Ahdistunut nuori ei saa apua päivystyksestä, äidin hätähuuto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani teini-ikäinen menehtyi hiljattain avunsaannin puutteen takia. Nuorten palvelut on säästetty tappiin, apu tuli liian myöhään ja liian vaatimattomassa muodossa. 

Jos kerran vain rahalla on väliä, niin mitä maksaa kahden koulutetun vanhemman pitkät sairaslomat sekä yleinen katkeroituminen systeemiä kohtaan? Mahdollinen poismuutto maasta? 

Tässähän se ongelma on. Lukuja lasketaan niin alakoulumenetelmin, ettei edes yritetä ottaa huomioon sitä, mitä seuraa kustannusten sysäämisestä omaisille. Jo kauan sitten on lakattu piittaamasta siitä, että ympärillä tuhoutuu ihmisiä, kun yksi jätetään heitteille. Laitosaikakaudessa oli huonot puolensa, mutta jo silloin ymmärrettiin, että vaikka parantamaan ei pystyttäisi, luodaan ainakin turvaa ja annetaan sen verran vapautta ja puuhaa kuin ihminen pystyy hanskaamaan. Kirkossakin hullut istutettiin lähemmäs ulko

Tuota noin, hiukan on romantisoitu kuva laitoksista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani teini-ikäinen menehtyi hiljattain avunsaannin puutteen takia. Nuorten palvelut on säästetty tappiin, apu tuli liian myöhään ja liian vaatimattomassa muodossa. 

Jos kerran vain rahalla on väliä, niin mitä maksaa kahden koulutetun vanhemman pitkät sairaslomat sekä yleinen katkeroituminen systeemiä kohtaan? Mahdollinen poismuutto maasta? 

Tässähän se ongelma on. Lukuja lasketaan niin alakoulumenetelmin, ettei edes yritetä ottaa huomioon sitä, mitä seuraa kustannusten sysäämisestä omaisille. Jo kauan sitten on lakattu piittaamasta siitä, että ympärillä tuhoutuu ihmisiä, kun yksi jätetään heitteille. Laitosaikakaudessa oli huonot puolensa, mutta jo silloin ymmärrettiin, että vaikka parantamaan ei pystyttäisi, luodaan ainakin turvaa ja annetaan sen verran vapautta ja puuhaa kuin ihminen pystyy hanskaa

Jostain luin että Seilin saareen mennessä oli veneessä mukana oma ruumisarkku. Sieltä ei päässyt pois ja hautapaikka löytyi saarelta. Varmaan käymisen arvoinen paikka ihan kaikille.

Kuulemma viisi ihmistä päästettiin parantuneina pois, mutta suvunjatkamiskyky vietiin. En tiedä, ehkä on jopa saattanut lieventää ahdistusta ajatus, että tämä oli tässä. Elämä tuolla ei silti välttämättä ollut kauhean kamalaa. Maataloustöitä, yhteisö, turva ja huolenpito, rauha. Kun vertaa nykynuoreen, joka masentuu jätevuoren sisälle, syyllistyy kyvyttömyydestään hoitaa asioitaan, pelkää omaisten pelokkaita yhteydenottoja eikä jaksa huolehtia lemmikistä tai ei ole varaa siihen ja menettää senkin eikä uskalla ovesta ulos? Ei, emme ole menneet parempaan suuntaan. Että jos etsittäisiin ihmisten hoitoon ja kohteluun vähän innokkaammin järkeviä kompromisseja eikä aina juostaisi hullun puhvelilauman tavalla milloin mitäkin elämää suurempaa ihannetta palvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Ja koska hätääntynyt ihminen on ennenkaikkea eläin, luultavasti nuorten ahdistukseen saataisiin enemmän apuja laittamalla heidät opiskelemaan eläintenkesyttämistä kuin syömään lääkkeitä ja sietämään tyhjää pääntaputtelua. Sekä koira- että hevospuolelta löytyisi paljon materiaalia herättämään ajatuksia omasta olotilasta, ja ihminen oppisi korjaamaan itse itseään sen sijaan, että hänestä tehdään ikuinen uhri. Ja kuten eläinten kanssa, nimenomaan ympäröiviä ihmisiä pitäisi kouluttaa ja opastaa toisenlaiseen olemisen tapaan. Eläin itse on paljon helpompi korjattava. 

