Olen alkanut kokemaan katkeruutta siitä etten saa viettää häitä

Vierailija kirjoitti:

Minuakin harmittaa kun en koskaan päässyt ajamaan punaisella ferrarilla, mutta noh elämä on.

Mitä, eikö vaimosi ole koskaan sanonut sinulle, että nyt on rakas sun päivä ja vienyt ajelemaan ferrarilla? On ne naiset, örmyjä kaikki. 

Mielestäni nämä asiat, lasten teko tai mitä ajattelee avioliitosta, ovat täysin omia asioita. Niistä saa olla ihan mitä mieltä haluaa ja ei niistä oikein edes ole velvollisuutta keskustella, jos ei halua. Kyllä se riittää, että en tahdo tehdä tuommoista.

Mies sanoo suoraan ja selkeästi, että ei halua naimisiin. No hän ei sitten halua ja apn pitää tietää, mitä sillä tiedolla tekee. Jääkö suhteeseen vai ei. Mutta jos jää niin itselleen siinä hallaa tekee kun toisten somekuvien edessä katkeroituu.

Minä olen sanonut aina miehille suoraan, että lapsia en halua. Ero on tullut siinä vaiheessa, kun mies haluaa asiasta keskustella ja antaa ymmärtää, että hänen vakuuttelunsa miksi pitäisi haluta ovat parempaa tietoa kuin minun mielipiteeni. Ei tämä ole keskustelun eikä demokraattisen päätöksen teon asia, vaan minun tahtoni. Kun asiaan vaan palataan ja pahinta on kun on juteltu muidenkin kanssa ja kavereiden perheissä ja muuta yleistä. En minä elä elämääni muille, kaveripiirille ja suvulle.

Onneksi nyt olen jo niin vanha, että nykyisessä suhteessa ei ole tätä keskustelua tarvinnut käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä asiat, lasten teko tai mitä ajattelee avioliitosta, ovat täysin omia asioita. Niistä saa olla ihan mitä mieltä haluaa ja ei niistä oikein edes ole velvollisuutta keskustella, jos ei halua. Kyllä se riittää, että en tahdo tehdä tuommoista.

Mies sanoo suoraan ja selkeästi, että ei halua naimisiin. No hän ei sitten halua ja apn pitää tietää, mitä sillä tiedolla tekee. Jääkö suhteeseen vai ei. Mutta jos jää niin itselleen siinä hallaa tekee kun toisten somekuvien edessä katkeroituu.

Minä olen sanonut aina miehille suoraan, että lapsia en halua. Ero on tullut siinä vaiheessa, kun mies haluaa asiasta keskustella ja antaa ymmärtää, että hänen vakuuttelunsa miksi pitäisi haluta ovat parempaa tietoa kuin minun mielipiteeni. Ei tämä ole keskustelun eikä demokraattisen päätöksen teon asia, vaan minun tahtoni. Kun asiaan vaan palataan ja pahinta on kun on juteltu muidenkin kanssa ja kavereiden perheissä ja muuta y

Ymmärrän pointtisi, mutta ehkä lisääntymisasiaa ei oikein voi verrata namisiinmenoon, vaikka molemmissa onkin kyse tahdosta. Itse olen myös vela, ja pari suhdetta on päättynyt siihen kun mies on sanonut haluavansa sittenkin lapsia. Lapsiasia on niin iso ja radikaali elämänvalinta ettei siinä missään nimessä kannata toimia toisen mieliksi, ei suuntaan eikä toiseen.

Naimisiinmeno taas voi merkitä toiselle paljon ja toiselle olla yhdentekevä allekirjoitettu paperi. Voisin itse siis suostua naimisiin jos se olisi elämäni miehelle tosi tärkeä asia. Lasta en tekisi siksi että toinen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta. Itse ajattelen että se joka haluaakin lopulta jotain muuta, on se joka joutuu (ainakin todennäköisesti) tyytymään siihen ettei muuta tule. Jos siis on sovittu ettei tule."

Silti asiasta pitää pystyä keskustelemaan avoimesti ja ihan kunnolla vaikka olisi miten aikaisemmin jotain sovittu. Ei voi olla niin että toinen ei suostu asiasta edes keskustelemaan ja kuuntelemaan sitä miksi se asia onkin nyt toiselle tärkeä vaikka on aikaisemmin toisin puhuttu.

Riippuu kyllä siitä, miten keskustellaan. Jos minulle tultaisiin aloituksen argumenttien kanssa kertomaan, mitä pitäisi tehdä, en jaksaisi varmaan edes keskustella. Somekuvat, hääjuhlat, kosinnat.

