Miksi kunnollisten vanhempien lapsista tulee hulttioita?

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että liian helppo elämä tekee lapsista huonoja aikuisia.

Kun on kaikki passattu eteen ja on saanut aina mitä haluaa, ei ymmärrä nähdä vaivaa oman onnensa eteen, vaan odottaa, että kaiken pitää tulla ilmaiseksi. 

Jos on alusta asti ollut puutetta, on edes jonkinlainen käsitys, että pitää tehdä töitä sen eteen, että jotain saavuttaa.

Aina on ollut alkoholisteja, riippuvuuksiin sortuneita. Oli viinamäenmiehiä että naisia.

Ihan löytyy suvuista jo ennen sotia, sotiahan muuten syytetään kaikesta pahasta.

Ja näitä ihmisiä ei varmaan kukaan paaponut tai lellinyt.

Kyllä se vaikuttaa, mitä koulua lapset käyvät ja millainen on kaveripiiri. Viimeistään siinä vaiheessa kun nuori alkaa irrottautua vanhemmistaan, hän tekee omia ratkaisuja. Ei vanhemmat voi elää oman lapsensa puolesta, ja tätä ei moni ymmärrä, että se nuori ei ole vanhempiensa jatke.

Mielenterveys voi horjua niin monista eri syistä. Tulee huonoja kokemuksia, joilta edes vanhemmat eivät voi suojata. Toinen on vahvempi, toinen heikompi. Sen pitää kehittyä vahvaksi, joka ns. poikkeaa massasta, etenkin jos se ei ole mikään tavoiteltava asia. Nykyajan some-kiusaaminen on aivan järkyttävää. Ne kommentit, joilla ilkeillään tai kiusataan, särkevät ihmisen itsetuntoa ja vievät elämänilon. Tiettyyn ikään asti vanhemmille kerrotaan, jos joutuu kiusatuksi, ja sen jälkeen pidetään asiat sisällä.

Kun kummityttöni sairastui anoreksiaan muutama vuosi sitten, minun oli hyvin vaikeaa ymmärtää, miten se voi olla mahdollista. Hän oli aina ollut kunnollinen ja tunnollinen, kaunis, urheilullinen, hyvä koulussa ja liikuntaharrastuksessa, positiivinen luonteeltaan. Minä tunnen veljeni ja hänen vaimonsa, ja heillä on aina tuettu ja kannustettu, opetettu ja on ollut rajat, mutta myös vapautta. Ei kukaan vanhempi pysty suojelemaan omaa teini-ikäistä kaikelta pahalta, mitä kodin ulkopuolella eteen tulee. Some-kiusaamisen otin esimerkiksi, mutta on myös kasvokkain tapahtuvaa kiusaamista, selän takana huhupuheita ja muuta kieroilua. Joku ei halua seurustella jonkun kanssa, ja kun epäkypsä teini suuttuu, hän alkaa levittää huhuja ja haukkuu, ahdistelee verbaalisesti ja leimaa, saa muitakin mukaansa kiusaamiseen. Kyllä nuo ikävät kokemukset jollain tavalla aina purkautuu, eihän ihminen ole kivestä tehty.

Hyvin,  hyvin yksinkertaista  -  avainsana on :

Vapaa  Kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että liian helppo elämä tekee lapsista huonoja aikuisia.

Kun on kaikki passattu eteen ja on saanut aina mitä haluaa, ei ymmärrä nähdä vaivaa oman onnensa eteen, vaan odottaa, että kaiken pitää tulla ilmaiseksi. 

Jos on alusta asti ollut puutetta, on edes jonkinlainen käsitys, että pitää tehdä töitä sen eteen, että jotain saavuttaa.

Aina on ollut alkoholisteja, riippuvuuksiin sortuneita. Oli viinamäenmiehiä että naisia.

Ihan löytyy suvuista jo ennen sotia, sotiahan muuten syytetään kaikesta pahasta.

Ja näitä ihmisiä ei varmaan kukaan paaponut tai lellinyt.