Voisitko antaa jonkun konkreettisen esimerkin? Minua kiinnostaa, koska olen jonkun verran perehtynyt behaviorismiin ja olen eläinihminen. Mietin että miten koira- ja hevospuolta voi soveltaa ihmisiin? 

Tuo syy ähhdistuneisuus

Vierailija kirjoitti:

Tuo syy ähhdistuneisuus

Tulosyy

Vierailija kirjoitti:

Nuoria nyt ahdistaa kaikki 🙄

Harvaa kuitenkaan itsemurhayritykseen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma viisi ihmistä päästettiin parantuneina pois, mutta suvunjatkamiskyky vietiin. En tiedä, ehkä on jopa saattanut lieventää ahdistusta ajatus, että tämä oli tässä. Elämä tuolla ei silti välttämättä ollut kauhean kamalaa. Maataloustöitä, yhteisö, turva ja huolenpito, rauha. Kun vertaa nykynuoreen, joka masentuu jätevuoren sisälle, syyllistyy kyvyttömyydestään hoitaa asioitaan, pelkää omaisten pelokkaita yhteydenottoja eikä jaksa huolehtia lemmikistä tai ei ole varaa siihen ja menettää senkin eikä uskalla ovesta ulos? Ei, emme ole menneet parempaan suuntaan. Että jos etsittäisiin ihmisten hoitoon ja kohteluun vähän innokkaammin järkeviä kompromisseja eikä aina juostaisi hullun puhvelilauman tavalla milloin mitäkin elämää suurempaa ihannetta palvomaan.

Seilin sairaala oli käytössä aina vuoteen 1962 saakka eli muutaman sadan vuoden ajan. Nettisivujen mukaan spitaalisia oli hoidossa 663 ja mielisairaita 192. Aikoinaan spitaalin ei toki ollut hoitoa. Lähtökohtaisesti Seiliin päätynyt vietti siellä loppuelämänsä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Ja koska hätääntynyt ihminen on ennenkaikkea eläin, luultavasti nuorten ahdistukseen saataisiin enemmän apuja laittamalla heidät opiskelemaan eläintenkesyttämistä kuin syömään lääkkeitä ja sietämään tyhjää pääntaputtelua. Sekä koira- että hevospuolelta löytyisi paljon materiaalia herättämään ajatuksia omasta olotilasta, ja ihminen oppisi korjaamaan itse itseään sen sijaan, että hänestä tehdään ikuinen uhri. Ja kuten eläinten kanssa, nimenomaan ympäröiviä ihmisiä pitäisi kouluttaa ja opastaa toisenlaiseen olemisen tapaan. Eläin itse on paljon helpompi korjattava. 

 

Voisitko antaa jonkun konkreettisen esimerkin? Minua kiinnostaa, koska olen jonkun verran perehtynyt behaviorismiin ja olen eläinihminen. Mietin että miten koira- ja hevospuolta voi soveltaa ihmisiin? 

Häh?

Onhan tuo nyt ihan selvää, että ihminen pääsee tekemään mielekästä tai edes jotain, niin mieli paranee. Kuuluminen johonkin ja joku joka huolehtii ja tekee yhdessä. Onhan tuo pläkkiselvää.

Kyllä siitä tutkimustietoa löytyy, kun etsit.

Me vaan ahdistellaan.

Lääkepurkki käteen ja potku persiille. Niin meidän koulun seiskaluokkalaisille tehtiin.

Uni lepo liikunta ja kunnon ruoka olis olleet paljon paremmat.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksesta ei kyl selvinnyt miten ahdistus ajoi teho-osastolle.

