Lue keskustelun säännöt.
Ahdistunut nuori ei saa apua päivystyksestä, äidin hätähuuto
25.08.2025 |
https://www.satakunnankansa.fi/lukijalta/art-2000011445045.html
Apua saa vain teho-osaston kautta...
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoria nyt ahdistaa kaikki 🙄
Harvaa kuitenkaan itsemurhayritykseen saakka.
No eihän toi edes kunnolla yrittänyt. Huomiota hakee.
Jos pääsee teho-osastolle niin ihan kunnon yritys on ollut. Meilahdessa ei läheskään kaikki pääse teholle vaan päivystyksessä hoidetaan paljon ja osa menee valvontaosastolle. Potlaita on kuitenkin sen verran paljon ja monet aika hyvässä kunnossa että ei ole järkeä teholle laittaa jos parin tunnin päästä psykiatri voi jututtaa ja päättää jatkohoidosta. Kotiin ei pääse ilman psykiatrin tapaamista vaikka potilas haluaisi kotiutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysomaisena on ollut pakko lyödä nyrkkiä pöytään päivystyksessä, että lapseni saa apua. Päivystyksen psykiatrinen hoitajatiimi on täysin leipääntynyttä, eivätkä ota ihmistä vakavasti. Viimeinen syvän masennuksen ja itsetuhon aiheuttama käynti alkoi naurettavalla tarhatäti tyylillä, totesin, että tästä putiikista en lähde ennen kuin lapsellani on kiireellinen lähete psykiatrian osastolle. Nyt nuori on ollut vuoden hoitosuhteessa ja olo on oman kertomansa mukaan parantunut ja selventynyt. Onneksi hän saa vielä jatkaa.
Älkää tuoko Gazalaisia tänne rasittamaan sairaanhoitoa kun emme omistakaan voi pitää huolta.
Anna kakarasi kuolla, niin muutkin tekee
Vierailija kirjoitti:
Älkää tuoko Gazalaisia tänne rasittamaan sairaanhoitoa kun emme omistakaan voi pitää huolta.
Omatkin juutalaiset hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoria nyt ahdistaa kaikki 🙄
Mutta ei noin paljon.
Nuoret päätti päiviään myös minun lapsuudessa ja nuoruudessa, silloin 70-80 luvuilla
Äitinä olisin lähtenyt liikkeelle, mennyt hakemaan lapseni kun hänet kotiutettiin, keskustellut uloskirjoittavan lääkärin kanssa jatkosuunnitelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää tuoko Gazalaisia tänne rasittamaan sairaanhoitoa kun emme omistakaan voi pitää huolta.
Pysy asiassa! eli kotimaisessa mielenterveyshoidon alennustilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Ja koska hätääntynyt ihminen on ennenkaikkea eläin, luultavasti nuorten ahdistukseen saataisiin enemmän apuja laittamalla heidät opiskelemaan eläintenkesyttämistä kuin syömään lääkkeitä ja sietämään tyhjää pääntaputtelua. Sekä koira- että hevospuolelta löytyisi paljon materiaalia herättämään ajatuksia omasta olotilasta, ja ihminen oppisi korjaamaan itse itseään sen sijaan, että hänestä tehdään ikuinen uhri. Ja kuten eläinten kanssa, nimenomaan ympäröiviä ihmisiä pitäisi kouluttaa ja opastaa toisenlaiseen olemisen tapaan. Eläin itse on paljon helpompi korjattava.
Voisitko antaa jonkun konkreettisen esimerkin? Minua kiinnostaa, koska olen jonkun verran perehtynyt behaviorismiin ja olen eläinihminen. Mietin että miten koira- ja hevospuolta voi soveltaa ihmisiin?
No unohda se behaviorismi noin ensin alkuun. Vaikka se auttaa katsomaan asioita vähemmän moralistisesti, ja on ehkä välttämätön välivaihe irtaannuttamaan ihmiskeskeisestä maailmankuvasta, se pahentaa kouluttajan vieraantumista ja haittaa tunnetason viestintää saaden kouluttajan väärään moodiin. Monen eläimen turvallisuudentunne on heikko, koska ihmisen kanssa ei pysty viestimään, tai ihmisen kielitaito on niin surkea, ettei viestintä onnistu. Ei osaa lukea niitä asioita, joita eläin pyytää, tai ei osata vastata ajallaan. Eläin alkaa häiriökäyttäytyä, koska se ei osaa lukea tilannetta mitenkään muutenkaan kuin että nyt ei olla turvassa, oli ratkaisu sitten aggressiota, arkuutta, pakkomielteisyyttä tms.
