Miksi kunnollisten vanhempien lapsista tulee hulttioita?

Vaikka vanhemmat olisivat "tavallisia" eli käyvät töissä ja elävät tasapainoisesti, ei tarkoita että he olisivat hyviä vanhempia ja kasvattajia. Myös lapsilla voi olla monenlaista perittyä tai hankittua päänsisäistä ongelmaa, joille vanhemmat eivät voi mitään. Toisinaan taas lapset laittavat vastaan vanhempien haitallisille elintavoille ja tekevät omillaan aikuisina toisin.

Yksi eniten omassa lähipiirissä esille tullut asia on suoran ja rehellisen kohtaamisen puute lapsen ja vanhemman kanssa, sekä erilaisuuden ymmärtämättömyys ja hyväksymättömyys. 

Kunnolliset vanhemmat oli töissä ja kasvatuksen suoritti muut kakarat ärrän takana.

Suomalaisen heitteillejättökasvatuksen seurauksena Suomen "itsenäiset" lapset lopettavat kommunikoinnin vanhempien kanssa jo esiteininä ja päätyvät lasten itsensä luomaan vinksallaan olevaan satukuplaan, josta vanhemmat on eristetty ja  jossa pienet asiat saattavat olla elämää suurempia ja isot tyhmyydet pikkujuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "kunnollinen" vanhempi?

Sellainen, joka on elämässään ihan menestynyt, edelleen naimisissa lastensa toisen vanhemman kanssa ja asuu omakotitalossa.

Ap

Jopas ahdas käsitys "kunnollisesta" vanhemmasta.. 🙄

Minun vanhempani olivat eronneet, kumpikaan ei asununut omakotitalossa, eikä toinen ollut kovin "menestynyt".

Ihan täyspäisiä ja pärjääviä kaikista meistä lapsista kuitenkin tuli.

 

Meistä taas ei tullut yhtään samanlaisia kuin vanhemmistamme, siitä tässä lähinnä on kyse. Kukaan ei omista mitään ja kaikki ovat eronneet useamman kerran, on työttömyyttä jne.

Ap

Itse kai osaisit kertoa parhaiten miksi. Teillä oli kaikki perusasiat kunnossa. Tuliko kaikki liian helpolla valmiiksi eteen? Pitikö minkään asian edestä ponnistella? Kävikö tavallinen kunnollinen elämä kyllästyttämään? Onko tämä nyt kapinointia erilaisuuden puolesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen minäkin ihmetellyt ja pohtinut. Meillä on ihan perustavallinen perhe. Vanhemmat edelleen yhdessä, asuttiin omakotitalossa, oli mahdollisuus harrastaa, vanhemmat välittivät, aina oli hyvää ruokaa pöydässä jne. Kavereita oli ja mukava naapurusto. Kaikki pärjättiin koulussa hyvin.

Silti yksi sisaruksistamme todellakin syrjäytyi kaikin tavoin. Meistä kahdesta muusta tuli ihan tasapainoista elämää viettäviä aikuisia.

No kysyittekö tuolta syrjäytyneeltä, että miten hänen lapsuutensa, elämänkokemuksensa meni? Sehän EI OLE sama kuin sinun. Voi olla täysin erilainen tarina. 

Niin ja joissakin tapauksissa se väkivallan ja ongelmien alkupiste saattaa olla jopa se "menestyvä" sisarus. Eläinkunnassa on ihan tyypillistä, että joku poikasista kuolee, kun sisarus vie kaiken huomion ja ruu

Kaikki lapset ei ole vanhemmille yhtä toivottuja ja rakkaita. Yhdestä voidaan jostain syystä tehdä syntipukki. Ehkä hän syntyi ei-toivottuna, ehkä raskausaikaan liittyy pettämistä. Sisarten välinen kateus on joskus rajua. Poikueissa on nokkimisjärjestys. 

