Mikään ei auta sukupuolidysforiaani

"Mä uskon transsukupuolisten olemassaoloon siksi, että tunnen transsukupuolisia ihmisiä. Mutta mun kysymys sulle olis ihan sama, vaikken mä itse pitäisi transsukupuolisuutta todellisena. 

Sillä tavoin on älyllisesti epärehellistä ilmaista huolta itsemäärittelystä ja katujista, että jos sä et usko myöskään transpolin lääkärien määrittelyihin, niin mitä väliä sillä silloin on kuka sen määrittelyn tekee? Ja jos sä uskot, että transhoidot ei oikeasti auta ketään eikä niitä pitäis tehdä kellekään ja kaikki tulee katumaan niitä, niin miksi ilmaista erikseen huolta siitä, että niitä hoitoja annettaisiin väärin perustein sellaisille, jotka tulevat katumaan sitä?

Sä voisit silloin rehellisyyden nimissä sanoa vain, ettet hyväksy transhoitoja kellekään, etkä pidä kenenkään tekemää määrittelyä hyväksyttävänä syynä juridisen sukupuolen vaihtamiselle?

Ellen sitten ole väärässä, ja uskoisitkin transhoitojen olevan paikallaan joidenkin kohdalla, ja hyväksyisit sukupuolen määrittämisen ja vaihtamisen lääkärinlausunnon perusteella. 

Kummin on?"

Jatkat siis kehäpäätelmälinjalla. Mikä noita sun transtuttuja yhdistää? Voisiko niistä yhdistävistä tekijöistä koostaa yleispätevän ja loogisen määritelmän?

Miksi ihmisellä pitää olla oikeus vaihtaa muuta yhteiskuntaa velvoittava sukupuolitieto omalla ilmoituksella? Itsemäärittelyn myötä kuka tahansa voi vaihtaa hetun ilman transdiagnoosia tai aiettakaan transiutukseen.

Edelleenkään ei avaudu logiikka siinä, ettei saisi olla huolissaan katujista ja itsemäärittelyn seurauksista.

Vierailija kirjoitti:

"Mä uskon transsukupuolisten olemassaoloon siksi, että tunnen transsukupuolisia ihmisiä. Mutta mun kysymys sulle olis ihan sama, vaikken mä itse pitäisi transsukupuolisuutta todellisena. 

Sillä tavoin on älyllisesti epärehellistä ilmaista huolta itsemäärittelystä ja katujista, että jos sä et usko myöskään transpolin lääkärien määrittelyihin, niin mitä väliä sillä silloin on kuka sen määrittelyn tekee? Ja jos sä uskot, että transhoidot ei oikeasti auta ketään eikä niitä pitäis tehdä kellekään ja kaikki tulee katumaan niitä, niin miksi ilmaista erikseen huolta siitä, että niitä hoitoja annettaisiin väärin perustein sellaisille, jotka tulevat katumaan sitä?

Sä voisit silloin rehellisyyden nimissä sanoa vain, ettet hyväksy transhoitoja kellekään, etkä pidä kenenkään tekemää määrittelyä hyväksyttävänä syynä juridisen sukupuolen vaihtamiselle?

Ellen sitten ole

Jatkat siis kehäpäätelmälinjalla. Mikä noita sun transtuttuja yhdistää? Voisiko niistä yhdistävistä tekijöistä koostaa yleispätevän ja loogisen määritelmän?

 

Miksi ihmisellä pitää olla oikeus vaihtaa muuta yhteiskuntaa velvoittava sukupuolitieto omalla ilmoituksella? Itsemäärittelyn myötä kuka tahansa voi vaihtaa hetun ilman transdiagnoosia tai aiettakaan transiutukseen.

 

Edelleenkään ei avaudu logiikka siinä, ettei saisi olla huolissaan katujista ja itsemäärittelyn seurauksista.