Niin se on, ja minusta tätä ketjua lukiessa tuntuu, miten heikosti on koulussa opittu yhteiskunnallisesta kehityksestä. Jo peruskoulussa opetetaan, että on geneettisiä syitä, miksi jotkut addiktoituvat helpommin kuin toiset, ja riippuvuussairaudet eivät ole koskaan ihmishistoriassa olleet täysin poissa. Niin kauan kuin on ollut ihminen, on ollut riippuvuuksia. Ihmisen psyykeestä opetetaan myös se mitä tiedetään, että mielenterveys ei ole pysyvä tila, vaan vaihtelee eri elämänvaiheissa, persoonasta ja elämänkokemuksista sekä ympäröivästä yhteisöstä riippuen. Tunteiden säätelystä ja tunnetaidoista puhutaan koko peruskoulun ajan, ja niillähän on valtavan suuri merkitys sille, miten osaa olla toisten ihmisten kanssa tai miten sietää pettymyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin,  hyvin yksinkertaista  -  avainsana on :

Vapaa  Kasvatus.

Joo, sen takia meillä ei ollutkaan juoppoja ja hulttioita 50 vuotta sitten, kun kukaan ei ollut saanut vapaata kasvatusta. Vai miten se nyt menikään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "kunnollinen" vanhempi?

Sellainen, joka on elämässään ihan menestynyt, edelleen naimisissa lastensa toisen vanhemman kanssa ja asuu omakotitalossa.

Ap

Tällainen kun on henkisesti epävakaa, ei sellaiseen voi lapsi luottaa ja jää vaille kasvatusta. Joutuu henkisesti kannattelemaan vanhempiaan ja myöhemmin kasvattamaan itse itsensä, jos sattuu tajuamaan, että siihen olisi tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin,  hyvin yksinkertaista  -  avainsana on :

Vapaa  Kasvatus.

Hah. 70-luvulla minun lapsuudessa vasta ihmiset joikin. Viinaa siis. Pontikkaa, pirtua, kiljua, sahtia, kirkasta. Jotkut tietysti olutta. Silloin niitä juhlia vasta olikin, ja alkoholin ja tupakan kulutus valtavaa. Heistä kukaan ei ollut saanut kotoa mitään muuta kasvatusta kuin kuria. Jos et tottele, saat remmistä tai risuista.

Köyhyyttä oli myös paljon. Minun ukkini ja isäni ja isän kaikki veljet oli kaivoksessa. Palkat oli niin pienet, ettei kenelläkään ollut varaa autoon. Kaivostyöläisten vuokra-asunnossa minäkin olen 70-luvulla asunut. Äiti teki kahta työtä, oli ompelija ja yömyöhällä sen lisäksi siivosi baareja. Äidin kaikki veljet oli hulttioita ja viinamäen miehiä, eikä niistä yksikään elänyt yli 55-vuotiaaksi. Yksi istui vähän väliä vankilassa koko 80-luvun ja kuoli 90-luvun alussa. Äidin vanhemmat oli tosiuskovaisia, pitivät vielä 70-80-luvulla maatilaa ja kävivät seuroissa. Heille se oli katkera paikka, että kaikista pojista tuli hulttioita, vain tytöistä tuli kunnon kansalaisia. Minun omat lapsuusmuistot kaivostyöläisten vuokrataloista on sitä, että aikuiset teki työtä, monet vuorotyötä, kaikilla oli köyhää, ja kun oli vapaapäivä, kaikki ukot oli kännissä. Naiset ei juurikaan, monella perheellä oli lapsia. Yksi naapuri sammui usein porraskäytävään joka vapaapäivänä ja lomilla, ja lapsena totuin siitä kävelemään ohi tai yli. En tullut kysyneeksi, oletko mahdollisesti saanut vapaan kasvatuksen.

Tämä on monivaiheinen ja monisyinen kysymys, johon ei ole yhtä yksinkertaista vastausta. Mutta jos tarkastellaan asiaa psykologian ja kasvatustieteen näkökulmasta, voidaan pohtia muutamia tekijöitä, jotka saattavat selittää miksi vaikka vanhemmat olisivat kunnollisia ja vastuullisia, heidän lapsensa saattavat silti valita elämänpolkuja, jotka eivät ole yhtä "kunnollisia" tai yhteiskunnan arvojen mukaisia.

