HS: "Helsinkiläisäiti on neuvoton lapsensa puhelinaddiktion vuoksi, sillä lapsi ahdistuu kun ei saa kännykkää käteensä"

Up

Vierailija kirjoitti:

Olihan niitä ennen digiaikaa televisioaddikteja. Samalla tavalla töllötettiin töllöä tai videoita. Mutta eihän tuo vaadi kuin äidiltä rohkeutta eikä pelätä raivokohtauksia. Niitähän on kaikilla lapsilla.

Nykyään vanhemmat eivät uskalla kieltää mitään. Kaikki annetaan periksi, ettei Jassika-Casimir saa raivaria ja traumoja.

"Pue valjaat niin että kiinnityssolki tulee selän puolelle. Silloin isompikaan tuskin saa niitä auki.

Jos ei ole valmis rajoittamaan lasta fyysisesti siksi että lapsi käyttäytyy häiritsevästi niin sitä käytöstä voi olla vaikea saada loppumaan"

Todellakin 5 vuotias saa valjaat auki. Tässä taas selvästi lapseton tietää. Sinustako se on riittävän häiritsevää käytöstä kahlitsemisemiseen että lapsi haluaa vaellella ja hypellä ympäriinsä ja jutella ihmisille, jotta siitä pitäisi rangaista köyttämällä kiinni. Lasta kuuluu rajoittaa fyysisesti silloin kun oikeasti on syytä (yrittää satuttaa toisia tai tehdä jotain joka on vaaraksi itselle tai muille, tai voi kantaa pois, jos esim ei suostu lähtemään kun pitäisi) paikoilleen köyttäminen vain lapsen uteliaisuuden vuoksi on haitallista kehitykselle. Järkyttävää tykkäysten perusteella, miten moni pitäisi ravintolassa syömistä syynä köyttää isokin lapsi tuoliin. Tutustukaa suosituksiin ja asetuksiin lapsen fyysisestä rajoittamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Olihan niitä ennen digiaikaa televisioaddikteja. Samalla tavalla töllötettiin töllöä tai videoita. Mutta eihän tuo vaadi kuin äidiltä rohkeutta eikä pelätä raivokohtauksia. Niitähän on kaikilla lapsilla.

Televisiota töllötettiin vain television ääressä. Nämä kännykät kulkevat mukana joka paikassa. Eipä ennen kuljettu televisiot käsissä kaduilla, nykyisin näitä kännyköiden tuijottelijoita näkee kaikkialla. Erittäin usein myös pikkulapsia rattaissa kännykkää tuijottaen.

 

"Samassa tilanteessa oleva pienten lasten äiti hei! Meillä ei ole ruutuja käytössä, tässä muutama vinkki, miten homma meillä toimii. Tosiaan ihan turha odottaa, että lapset jaksaisivat istua pöydässä koko ravintolareissun ajan ihan vain keskustelun voimalla.

-Valitse ravintola, jossa on leikkipaikka eli joku Chicos, Rosso tai vastaava. Istukaa pöydässä, joka on leikkipaikan vieressä. Korkeampaa ravintolakulttuuria voi opetella myöhemmin.

-Pidä mukana jotain lasta kiinnostavaa, joka ei ole kotona saatavilla. Mikä nyt lasta kiinnostaa, pikkulelut, puuhakirja, piirustusvälineet tai jotain. Pidä nämä jossain erillisessä paikassa juuri tällaisia hetkiä varten. Yksi lapseni viihtyi neljä-viisivuotiaana "askartelemassa" vessapaperirullahylsyjen, joihin olin tehnyt reikiä sekä piippurassien kanssa. 

-Lahjo lapsi maissinaksuilla tai vastaavilla.

-Kun ruoka on tilattu, toinen vanhempi ottaa lapset ja lähtee kävelemään ravintolan ulkopuolelle hetkeksi. Ei häiritse muita asiakkaita ja lasten ei tarvitse odotella pöydässä koko aikaa. "

No tässä oli oikeasti järkevä vaihtoehto näiden tuoliin köyttäjien jälkeen, ihminen jolla on ymmärrystä lasten kasvatuksesta. Kiitos sinulle, ja tässä oikeasti tosi hyviä, konkreettisia toimintatapoja.

