Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä työssäkäyvät ajattelevat ihmisistä jotka ovat vetäytyneet työelämästä erilaisten ongelmien takia?
31.08.2025 |
Esim itselläni on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa pienestä saakka, estynyt persoona ja yrittänyt saada näihin apua, mutta en ole koskaan päässyt näistä yli. Minä kadehdin ihmisiä joilla on hyvät työpaikat ja pystyvät keskustelemaan työkavereidensa kanssa ja saavat palkkaa ja pystävät ostella asioita. Voisinpa vaan olla ilman pelkoja ja tehdä töitä ja olla normaalisti.
Kommentit (194)
Eihän nää tosi puheliaat ekstrovertit edes halua niitä ujoja ja hiljaisia työpaikalleensa. Ne haluaa pölöttää työasioista jonkun todella sosiaalisen kanssa. Kaikki työjuorut yms pitää käydä läpi, muuten on epämukavaa. Aattele jos työkaveriksesi tulee joku tosi estynyt joka vastaa joka lauseeseen "joo". Ja hänellä kestää 5-6 kk ennekuin tottuu sinuun. Ja sitten onkin jo aika vaihtaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt jotkut tulee elvisteleen että sosiaalisten tilanteiden pelosta aina paranee kun menee paikkoihin mutta kaikki eivät parane. Pelot voi vain yltyä!
Ei välttämättä parane, mutta työn voi saada silti tehtyä.
Onhan näitä nähty omassa suvussa ja myös omilla työpaikoilla.
Työelämässä on ongelma, että ihmisiltä halutaan usein 110 % suoritus tai 0% suoritus. Mikään siltä väliltä ei kelpaa, vaikka moni kyllä kykenisi siihen 50% suoritukseen.
No sitä kyllä sitten osataan harmitella, kun kamelin selkä katkeaa ja korvaavaa tekijää ei saa ehkä vuosiin. Joutuu ostamaan palvelun ulkoa kalliilla rahalla. Mutta tuntuu, että oppimista asian suhteen ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
En puhelimella saa lainattua tekstiä, mutta kirjoitin tuon tulta päin -tekstin.
Minulla on ollut esiintymiskammo ja ihmispelko ihan lapsesta saakka ja välillä se hieman helpottaa, kunnes taas pahenee. Ei ole lähtenyt iän myötä pois ja olen sentään jo "jonkun ikäinen", lähempänä 50v.
En tiedä miksi en totu ja onko tämä normaalia. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi nyt hyväksyä, että ihmisiä on erilaisia ja erilaisia ihmisiä TARVITAAN. Kaikkien ei tarvitse tehdä töitä muiden kanssa eikä sillä ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa, kunhan olisi vapaa-aikana seuraa jossa viihtyy. Ja entäs jos viihtyykin ihan yksin?
Miksi tuosta on tehty niin iso ongelma, että työt jotka hoituisi jopa paremmin etänä, nekin pitää väkisin siirtää johonkin avokonttoriin, kun joku nyt vain haluaa niin.
Käykö sun oven takana joku useinkin vahtimassa ja vaatimassa miten sinun täytyisi sinun elämääsi elää? Marttyyriys on narsismin piirre. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin. Alas ristiltä ja itsestä puhumisen sijaan muuttamaan sitä omaa elämää.
Olin yksi teistä, kun olin kuolemassa syöpään. Toivuin ja löysin uuden työn, palkan romahtamista suren.
Jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä edes jotain töitä, lyhyitäkin aikoja. Moni hyytyy kotiinsa, jos mikään ei innosta tai kiinnosta.
Sairauslomalla kävelin, kiersin museoita tai keräsin roskia, jos voin paremmin.
Olin onnekas, koska mielenterveyteni ei romahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä ajattelen, että en voi uskoa että kaikista ihmisistä juuri minä voitin sen taistelun. Itsellänikin on vaikka mitä henkisen puolen ongelmia ja olen onnistunut työllistymään ja vielä löysin työn jossa saan olla omassa rauhassa ja tykkäänkin työstäni.
Olen siis todella kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhelimella saa lainattua tekstiä, mutta kirjoitin tuon tulta päin -tekstin.
Minulla on ollut esiintymiskammo ja ihmispelko ihan lapsesta saakka ja välillä se hieman helpottaa, kunnes taas pahenee. Ei ole lähtenyt iän myötä pois ja olen sentään jo "jonkun ikäinen", lähempänä 50v.
En tiedä miksi en totu ja onko tämä normaalia. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi nyt hyväksyä, että ihmisiä on erilaisia ja erilaisia ihmisiä TARVITAAN. Kaikkien ei tarvitse tehdä töitä muiden kanssa eikä sillä ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa, kunhan olisi vapaa-aikana seuraa jossa viihtyy. Ja entäs jos viihtyykin ihan yksin?