Perhesuhteiden dynamiikka: Hyvät ja kunnolliset vanhemmat voivat silti olla liian autoritaarisia, ylisuojelevia tai yrittää ohjata lapsensa liian voimakkaasti omiin odotuksiinsa ja arvomaailmaansa. Tällainen kontrolli voi johtaa siihen, että lapsi kokee tarpeen kapinoida tai etsiä itsenäisyyttä ja oman polkunsa löytäminen voi joskus johtaa jopa ristiriitoihin vanhempien arvojen kanssa.

Perintötekijät ja temperamentti: Vaikka vanhemmat olisivat kuinka vastuullisia ja huolehtivia, lapsen biologinen perimä ja temperamentti voivat vaikuttaa siihen, miten hän reagoi ympäröivään maailmaan. Jotkut lapset saattavat olla luonnostaan impulsiivisempia, kapinallisempia tai geneettisesti alttiimpia tietynlaisille käytösmalleille, kuten riskinottoon tai uhmakkuuteen.

Sosiaalinen ympäristö: Lapsi ei kasva tyhjiössä; hänen ympäristönsä, kuten koulut, ystävät ja laajempi yhteiskunta, voivat vaikuttaa suuresti hänen valintoihinsa. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka esimerkillisiä, jos lapsi altistuu negatiivisille vaikutteille ulkopuolelta (esim. huono seura, huono esimerkki kavereilta), tämä voi johtaa siihen, että lapsi valitsee toisenlaisen elämänpolun.

Identiteetti ja itsenäistyminen: Nuoruus on aikaa, jolloin ihmiset etsivät itseään ja kokeilevat rajoja. Tällöin saattaa syntyä ristiriitaa vanhempien ja omien arvojen välillä. Lapsi saattaa tehdä valintoja, jotka tuntuvat kapinallisemmilta tai poikkeuksellisilta osana tätä itsenäistymisprosessia.

Vanhempien ja lasten väliset kommunikaatio-ongelmat: Joskus vaikka vanhemmat ovat "kunnollisia", heidän ja lapsensa välinen kommunikaatio voi olla heikkoa. Lapsi saattaa kokea, ettei häntä ymmärretä tai että hänen tarpeitaan ei oteta vakavasti, mikä voi luoda motivaation hakeutua vaihtoehtoisiin ympäristöihin tai arvoihin.

Kulttuuri ja yhteiskunta: Nyky-yhteiskunta on täynnä ristiriitaisia viestejä. Toisaalta painotetaan perhekeskeisyyttä ja vastuullisuutta, mutta toisaalta nuorille tarjotaan houkuttelevia vaihtoehtoja elää rajoja rikkovaa ja spontaania elämää. Tämä yhteiskunnallinen ristiriita voi hämmentää nuorta ja johtaa siihen, että hän etsii omaa polkua.

Kaiken kaikkiaan, vaikka vanhemmilla on suuri rooli lasten kehityksessä, on tärkeää muistaa, että yksilö on aina monen tekijän summa. Vanhempien vaikutus ei ole koskaan ainoa määrittävä tekijä, ja lapset voivat valita omia polkujaan riippumatta siitä, kuinka hyvin heitä kasvatetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä tavoitteita ja ajatuksia opiskeluista sinulla itselläsi on ollut? 

Olen opiskellut enemmän kuin mun vanhemmat yhteensä.

Ap

Ja olet muuttanut töiden perässä? 

Mun vanhemmat on asuneet melkein koko ikänsä samalla paikkakunnalla ja samassa talossa. Itse olen muuttanut kai jo yli 20 kertaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "kunnollinen" vanhempi?

Sellainen, joka on elämässään ihan menestynyt, edelleen naimisissa lastensa toisen vanhemman kanssa ja asuu omakotitalossa.

Ap

Nuo nyt eivät kerto mitään kunnollisuudesta. Jos arvottaa kunnollisuuden noin niin lähtökohtaisesti ei ole kovin älykäs tai ihan järjissään.