Ensimmäistä kohtaa toteutetaan mahdollisuuksien mukaan, eli jos on leikkipaikka ja päästään sen lähelle niin ei ongelmaa, ei tarvetta ruuduille. Tämä ei kuitenkaan aina mahdollista (esim. omasta asuinpaikasta ei löydy mäkkärin lisäksi leikkipaikallista ravintolaa jos haluaa arjessa nopean vaihtoehdon alle 40 km) 

Vaihtoehto 2, oli oikeasti tosi hyvä idea ja voisin kokeilla, kotona kaikki lelut ja tavarat saatavilla eli ei olla pidetty mitään riittävän kiinnostavaa syrjässä tällaisia tilanteita varten. Meillä se ruutu on sitten tähän tarkoitukseen toiminut sinä harvinaisena virikkeenä, mutta tätä voisin oikeasti alkaa hyödyntää ja uskon että toimisi myös ruudun tilalla ilman ongelmaa. 

Kolmatta vaihtoehtoa (naposteltava esim rusinat) olen hyödyntänyt toisissa tilanteissa joissa pitää odottaa hiljaa, esim hautajaiset, muut tilaisuudet, en ole sitä tullut ajatelleeksi ravintolassa hyödyntää, eikä varmaan ole ollut mukanakaan, mutta toimisi erityisesti ruokaa odotellessa. 

Myös viimeinen erinomainen vinkki. Menee kokeiluun. Kiitos siis sinulle! 

Täytyy silti kysyä alapeuluttajilta, eivätkö he ole antaneet koskaan lastensa katsoa tv:tä videoita, tai ovatko lapset aina eläneet täysin ruuduttomassa ympäristössä, vai miksi juuri se että videota käytetään juuri ravintolassa huom. harvinaisena virikkeenä on niin paha? Pitäisi varmaan pysyä poissa kommentoimasta täällä kun ei yleensä saa muuta kuin huono äiti fiiliksen, vaikka tietäisi toimivansa useimmissa tilanteissa mallikelpoisesti ja kasvatussuositusten mukaan. Se vain provosoi että näistä yksittäisistä tilanteista julkisilla paikoilla tehdään tulkintoja. Esim. imettävä äiti puhelimella, mistä tiedätte onko hänellä joku akuutti elämän ja kuoleman tilanne hoidettavana. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin 5 vuotias saa valjaat auki. Tässä taas selvästi lapseton tietää. Sinustako se on riittävän häiritsevää käytöstä kahlitsemisemiseen että lapsi haluaa vaellella ja hypellä ympäriinsä ja jutella ihmisille, jotta siitä pitäisi rangaista köyttämällä kiinni. Lasta kuuluu rajoittaa fyysisesti silloin kun oikeasti on syytä (yrittää satuttaa toisia tai tehdä jotain joka on vaaraksi itselle tai muille, tai voi kantaa pois, jos esim ei suostu lähtemään kun pitäisi) paikoilleen köyttäminen vain lapsen uteliaisuuden vuoksi on haitallista kehitykselle. Järkyttävää tykkäysten perusteella, miten moni pitäisi ravintolassa syömistä syynä köyttää isokin lapsi tuoliin. Tutustukaa suosituksiin ja asetuksiin lapsen fyysisestä rajoittamisesta. 

Se riippuu ihan valjaista ja siitä miten ne puetaan, että saako se niitä auki. Jos kiinnitys on sellainen että siihen helposti ylttää ja muutenkin kiinnitys on löysä tai hihnat ovat löysällä niin sitten toki saa itse auki.

Taidat olla päiväkodissa töissä tai jotain vastaavaa? Muuten on vaikea ymmärtää tuota, että muka olisi sallittua rajoittaa lasta fyysisesti vain silloin jos joku on vaarassa tai jos lapsi olisi jäämässä yksin. Ylivoimainen enemmistö vanhemmistä kyllä koppaa sen lapsen otteeseen jos lapsi juoksentelee ympäri ravintolaa eikä muuten suostu juoksenteluaan lopettamaan. Ei siitä ole mitään pahaa, että häiriköinti estetään lapselta fyysisesti. Paitsi ehkä siellä päiväkodin "vakamaailmassa" se voi olla niin. Siellä tuntuu monella tapaa vallitsevan joku rinnakkaistodellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olihan niitä ennen digiaikaa televisioaddikteja. Samalla tavalla töllötettiin töllöä tai videoita. Mutta eihän tuo vaadi kuin äidiltä rohkeutta eikä pelätä raivokohtauksia. Niitähän on kaikilla lapsilla.