Miksi tuosta on tehty niin iso ongelma, että työt jotka hoituisi jopa paremmin etänä, nekin pitää väkisin siirtää johonkin avokonttoriin, kun joku nyt vain haluaa niin.
Käykö sun oven takana joku useinkin vahtimassa ja vaatimas
Mitä? Minä olen ollut töissä suurimman osan elämääni ja nyt opiskelen, mitä nillität siellä, mitä mun vielä pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
outoa, et moni työpaikka on nykyään vain sellaista että pitää olla hyvä tiiminjäsen ja osata seurustella ja kuulua porukkaan. Tuntuu et tekeekö ne edes töitä vai tuleeko töihin seurustelemaan. pitäisi arvostaa enemmän muita ominaisuuksia että työt tulee tehdyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhelimella saa lainattua tekstiä, mutta kirjoitin tuon tulta päin -tekstin.
Minulla on ollut esiintymiskammo ja ihmispelko ihan lapsesta saakka ja välillä se hieman helpottaa, kunnes taas pahenee. Ei ole lähtenyt iän myötä pois ja olen sentään jo "jonkun ikäinen", lähempänä 50v.
En tiedä miksi en totu ja onko tämä normaalia. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi nyt hyväksyä, että ihmisiä on erilaisia ja erilaisia ihmisiä TARVITAAN. Kaikkien ei tarvitse tehdä töitä muiden kanssa eikä sillä ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa, kunhan olisi vapaa-aikana seuraa jossa viihtyy. Ja entäs jos viihtyykin ihan yksin?
Miksi tuosta on tehty niin iso ongelma, että työt jotka hoituisi jopa paremmin etänä, nekin pitää väkisin siirtää johonkin avokonttoriin, kun joku nyt vain haluaa niin.
No mulla sama, en totu en. Ihmiset usein sanoo mulle että "
Minä olen myös jännittäjä. Olen pitkälti päässyt jännittämisestä kun olen tajunnut, että ihmisten ajatukset pyörii lähinnä sen oman navan ympärillä. Minä, minun jännittämiseni ja esiintymiseni ei kiinnosta. Tärkeintä on, että saa asiani esitettyä ymmärrettävästi ja selkeästi. Kukaan ei uhraa aikaa miettimällä sen enempää minun jännittämistäni- ihmisillä on oikeasti omiakin ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
outoa, et moni työpaikka on nykyään vain sellaista että pitää olla hyvä tiiminjäsen ja osata seurustella ja kuulua porukkaan. Tuntuu et tekeekö ne edes töitä vai tuleeko töihin seurustelemaan. pitäisi arvostaa enemmän muita ominaisuuksia että työt tulee tehdyksi.
Tämä riippuu työstä ja sen luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt jotkut tulee elvisteleen että sosiaalisten tilanteiden pelosta aina paranee kun menee paikkoihin mutta kaikki eivät parane. Pelot voi vain yltyä!
Ei välttämättä parane, mutta työn voi saada silti tehtyä.
Tämä. Ihmisen täytyy oppia sietämään sitä omaa epämukavuuden tunnetta ja toimimaan sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt jotkut tulee elvisteleen että sosiaalisten tilanteiden pelosta aina paranee kun menee paikkoihin mutta kaikki eivät parane. Pelot voi vain yltyä!
Totta. Parasta olisi, jos olisi mahdollisuus harjoitella rauhassa ja tuettuna, pieninä annoksina. Liian suuri kuormitus kääntyy voitosta tappioksi äkkiä.
Harvalla meistä on kuitenkaan niitä optimaalisia olosuhteita harjoitella. Se on otettava se asenne, että joko voitat tai sitten kuolet yrittäessäsi. Sitten heittäydyt mukaan ja yrität selvitä hengissä.
Vuosien mittaan sitä turtuu ja uupumus tekee osin tunnottomaksi.
Ei jumalauta, aikuisia ihmisiä pitäisi paapoa kuin pikkulapsia. Ja veromaksajien pitäisi kustantaa tämä?
Vierailija kirjoitti:
Eihän nää tosi puheliaat ekstrovertit edes halua niitä ujoja ja hiljaisia työpaikalleensa. Ne haluaa pölöttää työasioista jonkun todella sosiaalisen kanssa. Kaikki työjuorut yms pitää käydä läpi, muuten on epämukavaa. Aattele jos työkaveriksesi tulee joku tosi estynyt joka vastaa joka lauseeseen "joo". Ja hänellä kestää 5-6 kk ennekuin tottuu sinuun. Ja sitten onkin jo aika vaihtaa työpaikkaa.
Mutta me introvertit viihdymme teidän kanssanne! Ihanaa, ettei joku alati kailota jotain täysin yhdentekeviä juttujaan korvan juuressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ok, jos ovat pois työelämästä omilla rahoillaan eivätkä nosta tukia.
