IS Suomeen ulkomailta takaisin muuttaneet avautuvat kulttuurishokista - yksi ikävä asia on Suomessa yli muiden

Vierailija kirjoitti:

Suomi on paska maa täynnä kusipäisiä ihmisiä jotka minä-hengessä kuppaavat Kelalta etuuksia. Miksi kukaan viitsii enää tehdä töitä kun kaikk verot menevät kiittämätötmien kelaloisten elättämiseen.

Suomessa saa rikastua ainoastaan urheilijat tai lottovoittajat. Kansan viha yrittäjiä ja hyvätuloisia kohtaan on käsittämättömällä tasolla ja siksi kukaan ei uskalla näyttää menestystään tai varallisuuttaan.

Järkevät ihmiset lähtevät tästä vittulandiasta hyvilllä mieleen. Lähteneistä tuskin kukaan tulee takaisin.

Haistakaa paska suomalsiset!

Mä asun myös ulkomailla. En ole muusta sun kanssa samaa mieltä, mutta totta on että Suomessa ei kannata omaa varallisuuttaan näyttää. Se tuntuu olevan suomalaisten mielestä jotenkin väärin, että joku on voinut rikastua palkkatyöllä. Vielä suurempi vääryys on jos perheessä vaan toinen vanhemmista on töissä ja silti rahaa on ja rahat ovat perheen yhteisiä. Silloin kuulee vähintään kommentointia siitä, että entä sun eläke tai mitä teet, jos puoliso vaihtaa sut nuorempaan. 

Kukaan mun Suomessa asuvista tutuista ei tiedä, että mulla on monen miljoonan omaisuus, ja että mun tulot on turvattu myös puolison kuoleman tai avioeron varalle.

Suomessa voivottelen yhdessä kavereiden kanssa, kuinka kallista kaikki on, vaikka oikeasti siellä on mun mielestä tosi edullista. Pääsee helpommalla niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen paluumuuttaja, luonteeltani puhelias ja sosiaalinen ja sellaisessa ympäristössä kasvanut. Kyllä moikkaan naapureita kerrostalossa ja harrastan small-talkkia kaupankassojen kanssa, mutta en siitä ärsyynny jos joku ei vastaa tai halua jutella. Varmasti myös joidenkin mielestä olen ärsyttävä. Tykkään piristää ihmisiä ja siitä tulee hyvä mieli itselle kun on kohtelias ja huomaavainen muita kohtaan mutta en odota samanlaista muilta. Useammassa maassa asuneena ymmärrän myös sen että kulttuureja on erilaisia, niihin pitää totuttautua. Lapset on hyviä tässä.

 

Meni naimisiin karjalasta lähtöisin olevaan sukuun, jossa kaikki ovat samanlaisia kuin minä. Melkein kilpaa pitää huutaa jos haluaa saada sanottavansa sanottua :D

Tuollaista ihmistä arvostetaan eri puolilla maailmaa, mutta Suomessa saatetaan ajatella toisin. Iloinen, hymyilevä, sanavalmis, kohtelias

Miksi? 

"Ihmisten töykeys yllätti. Vieraita ei tervehditä, eikä varsinkaan saa hymyillä kenellekään tuntemattomalle. Ja mitä suomalaiset tekevät iltaisin? Eikö tavata ystäviä ja tuttuja, käydä ulkona, teatterissa, keikoilla, syömässä? Nainen, 48"

Olisipa itselläkin noin pienet murheet, että tuntemattomien ihmisten ulkona käymättömyys harmittaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Olipahan artikkeli. MINÄ olen PAREMPI ihminen kun olen ASUNUT ulkomailla, jossa KAIKKI on on paremmin. VAADIN samoja tapoja Suomeen, joihin olen tottunut paikassa X. Miksi ette kuuntele minun tietämystäni ja paremmuuttani?? Huudetaan vielä tapojen perään.

A. Tuollainen puhe kertoo kyllä enemmän puhujasta ja ei anna paljoa ihmettelyn varaa miksi ko henkilön seurassa ei viihdytä. 

B. Mielestäni on epäkohteliasta vaatia ihmisiä, joita ei kiinnosta kuuntelemaan tuollaista oman torven toitotusta. Tai vaatia muita osallistumaan heidän "kiinnostavaan" (kiveäkin kiinnostaa) smaltalkkiin  tai tarinointiin, kuinka on asunut maassa X. 

C. Jos niin ahdistaa voit aina muuttaa paikkaan, jossa koet olevasi kotonasi.

Tähän varsinkin jonkun 60v selitys kuinka työnantajille ei kelpaa ulkomailta hankittu kokemus. / ei sitten tule mieleen, että työnsaaminen ei näinä aikoina ole kenellekkään itsestään selvyys.