Esimerkiksi minun lapsuudessa tuli telkkarista ohjelmia 17- 21 arkena päättyi ohjelmat puoli yhdeksän uutisiin, viikonloppuna saattoi tulla jopa klo 23 asti ohjelmaa. 90- luvulla sitten saattoi eläkeläiset katsoa kauniit ja rohkeat ja uutiset. Eli ei nyt hirveästi kukaan addiktoitunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan niitä ennen digiaikaa televisioaddikteja. Samalla tavalla töllötettiin töllöä tai videoita. Mutta eihän tuo vaadi kuin äidiltä rohkeutta eikä pelätä raivokohtauksia. Niitähän on kaikilla lapsilla.

Esimerkiksi minun lapsuudessa tuli telkkarista ohjelmia 17- 21 arkena päättyi ohjelmat puoli yhdeksän uutisiin, viikonloppuna saattoi tulla jopa klo 23 asti ohjelmaa. 90- luvulla sitten saattoi eläkeläiset katsoa kauniit ja rohkeat ja uutiset. Eli ei nyt hirveästi kukaan addiktoitunut. 

90-luvulla katsottiin ostos-tv:tä kun ei muuta ollut.

Täältä löytyy aina nämä mustavalkoiset ihmiset, jotka tekevät aina oikein tilanteessa kuin tilanteessa. No, minä olen se epätäydellinen äiti, joka antoi 3-vuotiaan tuijottaa neljä muumijaksoa putkeen, jotta saimme muuttoauton pakattua. Annoin 5-vuotiaan tuijottaa kännykkää ison sisaruksen turnauksessa, kun päivä oli ollut pitkä. 3-vuotias levitti rusinapurkin kirkon lattialle mummon hautajaisissa. 5- ja 3-vuotiaat karkasivat ravintolassa yksityistilaisuuteen, kun mies luuli heidän olevan minun kanssa  ja minä olin esikoisen kanssa vessassa ja luulin miehen vahtivan heitä.

Meillä ei ole koskaan ollut ruutuaikoja tai peliaikoja. Kolme sääntöä tosin on näihin liittyen ollut: pitää harrastaa jotain liikuntalajia, koulun pitää sujua ja ei on ei eikä neuvoteltavissa. Kun olen ollut stressaantunut, on syöty eineksiä tai lähdetty arkena ravintolaan syömään. Ja illalla on tuijotettu videoita, jos on siltä tuntunut. En ole koskaan ollut superäiti, joka on kestänyt valittamatta kaiken ja tehnyt aina oikeita ratkaisuja. Välillä on menty siitä, mistä aita on matalin eikä kukaan ole silti addiktoitunut mihinkään. 

Koko keskustelu siitä, saako lapsi katsoa ravintolassa kännykkää, on naurettava. Kyse on poikkeuksesta eikä siitä, että lapsi tuijottaisi sitä kännykkää päivittäin tuntitolkulla. Joissain tilanteissa on ihan ymmärrettävää tehdä myönnytyksiä, joita ei arjessa tekisi eikä se kuulu ulkopuoliselle pätkääkään. 

Älkää siis rakentako aitoja uima-altaiden ympärille vaan opettakaa ne lapset uimaan! Mutta siinä vaiheessa kun he eivät osaa uida, on ihan ok turvautua kellukkeisiin silloin tällöin eikä se aitakaan ole kiellettyä, jos silti opettaa sen lapsen uimaan. Tyhmää on kuvitella, että pelkkä aita tai kelluke riittäisi.

T. Huono äiti, jonka lapset ovat nyt hyväkäytöksisiä korkeakouluopiskelijoita 

Vierailija kirjoitti:

Älkää siis rakentako aitoja uima-altaiden ympärille vaan opettakaa ne lapset uimaan! Mutta siinä vaiheessa kun he eivät osaa uida, on ihan ok turvautua kellukkeisiin silloin tällöin eikä se aitakaan ole kiellettyä, jos silti opettaa sen lapsen uimaan. Tyhmää on kuvitella, että pelkkä aita tai kelluke riittäisi.

Jos lapsi on liian pieni tai väärän luonteinen oppiakseen jotain niin silloin on vaan pakko tehdä se "aita".

Ruutua voi ja pitääkin olla. Eriasia se sisältö. Jos antaa lapsen katsoa jotain älyvapaata ja tutkitusti koukuttavaa cocomelonia tai youtubea niin ei yhtään hyvä. Ne molemmat on meillä ehdottomassa kiellossa.

