Ahdistunut nuori ei saa apua päivystyksestä, äidin hätähuuto

Vierailija kirjoitti:

Rahaa tungetaan mielummin somaleiden tulkkeihin, joita tarvitaan lääkäreissä, kelassa,päiväkodissa,oikeudessa....

Omista viis.

Somalien tulkit vielä ymmärrän jos ei ole kauan ollut Suomessa mutta kun jumankauta 20 vuotta Helsingin yliopistossa työskennellyt tutkija vaatii tulkkeja lastensa päiväkotiin ja kouluun niin sitä en kerta kaikkiaan ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Nuori tarvitsee enemmän tukea kuten paijausta, vapautuksen koulusta, rajattomasti some ja peliaikaa jne. Voisi tuo nuori nyt edes kertoa mikä ahdistaa tai viiraa päässä. Pahinta on että nuoret eivät puhu mitään kenellekään vaan pitävät kaiken sisällään ja kuvittelevat jaksavansa. Sitten vain tekevät itsemurhan ja se tulee yllätyksenä kaikille. 

Onko sillä nuorella luotettava aikuinen? Aikuinen aikuinen, joka ei hätäänny, kiellä nuoren tunteita ja ottaa hänet tosissaan ja on läsnä?

Mulla alkoi itsetuhoisuus ja syömishäiriökäyttäytyminen jo ala-asteen puolella. Siskoni oli kuoleman sairas, mulla oli nuorempi sisar joka kaipasi enemmän huomiota ja vanhemmilla avioero prosessi. Ei siinä ollut tilaa mulle, en mä halunnut kuormittaa lisää vaan pidin jo esiteininä asiat itselläni. Ei meillä myöskään tunteita näytetty tai niistä puhuttu.

Pahasti oireileva olen myös aikuisena ja esim äitini sai tietää mun syömishäiriöstä ja viiltelemisistä vasta kun olin päälle 30. Eli tuossa vaiheessa 20 vuotta pitänyt niitä piilossa omalta vanhemmaltani. Ja ensimmäinen ja suurin reaktio oli se, mitä ajattelinkin. Hän alkoi surkuttelemaan kun hän on ollutkin niin huono äiti ettei huomannut ja mä jouduin siinä lohduttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneita nuoria on kymmeniä tuhansia ja hoidontarve on valtava. Ei näitä kaikkia voi ottaa viikoiksi tai kuukausiksi osastolle ja lääkitä heitä zombeiksi. Jotain muuta pitäisi keksiä ja löytää juurisyyt koska muuten moni monia alkaa narkkaamaan tai tekee itsemurhan. 

Samanlaisia tapauksia löytyy pilvin pimein. Ongelmat pahenevat kun muutetaan kotoa opiskelemaan ilman mitään turvaverkkoa. Vaikka apua saisi niin joskus nuori ei sitä halua ja tilanne pahenee. Kaikki eivät selviä vaikka saisivat vuosien ajan tukea. 

Nuorten ahdistuksesta kirjoitetaan paljon mutta kovin paljoa ei ole tehty tilanteen korjaamiseksi ja voi olla että resursseja ei ole enempään kun julkinen sektori on säästöpaineissa. Satakunnan kansan juttu on vain yksi klikkijuttu monien joukossa.

Suurimmat juurisyyt ovat koulukiusaaminen, huoltajien mt/päihdeongelmat ja valtavat paineet tu

Itseänikin on kiusattu ja arvatkaapa moneen kiusaajaan olen törmännyt mielenterveys- ja sosiaalipalveluissa (työntekijöitä tarkoitan). Kiusattuja halveksuva kiusaaja "kuntouttaa" kiusaamisen takia masentuneen? Miten luulette käyvän? Tämä on tabu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Samanlaisia tapauksia löytyy pilvin pimein. Ongelmat pahenevat kun muutetaan kotoa opiskelemaan ilman mitään turvaverkkoa. Vaikka apua saisi niin joskus nuori ei sitä halua ja tilanne pahenee. Kaikki eivät selviä vaikka saisivat vuosien ajan tukea. 

Juuri mietin sitä miten iso merkitys opiskelijakavereilla oli itselleni kun muutti vieraalle paikkakunnalle. 20-vuotiaalla tyttärelläni oli viime lukuvuonna valtaosa opinnoista joko massaluentoja tai etänä, ei hän tutustunut oikein kehenkään. Unohdettu kokonaan miten iso merkitys yhteisöllä on. 