Vierailija kirjoitti:
Eihän nää tosi puheliaat ekstrovertit edes halua niitä ujoja ja hiljaisia työpaikalleensa. Ne haluaa pölöttää työasioista jonkun todella sosiaalisen kanssa. Kaikki työjuorut yms pitää käydä läpi, muuten on epämukavaa. Aattele jos työkaveriksesi tulee joku tosi estynyt joka vastaa joka lauseeseen "joo". Ja hänellä kestää 5-6 kk ennekuin tottuu sinuun. Ja sitten onkin jo aika vaihtaa työpaikkaa.
En todellakaan halua pukea itseäni näkymättömään säkkiin omalla työpaikallani. Olen sitä mitä olen ja sen kanssa on sinunKIN tultava toimeen. Mitä erityisasemaa ei ole luvassa, tasa-arvo.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä nähty omassa suvussa ja myös omilla työpaikoilla.
Työelämässä on ongelma, että ihmisiltä halutaan usein 110 % suoritus tai 0% suoritus. Mikään siltä väliltä ei kelpaa, vaikka moni kyllä kykenisi siihen 50% suoritukseen.
No sitä kyllä sitten osataan harmitella, kun kamelin selkä katkeaa ja korvaavaa tekijää ei saa ehkä vuosiin. Joutuu ostamaan palvelun ulkoa kalliilla rahalla. Mutta tuntuu, että oppimista asian suhteen ei tapahdu.
Ei työelämässä tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää. Tavoitteet ovat tavoitteita, ei vaatimuksia.
En ajattele mitään negatiivista. Kaikki eivät ole työkykyisiä. Työelämä on rankkaa tänä päivänä.
Itse olen aina käynyt töissä. Teen fyysistä työtä. Paitsi sillon, kun lapset oli vauvoja.
N49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt jotkut tulee elvisteleen että sosiaalisten tilanteiden pelosta aina paranee kun menee paikkoihin mutta kaikki eivät parane. Pelot voi vain yltyä!
Totta. Parasta olisi, jos olisi mahdollisuus harjoitella rauhassa ja tuettuna, pieninä annoksina. Liian suuri kuormitus kääntyy voitosta tappioksi äkkiä.
Harvalla meistä on kuitenkaan niitä optimaalisia olosuhteita harjoitella. Se on otettava se asenne, että joko voitat tai sitten kuolet yrittäessäsi. Sitten heittäydyt mukaan ja yrität selvitä hengissä.
Vuosien mittaan sitä turtuu ja uupumus tekee osin tunnottomaksi.
Ei jumalauta, aikuisia ihmisiä pitäisi paapoa kuin pikkulapsia. Ja veromaksajien pitäisi kustantaa tämä?
Monella ihmisellä ongelmat ovat ihan toista luokkaa, kuin pieni jännittäminen. Joillakin se ensimmäinen askel voi olla se, että opetellaan poistumaan omasta asunnosta ulos, ja siihenkin tarvitaan apua. Kyllä tämäkin ihminen voi vielä työllistyä, mutta suora hyppääminen työelämään ei kyllä onnistu.
Eri asia ovat nämä ihmiset, joita vaivaa lähinnä korostunut itsekeskeisyys, ja odottavat maailman pyörivän heidän ympärillään. Nämä erityisherkät mielensäpahoittajat. Heitä voisi ehkä parhaiten auttaa reippaalla potkulla persuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhelimella saa lainattua tekstiä, mutta kirjoitin tuon tulta päin -tekstin.
Minulla on ollut esiintymiskammo ja ihmispelko ihan lapsesta saakka ja välillä se hieman helpottaa, kunnes taas pahenee. Ei ole lähtenyt iän myötä pois ja olen sentään jo "jonkun ikäinen", lähempänä 50v.
En tiedä miksi en totu ja onko tämä normaalia. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi nyt hyväksyä, että ihmisiä on erilaisia ja erilaisia ihmisiä TARVITAAN. Kaikkien ei tarvitse tehdä töitä muiden kanssa eikä sillä ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa, kunhan olisi vapaa-aikana seuraa jossa viihtyy. Ja entäs jos viihtyykin ihan yksin?
Miksi tuosta on tehty niin iso ongelma, että työt jotka hoituisi jopa paremmin etänä, nekin pitää väkisin siirtää johonkin avokonttoriin, kun joku nyt vain haluaa niin.
No mulla
Mä oon taas tullut siihen tulokseen, että kyllä ihminen huomaa jos jännittää ja moni ihminen on narsisti ja kyttääjä
Alue: Aihe vapaa
Ja lisään vielä, että esim. Hoitajaksi hakevat varmaan juuri nuo ekstrovertit, kun voisi olla että siinä pärjäisi paremmin ambiverttien PORUKKA. ekstroverttihan ei näs tarkoita sosiaalisesti taitavaa, vaan ulospäin suuntautunutta, hyvin usein jopa itsekästä tyyppiä. Joka ei kestä yksinoloa ja on siksi helvetin vaikea esim. kumppanina.