Pikku Kakkosta sekä disneyn, pixarin tai dreamworksin elokuvia katsotaan yhdessä ja erikseen. Nettiin ei ole lapsella asiaa. Kun aika koittaa, saa hän peruspuhelimen prepaid liittymällä. Pelaamiset hoidetaan kotona Nintendolla ja Pleikkarilla, solloin tällöin. Ennemmin keskittyy kunnolla ajan kanssa kunnolliseen peliin kuin katselee mobiilipelin mainoksia ja odottaa koko ajan millonka pelissä voi edetä. Ne on tehty koukuttamaan.

Vinkiksi vielä: älylaitetta voi käyttää satujen kuunteluun. Areenasta löytyy satoja tunteja lauluja ja satuja. Mun lapsi tykkää piirtäessään kuunnella sieltä kaikenlaista. Eli on viihteenä muttei lamaavana ruutuna.

Tsemppiä kaikille äideille tässä tuomitsevassa keskustelussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää siis rakentako aitoja uima-altaiden ympärille vaan opettakaa ne lapset uimaan! Mutta siinä vaiheessa kun he eivät osaa uida, on ihan ok turvautua kellukkeisiin silloin tällöin eikä se aitakaan ole kiellettyä, jos silti opettaa sen lapsen uimaan. Tyhmää on kuvitella, että pelkkä aita tai kelluke riittäisi.

Jos lapsi on liian pieni tai väärän luonteinen oppiakseen jotain niin silloin on vaan pakko tehdä se "aita".

Mutta se aita ei riitä, koska maailma on täynnä aidatonta vettä. Se lapsi pitää silti opettaa uimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää siis rakentako aitoja uima-altaiden ympärille vaan opettakaa ne lapset uimaan! Mutta siinä vaiheessa kun he eivät osaa uida, on ihan ok turvautua kellukkeisiin silloin tällöin eikä se aitakaan ole kiellettyä, jos silti opettaa sen lapsen uimaan. Tyhmää on kuvitella, että pelkkä aita tai kelluke riittäisi.

Jos lapsi on liian pieni tai väärän luonteinen oppiakseen jotain niin silloin on vaan pakko tehdä se "aita".

Mutta se aita ei riitä, koska maailma on täynnä aidatonta vettä. Se lapsi pitää silti opettaa uimaan.

Ajan myötä se uimaan opettaminen yleensä onnistuukin. Mutta niin kauan kuin lapsella ei siihen ole kykyä niin on vaan tunnustettava vallitseva tosiasia eli se, että lapsi ei osaa uida, ja toimittava sen mukaisesti.

Minä käytän kännykkää usein lapsen ollessa rattaissa. Vastaan viesteihin, katson bussiaikataulua, tarkistan tilin saldoa voinko mennä kauppaan tänään jne. 

Ihan turhaa vanhempien syyllistämistä. 

Joskus leikkipuistossa leikin lapseni kanssa yhdessä. Joskus olen koko ajan kännykällä, koska tarvitsee hoitaa adioita ja lapsi osaa itsekin leikkiä ja usein kaipaakin omaa tilaa puistossa. 

Kuka jaksaa tuomita niin keksikää parempaa tekemistä tai tarjotaa konkreettista apua. 

Vierailija kirjoitti:

"EN NYT IHAN OIKEASTI TAJUA: lapsesi ovat sosiaalisia, mutta et halua opettaa heitä keskittymään ravintolassa syömiseen elämyksenä ja sosiaalisena tilanteena. Mistä heille sitten tipahtaa se osaaminen jaksaa turhautumisenkin kanssa, kun eivät saa harjoitella vaan videot nokan alle? Mieluummin olisin sen aikaa kun lapset jaksavat ja sitten pois, ehkä te joskus pääsette aikuisten kesken pidemmille illallisille. Näin lapset oppisivat että ruokapöydässä (vieläpä ravintolasalissa missä muita ihmisiä) ei toljoteta videoita vaan seurustellaan. Ja kun ei jaksa istua ikätasoisen ajan mentyä, on lupa nousta ja tehdä muuta. Minä kaipaisin lasteni juttuseuraa, jos hiljentäisin heidät. Ravintoloissa on paljon katseltavaa ja kuten sanot, ei vatsan täyttyminen ole se syy siellä käydä."

No, väännetään rautalangasta esimerkkitilanne: 

-menemme ravintolaan. Meidät ohjataan pöytään. Ruokien valintaan ja tilauksen tekoon menee 15 min. Lapse

Ratkaisu: Käykää mäkkärissä kunnes lapset ovat vanhempia.

