Voin käsi sydämellä sanoa, että paheksun äitejä, jotka vievät esikoisen hoitoon vaikka itse ovat kotona!

Onneksi.

Onneksi tosiaan sun mielipiteet ei vaikuta mihinkään. Tuollaiset minä-minä-minä -ihmiset on tosi ärsyttäviä.

Muistathan kuitenkin, että ihmisten elämäntilaneet voivat olla erilaisia kuin omasi. Ja toisaalta sinunkin elämässäsi voi joku yhtäkkiä muuttua. Eihän sitä tiedä jos vaikka jonain aamuna heräisit ja huomaisit, että silmäsi ovatkin auenneet näkemään muutakin kuin oman napasi ;)

Hoidan kotona 6kk, 1- ja 4-vuotiaita lapsiamme eikä tulis mieleenkään viedä heitä päiväkotiin. Kyllä siellä ehtivät olla sitten, kun sen aika on :)

On siinä nainen, muuttaa tämän maailman pelkällä olemassaolollaan. Wow!

Poikani joutui edellämainitun käsityksen omaavan hoitajan mollaamaksi. Olemme selvitelleet asiaa hoitajien kanssa ja he ovat tunnustaneet puhuneensa lasten kuullen: " miksi toi **** on täällä hoidossa, ei kyllä kuuluisi olla, kun pitäisi olla äidin kanssa vauvalomalla"

Tästä oli seurauksena se, että muutamaan viikkoon toiset lapset eivät enää leikkineen poikani kanssa ja muutenkin hän ei olisi halunnut mennä enää hoitoon, vaikka aina ilomielellä sinne aiemmin meni.



Millä ihmeen vauva" lomalla" ... kysyin hoitajilta???

Kaksi lastani ovat 10pv/kk hoidossa, koska opiskelen kotona vauvan kanssa ne päivät. Niin ei kaikki kotona vaan ole, asiat voivat olla hyvin erilailla, kun joku ulkopuolinen vaan näkee.



Täysiä opiskelupäiviä ne minulla ovat, mutta kun näitä syyllistäviä ihmisiä on, niin kyllä harmittaa lasteni puolesta!!!!



Olen kyllä kyseisestä asiasta informoinut henkilökuntaa, kun viikko synnytyksen jälkeen oli haastattelussa ko. opiskelupaikkaa varten.

Eli en valmistu ennen ku tää kakkonen syntyy. Niinä päivinä joina vien sitte ensi syksynä esikoisen päiväkotiin opiskelen. En todellakaan löhöö sohvalla.

Teen lisäopintoja. Elämäntilanteet ovat erilaisia. Ap ilmeisesti elää laput silmillä pyörien samaa rataa.

Ja sitten vielä kehutaan muille ihmisille, miten sitä ollaan oikein maailman kansalaisia ja suvaitsevia ihmisiä.



Takapajulasta te olette ja tyhmiä juntteja.

vain koska satun olemaan äitiyslomalla.

Ennen kun joku alkaa puhumaan kerhoista, kerrottakoon että olemme ateistiperhe ja meidän lapsemme ei ikinä tule menemään mukaan seurakunnan toimintaan. Myöskään avointa päiväkotia tai muuta kuin seurakunnan perhekerhoa ei täällä ole. Ainoa naapuri 5 km säteellä on iältään 73 v. Siksi nelivuotiaamme on 3 päivänä viikossa hoidossa, ja nauttii siitä täysin siemauksin.

ja viihtyy siellä todella hyvin, suhtaudun asiaan neutraalisti. Oikeasti lapsi voi oikeasti itse haluta olla muutaman tunnin muutamana päivänä viikossa tuttujen ikätoveriensa seurassa mieluummin kuin uupuneen äitinsä. Ja usein valintatilanteessa 2-6v valitsee leikkikaverit äidin sijasta persoonasta riippuen tietenkin, syrjäänvetäytyvät ja ujot lapset ovat asia erikseen.



Oman esikoiseni otan kotiin heti äitiyslomalle jäätyäni, mutta koitan korvata hänelle sitten ikätovereiden seuran kyläilemällä ja kerhoilemalla ahkerasti. Olen huomannut, että se on hänelle hyvin tärkeää. En ollenkaan ole enää pahoillani lasten puolesta, jotka jatkavat hoitopaikassaan osa-aikaisena äidin jäätyä vauvavapaalle. Eri asia on, jos vanhempi lapsi itse haluaa jäädä äidin kanssa kotiin ja sanoo sen selvästi.

...olisin itsekin vienyt esikoisen päiväkotiin,

mutta siinä olisi ollut niin kova homma pukemisineen ja kuljetuksineen, että jätin väliin.



---

Tsemppiä vaan KAIKILLE äideille tasapuolisesti!

Ajattelin, että se olisi mukavaa meille molemmille. Innokkaana aloimme sitten käymään perhekahvilassa ja leikkipuistossa. No, perhekahvilassa oli äitejä vauvoineen, isoimmat lapset olivat +- 2-vuotiaita, ja meidän lapsi oli melkein neljä. Toisessa puistossa ei ollut yleensä ketään muita kuin me, ja toisessa oli puistotädit joilla ei ollut ainoaakaan yli kaksivuotiasta lasta hoidettavanaan. Ei meidän " iso" lapsi saanut niistä leikkiseuraa. Perhekahvilan askarteluhetketkin oli sitä, että isommille (=ei vauvaikäisille) annettiin muovailuvahapurkki ja sanottiin että muovaile. Seurakunnan kerhoon lapsemme ei pääse, koska me emme kuulu kirkkoon.



