Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko omana kouluaikanasi lyhyt matikka "noloa"?
01.09.2025 |
Juteltiin pojan kanssa opiskelusta ja hän oli tuota mieltä ja kuulemma samaa mieltä ovat kaverinsakin. "Normaaliälyiset" ottavat pitkän matikan ja lyhyt matikka on sitten niille muille. Erityisen noloa on vaihtaminen pitkästä matikasta lyhyeen. Oliko teidän kouluaikana samanlaiset asenteet vai olivatko matikat yhdenvertaisia?
Kommentit (150)
41/150
|
01.09.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
En minä nolosta tiedä, mutta tyhmille se lyhyt matikka oli. Minkäs sitä kukaan älylleen voi.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin aikanaan vain kansa ja kansalaiskoulun. Silloin oli pelkkää matikkaa, ei lyhyttä tai pitkää.
Näitä jakoja tulee opintopolulla useita.
Vähemmän skarpit menee amikseen, fiksummat lukioon.
Lukiossa vähemmän skarpit ottavat lyhyen matematiikan ja fiksummat pitkän.
Sen jälkeen taas vähemmän skarpit menevät AMK:hon, ja fiksummat yliopistoon, ja näissäkin tietty sitten aloissa suuria eroja.
Sitten taas vähemmän skarpit menevät ja pysyvät duunissa, fiksummat perustavat joko menestyvän yrityksen tai lukevat vielä pidemmälle....
Jne... Keskimäärin se menee nuin, vaikka yksilö tietysti voi tästä poiketa paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko olla diplomi-insinööri?
Aivan
DI voi olla vaikka olisi käynyt vain lyhyen matikan.
No aika älyttömän vaikeaa se on. En jaksa uskoa että normaali ihminen pystyy sitä väliä osaamisessa ottamaan kiinni ilman aivan todella suurta panostusta.
Kyllä meidän koulussa yksi tyttö luki pitkän matikan myöhemmin, ja opiskeli itsensä sitten erään kovapalkkaisen erikoisalan insinööriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko olla diplomi-insinööri?
Aivan
DI voi olla vaikka olisi käynyt vain lyhyen matikan.
No aika älyttömän vaikeaa se on. En jaksa uskoa että normaali ihminen pystyy sitä väliä osaamisessa ottamaan kiinni ilman aivan todella suurta panostusta.
DI:ksi voi päästä montaa kautta. Maisteriopinnothan sen DI:n vasta "antaa". Voi vaikka opiskella alemman korkeakoulututkinnon jossain ihan muualla ja hakea sitten maisterihaussa johonkin DI-nimikkeeseen johtavaan tutkintoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suunnilleennkoko 2000 luku; tarkoitus oli kaiketi ensi-sijaisesti turvata Nokialle työvoimaa...."
Jos 90-luvulla näin ei ollut ja 2005 ei myöskään eikä sen jälkeen, niin en nyt tiedä mistä tämä väite on peräisin.
Vierailija kirjoitti:
Näitä jakoja tulee opintopolulla useita.
Vähemmän skarpit menee amikseen, fiksummat lukioon.
Lukiossa vähemmän skarpit ottavat lyhyen matematiikan ja fiksummat pitkän.
Sen jälkeen taas vähemmän skarpit menevät AMK:hon, ja fiksummat yliopistoon, ja näissäkin tietty sitten aloissa suuria eroja.
Sitten taas vähemmän skarpit menevät ja pysyvät duunissa, fiksummat perustavat joko menestyvän yrityksen tai lukevat vielä pidemmälle....
Jne... Keskimäärin se menee nuin, vaikka yksilö tietysti voi tästä poiketa paljonkin.
Höpö höpö. Oman kiinnostuksen mukaan se menee. Olin ihan hyvä matikassa, kun vauvauduin tekemään jotain, mutta ei vaan kiinnostanut. Lähisukulaisissa on matematiikkaa työssään käyttäviä asiantuntijoita runsaasti. Samat geenit ne mullakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt matikka ei nolota. Sen sijaan nolottaisi, jos valitsee pitkän matikan, ja on siinä aivan surkea.
Miksi on nolompaa tähdätä korkealle ja epäonnistua kuin valita heti alkuun helppo tie?
Koska suomalaisilla on typerä mentaliteetti jossa oman huonommuutensa myöntäminen missä tahansa on jotenkin kauhean noloa.
Asun itse toisessa maassa ja on todella raikasta kun ihmiset pystyvät myöntämään että joku toinen on älykkäämpi, ja että en ole tässä hyvä mutta tuosta jutusta nautin ja siinä pärjään.
