Lue keskustelun säännöt.
Uusi tuttava liian päällekäyvä/ tuttavallinen
Päällisin puolin ihan mukava henkilö, mutta jokin hänessä herättää epäilyksiä, että onko hän aidosti niin mukava, kuin antaa ymmärtää. Hän mm. kysyy kysymyksiä kysymysten perään hirveällä tahdilla, enkä itse ehdi kysyä mitään, kun hän jo tykittää seuraavaa. Kysyy myös epämukavan henkilökohtaisia asioita. Myös kummallisen korostetusti käyttää etunimeäni usein, "Moi Minna, mitä sulle kuuluu Minna? ja katsoo usein pitkään ja syvälle silmiin, kun keskustelemme. Ahdistaa.
Vaikka emme oikeasti tunne toisiamme, niin hän jo ylistää mm. kuinka mukava ja ihana ihminen olen. Tunnen olevani ns. narsistisen" love bombing"in keskellä. Mutta kyse ei ole tässä siis mistään romanttisesta.
Hän myös kyselee kylään ja tekemään erilaisia asioita, mutta minusta tuntuu, etten halua lähentyä siten ja niin nopealla tahdilla, kuin hän ilmeisesti haluaisi. Oikeastaan haluaisin juosta karkuun. Mutta se ei ole täysin mahdollista juuri nyt.
Miten siis etääntyä hienovaraisesti ihmisestä, jonka kanssa on oltava tekemisissä? Ja jolla vaikuttaa olevan jotain ihme odotuksia minua kohtaan.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On epävarma itsestään ja on opetellut kirjoista kuinka tulee käyttäytyä.
Tämä henkilö ei vaikuta ollenkaan epävarmalta, päin vastoin. Ap
Se ei tarkoita etteikö olisi epävarma. Joskus esitetään korostetusti itsevarmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun entinen työkaveri oli samanlainen. Kuukauden tuntemisen jälkeen olin uskomattoman viisas ja yksi hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Muutamaa kuukautta myöhemmin tyyppi häipyi riitaannuttuaan ensin pahasti pomon kanssa. Ei ole sen jälkeen kuulunut sanaakaan. Muistan että hänen paikallaollessaan tuntui usein, että hän syö huoneesta hapen ja että kaikissa sanoissa oli jokin taka-ajatus. Ei ole ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa kysymyksiin. Vältä yhdessäoloaikaa. Sano kutsuihin, ettei sinulle valitettavasti käy. Hymyile.
Just näin, luulisi että kutsut pikkuhiljaa harvenee, jos ei sinulle koskasn sovi. Yhdessäoloaikaa kannattaa tosiaan muutenkin välttää mahdollisuuksien mukaan ja kaiken tuon voi tehdä ystävällisesti hymyillen, niin ei vaikuta turhan tylyltä.
Vierailija kirjoitti:
Mun entinen työkaveri oli samanlainen. Kuukauden tuntemisen jälkeen olin uskomattoman viisas ja yksi hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Muutamaa kuukautta myöhemmin tyyppi häipyi riitaannuttuaan ensin pahasti pomon kanssa. Ei ole sen jälkeen kuulunut sanaakaan. Muistan että hänen paikallaollessaan tuntui usein, että hän syö huoneesta hapen ja että kaikissa sanoissa oli jokin taka-ajatus. Ei ole ikävä.
Just tällainen olo minullakin on ko. henkilön ollessa paikalla. Että kaikessa on jokin taka-ajatus, enkä saa happea. Kuin olisin valtavan suurennuslasin alla koko ajan.
Ajatella, jos olisikin niin, että meissä kaikissa on vikamme ja pyritään sietämään erilaisia piirteitä toisissamme kevyemmin.
Ei ihme, jos suomalaiset kärsivät yksinäisyydestä, kun lukee tämän ketjun jäykkiä varmuuksia tuntemattoman ihmisen huonoudesta.