En tiedä, mitä Cesar Millanista ollaan tällä hetkellä mieltä ja millä perusteella, tai mitä näille pika-autetuille koiraperheille tapahtuu jatkossa, mutta kyllähän hän saa ainakin yleisön havahtumaan siihen, minkälaista energiaa ihmiset eläimilleen säteilevät ja mitä heidän oman elämänsä ongelmat perheen lemmikille aiheuttavat. Ja myös sitä, miten ihmiset joutuvat erilaisiin umpikujiin lemmikin kanssa yrittäessään ratkoa ongelmiaan vahingollisilla tavoilla. Tietysti kun aiheuttajat ovat maksajana ja aika on rajallista, monia asioita lähinnä raapaistaan. Mutta jos ahdistunut ihminen ja hänen ympäristönsä alkaisivat hiukan hahmottaa tilannettaan tämän linssin läpi, he saattaisivat tajuta omasta historiastaan asioita, joihin psykoteollisuus ei välttämättä juurikaan onnistu puuttumaan. Ja jos onnistuu, se johtuu enemmän harjoittajansa lahjakkuudesta kuin opin laadukkuudesta.
On hyvin mielenkiintoista verrata koirapuolta hevospuoleen, koska ensinmainittu on peto ja jälkimmäinen saaliseläin. Mehän olemme sekä että. Hevosten lukeminen on monelle vaikeampaa, mutta taitavimmat käsittelijät pystyvät avaamaan niidenkin käytöstä maallikollekin, ja tietty vieraus saattaa jopa helpottaa hahmottamista, kun perhedynaaminen puoli on näissä kevyemmässä roolissa. Samaten hevosen tuntemattomat lapsuus- ja nuoruusvuodet on usein ongelmien piiloon jäävä lähde, ja homma on enemmän ongelmien hahmottamista kuin suoraa toimintaa.
jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos on jossain vaiheessa suisidi joten kannattaako hoitoon edes panostaa
Monesti on. Sitä ennen voi olla se joku kymmenen vuotta rämpimistä ja kärsimystä, turhaa avun hakemista. Kuinka paljon tämä kuluttaa verorahoja (sitähän aina etupäässä ajatellaan, rahaa)?
Mäkin oon päässyt tänne melkein 40 vuoden ikään asti, enkä ole saanut elämässäni sit mitään aikaiseksi. Kaikki vain sietämistä ja kestämistä johon on kulunut kaikki voimat. Ois tän ajan voinut hyödyllisemminkin käyttää. Lienee tässä iässä tajuan jo, että pelkkä itsehoito ei auta vaikka mitä tekee, tarviisin tukea joka ei edes tulis kalliiksi. Nyt vaan pähkäilen miten pääsen lopullisesti ulos tästä maailmasta tuhlaamaasta verovaroja. Mutta tässä vaiheessa sitä huudettais "apua on saatavilla, ota apu vastaan!". Oon hakenut ja yrittänyt vuositolkulla. "Ho
Sinua ei ole kuunneltu ilmeisesti riittävästi. Millaista hoitoa tai tukea haluaisit että jaksaisit paremmin? Yhteiskunta ei ehkä kaikkea voi järjestää eli aika paljon vastuuta elämästä on ihmisellä itsellään. Pitää opiskella ja hankkia työ, saada ystäviä, perustaa perhe, harrastaa tai mitä kukin itse haluaa elämältään. Tuntuu että nykyaikana monen ongelmana on rahan puute joka rajoittaa elämää mutta mikä siihen auttaisi kun valtio vain velkaantuu.
ja se jatko:
Häiriintyneillä tai väärinymmärretyillä ihmisillä on usein hyvin voimakkaat reaktiot eläimiin jo valmiiksi. Niiden kautta on helpompi kokea nekin tunteet, jotka omassa elämässä tekevät liian kipeää. Tätä voitaisiin hyödyntää paljon tehokkaammin kuin nykymaailmassa vieläkään osataan. Joskus näin tositöllöä, jossa vangit laitettiin kouluttamaan rescuekoiria hyvin tuloksin, mutta en tiedä sen hankkeen pitkän ajan seurauksista. Mutta ihan jo näiden asioiden katselu videolta ja ohjatut ryhmäkeskustelut näiden pohjalta saattaisivat olla yllättävän tehokasta toimintaa. Ne auttaisivat ymmärtämään myös omien suojautumismekanismien tarpeen ja opettamaan niiden säätelyä ja vaihtamista vähemmän haitallisiin. Ja ne saisivat ihmiset tajuamaan, miten paljon pelko meitä ohjaa, ja ettei siinä ole mitään sairasta. Suurinta humanismia ja vapautta on ymmärtää kaikkien elollisten olentojen tarpeita ja saada hätääntynyt näkökulma pois omasta navasta ja rentoutumaan. Psyyken ongelmat ovat hyvin pitkälle samaa juurta kuin monet fyysiset sairaudet, joissa immuunipuolustuksemme tappelee niin kovaa, että ihan itse uhkaa ottaa meiltä hengen. Henkinen puolustusjärjestelmämme ylireagoi eikä pysty toimimaan optimaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos on jossain vaiheessa suisidi joten kannattaako hoitoon edes panostaa
Juu ei. Minun lapseni teki itsemurhan kun ei saanut apua. Ja kenelle hänen kuolemansa on menetys? Mietipä sitä.