&nb

Kiteytit loistavasti kommenttissasi juuri sen Suomessa yleisen ikävän ja ilkeän asenteen, joista artikkelissa puhuttiin. Olet itsekeskeinen, kateellinen, epäkohtelias, epäsosiaalinen ja töykeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun tarvitsisi olla kiinnostunut sinun asioistasi? Suomalaisuuden parhaipia piirteitä on juuri se, että bussipysäkillä pidetään kahden metrin väli eikä tungeta toisen iholle. Sitten aikanaan, voidaan ottaa yhteyttä kun se molemmille sopii, mutta ihmisen velvoite ei ole olla sosiaalinen jos ei sitä siinä hetkessä halua.

Ei kai tuossa sanottukaan että koko ajan pitää olla kuuntelemessa. Mutta jos kaikilla on samanlainen minäminä-asenne aina "ystävien" kanssa puhuessa, että eipä vähempää sun asias vois kiinnostaa, ymmärtää hyvin miksi täällä ollaan niin yksinäisiä. 

En saanut jutusta käsitystä että koko ajan pitäisi vain olla kuuntelemassa paluumuuttajan juttuja uudestaan ja uudestaan, vaan että ketään ei kiinnostanut asia alunperinkään edes yhden kysymyksen verran. Sama kokemus itsellänikin. Heti kun palasin, sain kyllä itse kuunnella niitä samoja

Joo sama kokemus mullakin. Kaikki läheisetkin olivat niin keskittyneitä omiin minä-minä -projekteihinsa, ettei kiinnostanut muiden, esim. minun kokemus. Sitten jos myöhemmin kävi ilmi, että olin tehnyt, kokenut tai oppinut jotain ulkomailla, siitä nousi hirveä haloo "mikset kertonut?!!!" 

Ja toinen juttu jonka pian opin paluumuuton jälkeen, oli se, että ovat kyvyt ja onnistumiset täytyy salata, ettei vaan joku saa kateuskohtausta. Yhdessä työpaikassa sain mm. osaamistani kielistä korkeamman palkkaluokan ja sekös raivostutti joitakin työkavereita, joiden oma osaaminen oli vähäisempää.

Voi ei, minä kyllä tykkään tervehtiä ja rupatella, mutta minä olenkin Kuopiosta. Tunnistan kyllä tuon, että suomalaiset ovat pääsääntöisesti hiljaisia ja omissa oloissaan, mutta ehkä täällä Itä-Suomessa otetaan enemmän kontaktia muihin. 

Kuulostaa oudolle tuo ettei saisi puhua ulkomaan kokemuksista. Mä olin vaihdossa, ja vähän jo kyllästyin palatessa kun kaikki kyseli siitä ja sai kertoa samat jutut miljoonaan kertaan. Ja itsekin olen kiinnostunut toisten reissuista. Tänä viikonloppuna järjestän bileet kaverilleni joka palasi Suomeen, koska haluamme kuulla kaiken hänen kokemuksistaan. 

Eli ei tuo kyllä ainakaan aina mene noin. Ehkä sit, jos joku aina vaan joka käänteessä ottaa esiin asuneensa ulkomailla ja miten siellä oli kaikki paremmin niin sit varmaan tulee vaan mitta täyteen. Ja olen myös huomannut, että jotkut vanhemmat ihmiset ei ole yhtään kiinnostuneita reissujutuista. Olin useamman kuukauden eräässä aika eksoottisessa maassa ja kun tulin takaisin, vanhempani eivät kysyneet mitään. Tuli mieleen että ehkä he ei vaan osaa oikein kysyä mitään kun eivät ole itse matkustaneet missään.

Kuppikuntaisuuden allekirjoitan, mutta ettäkö olisi kateutta ettei ympärillä olevat ihmiset ole sitä varten että joku saa jakaa tuntojaan siitä miten kaikki oli ulkomailla ihanampaa? Tuskin.

Itse moikkaan kaikkia jotka moikkaavat minua, mutta en kulje moikaten jokaista vastaantulijaa, eihän siinä muuta kerkeisikään.

Paistaa vähän läpi että osa pitää ulkomailla asumistaan jonain meriittinä jota kaikkien pitäisi ihastella. 

Tottakai on suomessa yleistä juoda maitoa ja käyttää muutenkin paljon maitotuotteita koska täällä pohjoisessa paras sato saadaan nurmesta ja nurmi on nautojen rehua.

Kumma että jonkun peräreikää tuokin asia niin kutkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmisten töykeys yllätti. Vieraita ei tervehditä, eikä varsinkaan saa hymyillä kenellekään tuntemattomalle. Ja mitä suomalaiset tekevät iltaisin? Eikö tavata ystäviä ja tuttuja, käydä ulkona, teatterissa, keikoilla, syömässä?