Iloa kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, ystävälläni on samantyylinen tilanne. Uusi kollega ripustautui häneen heti, ja heillä klikkasikin hyvin samantien. Kaksi samanikäistä (n. 50 v) naista. Alkoivat viettää aikaa vapaa-ajallakin. Pian tämä uusi tuttavuus alkoi tuntua oudosti kontrolloivalta. Yritti tunkea mukaan kaikkiin ystäväni juttuihin, oli yhteydessä jatkuvasti, kyseli arkaluontoisia asioita ja suuttui avoimesti jos ystäväni vietti aikaa jonkun toisen kanssa. Myös ystäväni sisko oli sanonut tämän tyypin tavattuaan että ihan mukava, mutta jotain outoa siinä on.
Pian alkoi ohjeistaminen ja komentelu. Ystäväni teki asiat A-Ö väärin, piti tehdä näin, täytyy tehdä tällä tavalla säännöllisesti, älä noin tee, tuo on epäterveellistä, ei kannata, toimi näin. Ystäväni otti kohteliaasti etäisyyttä ja parin viikon päästä tältä ripustautujalta tuli dramaattinen viestipläjäys heidän "erostaan". Että kai tämä sitten oli tässä. Kuin parisuhteen olisi päättänyt.
Nyt eivät ole puheväleissä ja ystäväni jotenkin jännittää kokoajan että pinnan alla vielä kytee.
Ap, kuuntele vaistojasi. Se hälytyskello ei soi turhaan.
Edellä on tullut hyviä neuvoja ja Sinun on tärkeää kunnioittaa sitä tunnetta, joka on herännyt vuorovaikutuksessa tämän ihmisen kanssa. Ei pidä pakottaa itseään kohteliaisuudesta ystävyyteen/kaveruuteen, jos et sitä halua. Toki ne pintapuoliset small talkit ja hyvät huomenet, mutta se kyllä riittää eikä töyöpaikalla ole vaatimusta ystävystymisestä. Olen itse joutunut vuosia sitten samantyyppiseen tilanteeseen ja kyllä siinä lopulta oli takana se että tekisin ammattini puolesta palveuksia hänelle, hänen miehellee ja jopa aikuiselle pojalle. Hui!
Opettele siis vetämään rajat ja kehitä teflon-pinta. Joku ehdotti vastakysymyksiä keskusteluun, ne on hyviä ja sitten sellaiset juu, jaa, ei voi tietää- tyyppiset, joihin ei voi tarttua ja joista ei voi jatkaa. Älä kerro tai jaa elämääsi tämän henkilön kanssa. Ei mtn kontakteja työajanulkopuolella ja töissäkin se pakollinen minimi. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän sä nimenomaan haet tämän puolitutun hyväksyntää. Ei tarvitse vastata kysymyksiin joihin et halua vastata. Opettelet pitämään rajasi.
Omiin tuntemuksiin ja tunteisiin luottaminen ei myöskään ole aina järkevää, valitettavasti vaistosi ei kerro sinulle mitään, lähinnä herättää traumaattisen kokemuksen jonka kerroit kokeneesi toisen kanssa- ihmiset kuvittelevat että se on joku vaisto, jonka he ovat kehittäneet.
Toiselle voi todeta, että huh, olipa henkilökohtainen kysymys tai kuule, mä en yleensä naisen työ/harrastus/mikä syy teil onkaan kohdata jaksa/kerkeä oikein enää muuta.
Nimitemppua voi alkaa käyttää myös takaisin. Henkilö voi olla rajaton, tyhmä, kirjolla, tms. Voit antaa mahdollisuuden, pankkitunnuksia,hetua tms ei kannata antaa -kenellekkään. Tai sitten hän on vain ystävällinen/ pelaa tuollaisella jenkkityylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, miten olette saaneet etäännytettyä tällaisen ihmisen olematta töykeä. Ap
En ehdi.
Ok. Soitellaan.
Katsotaan joskus. Kuulostellaan.
Olet passiivinen. Intona, joo, mutta et toteuta.