Eli onko sulle ihan ok, jos sen sukupuolitiedon sais vaihtaa transpolin lääkärin lausunnon perusteella? Ja vain itsemäärittely on se ongelma, kun taas alan lääkäreiden tekemä määrittely on ok? 

"Eli onko sulle ihan ok, jos sen sukupuolitiedon sais vaihtaa transpolin lääkärin lausunnon perusteella? Ja vain itsemäärittely on se ongelma, kun taas alan lääkäreiden tekemä määrittely on ok?"

Olkiukon rakentaminen ja ajatusten tunkeminen on ilmeisesti mieluisampaa kuin aidon transsukupuolisuuden määritelmän antaminen :DDD Osaisitko kertoa ilman kehäpäätelmiä, että mikä tekee sun ystävistä aitoja transeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun ap pitäis päästä sinne transpolille. Siellä ois kuitenkin suurin asiantuntemus näistä asioista, ja voit saada sieltä apua, vaikket olisi transsukupuolinen. 

Niin, ehkä.

Siellä ne sukupuolidysforian asiantuntijat on. Ei tällä palstalla. Täällä on vielä keskimäärin vihamielinen meininki transsukupuolisuutta kohtaan. 

Transpolilla selvitetään, voidaanko siellä antaa heidän tarjoamiaan hoitoja (hormonit ja leikkaukset) heidän kriteereillään. Sieltä ei saa ter

Ei transsukupuolisia hoitavat lääkärit ole transaktivisteja. Mä kehotan kuuntelemaan heitä, en minkään puolen aktivisteja. 

Puoskareita ne on!

Miks mä teen KAIKEN väärin? Mä en enää jaksa tätä.

Ja tälläkin hetkellä tunnen rintani. Enkä voi sietää sitä ollenkaan. Koska se on jotain niin pahaa mun mielenterveyden kannalta. En voi hyvin kehossa jota vihaan, se on selvä asia. Siksi olisikin kiva osata vaikka pitää siitä.

Miksi? En pysty enää. Miksi se on noin. Kaiken lisäksi tunnen niin suurta häpeää läskiydestä vaikka olenkin vain 160cm/62kg. Mutta kun en vain pysty olemaan enää näin iso ja vielä vähemmän pystyn olla nainen. En voi elää kehossa joka oksettaa minua joka päivä. 

Joo, en sinänsä välitä mitä tapahtuu. Olen tottunut rajuun henkiseen kärsimykseen eikä sillä sinänsä ole väliä vaikka se jatkuisi ainiaan. Mutta jotenkin tää on vain niin vaikeaa kun häpeä on läsnä joka päivä ja voimakkaasti. En vain tiedä miksi tämä on näin. En vain jaksa enää.

En oikeasti HALUA tätä elämää. En ihan oikeasti oikeasti oikeasti halua tätä. Näytän niin järkyttävältä. Ei kukaan voi ymmärtää koskaan miltä sellainen tuntuu. Näytän niin NOLOLTA. se on jotain niin hirveää. Kaikki pillussa näyttää ihan hirveälle. Sekä maistuu, haisee, yms. Kaikki. Kaikki siinä on ihan hirveää. Kaikki valkovuotokin on jo oksettavaa. Tai siis vielä enemmän noloa. On noloa olla nainen, kaikin tavoin. Ei ole mitään nolompaa tässä koko maailmassa. Elämäni suurin häpeä on tämä. Se on nolompaa kuin olla lihava. Se on vielä nolompaa kuin olla ruma, vaikka sekin on noloa. En usko että tulen koskaan ajattelemaan eri lailla. En voi poistaa sitä tunnetta jos jokin asia on musta noloa. Tai siis oikeasti häpeällistä. Raskaus.......... Vaikken hankikaan lapsia, mutta mulla on silti se keho. En tiedä miten saisin sellaisen tunteen pois? En tiedä mikä siinä on pahaa? Jokin siinä vain on pahaa. En toki halua seksiä eikä minun tarvitsekaan halutakaan seksiä, se nyt on selvä, mutta jotenkin..... Pelkkä olemassaolo saa mut tällaiseksi. En tiedä mikä siinä on niin pahaa? Varsinkin raskaus joka ei edes pitäisi olla ällöttävä asia kuten vaikkapa me*** on monien mielestä. Niin sillä tavalla raskaus ei ole. Ellei sitten miehillä ole joku sellainenkin että ne pitää raskaana olevia naisia oksettavan näköisinä? Sitä en tiedä mitä he ajattelee.