Tämä on totta. Etäluennoilla ei tutustu kehenkään. Pitäisi järjestää matalan kynnyksen kohtaamisia ja aktiviteetteja. Olen huolissani nuorista, näyttää pahalta. Omalla nuorellani on onneksi muutama ystävä opiskelupaikkakunnalla, mutta moni on yksin. Tapaamisten ja kohtaamisten järjestäminen ei edes maksasi paljoa, mutta voisi pelastaa monta nuorta yksinäisyydeltä ja mielenterveysongelmilta. Koronan hinta oli nuorille liian kova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneita nuoria on kymmeniä tuhansia ja hoidontarve on valtava. Ei näitä kaikkia voi ottaa viikoiksi tai kuukausiksi osastolle ja lääkitä heitä zombeiksi. Jotain muuta pitäisi keksiä ja löytää juurisyyt koska muuten moni monia alkaa narkkaamaan tai tekee itsemurhan. 

Samanlaisia tapauksia löytyy pilvin pimein. Ongelmat pahenevat kun muutetaan kotoa opiskelemaan ilman mitään turvaverkkoa. Vaikka apua saisi niin joskus nuori ei sitä halua ja tilanne pahenee. Kaikki eivät selviä vaikka saisivat vuosien ajan tukea. 

Nuorten ahdistuksesta kirjoitetaan paljon mutta kovin paljoa ei ole tehty tilanteen korjaamiseksi ja voi olla että resursseja ei ole enempään kun julkinen sektori on säästöpaineissa. Satakunnan kansan juttu on vain yksi klikkijuttu monien joukossa.

Suurimmat juurisyyt ovat koulukiusaaminen, huoltajien mt/päihdeongelmat ja valtavat paineet tu

Suomi on maailman onnellisin maa ja palvelut on järjestetty aika hyvin verrattuna moneen maahan. Maassa missä asioiden pitäisi olla kunnossa nuoret ovat paljon ahdistuneempia kuin sotaa käyvissä maissa. Jotain on mennyt kasvatuksessa vikaan kun ei ole mitään resilienssiä. Onko kyse kaverivanhemmuudesta vai mistä en tiedä. Lasta pitäisi kasvattaa niin että hänellä on terve itsetunto ja kykyä kestää pettymyksiä. Valitettavasti nykyvanhemmat ovat ongelmissa itsekin vanhemmuuden ja muiden asioiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori tarvitsee enemmän tukea kuten paijausta, vapautuksen koulusta, rajattomasti some ja peliaikaa jne. Voisi tuo nuori nyt edes kertoa mikä ahdistaa tai viiraa päässä. Pahinta on että nuoret eivät puhu mitään kenellekään vaan pitävät kaiken sisällään ja kuvittelevat jaksavansa. Sitten vain tekevät itsemurhan ja se tulee yllätyksenä kaikille. 

 

 

Onko sillä nuorella luotettava aikuinen? Aikuinen aikuinen, joka ei hätäänny, kiellä nuoren tunteita ja ottaa hänet tosissaan ja on läsnä?

Mulla alkoi itsetuhoisuus ja syömishäiriökäyttäytyminen jo ala-asteen puolella. Siskoni oli kuoleman sairas, mulla oli nuorempi sisar joka kaipasi enemmän huomiota ja vanhemmilla avioero prosessi. Ei siinä ollut tilaa mulle, en mä halunnut kuormittaa lisää vaan pidin jo esiteininä asiat itselläni. Ei meillä myöskään tunteita näytetty tai n

Lapsi suojelee aina vanhempiaan ja sisaruksiaan. Toivottavasti asiat ovat nyt kunnossa. Siinä olet oikeassa että lapsi tarvitsee jonkun aikuisen johon voi luottaa. Ilman aikuisen ohjausta lapsi on kuin villieläin viidakossa eli hyökkää uhkaajiaan kohti tai joissain tapauksessa pakenee.

On niin ivallista, että samaan aikaan meillä on "kansallinen mielenterveysstategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020-2030". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Samanlaisia tapauksia löytyy pilvin pimein. Ongelmat pahenevat kun muutetaan kotoa opiskelemaan ilman mitään turvaverkkoa. Vaikka apua saisi niin joskus nuori ei sitä halua ja tilanne pahenee. Kaikki eivät selviä vaikka saisivat vuosien ajan tukea. 

