Mikään ei auta sukupuolidysforiaani

Ja guess what. En edes aio tehdä asioita oikein, en vaikka pystyisinkin. Siksi että ei kiinnosta pätkääkään. Ei kiinnosta pätkääkään työt. Ei kiinnosta pätkääkään asunnon hankkiminen. Ei kiinnosta pätkääkään opiskelu. Ei ihmissuhteet. Eikä kukaan ihminen ylipäänsäkään. Ei se paljon puhuttu terveellinen ruoka tai riittävä unikaan. Ei suihkussa käynti tai hampaiden pesu. Ei riittävä liikunta. Ei itsensä kehittäminen. Ihan vaan koska ei voisi vähempää kiinnostaa. Enkä aio tehdä yhtään mitään enää vaan etsin jonkin tavan lähteä pois ja kerään rohkeuden sen toteuttamiseen ja sitten toteutan sen. Tai ainakin sellainen ajatus minulla on mutta luultavasti voi olla että se ajatus väistyy sitten kuitenkin. Enkä ole toteuttamassa mitään tällaista nyt vaan suunnittelemisessa ja valmistautumisessakin menee pitkä aika. Jos edes keksisin mitään tapaa mikä olisi paras. Junan alle en mene, se on varma asia joten yksi on ainakin yliviivattu. Asetta en saa joten sitäkään ei. Täytyy miettiä tätä nyt ihan pidemmän aikaa ja huolella, en kuitenkaan haluaisi ihan hirveitä kipuja kärsiä kuollessa 

Käy eheytymässä

Joka tapauksessa on täysin omaa syytäni että voin huonosti sillä en tee yhtään mitään asioita mikä parantaisi oloani. Paitsi no tietenkin se ulkoilu ja kaupassa käynti ja lääkitys ja terapiassa käynti. Mutta muuten en. Koska en halua tehdä sille mitään muuta. Niin kyllä silloin sen ansaitsenkin ja silloin on ihan oma valinta olla myös itsetuhoinen, dysforinen, yms.

Vierailija kirjoitti:

Käy eheytymässä

No ei sellaisia ole edes löytynyt mistään ja sehän vasta hyvää hoitoa olisikin

Käy sääliksi, miltä tuntuu kun ihminen menee niiin sekaisin ettei ole tyytyväinen syntymäsukupuoleensa? Että ympärillä on antikristuksen aikaansaannoksia ja voimakkaat henkivallat jotka sotkee ihmisten pääkoppia 😞

Ja en tiedä nyt että johtuuko nämä lisääntyneet itsemurha-ajatukset lääkkeestä vai muuten vaan. Vai onko ne edes lisääntyneet vai ihan samaa tasoa. Oon kumminkin syöny lääkettä vasta kaksi päivää.

Ap, auttaisiko jos käyttäisit urheiluliivejä? Ei mitään supertukevia, vaan sellaiset mitkä sopivasti litistää rinnat. 

tsemppiä sulle, kyllä asiat vielä järjestyy:)

oletteko miettineet jos muuttaisit vaikka jonkun sisaruksesi kanssa omaan asuntoon? Voisi helpottaa tuota olotilaa myöskin

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi, miltä tuntuu kun ihminen menee niiin sekaisin ettei ole tyytyväinen syntymäsukupuoleensa? Että ympärillä on antikristuksen aikaansaannoksia ja voimakkaat henkivallat jotka sotkee ihmisten pääkoppia 😞

Jotain tällaista varmaan onkin sillä tuntuu kyllä kuin jokin demoni olisi tässä riivaamassa hahhah. Ei mutta siis olen vähän samaa mieltä että en oo varma onko transsukupuolisuus koskaan ihan normaali tila, hyvä asia se ei ainakaan luulisi kenellekään olevan sillä tuottaa jokaiselle kärsimystä jos on edes yhtään kehodysforiaa. Siksi ihmetyttääkin nämä jotkut transit jotka julistavat olevansa ylpeitä ja onnellisia, mulle taas sukupuolidysforia on se asia joka on pilannut elämääni lähes eniten tai ehkä jopa eniten, enkä voi parhaalla tahdollanikaan sanoa olevani onnellinen siitä. Se on kirjaimellisesti helvetti. Ja jos se ei ole, niin tuskin silloin edes on kovin trans oikeasti. Ja itsehän varmaan en edes ole ja se on silti helvetti, lol

