Lue keskustelun säännöt.
Miten te hoikat pystytte olemaan ilman herkkuja?
Kommentit (201)
Yhtenä päivänä viikossa voi syödä aika paljonkin herkkuja mutta ei useampana. Eikä ainakaan peräkkäisinä päivinä. Määrä voi olla esim. Kakkupala+jäätelöannos+banaani+pieni karkkipussi+kahvia+pizzaa+yksi annos oikeaa ruokaa.
Mitä mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön joka päivä jotain hyvää.
Palan (1-2, ei riviä enkä levyä!) suklaata, 1 tikkarin, keksin kahvin kanssa, pari salmiakkipastillia tms
Jos syön enemmän (esim 1/4 jäätelörasiasta tai vaikka porkkanakakkupalan n kerran viikossa) vähennän sen muusta syömisestä sinä päivänä.
Tasapaino säilyy
No ei säily, kun jätät jonkun muun syömisen pois! Makealla ei korvata ruokaa!
Se kai riippuu vähän mitä makeaa syö esimerkiksi joku voipulla tai kroisantti pitää kyllä jonkin verran nälkää mutta karkit, limut ja jäätelöt ei. -eri
Olen kans eri, mutta kyllähän joku iso jätski myös voi olla aika täyttävä. Söin tässä jokunen viikko sitten kävelylenkin lopulla McFlurry-annoksen. Ei missään tapauksessa terveellinen, sokeriakin on yli 50 grammaa eli enemmän kuin koko päivänä pitäisi syödä, ja energiaa 420 kcal, mutta kyllä se myös antoi sitä energiaa loppumatkalle ja pärjäsin hyvin iltapalalla, joka mahtui päivän energiatavoitteeseen ilmankin tuota kympin lenkin kulutusta. Itse pidän tällä hetkellä ruokapäiväkirjaa tueksi, mutta joku jolla on normaalisti hoikka luontaisella nälänsäätelyllä, huomioisi tuon automaattisesti.
Eli ei ole jatkuvasti tietenkään tarkoitus syödä aterioiksi jätskejä tai kakkuja tms. mutta terveellinen ruokavalio ei myöskään tarkoita 100 % terveellisyyttä, se menee jo liioittelun puolelle, jos ei tule luonnostaan.
Olen aina ollut kunnon sokerihiiri mutta silti hoikka koska tykkään urheilla. Keväällä tajusin syöväni sokeriherkkuja joka päivä ja nyt olen elokuun ollut ilman makeaa. Yllätyksekseni olen huomannut ettei ole ollut ollenkaan vaikeaa, päinvastoin. Syön kunnon ruokaa tarpeeksi monipuolisesti ja mahan täyteen niin ei tee mieli sokeria. Painoakin lähtenyt elokuun aikana 1,5kg.
Mä en pysty vastustamaan. Siksi aiemmin kun olin hoikka en syönyt ollenkaan sokeria.Kun aloitin uudestaan, en ole pystynyt lopettamaan ja olen lihonut
En ole koskaan erityisemmin kaivannut makeaa, huonoja ruokatapoja oli kyllä ja suolaiset herkut kiinnosti vähän liikaakin. Hedelmät on mun "karkkeja". Banaani, persikka ja ananas on suosikkeja, ollut aina. Hunajaa otan joka päivä teelusikallisen verran. Yleensä ovat niinkuin jälkiruoka. Nykyään syön 3 kertaa päivässä (eväät töissä), mutta annoskoko on melko pikkuinen, nälkää en näe. Tasainen täyteläisyyden tunne poistaa mässyttely himon ja jotta se säilyy olen huomannut suht tasaisten ruokailuvälien pitävän sen poissa mielestä. 25 v sitten olin 89 kg painava, "potkaisin itseäni persuksille" ja lopetin huonot ruokailutavat ryhdyin liikkumaan ja kahdessa vuodessa sain painon kuriin ja siinä on pysytty. Nykypaino 48 kg pituutta 160 cm. Ei vippaskonsteja, normi monipuolista kotiruokaa ja kaikki mahdollinen hyötykävely käyttöön, työmatka pakko kulkea autolla, tavaraa sen verran paljon. Ihmettelin itsekkin, kuinka pitkäjänteinen työ toi hyvän tuloksen, olen tyytyväinen, enkä vieläkään kaipaa karkkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihakset polttaa kaloreita enemmän, levossakin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme ajatus se on, ettei hoikat syö herkkuja? On paljon hoikkia, jotka syövät herkkuja todella paljon päivittäin, MUTTA kalorit vaan ei ylity niin, että lihomista tapahtuisi. Reipasta arkiliikuntaa esim. työmatkapyöräily, terveellistä/sitä oikeaa ruokaa liian vähän, jolloin päivän kalorit jää mataliksi herkuista huolimatta jne. Ei kaikki hoikat ole mitään terveysintoilijoita millään mittapuulla - päin vastoin.