Mutta on mulla siis ihan sellainenkin etten ihan oikeasti tunnista itseäni sellaiseksi. Tunnistan vain fyysisesti katsomalla ne piirteet, mutta en jotenkin yhdistä itseäni sellaiseen. En osaa yhdistää itseäni osaksi sitä joukkoa. Jotenkin vain en. Ehkä se johtuu siitä että olen maskuliininen ja siksi siinä on sellainen.... Jonkinlainen virhe ajattelussa. Tulee joku yhteysvirhe. Aina jotenkin ollut sellaista että unohdan minunkin kuuluvan naisiin. En tiedä siinä on joku omituinen yhdistämisvaikeus. Mutta se ei ole kovinkaan negatiivinen asia. Se on vain ja ainoastaan hämmentävä ja hiukan epätodellinen tunne. Oikea ongelma on tämä paha olo ja kehodysforia. En oikeasti joskus YMMÄRRÄ itseäni osaksi naisia. Mutta se on lähinnä hetkellinen yhteysvirhe ehkä. Mulla oli joskus lapsenakin sitä, mutta ei kai kovin usein? Joka tapauksessa se nyt ei oo niin ongelma.

Jäin kyllä miettimään nyt mitä pahaa todella on raskaudessa. Sitähän mä en vieläkään ymmärrä. Varsinkin siinä tapauksessa etten ole lapsia haluava ihminen edes joten ei kosketa mua. Joku siinä konseptissa kai vaan on niin noloa 

Oma suositukseni on että jos tosiaan olet 27 vuotias niin muuta jo pois kotoa oikeasti, itsenäisty ja irtaannu vanhemmistasi, anna itsellesi lupa, tila ja aika kasvaa itse itseksesi. Ehkä naisviha kumpuaa vanhemmistasi, vihaisesta isästä ja lapasesta äidistä ja heidän kanssaan asuvasta aikuisesta lapsesta. Tilanteesi kuulostaa juuri siltä että vain ympäristön muokkaaminen auttaa. Eli oma tupa, oma lupa, omaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille. Sanoisin että ota etäisyyttä kaikkiin gendertyyppeihin ja toistaiseksi myös omiin vanhempiin.

Sun pitää ihan oikeasti hankkia ammattiapua. Psykiatrin apua, ei mitään transvaletta

Tavallaan senhän ei pitäisi häiritä mua koska en hanki lapsia mutta se silti häiritsee. Jotenkin tuntuu ihan että mun keho on pilalla siksi koska se tekee tälläistä. Vai voiko se alitajuisesti tulla sellaisesta että mä en ymmärrä miksi mun keho tekee jotain jota mä en itse halua (siis kun en halua lapsia). Ehkä kaikki siinä johtuu sellaisesta. Kun mä en vaan............ Mua ahdistaa. Ja mietin jokaisesta asiasta mitä miehet ajattelee, koska musta vaan tuntuu että ne ei.... Jotenkin...... Ajattele mitään hyvää siitä. Mua hävettää olla edes olemassa koska mä mietin vaan sitä mitä ne ajattelee. Kun mä tiedän ettei ne mieti hyvää naisista niin en halua edes olla sellainen sitten. Silleen mua hävettää olla sitten sellainen kun en mä edes halunnut tällainen olla. Jotenkin vain tuntuu ettei siinä ole......... Mitään muuta kuin inhoa loppujen lopuksi miesten taholta. Silleen loppuviimein koska vaikka jotain tunteita olisikin, niin lopulta se kuitenkin on.... oksettavaa niille. Ei ne ajattele sitä silleen todellisuudessa positiivisesti.