Jos sen sijaan puhuttaisiin suhteen syventämisestä ja tulevaisuuden turvaamisesta, kuuntelisin mielelläni. Mutta jos viesti on että kaveritkin menee ja et takuulla välitä minusta kun en saa omaa päivää ja muuta va

En ole kyllä ikinä myynyt ajatusta miehelle sillä tulokulmalla että pitäisi saada kuvia someen ja isot juhlat. Päinvastoin, en postaa mitää someen muutenkaan kuin harvoin ja en haluaisi itsekään käyttää paljoa rahaa häihin. Olen ehdottanut miehelle aiemmin kerrotusti maistraattihäitä, avioehtoa ja vaikka lounasta läheisten kera. En siis haaveile varsinaisesti isoista juhlista sillä tiedän niiden hintalapun. En harmittele sitä että ei tule isoja juhlia, vaan kadehdin niitä jotka pääsevät naimisiin vaivattomasti ja joiden mies suostuu sinetöimään suhteen tuolla tavalla. Jos mies olisi kosinut vaikka 10v sitten laiturin nokassa ja olisimme menneet maistraatissa naimisiin, en usko että minulla olisi näitä tunteita nyt. Eli ei ne juhlat vaan se että se oma rakas olisi osoittanut halua mennä kanssani naimisiin. Tiedän että some on vain somea, mutta silti kun näkee muiden kihlajaisia, kosintoja ja häitä niin ymmärtää eri valossa sen kontrastin että oma mies ei järjestä mitään kivaa tai romanttista ja suoraan sanoen koen olevani miehelle itsestäänselvyys. Eli kuten joku fiksusti aiemmin analysoi, on pohjimmiltaan kyse syvemmän tason ongelmasta kuin siitä ettei päässyt naimisiin. 

 

Olen kateellinen naimisiin meneville sillä tuo on niin kaukainen asia itselleni joka ei ole koskaan ollut ajankohtainen. Aloittaja 

Naimisiinmeno taas voi merkitä toiselle paljon ja toiselle olla yhdentekevä allekirjoitettu paperi. Voisin itse siis suostua naimisiin jos se olisi elämäni miehelle tosi tärkeä asia. Lasta en tekisi siksi että toinen haluaa.

Joo, mutta jollekin se voi olla yhtä tärkeä periaatteellinen päätös kuin minulle lapsentekeminen. Kuka meistä on oikeutettu sanomaan, mitä pitää periksi antaa toisen mieliksi?

Ja ennen kaikkea: avioliitto EI OLE yhdentekevä allekirjoitettu paperi. Se on taloudellinen vankka sitoumus, jonka vaikutukset ovat suuret. Niitä voi vähentää tekemällä lisää allekirjoitettavia papereita, mutta entä, jos jolla kulla on vakaa periaate, että ei halua elämää, jossa sitoo itsensä erilaisin paperein kaikenlaisiin juttuihin?

Entä jos se periaatteensa pyörtänyt alkaa sitten tuntea katkeruutta joka kerta kun törmää pariin, joka elää tyytyväisenä ilman avioliittoa? Entä jos häntä harmittaa, kun lukee somesta juttuja miten avioliitto ei ole tarpeellinen? Onko sillä jotain väliä, kun selvää on, että kaikki haluaa naimisiin ja kosinnan.

Mutta ennen kaikkea, sanotko käsi sydämellä, että itse olet jatkanut miehen huomioimista ja osoitat hänelle arjessa kiitollisuutta? Vai onko se ollut miehen homma koko ajan.

Olen tuo jolle vastasit, puhuin miehen nykyisestä laiskanpulskeudesta vailla satsausta parisuhteeseen. En siis ap, jonka suhde ilmeisesti alkoi ilman romantiikkaa. Btw, olen itsekin työttömänä tällä hetkellä ja rahajutut stressa, mutta näe asian liittyvän parisuhteessa huomioimiseen.

Minä olen jatkanut miehen huomioimista ja käsi sydämellä voin sanoa, että osoitan arvostustani. Ostan tai teen miehelle pieniä yllätyksiä juhlapäivien ulkopuolella, säästän miehen synttärilahjoihin rahaa ja hankin/tuotan aina jotain vähän spessumpaa, lähetän Whatsappissa hellyttelyviestejä ja miehen kiinnostuksen kohteisiin liittyviä uutisia; jos olemme eri paikoissa yötä, laitan aina hyvänyön toivotukset ja aamuiset tervehdykset. Minä olen se, joka varaa meille pidempää kahdenkeskeistä aikaa fiksaamalla lapset jonnekin hoitoon. Mieheltä ei näitä aloitteita tule, vaikka tykkääkin maksamistani staycationeista ja kahdestaan mökkeilystä tai saunomisesta.

