kuin länsimaisesta kulttuurista voi etsiä positiivista naiseutta. 

Vierailija kirjoitti:

"En mä ole mistään pöyristellyt. 

Ei ole mitenkään olennainen tieto, puhutaanko me samasta asiasta. Ei mua kiinnosta, uskoisitko sä mun määritelmän mukaisiin transsukupuolisiin, kun mua kiinnostaa, uskotko sä itse, että sellaista transsukupuolisen määritelmää on edes mahdollista tehdä, että sä voisit pitää transsukupuolisuutta todellisena ilmiönä johon tulisi tarjota transhoitoja. 

Mä siis itse kuvittelen, että sä et pidä transsukupuolisuutta, määriteltiin se miten tahansa, sillälailla olemassaolevana tilana, että pitäisit sen hoitamista sukupuolenkorjausprosessilla oikeutettuna. 

Ja jos näin on, niin silloin on mun mielestä älyllisesti epärehellistä ilmaista huolta mistään itsemäärittelystä, autogynefiliasta ja siitä, että transpolilla ohjattaisiin transhoitoihin niitä, joiden ongelma on oikeasti joku muu ja jotka tulisivat katumaan hoitoja, kun oikeasti sä et h

Sulla on erikoinen logiikka. Mikä saa sinut uskomaan "aitojen" transsukupuolisten olemassaoloon, jos et pysty edes määrittelemään ilmiötä? Millä tavoin on epärehellistä olla huolissaan itsemäärittelyn seurauksista ja katujista? Avaisitko tätä ajattelua.

Mä uskon transsukupuolisten olemassaoloon siksi, että tunnen transsukupuolisia ihmisiä. Mutta mun kysymys sulle olis ihan sama, vaikken mä itse pitäisi transsukupuolisuutta todellisena. 

Sillä tavoin on älyllisesti epärehellistä ilmaista huolta itsemäärittelystä ja katujista, että jos sä et usko myöskään transpolin lääkärien määrittelyihin, niin mitä väliä sillä silloin on kuka sen määrittelyn tekee? Ja jos sä uskot, että transhoidot ei oikeasti auta ketään eikä niitä pitäis tehdä kellekään ja kaikki tulee katumaan niitä, niin miksi ilmaista erikseen huolta siitä, että niitä hoitoja annettaisiin väärin perustein sellaisille, jotka tulevat katumaan sitä?

Sä voisit silloin rehellisyyden nimissä sanoa vain, ettet hyväksy transhoitoja kellekään, etkä pidä kenenkään tekemää määrittelyä hyväksyttävänä syynä juridisen sukupuolen vaihtamiselle?

Ellen sitten ole väärässä, ja uskoisitkin transhoitojen olevan paikallaan joidenkin kohdalla, ja hyväksyisit sukupuolen määrittämisen ja vaihtamisen lääkärinlausunnon perusteella. 

Kummin on? 

Vierailija kirjoitti:

Älä ajattele liikaa. Monilla psyyke muotoutuu aikuisuudessakin ja tuntemukset vaihtelevat.

Onko sulla kavereita? Töitä? Vai vaellatko yksin, miettien jokaista tuntemustasi? 4 seinän sisällä ikävät tunteet moninkertaistuvat. 

Jos mä (nainen)heräisin huomenna miehenä, niin - joo, olisihan se shokki. Menisi viikko-ja kuukausikaupalla tottua siihen. Mutta nykyään on paljon ammatteja joissa on miehiä ja naisia, eikä pukeutuminenkaan aina niin kamalasti eroa.

Ei sun tarvi olla supernaisellinen. Ole vaan - jonkinasteinen nainen. 

Ja isoin ongelma on sulla nepsyjutuissa ja isätraumoissa. Ne estävät sua iloitsemasta synnyinsukupuolestasi.

No siis kavereita on mutten ole niitä nähnyt vähään aikaan. Töitä ei ole tällä hetkellä kun jäin sairauslomalle (työkokeilusta)

Joo ei mulla siinä olekaan mitään ongelmaa, tyylini on kai aika maskuliininen siis vaatetyyli ja harvemmin meikkaan ja kaikkea sellaista, ei se ole ongelma. Totta kai tämä on itsestäänselvyys mulle ettei se riipu siitä. Kehodysforia on vaan just se homma mikä mulla on. Mutta tosiaan se on voinut tulla alunperin ulkopuoleltakin eikä sisäsyntyisesti niin kuin transsukupuolisuudessa. Siis alkupiste tälle voi olla ihan vaan sairaalloisen huono itsetunto, koska se sai mut alussa hakemaan netistä kaikkea painoonkin liittyvää ja sukupuoleen liittyvää ja pikkuhiljaa mulle tuli ihan selkeä ajatusvääristymä siitä ettei miehet pidä naisia muuna kuin ällöttävänä, eikä se edes tunne vääristymältä vaan todelta.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on niin paljon miesvihaa ja perättömiä metoita ym., ettei ole ihme, jos naiseus alkaa ällöttää. Jostain muusta kuin länsimaisesta kulttuurista voi etsiä positiivista naiseutta. 