En voi edes ajatella niitä sanoja. Mä en pysty ilman että mua oksettaa. Sana: menkat on pahin sana joka koko maailmassa on mulle. Ja tuohan oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun en sensuroinut sitä. Kuvottava olo, niin kuvottava olo. Musta tuntuu että mä halkean, kuihdun olemattomiin, kuolen ihan pelkästään tästä pahan olon voimasta. En enää voi elää näin, mun on kuoltava. En voi elää jos olen tällainen. En voi elää tuon sanan kanssa. En voi elää niin. En voi elää. Ei sellaista saa olla olemassa mulle. Ei vain saa. Ja se kuitenkin on. Ja mun pitäis elää kaikkien näiden muistojen kanssa? Jotka vainoaa mua ja viiltää mun sydäntä ihan oikeasti? Ja mun vaan pitäisi elää. Ja olla ajattelematta. Kyllähän joskus voin olla mutta se kuitenkin aina tulee mieleen. Ja en vain pysty nytkään olla itkemättä. Alan kohta itkemään koska en pysty mitenkään lopettaa sitä oloa. Ei tämä vain mene näin. Pakkohan mun on päästä pois? Ei tämä voi olla oikein. Ei voi olla oikein että mulle tapahtuu näin, ei se vaan ole niin, en ole tällainen, en en en ole! Haen kohta puukon. En enää voi. Paitsi en voi koska vanhemmat ovat kotona mutta kuitenkin mä vaan. Ei ei ei saa olla näin. En voi ikinä enää jatkaa elämääni. Tää ei saa olla näin. Mä kuolen tähän.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää ihan oikeasti hankkia ammattiapua. Psykiatrin apua, ei mitään transvaletta

En pääse psykiatrille ainakaan vielä mutta terapeutilla käyn koko ajan 

Ei saa olla näin

Mä en tiedä miksi mun piti triggeröidä itseäni kirjoittamalla se sana auki koska pakotti mut kohtaamaan sen pahan olon koko voimakkuudessaan ja nyt olen ihan toimintakyvytön. Oon ihan järkyttynyt tällä hetkellä ja tuntuu siltä niin kuin kaikki ois nyt menetetty koska en voi myöntää edes sellaista asiaa olevan mulla. Nyt kun sanoin sen tai kirjoitin niin tuntuu että olen ihan täysin valmis kuolemaan.

Ah tätä sivua taas.

Ei voi julkaista kommentteja.

No kuitenkin kirjoitin jotain että se on jotain niin pahaa, jotain niin pahaa, ihan kuin joku demoni yrittäisi tappaa mut tai jotakin. Se on jotain niin pahaa siis se ei ole pelkästään joku pieni negatiivinen asia vaan se on jotain niin pahaa, ihan kuin jokin pahuuden ydin. Siis me*******. Niin se tuntuu kuin se ei olisi vain ällöttävä asia vaan se on mulle jotain niin pahaa, jotain niin pahaa jota en voi sietää hetkeäkään, en hetkeäkään, ja se on kaikista näistä osa-alueista pahin. Jopa pahempi kuin raskaus varmaan. Se on jotain niin pahaa jotain sellaista mitä en voi edes selittää. Siis se on vain pahuuden ydin. Tässä maailman ei ole mulle pahempaa asiaa. Olisin mieluummin 200 kiloinen kuin omistaisin mitään kokemusta tästä. Mikään asia elämässäni ei ole pahempaa. Ei akne, ei läskiys, ei mikään. Ei rinnatkaan. Ei mikään.