Meidän suvussa toisen vanhemman puolelta on jokaisessa perheessä se yksi lapsi, poika/mies, jolle maistuu alkoholi js koulut jääneet kesken yms. ja sisarukset kuitenkin akateemisesti koulutettuja. Oma veljeni on meidän perheessä se. Olen katsellut tätä jatkumoa ja tullut siihen johtopäätökseen, että näillä kaikilla jonkun verran syrjäytyneillä on adhd tai joku neuroepätyypillisyys. Tunnistan tämän myös yhdessä omassa lapsessani ja hän on ollut moneen kertaan jo samalla tiellä, mutta toistaiseksi vielä meidän vanhempien vahvan puuttumisen takia pysynyt ns. kuosissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos yksi sisarusparvesta syrjäytyy, niin hänellä on usein aivan toinen mielipide vanhemmistaan kuin niillä muilla, ja hän jää sen näkemyksensä kanssa täysin yksin. Sen syrjäytyneen on täysin toivotonta selittää niille muille että vanhemmissa on jotakin negatiivista, jotain pimeää. Kukaan ei käsitä, mistä ihmeestä puhutaan. Vanhemmat ovat saattaneet olla sille yhdelle negatiivisia tavalla, jonka ne muut ovat tiedottomasti paineet pois muististaan ja tajunnastaan. 

Tai hiljaa hyväksyneet ja tottuneet siihen, että yhtä kohdellaan eri tavalla. Kunhan ei osunut itseen. Lapset ei aina osaa kyseenalaistaa vanhempien toimintaa. Voihan yhteen lapsen kohdistua vaikka insestiä eikä muut tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ajattelen lähes päivittäin.  Minulla on kolme lasta, joista kaksi ovat kouluttautuneet hyviin ammatteihin, ovat tasapainoisissa  parisuhteissa ja muutenkin tuntuu menevän hyvin.

Mutta tämä yksi. Ei ole tietääkseni rikollinen eikä huumeiden käyttäjä.  Täysin vain jättänyt kaiken elämästään tekemättä. Elää toimeentulotuella, ikää 32 vuotta.

Soimaan itseäni, isää jotenkin en.

Minä taas olen päästänyt irti itsesyytöksistä, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Kolmesta lapsestani yksi on sellainen, että kokeilee kaikkea, muttei hyvällä tavalla. Hän pääsi lukion läpi kovan painostuksen alla, ja yo-kirjoituksiin jätti lukematta. Kysyin, miksi luovutat, kun kohta se on ohi. Hän vastasi, ettei riitå motivaatio. Minä ja isänsä sanottiin, että nyt se motivaatio saa kyllä jatkua vielä sen verran, että se valkolakki on päässä. Opiskelut jäi kesken. Kaveripiirit vaihtuu usein. En halua hänen elämästään kertoa enempää, mutta sisaruksensa ovat erilaisia, vaikka kaikki kolme sanan perheen lapsia. Uskoisin, että sillä on merkitystä, millaisia ystäviä sattuu saamaan. En tarkoita aikuisena vaan lapsena ja nuorena. Se muovaa ihmisen ajattelua. Jos ne kaverit ovat sellaisia, että kaikenlaista hölmöä tulee toilailtua, joukossa tyhmyys tiivistyy. Joku ehkä myöhemmin viisastuu ja muut jatkavat samaa polkua.

Miten kehtaatte aliarvioida ja väheksyä ap:n kokemusta. Sanotte rivien välistä, ettei hän vain tiedä, että perhe oli kaistapäinen. Gaslightingia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä esimerkit ovat outoja. Av aina korostaa, että kaikki normaalius on aina vain kulissia. Ihan kuin 90 % ihmisitä olisi sekopäitä.

Mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Suurin työkyvyttömyyden syy tilastojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä esimerkit ovat outoja. Av aina korostaa, että kaikki normaalius on aina vain kulissia. Ihan kuin 90 % ihmisitä olisi sekopäitä.

Mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Suurin työkyvyttömyyden syy tilastojen mukaan.

Niin, nuorten mielenterveys on räjähtänyt käsiin. Ei vanhojen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ajattelen lähes päivittäin.  Minulla on kolme lasta, joista kaksi ovat kouluttautuneet hyviin ammatteihin, ovat tasapainoisissa  parisuhteissa ja muutenkin tuntuu menevän hyvin.