Ei se kenestäkään tee huonompaa ihmistä jos on vähemmän älykäs, se vain tarkoittaa sitä että ei ole kovin taitava looginen ajattelija, ja niissä asioissa voi hyvin pyytää toisilta apua. Sitä älykkyyden puutetta voi korvata esim mukavalla luonteella joka ei laita ihmisiä järjestykseen älykkyyden perusteella.
"en ole kaikkein älykkäin, mutta haluan olla hyvä tyyppi!" -asenne on todella kiva.
Minun kouluaikoina suuri enemmistö otti lyhyen matikan, joten eiköhän se kerro siitä, ettei kovin noloa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko olla diplomi-insinööri?
Aivan
DI voi olla vaikka olisi käynyt vain lyhyen matikan.
No aika älyttömän vaikeaa se on. En jaksa uskoa että normaali ihminen pystyy sitä väliä osaamisessa ottamaan kiinni ilman aivan todella suurta panostusta.
Kyllä meidän koulussa yksi tyttö luki pitkän matikan myöhemmin, ja opiskeli itsensä sitten erään kovapalkkaisen erikoisalan insinööriksi.
Niin. Hän on varmasti sitten panostanut todella paljon ja ehkä jopa todella lahjakas?
Peruskoulussa oli. Lukiossa ei, koska jokainen keskittyi omiin painotuksiinsa.
Peruskoulussa oli kolme erintasoa. Siksi lyhyt oli nolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt matikka ei nolota. Sen sijaan nolottaisi, jos valitsee pitkän matikan, ja on siinä aivan surkea.
Miksi on nolompaa tähdätä korkealle ja epäonnistua kuin valita heti alkuun helppo tie?
Koska suomalaisilla on typerä mentaliteetti jossa oman huonommuutensa myöntäminen missä tahansa on jotenkin kauhean noloa.
Asun itse toisessa maassa ja on todella raikasta kun ihmiset pystyvät myöntämään että joku toinen on älykkäämpi, ja että en ole tässä hyvä mutta tuosta jutusta nautin ja siinä pärjään.
Sun olisi pitänyt jäädä Suomeen ja antaa kaikille esimerkkiä siitä, että on ok olla vähemmän fiksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluatko olla diplomi-insinööri?
Aivan
DI voi olla vaikka olisi käynyt vain lyhyen matikan.
No aika älyttömän vaikeaa se on. En jaksa uskoa että normaali ihminen pystyy sitä väliä osaamisessa ottamaan kiinni ilman aivan todella suurta panostusta.
DI:ksi voi päästä montaa kautta. Maisteriopinnothan sen DI:n vasta "antaa". Voi vaikka opiskella alemman korkeakoulututkinnon jossain ihan muualla ja hakea sitten maisterihaussa johonkin DI-nimikkeeseen johtavaan tutkintoon.
Sinne alempaankin korkeakouluun teknilliselle puolelle se pitkä matematiikka on tarpeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut tuollaista enkä ole kuullut, että olisi nykyäänkään.
Vierailija kirjoitti:
DI on mielestäni miesten aatelia
Naiset vaan ei tykkää tylsistä putkiaivoista. Luova jännämies houkuttaa..
En muista tällaista, mutta ehkä viidennes vaihtoi pitkän matematiikan lyhyeen ensimmäisenä lukiovuonna. Hyppäys peruskoulumatematiikasta on melkoinen. Itsekin parhaat arvosanat sain viimeisenä vuonna, kun oli sopeutunut vaikeustasoon. Opettaja onneksi korotti nousevan trendin ja selvän laudaturin vuoksi yleisarvosanan.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa oli. Lukiossa ei, koska jokainen keskittyi omiin painotuksiinsa.
Peruskoulussa oli kolme erintasoa. Siksi lyhyt oli nolo.
Ei kai peruskoulussa mitään eri tasoja ollut? Ellet tarkoita sitten matematiikkapainotettuja luokkia, jossa käytiin myös jo joitain lukion laskuja läpi.
Mun kaikki kaverit aloittivat pitkän matikan, yksi vaihtoi ekan vuoden jälkeen lyhyeen. Mä taas valitsin heti alusta lähtien lyhyen, vaikka olisin hyvin selvinnyt pitkästäkin. Olin päättänyt lähteä yliopistoon lukemaan alaa, johon en tarvinnut pitkää matikkaa, joten pysyin lyhyessä ja kirjoitin siitä laudaturin. Lyhyt matikka ei ollut noloa, mutta toisaalta matematiikan painoarvo jatko-opintoihin hakiessa ei ollut niin suuri kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
En minä nolosta tiedä, mutta tyhmille se lyhyt matikka oli. Minkäs sitä kukaan älylleen voi.
Ei oikeasti tyhmät pärjää edes lukion lyhyessä.
Alue: Aihe vapaa