 

Olisitko halunnut mässäillä itsemurhayrityksen yksityiskohdilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Ja koska hätääntynyt ihminen on ennenkaikkea eläin, luultavasti nuorten ahdistukseen saataisiin enemmän apuja laittamalla heidät opiskelemaan eläintenkesyttämistä kuin syömään lääkkeitä ja sietämään tyhjää pääntaputtelua. Sekä koira- että hevospuolelta löytyisi paljon materiaalia herättämään ajatuksia omasta olotilasta, ja ihminen oppisi korjaamaan itse itseään sen sijaan, että hänestä tehdään ikuinen uhri. Ja kuten eläinten kanssa, nimenomaan ympäröiviä ihmisiä pitäisi kouluttaa ja opastaa toisenlaiseen olemisen tapaan. Eläin itse on paljon helpompi korjattava. 

 

Voisitko antaa jonkun konkreettisen esimerkin? Minua kiinnostaa, koska olen jonkun verran perehtynyt behaviorismiin ja olen eläinihminen. Mietin että miten koira- ja hevospuolta voi soveltaa ihmisiin? 

Tutki. Psykologian ja käyttäytymistieteiden puolella löytyy tutkimuksia.

sovellettuna nitä käytetään monenlaisissa käytännön terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret, ja myös aikuiset tarvitsisivat tietoa ja ymmärrystä traumojen hoidosta ja sitten tietenkin sitä kunnollista APUA niihin traumoihinsa (konkreettisia keinoja pärjätä vaikeiden olojen kanssa, tukea tehdä toiminnan tasolle muutoksia jnejne.) Nyt touhu on lääkkeiden syöttämistä ja turhauttavia, turhia ja pintatason lätinätuokioita hoitajan kanssa. Eikä rauhoittavia, joista moni hyötyisi suuresti, määrätä enää juuri kenellekään koska ajatellaan että kaikki jäävät koukkuun. Todella surkeaa.

Traumojen hoito on Suomessa surkeaa. Ottaen huomioon, että suurin osa psykiatrian potilaista on tavalla tai toisella traumatisoitunut, on tilanne järkyttävä! 

Missä  traumojen hoito  on hyvää ja mitkä ovat hoitokeinot? Luulisi että Suomessa otetaan kaikki hyvät hoitokeinot käyttöön jos ne parantavat potilaan. Mielen korjaaminen on hankalaa ja hoitokeinot ovat rajalliset (lääkkeet, terapia eri muodoissaan, sähköhoito). Yhteiskunnan kannalta kerralla parantunut potilas on parempi kuin vuosikausien paikkailu päivystyksissä, osastoilla ja poliklinikoilla. Vanhojen potilaiden lisäksi koko ajan tulee uusia potilaita ja resurssit eivät meinaa riittää jos kukaan ei parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani teini-ikäinen menehtyi hiljattain avunsaannin puutteen takia. Nuorten palvelut on säästetty tappiin, apu tuli liian myöhään ja liian vaatimattomassa muodossa. 

Jos kerran vain rahalla on väliä, niin mitä maksaa kahden koulutetun vanhemman pitkät sairaslomat sekä yleinen katkeroituminen systeemiä kohtaan? Mahdollinen poismuutto maasta? 

Tässähän se ongelma on. Lukuja lasketaan niin alakoulumenetelmin, ettei edes yritetä ottaa huomioon sitä, mitä seuraa kustannusten sysäämisestä omaisille. Jo kauan sitten on lakattu piittaamasta siitä, että ympärillä tuhoutuu ihmisiä, kun yksi jätetään heitteille. Laitosaikakaudessa oli huonot puolensa, mutta jo silloin ymmärrettiin, että vaikka parantamaan ei pystyttäisi, luodaan ainakin turvaa ja annetaan sen verran vapautta ja puuhaa kuin ihminen pystyy hanskaa

Tuota noin, hiukan on romantisoitu kuva laitoksista...