Ja on hoikkia, jotka mättää herkkuja, syö kukkulautaselliset ruokaa ja liikunta ei maistu vapaalla tahi töitten lomassa. Ja silti se paino ei nouse.
Minulla yksi tälläinen tuttu, syö ruokaa järjettömiä määriä eikä todellakaan harrasta liikuntaa. Mutta eipä tuo hänessä näy missään.
Itse söin nuorena paljon herkkuja ja paino pysyi normaalina eikä noussut yhtään. Lasten saamisen myötä ja kun ikää on tullut, paino on noussut tasaisesti. Jos yhtään yrittää tsempata ja pitää annokset pienempinä ja herkut pois tai minimissä, niin läskit istuu silti kuin tauti. Paino ei nouse, muttei laskekaan. Edes parin, kolmen päivän sairaana olo (esim.mahatauti) ei ole painoa hitkauttanutkaan. Itselläni kyllä vaikuttaa tuohon ehkä huonot yöunet, jotka jää viikolla usein 4-5h mittaisiksi. Ainakin kovaati nykyään puhutaan unen tärkeydestä painonhallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MINÄ SYÖN HERKKUJA MALTILLA KUITENKIN, JA JOKAISESTA HERKUSTA TREENAAN MONTA TUNTIA KOVAA HIKITREENIÄ!
Ei tartte huutaa 😂
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pitää korvata? Yksi peruna ei tee mitään, vaikka syötkin sen kakkupala mukaan lukien. Perunassa on vähän hiilareita. Minä olen hoikka ja en todellakaan tuollainen kontrollifriikki. Voin mässätä vaikka yhden päivän suolaista ja makeaa, eikä ole mistään muusta pois. Karkkia ja suklaata en syö. "
Ei pidäkkään. Enkä laskemalla / tieotoisesti korvaakkaan. Mutta eikö sinulle koskaan käy niin että ei ole niin nälkä illalla jos olen pari tuntia sitten syönyt jo ison palan kakkua ja muita herkkuja? Miksi siis silloin söisin enemmän kuin nälkä vaatisi? Tätä koitin selittää.
Luulen että sinulla on kyse samasta jutusta. Kohtuus, ja isommat kalorit silloin tällöin kompensoituvat automaattisesti kun kokonaisuus on tasapainossa.
No tätähän minä tarkoitin, tasapaino, ei kontrolointi. Ja en syö itseäni täyteen niillä herkuilla, eli en ahmi. Tuo minun suolainen voi juurikin olla se ruoka ja makeaa päälle. Syön silti 4-5x päivässä. Eli minun keho huutaa oikeaa ruokaa. Makealla en korvaa, tulee huono olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä syön ihan kaikkea, mutta pysyn hoikkana. Tunnen kehoni ja osaan pitää painon kurissa. Liikun myös riittävästi.
Just söi geishan ja suklaasuukon. Illal sitten stepiin ja joogaan. Ja tuskin huomen taas suklaata vetelen.