Ööö... Yhteiskunnan eikä OMAN ÄIDIN vika? :D:D:D:D:D Et sitten viitsinyt omaa lastasi auttaa? HUHHUH! Toivottavasti et hankkinut enempää, ihan liikaa mielenvikaisia päin helevettiä kasvatettuja kakaroita.
Mikä sun kasvatuksessa meni noin pahasti pieleen?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kuolla niin saa kuolla. Miksi vanhemmat olettavat että yhteiskunta korjaa heidän aiheuttamansa vaivat? Kannattiko porsia?
Ymmärränkö oikein jos oletan, että persujen näkökulmasta mielenterveysongelmat eivät ole sairauksia ensinkään? Näitähän on kaikissa ikäryhmissä ja kaikissa sosioekonomissa luokissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani teini-ikäinen menehtyi hiljattain avunsaannin puutteen takia. Nuorten palvelut on säästetty tappiin, apu tuli liian myöhään ja liian vaatimattomassa muodossa.
Jos kerran vain rahalla on väliä, niin mitä maksaa kahden koulutetun vanhemman pitkät sairaslomat sekä yleinen katkeroituminen systeemiä kohtaan? Mahdollinen poismuutto maasta?
Tässähän se ongelma on. Lukuja lasketaan niin alakoulumenetelmin, ettei edes yritetä ottaa huomioon sitä, mitä seuraa kustannusten sysäämisestä omaisille. Jo kauan sitten on lakattu piittaamasta siitä, että ympärillä tuhoutuu ihmisiä, kun yksi jätetään heitteille. Laitosaikakaudessa oli huonot puolensa, mutta jo silloin ymmärrettiin, että vaikka parantamaan ei pystyttäisi, luodaan ainakin turvaa ja annetaan sen v
Tuota noin, hiukan on romantisoitu kuva laitoksista...
Juu, kyllä minä sen myönnän. Myönnätkö sinä, että turvallisuudentarve ylipäätään on täysin aliarvostettu nykyhoidossa, kuin myös ihmisen tarve kuulua johonkin? Myönnätkö, että tuohon aikaan on saatettu ymmärtää jotain, mikä nyt on hukattu? Vai kehittyykö kehitys aina eteenpäin (paitsi että me itse olemme viisauden huipulla myös tulevaisuudessa)?
En usko, että nuo olivat potilaille turvallisia paikkoja. Mieti nyt vähän mitä noissa tehtiin potilaille ja millainen asenne mielisairaita kohtaa ylipäänsä oli tuohon aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani teini-ikäinen menehtyi hiljattain avunsaannin puutteen takia. Nuorten palvelut on säästetty tappiin, apu tuli liian myöhään ja liian vaatimattomassa muodossa.
Jos kerran vain rahalla on väliä, niin mitä maksaa kahden koulutetun vanhemman pitkät sairaslomat sekä yleinen katkeroituminen systeemiä kohtaan? Mahdollinen poismuutto maasta?
Tässähän se ongelma on. Lukuja lasketaan niin alakoulumenetelmin, ettei edes yritetä ottaa huomioon sitä, mitä seuraa kustannusten sysäämisestä omaisille. Jo kauan sitten on lakattu piittaamasta siitä, että ympärillä tuhoutuu ihmisiä, kun yksi jätetään heitteille. Laitosaikakaudessa oli huonot puolensa, mutta jo silloin ymmärrettiin, että vaikka parantamaan ei py
En usko, että nuo olivat potilaille turvallisia paikkoja. Mieti nyt vähän mitä noissa tehtiin potilaille ja millainen asenne mielisairaita kohtaa ylipäänsä oli tuohon aikaan.
Niin, kaikki on suhteellista. Mutta me olemme sen unohtaneet, koska kaikki minkä me tuomitsemme on paskaa alusta loppuun. Mikä olisi ollut 150 vuotta sitten irtolaisen turvallisuus? Vaihtoehtonahan ei ollut kaatopaikka im-yksiössä. Ja koska me nykyisin olemme täydellisiä, emme suinkaan voi tehdä potilaille mitään pahaa. Koskaan. Koska se on käsitteellisestikin mahdotonta, mehän olemme hyviä ihmisiä? Meidän huoltojärjestelmiimme ei hyväksikäyttäjiä tai sadisteja mahdu, koska sellaisiahan ei edes hyvien ihmisten joukossa ole? Eikä tuon ajan hoidossa ollut piiruakaan hyvyyttä tai lämpöä?