Vierailija kirjoitti:

Ap, auttaisiko jos käyttäisit urheiluliivejä? Ei mitään supertukevia, vaan sellaiset mitkä sopivasti litistää rinnat. 

tsemppiä sulle, kyllä asiat vielä järjestyy:)

oletteko miettineet jos muuttaisit vaikka jonkun sisaruksesi kanssa omaan asuntoon? Voisi helpottaa tuota olotilaa myöskin

Kiitos. Mitkään sellaiset eivät ole oikein auttaneet mua, voipa olla ettei mulla oikein niin litistäviä olekaan. Binderiakaan en ole hankkinut ja en tiedä olisiko siitä apua myöskään.

No, tuota........ Siitä tuskin olisi apua sillä myös sisarukseni juo sen verran että mulla on vaikea senkin takia välillä täällä. Siis ei juo yhtä usein kuin isä mutta kuitenkin ei siitä tulisi yhtään mitään. Toki ollaan keskusteltu sellaisesta vaihtoehdosta että vanhemmat hankkisi asunnon muualta ja olisi välillä siellä jolloin minä ja sisarukseni asuttais tässä sen aikaa ja pärjättäis omillaan.

Ja ei millään pahalla nyt kellekään mutta en tiedä haluanko välttämättä enää mitään neuvoja koska en kuitenkaan niitä toteuta tai tee mitään miten pitää. Kaikki on sen verran sekaisin kun en tiedä enää mikä on oikein ja mikä väärin. Koko ajan menee olo vain pahemmaksi ja pahemmaksi enkä uskalla kohta enää edes tästä sängystä nousta koska en tiedä enää mitä pitää tehdä ja se pelottaa mua todella paljon. Tuntuu ihan kuin kaikki ohjeet olisi jotenkin hävinneet mitä normaalisti teen ja nyt oon vaan tyhjän päällä koska en enää tiedä mitään. Haluaisin vain kuolla. Niin kun se olisi ihan oikeasti helpotus. Siis tiedätkö sellainen että vain nukkuisi pois. Ei mikään kivulias kuolema vaan se että saisin vaikka nukahtaa ja kuolla, sitten mun ei tarvisi enää jaksaa tätä.

Kurjaa että myös sisaruksesi juo alkoholia. Oletteko puhuneet jos äiti ja sinä muuttaisitte vaikka edes lähistölle samaan asuntoon? Pärjäisikö teidän isä/sisarus keskenään, vai lähteekö juominen käsistä? 

Yksinkertaisesti elämä vaatii sellaisia voimavaroja mitä mulla ei ole.

Asiaa voi vääntää vaikka kuinka paljon ja yrittää selittää ja katsoa eri kantilta mutta totuus on kuitenkin se että elämä vaatii sellaisia voimavaroja mitä mulla ei ole. Sitä ei pysty oikein vääntää toiseksi jos se on fakta. 

Paha olo varmaan nyt johtuu siitä uudesta lääkityksestä. Jos ottaisit yhteyttä terapeuttiisi ja selität tilanteen, menet huonompaan suuntaan ja tarvisit nyt lisää keskusteluapua 

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa että myös sisaruksesi juo alkoholia. Oletteko puhuneet jos äiti ja sinä muuttaisitte vaikka edes lähistölle samaan asuntoon? Pärjäisikö teidän isä/sisarus keskenään, vai lähteekö juominen käsistä? 