Juu, kyllä minä sen myönnän. Myönnätkö sinä, että turvallisuudentarve ylipäätään on täysin aliarvostettu nykyhoidossa, kuin myös ihmisen tarve kuulua johonkin? Myönnätkö, että tuohon aikaan on saatettu ymmärtää jotain, mikä nyt on hukattu? Vai kehittyykö kehitys aina eteenpäin (paitsi että me itse olemme viisauden huipulla myös tulevaisuudessa)?  

Vierailija kirjoitti:

^ No kohta pääsemme varmaan eroon koko psykiatriasta lääketieteen alana, koska lääkärit eivät siihen enää halua erikoistua. 

Työ on nykyään toimimista lausuntokoneena. Joka käyntikerralla pitää tehdä joku arvio Kelaa tai muuta instanssia varten. Lääkereseptien uusimista tietenkin on. Psykiatriset sairaanhoitajat keskutelevat potilaan kanssa ja heidän varassaan  taitaa olla koko korttitalo.

Lääkäri on myös ihminen ja vaikka töitä on hyvin niin liika on likaa. Moni alasta kiinnostunut ei uskalla hakeutua alalle koska pelkää uupuvansa. Potilaat aiheuttavat hoitoon osallistuville  ns. emotionaalista stressiä jota on tärkeää päästä purkamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lopputulos on jossain vaiheessa suisidi joten kannattaako hoitoon edes panostaa

Juu ei. Minun lapseni teki itsemurhan kun ei saanut apua. Ja kenelle hänen kuolemansa on menetys? Mietipä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria nyt ahdistaa kaikki 🙄

 

 

Ahdistuneesta nuoresta voi kasvaa ahdistunut aikuinen. Se voi kroonistua ja tehdä pysyviäkin muutoksia aivotoimintaan. Eli oireilla vielä pahemmin myöhemmin ja syrjäyttää ihmisen normaalista elämästä.

Terveisin entinen ahdistunut nuori, nykyään erittäin ahdistunut aikuinen jolla aikuisiällä liuta diagnooseja lisää.

Te muuten hyysäätte tällaisia tapauksia verorahoillanne kun me ei hoidon puutteen takia päästä ikinä elämään kiinni.

Täällä kohtalotoveri. Tk eläkkeellä ja lääkityksen avulla jaksan olla hengissä. En uskalla tappaa itseäni, kerran kyllä yritin. En tahdo olla maailmalle riesana mutta ihme kyllä minulla on aikuinen lapsi ja puoliso jotka eivät ole hyljänneet.

Itse on paskoilla geeneillään ja paskalla kasvatuksellaan pilannut lapsensa elämän ja nyt huudetaan yhteiskuntaa apuun XD 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria nyt ahdistaa kaikki 🙄

Harvaa kuitenkaan itsemurhayritykseen saakka.

No eihän toi edes kunnolla yrittänyt. Huomiota hakee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopputulos on jossain vaiheessa suisidi joten kannattaako hoitoon edes panostaa

Juu ei. Minun lapseni teki itsemurhan kun ei saanut apua. Ja kenelle hänen kuolemansa on menetys? Mietipä sitä.

Ööö... Yhteiskunnan eikä OMAN ÄIDIN vika? :D:D:D:D:D Et sitten viitsinyt omaa lastasi auttaa? HUHHUH! Toivottavasti et hankkinut enempää, ihan liikaa mielenvikaisia päin helevettiä kasvatettuja kakaroita.

Jos haluaa kuolla niin saa kuolla. Miksi vanhemmat olettavat että yhteiskunta korjaa heidän aiheuttamansa vaivat? Kannattiko porsia?

Kun kaveri pysyy tolpillaan se laitetaan kotiin. Mukaan jotain neuroleptiä. Mikäli terapiaan riittää voimat yrittää niin aikaisintaan 9 kuukauden päästä, jota ennen on hakuprosessi, jossa jokainen porras on suunniteltu tiputtamaan pois prosessista tai saada kundi luovuttamaan itse.

Tämä on Suomi vuonna 2025 ja tiedän mistä puhun.