Oliko omana kouluaikanasi lyhyt matikka "noloa"?
Juteltiin pojan kanssa opiskelusta ja hän oli tuota mieltä ja kuulemma samaa mieltä ovat kaverinsakin. "Normaaliälyiset" ottavat pitkän matikan ja lyhyt matikka on sitten niille muille. Erityisen noloa on vaihtaminen pitkästä matikasta lyhyeen. Oliko teidän kouluaikana samanlaiset asenteet vai olivatko matikat yhdenvertaisia?
Kommentit (150)
No ei ollut eikä omat lapset ajattele noin. Muutenkin mielestäni olisi syytä kasvatuksella puuttua tuollaiseen ajatukseen. Itse luin pitkän matikan, fysiikan, kemian.
Ei se noloa ollut, mutta itselläni ainakin oli sellainen asenne, että pitkä on hyvä olla ihan varalta. Muista ihmisistä en ole kyllä ajatellut mitään sen perusteella.
No haluatko olla diplomi-insinööri?
Aivan
En minä nolosta tiedä, mutta tyhmille se lyhyt matikka oli. Minkäs sitä kukaan älylleen voi.
Sitä kutsuttiin leikillisesti palikkamatikaksi mutta sen kummempaa asenteellisuutta siihen ei liittynyt.
En tiedä, mutta ainakin moni pitkämatikkalainen oli kiinnostunut ja vähän kadekin ehkä mun ranskanopinnoista.
Vierailija kirjoitti:
No haluatko olla diplomi-insinööri?
Aivan
Itse olen ja olen katunut sitä viimeiset 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En minä nolosta tiedä, mutta tyhmille se lyhyt matikka oli. Minkäs sitä kukaan älylleen voi.
Yeah 💪
ap
Kouluaikanani ei ollut lyhyttä matikkaa. Oli vain täyskasvuista silakkaa.
Vierailija kirjoitti:
DI on mielestäni miesten aatelia
Voimaa 💪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko olla diplomi-insinööri?
Aivan
Itse olen ja olen katunut sitä viimeiset 30 vuotta.
Olisit vaihtanut ajoissa alaa etkä vain katunut. DI-kaverini meni kolmikymppisenä lääkikseen ja on nyt onnellinen.
No ei, olin kielikoulussa. Matikka oli se aine, johon panostin vähiten kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko olla diplomi-insinööri?
Aivan
Itse olen ja olen katunut sitä viimeiset 30 vuotta.
Olisit vaihtanut ajoissa alaa etkä vain katunut. DI-kaverini meni kolmikymppisenä lääkikseen ja on nyt onnellinen.
Hienoa hänelle. Minulla ei yh:nä ollut voimia lukea uutta akateemista uraa sopivan ikäisenä. Onneksi viihdyn työssäni aika hyvin, vaikka tämä ei olekaan unelma-ammatti.
Ei noloa, mutta hiukan laiskaa, pitkä matikka oli ikään kuin oletusarvo. Kun kerran matikkaa lukee, niin miksi sitten ei yhtä hyvin pitkänä? Meillä oli kyllä siitä hyvä koulu, että onnistui pitkän matikan (+fysiikka ja kemia) lisäksi lukemaan toisen kotimaisen ja kolme vierasta kieltä.
Silloin oli ns. kielilinja ja matikkalinja. Itellä ollut aina parempi kielipää, joten olin kielilinjalla. Harkitsin jopa tulkiksi kouluttautumista. Lyhyestä matikasta kirjoitin L:n, mikä oli vähän huvittavaa, että oli mun paras arvosana. Kielet oli sitten E:tä. Silloin puhuttiin, että lyhyen matikan L vastaisi pitkän C:tä. Sisarukset oli pitkällä matikalla ja C:t kirjoittivat. Minä kävin yliopiston, he Amk:n.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta ainakin moni pitkämatikkalainen oli kiinnostunut ja vähän kadekin ehkä mun ranskanopinnoista.
Sitä voi lukea oikean matikkan lukijakin!
T: Antti Laine
Vierailija kirjoitti:
DI on mielestäni miesten aatelia
Enemmänkin hän on naisten aatelia, koska on uskaltanut miehiselle ajalle naisena.
Ei ollut noloa. Varsinkin kun pitkän matikan painoarvo oli tuolloin pienempi ja lukion päättötodistuksellakin pystyi hakemaan jatko-opintoihin (esim. opistot kuten teku tai kauppaoppilaitos). Ylioppilastodistus vaadittiin sitten yliopistoon haettaessa. Itsekin vaihdoin lyhyeen matikkaan ekaluokan jälkeen.
Nykyäänhän ei edes lukion päättötodistusta taida saada eikä sillä ole mitään virkaa kun kaikkialle haetaan ylioppilastodistuksella.