En ollenkaan tiedä. Ei olla puhuttu ainakaan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Paha olo varmaan nyt johtuu siitä uudesta lääkityksestä. Jos ottaisit yhteyttä terapeuttiisi ja selität tilanteen, menet huonompaan suuntaan ja tarvisit nyt lisää keskusteluapua 

En tiedä tarvitseeko mun nyt ottaa yhteyttä koska mulla on joka tapauksessa ensin maanantaina ravitsemusterapeutin aika ja sitten heti tiistaina aika normi terapeutilleni. Joten voin luultavasti odottaa sinne saakka... Sitten voin sanoa tiistaina että olo on ollut todella huono ja mennyt vieläkin huonompaan suuntaan ehkä. Niin voin sit sanoa tiistaina jos tarvii että voisin saada lisää keskusteluapua tosin en oikein usko että onnistuu useammin kuin kerran viikossa? En ole varma. Toki tuo ravitsemusterapeutin aikakin onneksi tuossa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha olo varmaan nyt johtuu siitä uudesta lääkityksestä. Jos ottaisit yhteyttä terapeuttiisi ja selität tilanteen, menet huonompaan suuntaan ja tarvisit nyt lisää keskusteluapua 

En tiedä tarvitseeko mun nyt ottaa yhteyttä koska mulla on joka tapauksessa ensin maanantaina ravitsemusterapeutin aika ja sitten heti tiistaina aika normi terapeutilleni. Joten voin luultavasti odottaa sinne saakka... Sitten voin sanoa tiistaina että olo on ollut todella huono ja mennyt vieläkin huonompaan suuntaan ehkä. Niin voin sit sanoa tiistaina jos tarvii että voisin saada lisää keskusteluapua tosin en oikein usko että onnistuu useammin kuin kerran viikossa? En ole varma. Toki tuo ravitsemusterapeutin aikakin onneksi tuossa on. 

Hyvä juttu että sulla on noi tapaamiset heti alkuviikosta. Ota puheeksi olotila myöskin sille sun ravitsemusterapeutille? Voi myöskin viestittää eteenpäin että tarvisit enemmän apua

Minun mielestäni kuulostat siltä, että tarvitset psykiatrista erikoissairaanhoitoa. En ala heitellä mitään isoja diagnooseja tässä, mutta mt-ongelmasi vaikuttavat olevan syviä ja vaikeita. Pakkoajatukset ja kypsymätön persoonallisuus kuitenkin ovat yksi ihan ilmiselvä juttu. Vasta kun olet saanut kaikki asianmukaiset diagnoosit sekä tarvitsemaasi hoitoa, kannattaa palata tuohon sukupuolidysforiaan ja transpoli -ajatukseen. On sääli, että mielenterveyspalvelut ovat niin heikoilla kantimilla nykyään, että ainoa sinulle tarjottu apu on tässä tilanteessa ollut keskusteluapua harvakseltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha olo varmaan nyt johtuu siitä uudesta lääkityksestä. Jos ottaisit yhteyttä terapeuttiisi ja selität tilanteen, menet huonompaan suuntaan ja tarvisit nyt lisää keskusteluapua 

En tiedä tarvitseeko mun nyt ottaa yhteyttä koska mulla on joka tapauksessa ensin maanantaina ravitsemusterapeutin aika ja sitten heti tiistaina aika normi terapeutilleni. Joten voin luultavasti odottaa sinne saakka... Sitten voin sanoa tiistaina että olo on ollut todella huono ja mennyt vieläkin huonompaan suuntaan ehkä. Niin voin sit sanoa tiistaina jos tarvii että voisin saada lisää keskusteluapua tosin en oikein usko että onnistuu useammin kuin kerran viikossa? En ole varma. Toki tuo ravitsemusterapeutin aikakin onneksi tuossa on. 

Hyvä juttu että sulla on noi tapaamiset heti alkuviikosta. Ota puheeksi olotila myöskin sill

Joo, otan, kiitos

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni kuulostat siltä, että tarvitset psykiatrista erikoissairaanhoitoa. En ala heitellä mitään isoja diagnooseja tässä, mutta mt-ongelmasi vaikuttavat olevan syviä ja vaikeita. Pakkoajatukset ja kypsymätön persoonallisuus kuitenkin ovat yksi ihan ilmiselvä juttu. Vasta kun olet saanut kaikki asianmukaiset diagnoosit sekä tarvitsemaasi hoitoa, kannattaa palata tuohon sukupuolidysforiaan ja transpoli -ajatukseen. On sääli, että mielenterveyspalvelut ovat niin heikoilla kantimilla nykyään, että ainoa sinulle tarjottu apu on tässä tilanteessa ollut keskusteluapua harvakseltaan. 