Juuri mietin sitä miten iso merkitys opiskelijakavereilla oli itselleni kun muutti vieraalle paikkakunnalle. 20-vuotiaalla tyttärelläni oli viime lukuvuonna valtaosa opinnoista joko massaluentoja tai etänä, ei hän tutustunut oikein kehenkään. Unohdettu kokonaan miten iso merkitys yhteisöllä on. 

Tämä on totta. Etäluennoilla ei tutustu kehenkään. Pitäisi järjestää matalan kynnyksen kohtaamisia ja aktiviteetteja. Olen huolissani nuorista, näyttää pahalta. Omalla nuorellani on onneksi muutama ystävä opiskelupaikkakunnalla, mutta moni

Aikoinaan opiskelin Otaniemessä ja siellä oli kaikille uusille opiskelijoille järjestetty toimintaa ja tukea opiskelijajärjestön puolesta. Ryhmässä opittiin tuntemaan toisiamme mikä oli hyvä asia. Jotkut tilaisuudet olivat valitettavasti alkoholivetoisia mutta opinnot lähtivät mukavasti käyntiin kun luentotauoilla ta laskuharjoituksissa tunsi joitakin. Riippuu varmaan opiskelualasta onko tällaista vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani teini-ikäinen menehtyi hiljattain avunsaannin puutteen takia. Nuorten palvelut on säästetty tappiin, apu tuli liian myöhään ja liian vaatimattomassa muodossa. 

Jos kerran vain rahalla on väliä, niin mitä maksaa kahden koulutetun vanhemman pitkät sairaslomat sekä yleinen katkeroituminen systeemiä kohtaan? Mahdollinen poismuutto maasta? 

Tässähän se ongelma on. Lukuja lasketaan niin alakoulumenetelmin, ettei edes yritetä ottaa huomioon sitä, mitä seuraa kustannusten sysäämisestä omaisille. Jo kauan sitten on lakattu piittaamasta siitä, että ympärillä tuhoutuu ihmisiä, kun yksi jätetään heitteille. Laitosaikakaudessa oli huonot puolensa, mutta jo silloin ymmärrettiin, että vaikka parantamaan ei pystyttäisi, luodaan ainakin turvaa ja annetaan sen verran vapautta ja puuhaa kuin ihminen pystyy hanskaamaan. Kirkossakin hullut istutettiin lähemmäs ulko-ovea, että oli lyhyempi matka ulos jos meni hermo.

Kävin tutustumassa Seilin saareen, ja asia oikeasti aukeni. Niitä karsinanovia ei pidetty lukossa, jos ei ollut pakko, mutta ihmisellä oli oma soppi, ruoka tuli eteen, rajusti kiusaavat hoitomuodot olivat ehkä maltillisempia kuin muualla, koska sinut oli jo katsottu menetetyksi. Saari oli juuri riittävän kokoinen tarjoamaan riittävästi yksityisyyttä ja turvaa. Ja jos kustannuksia mietitään - järkyttävän hienot rakennukset, joissa hoidettiin oliko se alle 150 ihmistä yhteensä useamman vuosisadan aikana. Me puhumme ihmisarvosta, vaikkei meillä ole sitä enää ollenkaan. Olemme pelkkiä hyödykkeitä, ja se osa meistä jotka on laskettava haitakkeiksi, ovat vapaata riistaa pääomille, jotka eivät edes jää maahan.

OOOO-LI-OLI-OOOOO-LI-OLI-OLI-OOOOOO

- Tarzanin hätähuuto

Vierailija kirjoitti:

OOOO-LI-OLI-OOOOO-LI-OLI-OLI-OOOOOO

- Tarzanin hätähuuto

Ok. Mikäs sun diagnoosi on? 

