Mitä työssäkäyvät ajattelevat ihmisistä jotka ovat vetäytyneet työelämästä erilaisten ongelmien takia?

Vierailija kirjoitti:

Ovat kateellisia, kun osa porukasta saa rahaa tekemättä mitään.

Arki on loputonta kärsimystä kun käy töissä? Senkin ajan käytän kahdetimiseen kun sinä katsot suljettujen sälekaihtimien takana Satuhäiden uusintoja ja kirjoittelet tänne alakouluaineitasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua suoraan sanoen on alkanut ärsyttää tällaiset ihmiset. Ihan yhtälailla voi työssä käyvällä olla samoja ongelmia, mutta käyvät silti töissä ja yrittävät vaihtaa työpaikkaa tms. Ei elämä ole aina kivaa.

Eipä nykyään enää vaihdella lennosta työpaikkoja, jo yhden työpaikan saanti on vaikeaa.

Olen hyvin tietoinen asiasta?

Yritin mennä töihin mut siellä 2 mua kiusasi kun en puhunut tarpeeksi. Kerroin pomolle mutta oli paras että lähden pois työpaikalta. Nyt yritän etsiä uutta työpaikkaa mutta ei ole löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi, se että ahdistaa ihmisten seurassa koko ajan. Mit

Siksi olenkin tehnyt etätöitä jo vuodesta 2016. Ketään ei kiinnosta miten, milloin, koska, jne, kunhan työt pyörii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi, se että ahdistaa ihmisten seurassa koko ajan. Mit

Onko tuollainen krooninen stressi ja pelko synnynnäistä vai opittua? Sellainen yleensä ruokkii itseään. Voisko mitenkään ajatella että siitä oppisi myös pois? Jonkinlaisena tavoitteena olla "normaali" yhteiskunnan jäsen joka säästää ja matkustelee ja hoitaa omat asiansa. (Tuohan on osittain kullattua todellisuutta mut jos auttaa että ajattelee niin...) Jos kaikki stressaa ja pelottaa niin eikö silloin sama päde tuohon jatkuvaan lorvintaan ja tilanteensa surkutteluun?

Ei käy kateeksi. Pääasia, että tulee toimeen niin hyvin kuin pystyy, ja elämässä on edes vähän ilonaiheita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi

No olen yrittänyt etsiä sellaista työpaikkaa, missä oltaisiin mahd. vähän ihmisten seurassa, mutta aika harvassa ovat. Ei se ihan itseopittua ole, koska itse olin jo arka lapsena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutt

no oletko lukenut mitä jatkuva stressi tekee elimistölle? 

Sitten pitää muuttaa tilannetta,  eikä jäädä itkemään asialle, jos tuntee jatkuvan stressin pilaavan elämän. Mutta se ei ole tekosyy tehdä MITÄÄN työtä.

Ei ole mitään  homogeenistä työssäkäyvien ryhmää, joilla on yksi mielipide yhtään mihinkään. Miksi  aloitukset on niin hirveitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi

Miksi sulla ei ole minkäänlaista empatiaa? Onko se synnynnäistä vai opittua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellise

Olet oikeassa, että varmasti on vähemmän stressaavia työpaikkoja, mutta aika harvassa ovat ja tuntuu että lottovoitto että sellaisen löytää koska niistäkin kilpailee se 1000 hakijaa ja jos oma cv ei ole edes kovin hyvä ja sitten vielä estyneenä ja ujona mokaa työhaastttelussa 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään  homogeenistä työssäkäyvien ryhmää, joilla on yksi mielipide yhtään mihinkään. Miksi  aloitukset on niin hirveitä?

Eihän aloitus sellaista väittänytkään. 

No onhan tuota paljon muutakin tärkeämpää mietittävää. Kieltämättä ei ole käynyt asia mielessäkään. 

Minä en ajattele heistä mitään. On omissakin asioissa tarpeeksi päänvaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat kateellisia, kun osa porukasta saa rahaa tekemättä mitään.

Arki on loputonta kärsimystä kun käy töissä? Senkin ajan käytän kahdetimiseen kun sinä katsot suljettujen sälekaihtimien takana Satuhäiden uusintoja ja kirjoittelet tänne alakouluaineitasi?

Hyviä ja osuvia havaintoja teet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi

Siksi olenkin tehnyt etätöitä jo vuodesta 2016. Ketään ei kiinnosta miten, milloin, koska, jne, kunhan työt pyörii. 

 

Minä muutin maalle. Perustin kotipalvelu-yrityksen. Siivoon, leikkaan nurmikoita, käyn muiden puolesta kaupassa, yms ihan omaan tahtiini. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutt

Empatia jankuttajakin heränny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi

 

Vuosikausien pelkkä etätyö saattaa johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen normaalien ihmisten keskuudesta. Jäljelle jää ainoastaan jakojäännösten kanssa oleva keinotekoinen yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutt

Miksi sulla ei ole minkäänlaista empatiaa? Onko se synnynnäistä vai opittua?

On mulla muille empatiaa jakaa, yleensä vain tällaiset ihmiset velloo siinä omassa pahassa olossaan ja masentuneena kuvittelevat, että heidän murheet on maailman suurimmat.

Vierailija kirjoitti:

Ovat kateellisia, kun osa porukasta saa rahaa tekemättä mitään.

Ne, jotka ei pysty työhön, suree sitä, ettei voi elää tavallisesti ja käydä töissä. Onneksi voi yrittää saada apua ja elämästä otteen.