Joo tai siis tosiaan lähete tehtiin sinne erikoissairaanhoitoon mutta tuli takaisin ja vaativat lääkekokeilua ensin. Nyt sitten se lääkekin aloitettu. En tiedä tehdäänkö uutta lähetettä sinne ja jos tehdään meneekö läpi. Ja jos menee läpi, niin kuinka huonoa on hoito myös siellä. Olin kerran jo aiemmin siellä ja vuonna 2020 sitten hoito siellä loppui kun en suostunut aloittamaan lääkitystä ja mitään muuta ei hyväkseni enää voinut tehdä. Tosin tilanne oli kyllä silloin paljon parempi kuin nyt, mutta en usko että oli hyvä silloinkaan. Olin toki nuorisopolillakin aiemmin että onhan tässä kierretty melkein kaikki mt-palvelut läpi jo. Oikeastaan osastohoito on ainut missä en ole vielä ollut, eiköhän mut sinnekin pakolla raahata joku kerta koska olen niin skitso p a s k a enkä osaa ikinä toimia oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Millä tavalla tuo dysforia näyttäytyy?

Monin tavoin:

- en koe pystyväni olemaan hyvännäköinen naisena

- tulen itsetuhoiseksi pelkästä ajatuksesta vaikkapa men******

- meinaan joskus oksentaa jos ajattelen/kuulen raskaudesta tms.

- haluaisin matalamman äänen tosin en pysyvästi, jos transition voisi täysin peruuttaa niin sitten uskaltaisin paremmin, juuri pysyvyys siinä pelottaa erittäin paljon, muuten tulen iloiseksi ajatuksesta että saisin matalan äänen, jos sen vain voisi peruuttaa (mutta kun ei voi tietenkään)

- vihaan naisia suoraan sanottuna, en tietenkään sillä tavalla vihaa, en esim vihaa äitiäni, en vihaa terapeuttiani, jne, mutta vihaan sitä konseptia, sitä sukupuolta

- en pysty usein olemaan sellaisissa asennoissa joissa saatan tuntea rin****, pakko aina vaihtaa asentoa ettei tuntisi niitä

- kuten näkyy, on vai

Tosi vaikea ymmärtää, kun ei itse koe noin. Mun mielestä outoa kokea fobiaa kumpaakaan sukupuolta kohtaan noin kuin kuvaat. Siis oli sitten itse kumpaa sukupuolta tahansa, nin ei sitä yleensä tunne sen kummempaa sitä omaa sukupuolta, eikä myöskään vastakkaista sukupuolta kohtaan. Siis ihan vaan sukupuolen perusteella. Siis en esimerkiksi koe ja näe kaikkia miehiä seksuaalisesti haluttavina pelkästään siksi, että he ovat miehiä. He ovat mulle neutraaleja lukuunottamatta tiettyjä yksilöitä, joiden tietyt ominaispiirteet saavat minut tuntemaan vetoa heitä kohtaan. 

Mun mielestä tuo kuvaamasi vaikuttaa nimenomaan enemmän fobialta, kuin sukupuoli dysforialta. Kun vastenmielisyyden tunteesi ei edes kohdistu pelkästään itseesi, ja omaan kehoosi, vaan ihan yleisesti kaikkiin naisiin ja kaikkeen mikä viittaa naiseuteen. Fobioita voi olla mitä ihmeellisempiä, eikä niitä pysty järjellä selittämään. Minulla on voimakas fobia perhosia, ja varsinkin yöperhosia kohtaan. Tiedän ja ajattelen itsekin että niitä on aivan järjenvastaista pelätä, enkä pysty perustelemaan mikä niistä tekee minulle niin kammottavia hirviöitä. Minun tekee pahaa nähdä isoja yöperhosia edes kuolleena, tai kuvissa. Jos joutuisin pieneen suljettuun tilaan, jossa olisi yöperhonen, menisin aivan varmasti täysin paniikkin.  

Tätä taustaa vasten yritän ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Jos se, mihin fobia kohdistuu on osa itseä, ei sitä pääse pakoon mitenkään. Sen täytyy olla aivan kamalaa.