Onneksi syntyvyys laskee, resurssit eivät riitä kaikille apua tarvitseville

Juuri näin. Ja koska hätääntynyt ihminen on ennenkaikkea eläin, luultavasti nuorten ahdistukseen saataisiin enemmän apuja laittamalla heidät opiskelemaan eläintenkesyttämistä kuin syömään lääkkeitä ja sietämään tyhjää pääntaputtelua. Sekä koira- että hevospuolelta löytyisi paljon materiaalia herättämään ajatuksia omasta olotilasta, ja ihminen oppisi korjaamaan itse itseään sen sijaan, että hänestä tehdään ikuinen uhri. Ja kuten eläinten kanssa, nimenomaan ympäröiviä ihmisiä pitäisi kouluttaa ja opastaa toisenlaiseen olemisen tapaan. Eläin itse on paljon helpompi korjattava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria nyt ahdistaa kaikki 🙄

 

 

Ahdistuneesta nuoresta voi kasvaa ahdistunut aikuinen. Se voi kroonistua ja tehdä pysyviäkin muutoksia aivotoimintaan. Eli oireilla vielä pahemmin myöhemmin ja syrjäyttää ihmisen normaalista elämästä.

Terveisin entinen ahdistunut nuori, nykyään erittäin ahdistunut aikuinen jolla aikuisiällä liuta diagnooseja lisää.

Te muuten hyysäätte tällaisia tapauksia verorahoillanne kun me ei hoidon puutteen takia päästä ikinä elämään kiinni.

Mitä tarvitsisit jotta tulisit kuntoon? Oletko hyötynyt jostain hoidosta. Ahdistus vaan tuppaa monella olemaan vuosien ja vuosikymmenten mittainen eli parannuskeinoa ei ole vaan kaikki terapiat hoitavat vain oireita. Pitkäaikaissairaat pitää hoitaa hyvin mutta jossain vaiheessa on löydyttävä ratkaisu jolla potilas pärjää. Ei ole nykyaikaa pitää mielialapotilaita sairaalassa vuosien ajan muuten kuin poikkeustapauksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Samanlaisia tapauksia löytyy pilvin pimein. Ongelmat pahenevat kun muutetaan kotoa opiskelemaan ilman mitään turvaverkkoa. Vaikka apua saisi niin joskus nuori ei sitä halua ja tilanne pahenee. Kaikki eivät selviä vaikka saisivat vuosien ajan tukea. 

Juuri mietin sitä miten iso merkitys opiskelijakavereilla oli itselleni kun muutti vieraalle paikkakunnalle. 20-vuotiaalla tyttärelläni oli viime lukuvuonna valtaosa opinnoista joko massaluentoja tai etänä, ei hän tutustunut oikein kehenkään. Unohdettu kokonaan miten iso merkitys yhteisöllä on. 

 

Ryhmässä opittiin tuntemaan toisiamme mikä oli hyvä asia. Jotkut tilaisuudet olivat valitettavasti alkoholivetoisia mutta opinnot lähtivät mukavasti käyntiin kun luentotauoilla ta laskuharjoituksissa tunsi joitakin. Riippuu varmaan opiskelualasta onko tällaista vai ei.

No onko se alkoholikaan aina niin paha asia jos sen avulla ujoinkin uskaltaa tutustua? Enkä nyt tietenkään tarkoita mitään änkyräkänniä. Toki puhun oman kokemukseni kautta, en olisi esimerkiksi uskaltanut mennä opiskelijabileissä juttelemaan nykyiselle aviomiehelleni ilman rohkaisua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani teini-ikäinen menehtyi hiljattain avunsaannin puutteen takia. Nuorten palvelut on säästetty tappiin, apu tuli liian myöhään ja liian vaatimattomassa muodossa. 

Jos kerran vain rahalla on väliä, niin mitä maksaa kahden koulutetun vanhemman pitkät sairaslomat sekä yleinen katkeroituminen systeemiä kohtaan? Mahdollinen poismuutto maasta? 

Tässähän se ongelma on. Lukuja lasketaan niin alakoulumenetelmin, ettei edes yritetä ottaa huomioon sitä, mitä seuraa kustannusten sysäämisestä omaisille. Jo kauan sitten on lakattu piittaamasta siitä, että ympärillä tuhoutuu ihmisiä, kun yksi jätetään heitteille. Laitosaikakaudessa oli huonot puolensa, mutta jo silloin ymmärrettiin, että vaikka parantamaan ei pystyttäisi, luodaan ainakin turvaa ja annetaan sen verran vapautta ja puuhaa kuin ihminen pystyy hanskaamaan. Kirkossakin hullut istutettiin lähemmäs ulko