Ja mä siis ajattelin jo kauan sitten että mä en enää selviä tästä 

Ja nyt taas ajattelen

Koska tällaisesta ei voi enää muuttaa mieltänsä

Siis joo tiedän että saattaa olla psykoottista mutta kuitenkin en tiedä miksi ammattilaiset ei sitä sitten epäile

Mutta kuitenkin tää kuulostaa omaan korvaankin psykoottiselta tai että tunnistan sen vaikka oonkin ite siinä sisällä 

Mutta jotenkin ymmärrän et ei kai tää voi vastata todellisuutta vai?

Niin mietin meinaako se psykoosia vai onko vain että se nyt on jotain tälläistä mutta ei meinaa varsinaista psykoosia. Koska tätähän on ollut jo pitkään.

Oletko puhunut terapeutille itsetuhoisuudesta? Voisit hyötyä osastojaksosta psykiatrisella, kannattaa puhua rehellisesti tuosta olosta terveydenhuollossa. Et voisi vahingoittaa itseäsi, saisit kontaktin psykiatriin ja lääkitys voitaisiin säätää toimivaksi turvallisessa ympäristössä, pääsisit hetkeksi vanhempien vaikutuspiiristä irti, tulisi arkirytmiä ja kontaktia muidenkin kuin vanhempien tai nettikirjoittajien kanssa jne.

AP sun pitäisi ihan ekana muuttaa sieltä kotoa pois missä sun isäsi vihaa naisia.

Sitten psykoterapiaan keskustelemaan.

En ymmärrä tuota, että mukamas kärsit niin paljon, mutta et suostu lainkaan lähtemään pois ympäristöstä, mikä aiheuttaa kärsimyksesi.

Ehkä jopa nautit siitä, että voit olla "uhri"? Ettei sun tarvitse edetä elämässä mihinkään, kun olet uhri ja kärsit.

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut terapeutille itsetuhoisuudesta? Voisit hyötyä osastojaksosta psykiatrisella, kannattaa puhua rehellisesti tuosta olosta terveydenhuollossa. Et voisi vahingoittaa itseäsi, saisit kontaktin psykiatriin ja lääkitys voitaisiin säätää toimivaksi turvallisessa ympäristössä, pääsisit hetkeksi vanhempien vaikutuspiiristä irti, tulisi arkirytmiä ja kontaktia muidenkin kuin vanhempien tai nettikirjoittajien kanssa jne.

Juu kyllä ihan tietää. En ainakaan pakkohoitoon ole sinne vielä joutunut onneksi. En todellakaan halua osastolle vaikka välillä sanoinkin että pitäisikö mennä jos se auttaisi mutta en kyllä tosiaankaan halua. Se on ihan mun pahin painajainen.

Vierailija kirjoitti: AP sun pitäisi ihan ekana muuttaa sieltä kotoa pois missä sun isäsi vihaa naisia. Sitten psykoterapiaan keskustelemaan. En ymmärrä tuota, että mukamas kärsit niin paljon, mutta et suostu lainkaan lähtemään pois ympäristöstä, mikä aiheuttaa kärsimyksesi. Ehkä jopa nautit siitä, että voit olla "uhri"? Ettei sun tarvitse edetä elämässä mihinkään, kun olet uhri ja kärsit.

Koska se ei aiheuta tätä kärsimystä vaan muutoin. Sukupuolen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: AP sun pitäisi ihan ekana muuttaa sieltä kotoa pois missä sun isäsi vihaa naisia. Sitten psykoterapiaan keskustelemaan. En ymmärrä tuota, että mukamas kärsit niin paljon, mutta et suostu lainkaan lähtemään pois ympäristöstä, mikä aiheuttaa kärsimyksesi. Ehkä jopa nautit siitä, että voit olla "uhri"? Ettei sun tarvitse edetä elämässä mihinkään, kun olet uhri ja kärsit.

Koska se ei aiheuta tätä kärsimystä vaan muutoin. Sukupuolen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Onhan sillä, kun isäsi vihaa ja halveksii naisia jatkuvasti.

Eli et sinä oikeasti mitään muutosta tilanteeseesi halua. Miksi kuitenkin esität, että haluat?