Mutta tämä yksi. Ei ole tietääkseni rikollinen eikä huumeiden käyttäjä.  Täysin vain jättänyt kaiken elämästään tekemättä. Elää toimeentulotuella, ikää 32 vuotta.

Soimaan itseäni, isää jotenkin en.

Minä taas olen päästänyt irti itsesyytöksistä, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Kolmesta lapsestani yksi on sellainen, että kokeilee kaikkea, muttei hyvällä tavalla. Hän pääsi lukion läpi kovan painostuksen alla, ja yo-kirjoituksiin jätti lukematta. Kysyin, miksi luovutat, kun kohta se on ohi. Hän vastasi, ettei riitå motivaatio. Minä ja isänsä sanottiin, että nyt se motivaatio saa kyllä jatkua vielä sen verran, että se valkolakki on päässä.

Olette varmasti ohjanneet ja kannustaneet psykiatrisen avun piiriin? Varmasti olette tähän mennessä ymmärtäneet, että jotain on pielessä ja asiantuntija osaa kertoa, että mikä. Aikoja saa Recucorilta tai muulta huippupaikasta vaikka heti.

Vai onko niin, että pesette kätenne noin kevyesti ja jäätte huuli pyöreänä ihmettelemään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä esimerkit ovat outoja. Av aina korostaa, että kaikki normaalius on aina vain kulissia. Ihan kuin 90 % ihmisitä olisi sekopäitä.

Mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Suurin työkyvyttömyyden syy tilastojen mukaan.

Niin, nuorten mielenterveys on räjähtänyt käsiin. Ei vanhojen.

Kyllä sekin vielä räjähtää, kun asumistuet omasta asunnosta poistetaan, kämppä konfiskoidaan ja siirrytään täysin pa:na sossun hoteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kai se ap tietää, oliko heillä perhehelvetti.

Ei välttämättä. Ovat syntyneet kolmella eri vuosikymmenellä. Ikäeron vuoksi tavallaan kasvaneet kuin eri perheissä eli perheen tilanne ja vanhempien välit ovat vaihdelleet kunkin kasvuaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ajattelen lähes päivittäin.  Minulla on kolme lasta, joista kaksi ovat kouluttautuneet hyviin ammatteihin, ovat tasapainoisissa  parisuhteissa ja muutenkin tuntuu menevän hyvin.

Mutta tämä yksi. Ei ole tietääkseni rikollinen eikä huumeiden käyttäjä.  Täysin vain jättänyt kaiken elämästään tekemättä. Elää toimeentulotuella, ikää 32 vuotta.

Soimaan itseäni, isää jotenkin en.

Minä taas olen päästänyt irti itsesyytöksistä, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Kolmesta lapsestani yksi on sellainen, että kokeilee kaikkea, muttei hyvällä tavalla. Hän pääsi lukion läpi kovan painostuksen alla, ja yo-kirjoituksiin jätti lukematta. Kysyin, miksi luovutat, kun kohta se on ohi. Hän vastasi, ettei riitå motivaatio. Minä ja isänsä sanottiin, että nyt se motivaatio saa kyllä jatkua vielä sen verran, että se valkolakki on päässä.

Ai että mä vihaan sun kaltaisia "Minä ja isä sanottiin"-pirkkoja. Et kuitenkaan mitään oikeasti voinut tehdä asian eteen, pikkurouvana siellä vain sypsytellyt. Heikko nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä ajattelen lähes päivittäin.  Minulla on kolme lasta, joista kaksi ovat kouluttautuneet hyviin ammatteihin, ovat tasapainoisissa  parisuhteissa ja muutenkin tuntuu menevän hyvin.

Mutta tämä yksi. Ei ole tietääkseni rikollinen eikä huumeiden käyttäjä.  Täysin vain jättänyt kaiken elämästään tekemättä. Elää toimeentulotuella, ikää 32 vuotta.

Soimaan itseäni, isää jotenkin en.

 

Lapsen ratkaisu. Miksi soimaat itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ajattelen lähes päivittäin.  Minulla on kolme lasta, joista kaksi ovat kouluttautuneet hyviin ammatteihin, ovat tasapainoisissa  parisuhteissa ja muutenkin tuntuu menevän hyvin.

