Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä työssäkäyvät ajattelevat ihmisistä jotka ovat vetäytyneet työelämästä erilaisten ongelmien takia?
31.08.2025 |
Esim itselläni on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa pienestä saakka, estynyt persoona ja yrittänyt saada näihin apua, mutta en ole koskaan päässyt näistä yli. Minä kadehdin ihmisiä joilla on hyvät työpaikat ja pystyvät keskustelemaan työkavereidensa kanssa ja saavat palkkaa ja pystävät ostella asioita. Voisinpa vaan olla ilman pelkoja ja tehdä töitä ja olla normaalisti.
Kommentit (194)
Mulla työkaverinsa tyyppi jolla myös jonkinlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa, lisäksi jotain neurokirjon juttuja. Hyvä työssään, välttelee tilanteita joita ei kestä. Varmaan riippuu paljon työstä että missä voisi olla esim sinun tapauksessa. Itsekään en voisi olla asiakaspalvelija. Luultavasti saisin jonkun diagnoosin jos hakisin. Mutta en ole hakenut enkä sitä tarvitse. Töissä olen ollut koko aikuisikäni. Valehtelisin jos väittäisin ettei harmita "elättää" niitä jotka eivät pysty tai "pysty" töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole työkyvytön, niin sitten on työkykyinen. Monella on ahdistusta ja mielenterveyden kanssa haasteita. Töihin meno saattaa harvoin, jos koskaan, tuntua kivalta. Mutta sinne töihin mennään silti. Tai siis osa meistä menee ja osa velloo noiden ahdistustensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette, syvä halveksunta.
Halveksu vaan, olen työkyvyttömyyseläkkeellä MS-taudin takia. Säälin sinua, kun joudut raatamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron nyt sinulle surullisen faktan, en herää öisin miettimään miten sinulla ja sinun viiteryhmälläsi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette, syvä halveksunta.
Halveksu vaan, olen työkyvyttömyyseläkkeellä MS-taudin takia. Säälin sinua, kun joudut raatamaan.
Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostaa sitä omaa egoa. Kiva, että voin olla avuksi.
Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.
Tämä ihan rehellisenä vastauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.
Tämä ihan rehellisenä vastauksena.
Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi, se että ahdistaa ihmisten seurassa koko ajan. Miten ihmiskeho sellaista kestäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette, syvä halveksunta.
Halveksu vaan, olen työkyvyttömyyseläkkeellä MS-taudin takia. Säälin sinua, kun joudut raatamaan.
Aika moni MS-tautia sairastavakin pystyisi tekemään ainakin osa-aikaisesti töitä. Nykyään on hoidot niin hyviä, ja tauti ei välttämättä vaivaa koko ajan. Riippuu tietysti tapauksesta, mutta meinaan vaan, että ei MS-taudinkaan takia tarvitse automaattisesti jäädä pois työelämästä.
Kyllä mua suoraan sanoen on alkanut ärsyttää tällaiset ihmiset. Ihan yhtälailla voi työssä käyvällä olla samoja ongelmia, mutta käyvät silti töissä ja yrittävät vaihtaa työpaikkaa tms. Ei elämä ole aina kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat kateellisia, kun osa porukasta saa rahaa tekemättä mitään.
Miksi? Eihän näillä pysty edes säästämään? Ei pysty melkeinpä ikinä matkustella tai saada isoja kokemuksia elämästä. Miksi olisit kateellinen? Itse voit säästää ja tehdä mitä vaan ja lisäksi olet "normaali" yhteiskunnan jäsen etkä luuseri
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua suoraan sanoen on alkanut ärsyttää tällaiset ihmiset. Ihan yhtälailla voi työssä käyvällä olla samoja ongelmia, mutta käyvät silti töissä ja yrittävät vaihtaa työpaikkaa tms. Ei elämä ole aina kivaa.
Eipä nykyään enää vaihdella lennosta työpaikkoja, jo yhden työpaikan saanti on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.
Tämä ihan rehellisenä vastauksena.
Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi, se että ahdistaa ihmisten seurassa koko ajan. Mit
Onhan sellaisiakin töitä joissa ei koko ajan tarvitse olla ihmisten seurassa. Elämä on kuluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.
Tämä ihan rehellisenä vastauksena.
Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi, se että ahdistaa ihmisten seurassa koko ajan. Mit
Mulla on sellaista ja käyn silti töissä. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette, syvä halveksunta.
Halveksu vaan, olen työkyvyttömyyseläkkeellä MS-taudin takia. Säälin sinua, kun joudut raatamaan.
Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostaa sitä omaa egoa. Kiva, että voin olla avuksi.
Aina se nyt kehittävämpi tunne on kuin halveksunta.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.
Tämä ihan rehellisenä vastauksena.
Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi
no oletko lukenut mitä jatkuva stressi tekee elimistölle?
Alue: Aihe vapaa
En ajattele ryhmänä oikein mitään, koska niin monta tarinaa on kuin tapaustakin. Noin niin kuin yleisesti ajattelen että olisi hyvä, jos panostettaisiin mahdollisuuteen tehdä osa-aikatyötä tai jotenkin sopeutettuja tehtäviä, eikä esimerkiksi työttömyysturvasta rokotettaisi, jos osallistuu vaikkapa vapaaehtoistyöhön tai muuhun rakentavaan aktiviteettiin.
Tämä siksi, että vaikka pieni vähemmistö on sillä tavalla sairaita tai ongelmaisia, ettei mikään työ onnistu, suurella osalla ongelmia pahentaa itsessään jo syrjään jääminen ja liian pitkä tauko tekemisestä. Ihan terveille ja suhteellisen hyvinvoivillekin voi olla vaikeaa palata töihin vaikka pidemmän sairastelun jälkeen.
Aloittajalle toivon sydämestäni kaikkea hyvää, ja että elämään löytyy vaikka pieni pala kerrallaan mielekkäitä asioita, joissa voit tuntea onnistuvasi ja saat luottamusta että siivet kantavat.