Täällä on tullut hyviä neuvoja, kiitos niistä! Pakko alkaa harjoittelemaan teflonpintaa... Itse olen sellanen, että nopeat kysymykset saavat ajatukseni jotenkin sekaisin ja olen vastaillut myös kysymyksiin, joihin myöhemmällä pohdinnalla ei olisi pitänyt vastata ollenkaan. Todella on alkanut ärsyttää se kysymysten tykitys. Pelkään, että tää henkilö pahimmillaan kääntyy mua vastaan, kun huomaa, etten halua enempää tutustua ja häntä lähipiiriini. Ja alkaa kostamaan, tekee elämästäni jollain tapaa hankalaa. Mielelläni kuulisin lisää teidän muiden kokemuksia! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tullut hyviä neuvoja, kiitos niistä! Pakko alkaa harjoittelemaan teflonpintaa... Itse olen sellanen, että nopeat kysymykset saavat ajatukseni jotenkin sekaisin ja olen vastaillut myös kysymyksiin, joihin myöhemmällä pohdinnalla ei olisi pitänyt vastata ollenkaan. Todella on alkanut ärsyttää se kysymysten tykitys. Pelkään, että tää henkilö pahimmillaan kääntyy mua vastaan, kun huomaa, etten halua enempää tutustua ja häntä lähipiiriini. Ja alkaa kostamaan, tekee elämästäni jollain tapaa hankalaa. Mielelläni kuulisin lisää teidän muiden kokemuksia! Ap
Hän vaikuttaa ylidramaattiselta, impulsiiviselta ja herkästi turhautuvalta. Vaikka esittää vastakohtaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästele haisevia tussahduksia milloin ja missä sattuu, luulisi hänen alkavan pitää etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Päästele haisevia tussahduksia milloin ja missä sattuu, luulisi hänen alkavan pitää etäisyyttä.
He he...
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti manipuloi sinua tai siis yrittää sitä. Haluaa saada sinut pitämään itsestään jotta pikkuhiljaa voisi alkaa käyttämään sinuun valtaansa. Todennäköisesti on jotain vailla sinulta ja haluaisi sen jonkin saada sinulta lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä, oli se sitten ystävyyttäsi, aikaasi, vaivaasi, taloudellista hyötyä tai muuta vastaavaa. Ei kuulosta vilpittömältä tuo hänen toimintansa.
Onko se nyt oikeasti vallankäyttöä jos haluaa ystävystyä?
Mutta joo,noin kirjoitettuna hieman päälle käyvää. Mulla on tapana puhutella ihmisiä nimeltä juuri noin "mitä hessulle kuuluu tänään?" enkä ole tajunnut että sen voi noinkin käsittää, koitan vaan itse noteerata juuri tämän ihmisen kun puhun jonkun kanssa.en tosin joka lauseessa.
Mitä kiltimpi olet sitä enemmän hän tarrautuu sinuun. Ja koska tuttusi ilmeisesti aistii sinusta pelon, niin se merkitsee että hän on sinua vahvempi. Suosittelen olemaan hieman ärsyttävä mutta ystävällinen. Jos hän tulee liian lähelle, voit kysyä haluaako hän lähemmän suhteen. Se saattaa jo pelästyttää
Älä vastaa liian henkilökohtaisiin kysymyksiin, koska hän voi käyttää niitä sinua vastaan.
Moi Minna, onko sulla pitkä pinna?
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olisin voinut olla asialla. Aikeet oli ihan hyvät. Tutustua ihmisiin. Ja tykkään kehua ihmisiä. Sanoa ääneen hyviä asioita vaikkei se hyödyttäisi itseäni yhtään, vaikken koskaan enää näkisi koko ihmistä. Mutta ei näin Suomessa saa tehdä. Lannistuin viimein minäkin ja nykyään välttelen ihmisiä. Viihdyn tosi hyvin yksin.
Teen tuota myös 🙄
Uskaltaako tässä nyt sit enää edes puhua ihmisille, kun ei mulla pahaakaan sanottavaa ole.
Nyt on sinun aika opetella vetämään rajoja. Aiotko vain vastata maailman tappiin kaikkeen, mitä kuka tahansa keksii kysyä, ettet vain vaikuttaisi töykeältä? Ei ihme, että tuo ihminen haluaa sinut vatkutettavakseen ja pompotettavakseen.
Vastaa huumorilla, vastakysymyksellä, vaihda aihetta, huokaise jotain ylimalkaista, teeskentele, että sinulle tulee puhelu. Vaihtoehtoja on.
Tsemppiä, olen itsekin joutunut tätä taitoa opettelemaan.