Jostain luin että Seilin saareen mennessä oli veneessä mukana oma ruumisarkku. Sieltä ei päässyt pois ja hautapaikka löytyi saarelta. Varmaan käymisen arvoinen paikka ihan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Ja koska hätääntynyt ihminen on ennenkaikkea eläin, luultavasti nuorten ahdistukseen saataisiin enemmän apuja laittamalla heidät opiskelemaan eläintenkesyttämistä kuin syömään lääkkeitä ja sietämään tyhjää pääntaputtelua. Sekä koira- että hevospuolelta löytyisi paljon materiaalia herättämään ajatuksia omasta olotilasta, ja ihminen oppisi korjaamaan itse itseään sen sijaan, että hänestä tehdään ikuinen uhri. Ja kuten eläinten kanssa, nimenomaan ympäröiviä ihmisiä pitäisi kouluttaa ja opastaa toisenlaiseen olemisen tapaan. Eläin itse on paljon helpompi korjattava. 

Tämä oli siis kommentti viestiin villieläimestä viidakossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OOOO-LI-OLI-OOOOO-LI-OLI-OLI-OOOOOO

- Tarzanin hätähuuto

Ok. Mikäs sun diagnoosi on? 

Essentielli Tarzanismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneita nuoria on kymmeniä tuhansia ja hoidontarve on valtava. Ei näitä kaikkia voi ottaa viikoiksi tai kuukausiksi osastolle ja lääkitä heitä zombeiksi. Jotain muuta pitäisi keksiä ja löytää juurisyyt koska muuten moni monia alkaa narkkaamaan tai tekee itsemurhan. 

Samanlaisia tapauksia löytyy pilvin pimein. Ongelmat pahenevat kun muutetaan kotoa opiskelemaan ilman mitään turvaverkkoa. Vaikka apua saisi niin joskus nuori ei sitä halua ja tilanne pahenee. Kaikki eivät selviä vaikka saisivat vuosien ajan tukea. 

Nuorten ahdistuksesta kirjoitetaan paljon mutta kovin paljoa ei ole tehty tilanteen korjaamiseksi ja voi olla että resursseja ei ole enempään kun julkinen sektori on säästöpaineissa. Satakunnan kansan juttu on vain yksi klikkijuttu monien joukossa.

Suurimmat juurisyyt ovat koulukiusaaminen,

Suomi on maailman onnellisin maa ja palvelut on järjestetty aika hyvin verrattuna moneen maahan. Maassa missä asioiden pitäisi olla kunnossa nuoret ovat paljon ahdistuneempia kuin sotaa käyvissä maissa. Jotain on mennyt kasvatuksessa vikaan kun ei ole mitään resilienssiä. Onko kyse kaverivanhemmuudesta vai mistä en tiedä. Lasta pitäisi kasvattaa niin että hänellä on terve itsetunto ja kykyä kestää pettymyksiä. Valitettavasti nykyvanhemmat ovat ongelmissa itsekin vanhemmuuden ja muiden asioiden kanssa.

Ei ole onnellinen maa niille, joiden vanhemmat ovat vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä ja/tai päihderiippuvaisia ja koulussa kiusataan, ei kavereita tai ketään muutakaan, joka välittäisi. Tämä vain yksi esimerkki. Se ei vähennä kärsimyksen määrää, että joku muu on sodan keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani teini-ikäinen menehtyi hiljattain avunsaannin puutteen takia. Nuorten palvelut on säästetty tappiin, apu tuli liian myöhään ja liian vaatimattomassa muodossa. 

Jos kerran vain rahalla on väliä, niin mitä maksaa kahden koulutetun vanhemman pitkät sairaslomat sekä yleinen katkeroituminen systeemiä kohtaan? Mahdollinen poismuutto maasta? 

Tässähän se ongelma on. Lukuja lasketaan niin alakoulumenetelmin, ettei edes yritetä ottaa huomioon sitä, mitä seuraa kustannusten sysäämisestä omaisille. Jo kauan sitten on lakattu piittaamasta siitä, että ympärillä tuhoutuu ihmisiä, kun yksi jätetään heitteille. Laitosaikakaudessa oli huonot puolensa, mutta jo silloin ymmärrettiin, että vaikka parantamaan ei pystyttäisi, luodaan ainakin turvaa ja annetaan sen verran vapautta ja puuhaa kuin ihminen pystyy hanskaa

Spitaalisairaalan aikaan oli tuo arkkujuttu.