Kaveri aikanaan ihmetteli, miksi poikansa ei tottele kun käsketään lopettamaan pleikalla pelaaminen ja aina vaan jatkaa. Minä ihmettelin, miksi pelikone ei lähde kaappiin.

Sama kai se on minkä tahansa vastaavan asian kanssa. Selkeät säännöt voi sopia ja jollakin tavalla täytyisi valvoa niiden toteutumista. Koska lapsi ei todella 5-vuotiaana osaa säädellä tällaisia asioista (olkoonkin että kaikkia ei puhelinhommat kiinnosta) on täysin vanhempien vastuulla toteuttaa asia.

Mitä hirveää voi tapahtua, jos lapselta ottaa puhelimen pois. Piltti ehkä kiukuttelee, polkee jalkaa ja paiskoo tavaroita mutta mitä sitten. Olet aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hirveää voi tapahtua, jos lapselta ottaa puhelimen pois. Piltti ehkä kiukuttelee, polkee jalkaa ja paiskoo tavaroita mutta mitä sitten. Olet aikuinen.

Totaalisesti raivoavaa lasta ei käytännössä jaksa eikä voi katsella kovin pitkään. Ja jos ei ole keinoja estää sitä raivoamista niin mitä sitten tehdään? Tämä on se kysymys mihin perheissä törmätään aina vain useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hirveää voi tapahtua, jos lapselta ottaa puhelimen pois. Piltti ehkä kiukuttelee, polkee jalkaa ja paiskoo tavaroita mutta mitä sitten. Olet aikuinen.

Totaalisesti raivoavaa lasta ei käytännössä jaksa eikä voi katsella kovin pitkään. Ja jos ei ole keinoja estää sitä raivoamista niin mitä sitten tehdään? Tämä on se kysymys mihin perheissä törmätään aina vain useammin.

Niin, tässäkin ehkä pätee se "Valitse taistelusi".

Minusta puhelinta voi tietyissä tilanteissa hetken katsella, mutta onhan tuo viisi tuntia päivässä viisivuotiaalle todella pitkä aika.

Meilläkin on tulisieluinen lapsi. Tilanteissa on toiminut rauhallisena pysyminen, keskustelu (sitten kun lapsi on rauhoittunut), asioiden toisto, syliin ottaminen. Totta kai nuo tilanteet pitkittyessään ja toistuessaan ovat raskaita, mutta täysin kestettävissä. Sitähän se aikuisuus vain on. 

Viisivuotiaan ikävaihekin on sellainen, että saattaa enemmän tai vähemmän kokeilla tai uhmailla. Mutta tuskin sille viisivuotiaalle ostetaan energiajuomaakaan, vaikka äkäilisi kuinka. Oman kokemuksen mukaan lapset on kuitenkin ihan fiksuja ja oivaltavat kyllä aika äkkiä, että tätä asiaa ei nyt vain ole lupa tehdä.

Mutta jos taas pussillinen konsteja ei auta, kyselisin ehkä vinkkejä joltain muulta taholta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hirveää voi tapahtua, jos lapselta ottaa puhelimen pois. Piltti ehkä kiukuttelee, polkee jalkaa ja paiskoo tavaroita mutta mitä sitten. Olet aikuinen.

Totaalisesti raivoavaa lasta ei käytännössä jaksa eikä voi katsella kovin pitkään. Ja jos ei ole keinoja estää sitä raivoamista niin mitä sitten tehdään? Tämä on se kysymys mihin perheissä törmätään aina vain useammin.

Eli vanhemman mieliharmi on tärkeämpi kuin lapsen rajaaminen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hirveää voi tapahtua, jos lapselta ottaa puhelimen pois. Piltti ehkä kiukuttelee, polkee jalkaa ja paiskoo tavaroita mutta mitä sitten. Olet aikuinen.

Totaalisesti raivoavaa lasta ei käytännössä jaksa eikä voi katsella kovin pitkään. Ja jos ei ole keinoja estää sitä raivoamista niin mitä sitten tehdään? Tämä on se kysymys mihin perheissä törmätään aina vain useammin.

Eli vanhemman mieliharmi on tärkeämpi kuin lapsen rajaaminen? 

Todellista rajaamista olisi sen lapsen raivoamisen lopettaminen. Ihan lapsen itsensä vuoksi ja muun perheen jaksamisen vuoksi. Mutta jos kovasti uskotaan siihen ettei lasta saa estää ilmaisemasta tunteitaan eikä lapsen vapautta muutenkaan saa rajoittaa, niin kovin vaikea siinä on onnistua.