 

 Itse en käy ulkona ystävien kanssa koska sellaisia ei ole. Olen yrittänyt koko elämäni tutustua uusiin ihmisiin ja pitää yllä ihmissuhteita mutta se ei onnistu sillä muut eivät ole näin toimineet kohdallani. Ymmärrän että ulkomailla olisi varmasti toisin.

Vierailija kirjoitti:

Melko ylimielistä ajatella, että muiden pitäisi muuttua, kun muuten tulee paha mieli. Jos ei kestä tätä ilmapiiriä, mene takaisin sinne Yhdysvaltoihin.

Tämä kiteyttää otsikon sanoman =D oiva esimerkki, kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakoot takaisin sitten sinne ulkomaille. Meillä on oikeus elää rauhassa ilman että kukaan hullu alkaa tervehtimään.

Tässäpä taas hyvä esimerkki siitä, kuinka suomalaiset eivät kestä lainkaan kritiikkiä tai kriittistä palautetta. Että jatketaan vain samaan malliin, ei edes yritetä kehittyä ollenkaan. Tuollaisella asenteellako meinataan saada Suomi nousuun?

Onko se jotenkin hyvä asia että tervehditään tuntemattomia? Ei mitenkään erityisen tavoiteltava asia minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me suomalaiset ollaan aika (ihmis)vihaista kansaa. Katoppa vaikka suomenruotsalaisia, niin jo on iloisia ja kohteliaita, saati sitten ruotsissa. Kai se on tyytymättömyys siihen miten täällä on "hyvinvointi". Rahaa ei jää ja se vaikuttaa yleisenä tyytymättömyytenä ja katkeruutena

 

tätäpä just ja kun Suomessa on ihan karannut käsistä se mantra että elää vain oma elämä ja jotenkin ettei saisi olla mitään ihmisiä siinä mukana.

Olen aidosti miettinyt että onko tosiaan niin että kaikki nauttii siitä että arkena tekee jotain ja sit vapaalla on vain kotona erakkona. Onko siinä se onnen siemen? 

Rakkauden kaipuu tai asioiden rakentaminen yksin tai muiden kanssa.

 

Suomessa yleinen negatiivinen ilmapiiri ja pienisieluisuus vie hapen kaikesta kehityksestä.

Suomenruotsalaiset hävisivät suomalaisille älykkyystestissä. Äkkiä saatiin tulos piiloon :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hupaisaa. Suomalaisen pitäisi muuttua keski-tai eteläeurooppalaiseksi, että kelpaisivat  paluumuuttajille :D

Miksi pitäisi muuttua? Riittää, kun opettelee käyttäytymään ystävällisesti ja kohteliaasti muita kanssaihmisiä kohtaan. Tervehtiminen, kiittäminen, ystävällinen hymy jne.

 

Miten maidon juominen liittyy tähän.. Miksi sitä kauhistellaan? Kyllä siellä ulkomaillakin syödään ja juodaan ihmeellisiä asioita.

Suomalaiset voivat olla ylpeitä omasta kulttuuristaan, aina pitäisi muka vain häpeillä että ollaan tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolle tuo ettei saisi puhua ulkomaan kokemuksista. Mä olin vaihdossa, ja vähän jo kyllästyin palatessa kun kaikki kyseli siitä ja sai kertoa samat jutut miljoonaan kertaan. Ja itsekin olen kiinnostunut toisten reissuista. Tänä viikonloppuna järjestän bileet kaverilleni joka palasi Suomeen, koska haluamme kuulla kaiken hänen kokemuksistaan. 

Eli ei tuo kyllä ainakaan aina mene noin. Ehkä sit, jos joku aina vaan joka käänteessä ottaa esiin asuneensa ulkomailla ja miten siellä oli kaikki paremmin niin sit varmaan tulee vaan mitta täyteen. Ja olen myös huomannut, että jotkut vanhemmat ihmiset ei ole yhtään kiinnostuneita reissujutuista. Olin useamman kuukauden eräässä aika eksoottisessa maassa ja kun tulin takaisin, vanhempani eivät kysyneet mitään. Tuli mieleen että ehkä he ei vaan osaa oikein kysyä mitään kun eivät ole itse matkustaneet missään.

Oma kokemukseni oli että tulin takaisin ja suurinpiirtein heti tervehtimisen jälkeen vanhempani alkoi puhua siitä kuinka saisin luvan auttaa häntä asiassa x ja kuinka paljon onkaan hommaa. Mitään mielenkiintoa ei muuhun riittänyt, ihan kuin en olisi missään ollutkaan. 

Kavereilta kysyin itse miten heillä menee ja mitä ovat tehneet sillä välin kun olin poissa, mutta minulta ei kysytty oikein mitään joten en kauhean seikkaperäisesti mitään selittänytkään kun epäilin ettei heitä taida niin kiinnostaa.