Katsos, tasapaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osta herkkuja itselleni kuin harvoin, ehkä 4 kertaa vuodessa. Kun niitä ei ole, niitä ei tule syötyä :)
Säännöllinen ruokarytmi myös helpottaa
N28
Eilinen meni maatessa ja söin mielettömät määrät hiilareita, leivästä pullaan. Söin myös oikeaa ruokaa. Tänään taas tasapainoilen. Aamulla puuro raejuustoineen. Lounaaksi rahkaa, raejuustoa, pähkinöitä ja appelsiini. Päivällisellä potturuoka. Iltapalaksi proteiinia. Enkä jaksa tänäänkään liikkua. Ei heilauta vaakaa. Jos huomenna kävis lenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun suoli ei tykkää herkuista niin pysyy tehokkaasti herkunsyönti kurissa. Ei tarvi kuin vähän jotain sipsiä tai makeaa kakkua syödä ja johan kura roiskuu.
Vierailija kirjoitti:
MINÄ SYÖN HERKKUJA MALTILLA KUITENKIN, JA JOKAISESTA HERKUSTA TREENAAN MONTA TUNTIA KOVAA HIKITREENIÄ!
Se on sitä selkärankaa. Herkutkin maistuvat paremmilta, kun niitä ei jatkuvasti ahda naamaan ja voi myös ottaa sen käytännön, että "ansaitsee" herkun sillä oi niin hirveällä urheilulla.
Vierailija kirjoitti:
En ole, mutta netistähän löytyy kovasti etsimällä hyvin kevyitäkin herkkureseptejä, esim. nice cream. Ja kotiruokaa, pottuja ja pastaa ja puuroa kylläiseksi asti aina.
Pasta on aika turha hiilari, kuten valkoinen riisi. Tilalle vaikka kvinoaa, saa vitamiineja ja protskua
Siten että niiden nälkähormonit ei ole sekaisin kuten nor-suilla.
En pysty olemaan ilman herkkuja, siis kokonaan. Toisaalta en esimerkiksi tykkää sipseistä tai muista suolaisista herkuista, mutta suklaata ja jäätelöä on pakko saada välillä. Alkoholi ei myöskään maistu.
Luulen, että normaalipainossa pysymisen salaisuus nyt keski-ikäisenäkin on se, että syön kokonaisuutena tarpeeksi vähän, ja perusruokavalio on tosi terveellinen, pääasiassa kasviksia ja kalaa. Enkä ikinä syö kahta lämmintä ateriaa päivässä. Yleensä syön aamupalan vasta lähempänä puoltapäivää, sitten ehkä jonkun välipalan iltapäivällä, kuuden-seitsemän aikaan kunnon ruoan ja illalla jotain pientä.
Välipala ja iltapala ovat usein jotain makeaa, mutta ilmeisesti päivän kokonaiskalorimäärä jää tarpeeksi alas kun en liho.
Taas tuo kuvitelma, että lihavuus johtuisi jostain "herkkujen" syömisestä, ja että hoikkana pysyy jos ei syö niitä.
Olen ollut ikäni lihava, ja ihan ruoalla nämä kilot on hankittu. Määrä sen ratkaisee, ei se, mitä syö. Ämpärillisessä kalasoppaa on enemmän kaloreita kuin suklaapatukassa. Makean perään en edes erityisemmin ole, mutta melkein kaikki ruoka maistuu.
Taannoin minulla oli laiha työkaveri, joka näytti elävän viinereillä ja suklaalla. Onnistuu se sekin, jos ei muuta sitten syö kovin paljoa, ja jos lisäksi liikkuu.
Jos kaupassa tekee mieli karkkipussia, alan katsoa miten paljon kaloreita on missäkin pussissa ja koitan löytää sellaisen, jossa olisi vain kohtuullisesti. Sellaista ei tietenkään löydy, joten jätän pussit hyllyyn. Sama sipsipussien kanssa. Erikseen sitten ne päivät, jolloin olen päättänyt, että saan syödä herkkuja. Silloin en ala kaloreita laskeskelemaan vaan otan mitä mieli tekee, mutta tärkein pointti tässä onkin, että niitä sallittuja herkkupäiviä on vain harvoin.