Esikoinen kysyi aina aamuisin, onko tänään tarhapäivä? Joka kerta pettyi kun vastasin kieltävästi, sanoi että höh, miksei oo. Kun sitten selitin, että sinä olet nyt lomalla päiväkodista kun meillä on vauva eikä äiti ole töissä, niin esikoinen alkoi sanomaan että vauva on ihan tyhmä. Kun kävelimme päiväkodin ohi, hän juoksi aina aidan viereen katsomaan mitä pihalla tehtiin. Usein hän itkikin, kun ei päässyt sinne.

Mieheni sen sitten sanoi: miksi et veisi esikoista päiväkotiin? Niin, miksipä en. Ehkä siksi, että yleinen mielipide äiteihin, joilla on esikoinen hoidossa vaikka ovat itse äitiyslomalla, on tuomitseva. Heitä haukutaan, sanotaan ettei pitäisi tehdä lapsia jos ei heitä halua tai jaksa itse hoitaa. Päätin kuitenkin olla välittämättä siitä, ja ajatella lapseni parasta.



Nyt esikoinen on jälleen tutussa rakkaassa päiväkodissaan, tuttujen kavereiden ja tutun mukavan henkilökunnan huomassa 3 päivää viikossa. Ratkaisu on oikein hyvä. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö jaksaisi tai haluaisi hoitaa omaa lastani. Vaan siitä, että en kotona pysty tarjoamaan sitä, mitä lapsi tarvitsee. Ei minun leikkiseurani ja askarteluseurani korvaa ikätovereita päiväkodissa!

Tästä just puhuttiin työkavereiden kanssa viime viikolla päiväkodissa

Ihan selvä että osa-aikainen päivähoito on joissakin tapauksessa lapselle se paras ja kivoin vaihtoehto.

He sanoivat, että lapsi viihtyy päiväkodissa niin hyvin, ja silminnähden rakastaa yhteisiä lauluhetkiä, lorutuokioita, jne. He ehdottivat joko aamupäivähoitoa tai paria hoitopäivää viikossa. Näin lapsella säilyisi rutiinit suht samana, samoin ystävät, vaikka perheeseen tuleekin uusi vauva.

En ole vielä ihan varma mitä teen, mutta taidan kallistua sille kannalle, että esikoinen saa jatkaa päiväkodissa vaikka kaksi päivää viikossa.

eli kukaan ei ole tehnyt mitään väärää-

päivähoidon ammattilaisetkin noudattavat työssään lakia-





Ps.

subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo myös lisää työpaikkoja päivähoidon ammattilaisille.

Ei äiti pysty muuntautumaan lapsen ikätoveriksi, eikä korvaamaan tuttuja, rakkaita kavereita. Kerhoissa yms voi toki käydä, mutta ei uudetkaan kaverit korvaa jo olemassa olevia.

Pysyy kaverit samana -No kaverit todennäkösesti tulee vaihtumaan monestikki ja kavereihin voi pitää yhteyttä muutenki .. Liian helpoks on kaikki tehty kun lapset vaan pois jaloista,toisten hoidettavaks kun ei jakseta keksiä niitä virikkeitä ja touhuja itse - ette kai sentään kokopäivää siellä hoidossa pidä?

Kerropa se minulle, sillä muuntautumisen pitäisi meidän huushollissa tapahtua toukokuun lopussa, jolloin esikoisen (vähän vajaa 4v.) " virikehoito" loppuu... Täälläkään ei puistoissa ole kuin reiluja vuoden ikäisiä, perhekerhoja ei ole kävelymatkan päässä (autoa ei ole käytössä) ja srk:n kerhoon ei ole takuita päästä, toki sinne syksyllä yritän esikoista saada. Ja tosiaan kun täyttää 4v. vasta tänä vuonna, niin srk:n kerhoon ei ole vielä voinut päästä. On siis syksystä lähtien ollut hoidossa 2 päivää viikossa, sitä ennen 5 päivää/vko kun olin töissä.



Meillä askarrellaan, lauletaan, luetaan, ulkoillaan, pelataan jne. mutta ei minusta saa tekemälläkään 3-5-vuotiasta!! Sitä lapsi tarvitsee. Hihkuu ilosta kun pääsee hoitoon leikkimään kavereiden kanssa, kysyy aina aamulla, onko hoitopäivä, jos ei niin on kyllä pettynyt. Kuitenkin mun ajasta menee iso osa vauvan kanssa ja kodin töissä. En voi jättää ruokaa tekemättä siksi, että poika tahtois mun kanssa legoleikkejä. Enkä voi jättää vauvaa itkemään nälkäänsä, kun poika tahtoo aloittaa askartelut. Liian paljon esikoinen joutuu kuulla " ei nyt, ihan kohta, odota vähän..." Hoidossa sentään saa koko päivän touhuta, pääsee 2 kertaa päivässä ulos, sitä leikkiseuraa riittää.