Mua ihmetyttää just et itsetuhoiset tai yrittäneet ei pääse sisään tai ovat hetken. Sit joitain pidetään monta kuukautta väkisin vaikka ne haluu kotiin ja ei olis syytä pitää....!!!!
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää just et itsetuhoiset tai yrittäneet ei pääse sisään tai ovat hetken. Sit joitain pidetään monta kuukautta väkisin vaikka ne haluu kotiin ja ei olis syytä pitää....!!!!
Kai se tylyttämisen tarkoitus on estää se, etteivät ihmiset yrittäisi im sen takia, että saisivat edes hetkeksi turvallisuudentunteen, kun mitään turvaa ei oikeasti ole mahdollista antaa. (Pitäisi olla. Todellakin. Mitä hoidosta, kunhan saisi tunteen, ettei ole pakko olla omassa varassaan, jos ei ole itselleen luotettavaa seuraa.)
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, näin aikuisena pitkänlinjan mt-potilaana, että Suomessa annettu hoito on niin tehotonta, että siitä on melkeinpä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vuosien keskusteluapu ja saikulla roikkuminen ei auttanut itseäni juurikaan. Osastojaksoilla (avoin) tuli vaan olo, että häiritsen hoitajia, joiden aika kului tietokoneen näpyttelyyn lukitussa kansliassa (päiväohjelman ryhmät oli tarkoitettu joko pitkäaikaisille potilaille tai sitten tauolla säästämisen takia, joten mitään järkevää tekemistäkään ei ollut). Terapia myönnettiin liian myöhään (olin jo 32-vuotias), eikä psykiatriseen avohoitoon päässyt enää sen jälkeen takaisin.
Vaarallisin väittämä, jonka naiivina uskoin vuosia, oli kehoitus hakea apua. Että joku muka välittäisi. Se on täyttä valhetta.
Olen nyt nelikymppinen, ja vaikka vointini ei ole juurikaan parantunut, olen oppinut tulemaan toimeen asian kanssa. En enää hae saikkua tai itkeskele vaihtuville hoitajille ahdistustani. Huonoina kausina eristäydyn, nukun vaikka ympäri vuorokauden, muistutan itseäni että kuulen ääniä tai näen näkyjä, koska olen päästäni pipi. Kauhuntunne väistyy aina lopulta.
Hieno juttu, että olet saanut kauhun selätettyä. Itse olen saanut masennusammattilaisena kivulle tehtyä saman. Kerran olen kokenut tuota kauhua, ja se oli vielä paljon pelottavampaa kuin normaali masennuskipu. Joten nostan hattua sulle, olet tekijä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneita nuoria on kymmeniä tuhansia ja hoidontarve on valtava. Ei näitä kaikkia voi ottaa viikoiksi tai kuukausiksi osastolle ja lääkitä heitä zombeiksi. Jotain muuta pitäisi keksiä ja löytää juurisyyt koska muuten moni monia alkaa narkkaamaan tai tekee itsemurhan.
Samanlaisia tapauksia löytyy pilvin pimein. Ongelmat pahenevat kun muutetaan kotoa opiskelemaan ilman mitään turvaverkkoa. Vaikka apua saisi niin joskus nuori ei sitä halua ja tilanne pahenee. Kaikki eivät selviä vaikka saisivat vuosien ajan tukea.
Nuorten ahdistuksesta kirjoitetaan paljon mutta kovin paljoa ei ole tehty tilanteen korjaamiseksi ja voi olla että resursseja ei ole enempään kun julkinen sektori on säästöpaineissa. Satakunnan kansan juttu on vain yksi klikkijuttu monien joukossa.
Suurimmat juurisyyt ovat koulukiusaaminen,
Minua hämmentää kerta toisensa jälkeen nämä kommentit, joissa kerrotaan kuinka ennen osattiin. Jos mietin omia vanhempiani niin heidän vanhemmat eivät puhuneet tunteista, eivät näyttäneet tunteita. Sodasta tuotiin traumat kotiin, huudettiin, hakattiin ja ryypättiin. Kärjistetysti. Omien vanhempien ikäluokka ehkä osasi näyttää paremmin tunteita, mutta ei sanoittaa. Lapset sai mennä vapaasti missä menikään, isovanhemmat hoiti paljon ja lama teki vielä oman osansa. En kyllä sanoisi, että ennen vanhemmuus oli parempaa.
No et sinäkään ole saanut epätoivoisesti tarvitsemaasi laitoshoitoa.