Mutta tämä yksi. Ei ole tietääkseni rikollinen eikä huumeiden käyttäjä.  Täysin vain jättänyt kaiken elämästään tekemättä. Elää toimeentulotuella, ikää 32 vuotta.

Soimaan itseäni, isää jotenkin en.

Minä taas olen päästänyt irti itsesyytöksistä, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Kolmesta lapsestani yksi on sellainen, että kokeilee kaikkea, muttei hyvällä tavalla. Hän pääsi lukion läpi kovan painostuksen alla, ja yo-kirjoituksiin jätti lukematta. Kysyin, miksi luovutat, kun kohta se on ohi. Hän vastasi, ettei riitå motivaatio. Minä ja isänsä sanottiin, että nyt se motivaatio saa kyllä jatkua

Ai että mä vihaan sun kaltaisia "Minä ja isä sanottiin"-pirkkoja. Et kuitenkaan mitään oikeasti voinut tehdä asian eteen, pikkurouvana siellä vain sypsytellyt. Heikko nainen. 

Mene pois kiusaamasta muita. Tule takaisin, kun osast käyttäytyä.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä esimerkit ovat outoja. Av aina korostaa, että kaikki normaalius on aina vain kulissia. Ihan kuin 90 % ihmisitä olisi sekopäitä.

Mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Suurin työkyvyttömyyden syy tilastojen mukaan.

Niin, nuorten mielenterveys on räjähtänyt käsiin. Ei vanhojen.

 

Ei, me teemme työt mm. pitkien syöpähoitojen ja aivoleikkausten jälkeen.

Maksajiakin pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "kunnollinen" vanhempi?

Sellainen, joka on elämässään ihan menestynyt, edelleen naimisissa lastensa toisen vanhemman kanssa ja asuu omakotitalossa.

Ap

Tuo kaikki on vaan pintaa. Sen takana voi piillä perhehelvetti, josta ulkopuoliset ei tiedä mitään.

Perhesurmiakin  kun käsitellään lehdissä, naapurit ja tutut tulevat kilvan julistamaan, kuinka mukavia ihmisiä ja hyviä naapureita olivat.

Eikä väkivallan tarvi olla fyysistä. Myrkyllinen ilmapiiri ja vaientaminen riittää.

Myös tunnekylmä kasvatus, jossa lasta ei aidosti kohdata, saa tuhoa aikaan. Samoin lasten käyttö oman kunnianhimon toteuttajana.

En varmaan kutsuisi vanhempiani kunnollisiksi, jos olisi ollut tuollaista.

A

Ei se niin varmaan ole. On ihmisiä, joita on lapsena kuritettu remmillä, silti he kehuvat, että se oli vaan hyväksi, ja suosittelevat muillekin. Ihmisen mieli toimii joskus erikoisesti. Heidän vahingoittumisensa tulee esiin tuossa muihin kohdistuvassa ankaruudessa.

Pappien, saarnaajien, opettajien, poliisien jne pojat toisinaan rötöstelevät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ajattelen lähes päivittäin.  Minulla on kolme lasta, joista kaksi ovat kouluttautuneet hyviin ammatteihin, ovat tasapainoisissa  parisuhteissa ja muutenkin tuntuu menevän hyvin.

Mutta tämä yksi. Ei ole tietääkseni rikollinen eikä huumeiden käyttäjä.  Täysin vain jättänyt kaiken elämästään tekemättä. Elää toimeentulotuella, ikää 32 vuotta.

Soimaan itseäni, isää jotenkin en.

Minä taas olen päästänyt irti itsesyytöksistä, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Kolmesta lapsestani yksi on sellainen, että kokeilee kaikkea, muttei hyvällä tavalla. Hän pääsi lukion läpi kovan painostuksen alla, ja yo-kirjoituksiin jätti lukematta. Kysyin, miksi luovutat, kun kohta se on ohi. Hän vastasi, ettei riitå motivaatio. Minä ja isänsä s

Kiusaamista, että patistelen häntä tekemään asioiden eteen jotain? OK