Positiivista naiseutta ei ole oikein olemassakaan minulle 

Korjaan vielä viestiäni: siis ajatusvääristymä on sellainen että joko miehet eivät pidä naisia muuna kuin ällöttävänä TAI sitten pitävät vaikka kauniina tai jotain mutta samalla myöskin ällöttävänä.

Tai se on jotenkin vähän omituinen.

Tämä on nyt ihan hypoteettinen esimerkki mutta jos olisin ihastukseni kanssa yhdessä (en tule olemaan koska julkkis mutta käytän esimerkkiä) niin minä tuntisin oloni koko ajan huonoksi, ajattelisin koko ajan että mitä ihmettä tuo voi nähdä naisessa, ajattelisin että näytän oksettavalta ja olen kaikin tavoin ällöttävä jne. Myös luin Kerran sellaisen kommentin että miehet ikääntyvät kuin viini, naiset ikääntyvät kuin maito. Ja olen pelännyt ikääntymistä muutenkin todella paljon koska ulkonäkö on mulle pakkomielle muutenkin. Joten. Niin.

Hei ap, ootko miettinyt asiaa siltä kannalta, että jos miehet pitäis naisia ällöttävinä, niin ihmislajia ei olis olemassa, vaan oltais kuoltu sukupuuttoon aikoja sitten?

Että evolutiiviselta kannalta asia on täysin päinvastoin, koska lisääntymiseen johtavat vietit on kaikilla eläinlajeilla todella voimakkaita ja hallitsevia, koska muuten sitä lisääntymistä ei tapahtuisi.

Eikö mikään tällainen logiikkakaan pääse sun ajatusvääristymän läpi? 

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ootko miettinyt asiaa siltä kannalta, että jos miehet pitäis naisia ällöttävinä, niin ihmislajia ei olis olemassa, vaan oltais kuoltu sukupuuttoon aikoja sitten?

Että evolutiiviselta kannalta asia on täysin päinvastoin, koska lisääntymiseen johtavat vietit on kaikilla eläinlajeilla todella voimakkaita ja hallitsevia, koska muuten sitä lisääntymistä ei tapahtuisi.

Eikö mikään tällainen logiikkakaan pääse sun ajatusvääristymän läpi? 

Joo mä voin jotenkin ymmärtää ton mutta silti se jumittaa mulla niin että en pysty ymmärtämään tai uskomaan, pelkään todella paljon. Lisäksi olen lukenut epäterveellisen monta kommenttia siitä miten oksettavaa on (nimenomaan miesten mielestä) me****seksi joten no, se siitä. Ja + ajattelen että esim rinnat tai vaikka pillukaan ei ole mikään kaunis kohta kehossa, se on vain sellainen mitä siedetään siksi kun.... Panettaa tai jotain????? Lisäksi naisen lantio tekee aina vähän läskin näköisen vaikka olisi kuinka hoikka. Mutta niin. 

Tai, ehkä jotenkin myös ajattelen asian niin että miehillä saattaa olla samanlainen tilanne kuin mulla. Siis mullahan oli naispuolinen "julkkisihastus" mutta koko sen ajan kun sitä kesti, niin mua oksetti hän, koska hän on nainen. Silti mulla välillä tuli niitä jonkinlaisia ihastumisen kaltaisia tunteita mutta se koko homma tuotti mulle kyllä suunnattomasti pahaa oloa. Mutta että mietin että miehethän vaan pakolla ovat ihastuneita joihinkin naisiin ja näin mutta eiköhän heitäkin oikeasti pohjimmiltaan se ällötä, ja niinhän se ällöttääkin mikä näkyy suurimman osan miehistä suhtautumisena me******. Joten, ei se ole mitään oikeaa viehättymistä sillä tavalla että oltaisiin ihan kokonaisuudessaan sitä mieltä että naisetpa ovat niin ihania. Sitten yhteiskunnassa on vielä niin vahva hetero-oletus että käytännössä jokainen mies kokee sen saman painostuksen tykätä naisista, jolloin voi olla että moni ihan oikeasti päätyy siihen hommaan vasten tahtoaan ja on sekaisin itsensä kanssa. Homoja on luultavasti paljon enemmän kun mitä luullaan, mutta he vain kieltävät asian ja haluavat kovasti sopeutua. Ei naiset vain yksinkertaisesti ole kovin viehättäviä, joten en ihmettele ollenkaan miksi ei sytytä.