Siellä ulkomailla asuessa taas oli tuo kokemus että kyllästyin selittämään aina samat jutut tyyliin mistä olen, mitä teen siellä ja niin edelleen. En kotimaassakaan odottanut että asiani kiinnostavat tuntemattomia (kuten tässä ketjussa jotkut olkiukkoilevat), mutta jotenkin yllätyin että omia läheisiä ei kiinnosta mikään. Siis olin ulkomailla tai en, eikö vuorovaikutuksen idea ylipäätään ole se että kuunnellaan ja kysellään puolin ja toisin, vai mikä tämä ketjun "vttuuks mua sun juttus kiinnostaa" -asenne on?

Vierailija kirjoitti:

Kuppikuntaisuuden allekirjoitan, mutta ettäkö olisi kateutta ettei ympärillä olevat ihmiset ole sitä varten että joku saa jakaa tuntojaan siitä miten kaikki oli ulkomailla ihanampaa? Tuskin.

Jos itsellä on joku alemmuuskompleksi tai tyytymättömyys, helposti kai näkee ulkomaista puhumisen heti jonkinlaisena paremmuuskilpailuna ja Suomen haukkumisena. Siltä ainakin vaikuttaa, koska hyvin usein, ihan tässäkin jutussa, minä näen suhteellisen neutraaleja toteamuksia tai maiden erojen vertailua josta en osaisi vetää hernettä nenään, mutta jotkut haukkuvat nämä toteatajat lyttyyn ja käskevät painumaan takaisin sinne "unelmamaahansa". Jos vaikka sanookin että tämä yksi juttu Suomessa ihmetyttää/oli paremmin muualla, miksi täytyy vetää överiksi, ihan kuin tämä henkilö olisi suoranainen maanpetturi jonka mielestä KAIKKI on muualla paremmin? Suhteellisuudentajua. 

Voi millaisia vinkujia, ei ihme etteivät pärjänneet maailmalla vaan tulivat maitojunalla takaisin

Oon asunut Ruotsissa ja tuli kyllä valaistuminen meidän suomalaisten sosiaalisista tavoista. Nyt kun tultiin takaisin niin suurin ero on miehissä, Suomessa harva tapaamani mies kykenee minkäänlaiseen järkevään keskusteluun, jos kyseessä ei ole nainen, josta on kiinnostunut tai joku läheinen/kaveri. Käydään esimerkiksi lasten kanssa perhekerhoissa ja nyt kela uudistuksen myötä on siellä paljon isiä lastensa kanssa ja he eivät kykene edes tervehtimään niin valitettavasti myös heidän lapset jää silloin vähän omiin oloihinsa. Sama on leikkipuistoissa. Ruotsissa kaikkien kanssa vaihdettiin pari sanaa.

Siellä kutsutaan toisia nimellä ja katsotaan silmiin ja kysytään kuulumisia. Ei mielestäni olisi niin hankalaa opetella. Miksi olla epäkohtelias, kun voi olla mukavakin. Ja nyt ne jotka sanovat, että haluavat olla rauhassa ja tuntemattomien asiat ei kiinnosta niin minusta se on vaan oman epävarmuuden alle hautautumista, kun itsevarmuus ei riitä sosiaalisiin käytöstapohin.

Mutta jokaisessa maassa on omat juttunsa, sille on myös syynsä, miksi muutin takaisin Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmisten töykeys yllätti. Vieraita ei tervehditä, eikä varsinkaan saa hymyillä kenellekään tuntemattomalle. Ja mitä suomalaiset tekevät iltaisin? Eikö tavata ystäviä ja tuttuja, käydä ulkona, teatterissa, keikoilla, syömässä?

 

 Itse en käy ulkona ystävien kanssa koska sellaisia ei ole. Olen yrittänyt koko elämäni tutustua uusiin ihmisiin ja pitää yllä ihmissuhteita mutta se ei onnistu sillä muut eivät ole näin toimineet kohdallani. Ymmärrän että ulkomailla olisi varmasti toisin.

Melkein sama tilanne ja myös yksi iso syy miksi viihdyn paremmin muualla. Paljon helpompi saada ja pitää kavereita ja ylläpitää sosiaalista elämää. Eikä kyse varmaan edes suurimmilta osin ole ihmisistä vaan pitkälti olosuhteista. Olen itse päätynyt tilanteeseen jossa Suomessa on hankala järjestää itselleni olosuhteet joissa pystyn ylläpitämään aktiivista sosiaalista elämää ja tässä kohtaa hankkimaan uusia kavereita. Jos asiat olisivat menneet toisin niin en kiellä etteikö se täälläkin ole mahdollista. Mutta totta on myös että suomalaisiin on hankala tutustua.

sosiaalista ja tunnerikasta elämää on mahoton järkätä täällä Suomessa.