Yleinen huomioimiseni on, että olen järjestänyt miehelle arkena tai viikonloppuna omaa aikaa jotta hän saa palautua perhe-elämästä esiteinien tunnemyrskyjen ja harrastusrumban alta. Mennään silloin lasten kanssa leffaan tai mummolaan tai mökille ja mies saa olla kotona rauhassa ja tehdä mitä lystää. Yleensä tällöin katson että koti on kunnossa ja teen myös miehelle myös ruoan valmiiksi sekä katan pöydän hänelle nätisti. Mies tietty ottaa omaa aikaa muutenkin, harrastaa ja näkee kavereitaan, mutta nämä menevät normaalin prosessin mukaan, eli mies kertoo että syyskuun toka vklp olisi turnaus toisessa kaupungissa, olisiko ok että jää jengin kanssa yhdeksi yöksi sinne. Mieheni hoitaa lapset, kun kerron tarvitsevani aikaa ystävien näkemiseen, jumppaan tms, mutta ei koskaan raivaa kalenterista minulle oman ajan latautumisslotteja tai ehdota että voisin mennä pitämään hauskaa tms.

Kiitän arjessa sekä sanoin että teoin, usein iltasuukon tai seksin jälkeen vielä ottamalla ennen nukahtamista miestä kädestä kiinni ja sanomalla että hän on minulle tärkeä tai että rakastan häntä. Mies ei tee tällaista ikinä. En muista koska sanoi viimeksi rakastavansa ihan omasta aloitteesta.

Syntymäpäivien jne huomioiminen on myös ihan oma juttunsa. Mies stressaa lahjojen antamista yli kaiken, joten joululahjoja toisillemme emme anna, paitsi olen minä häntä alusvaatteisillani hieronut jne, mieheltä ei tällaisia piristäviä aloitteita tule. Synttärilahjojen suhteen en ole nirso, mutta olihan se nyt vähän ankeaa kun täytin 40, mies ei ostanut edes kukkia vaan antoi porakoneen paketoimattomana. Lahja toki hyödyttää myös häntä itseään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö teillä ap ole romanttisia tunteita toisianne kohtaan? Onko teillä enemmänkin kaverillisesti fiilikset ?

Minulla on romanttisia tunteita miestä kohtaan, mutta ajattelen varmaan parisuhteesta vähän eri tavalla. Minulle avioliitto on tärkeä symboli ja romantiikka melko tärkeää, kun mies arvostaa uraa, rahaa ja erilaisia arvoja ja parisuhde tietynlainen hyötysuhde. Hän ei vaan ole romanttinen vaan käytännöllinen kaikessa tekemisessään. Aloittaja 

Siis kumpaa nyt olet, romanttinen, jolle avioliitto on tärkeä symboli vaiko jokseenkin samaa mieltä, että avioliitto on vain paperi? Jos olet miehen kanssa yhtä ristiriitainen, ei ihme, että hän ei jaksa keskustella tuuliviirin kanssa.

Avioliitto on muutakin kuin paperi. Se onJa en ole keskustelun aloittaja.En ymmärrä, mikä avioliiton solmimisessa voi olla vaikeaa. Sen saa aina purettuakin tarvittaessa.

Minä taas naisena en ymmärrä, miksi naimisiin pitäisi mennä. En näe avioliittoa mitenkään tärkeänä

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmeno taas voi merkitä toiselle paljon ja toiselle olla yhdentekevä allekirjoitettu paperi. Voisin itse siis suostua naimisiin jos se olisi elämäni miehelle tosi tärkeä asia. Lasta en tekisi siksi että toinen haluaa.

Joo, mutta jollekin se voi olla yhtä tärkeä periaatteellinen päätös kuin minulle lapsentekeminen. Kuka meistä on oikeutettu sanomaan, mitä pitää periksi antaa toisen mieliksi?

Ja ennen kaikkea: avioliitto EI OLE yhdentekevä allekirjoitettu paperi. Se on taloudellinen vankka sitoumus, jonka vaikutukset ovat suuret. Niitä voi vähentää tekemällä lisää allekirjoitettavia papereita, mutta entä, jos jolla kulla on vakaa periaate, että ei halua elämää, jossa sitoo itsensä erilaisin paperein kaikenlaisiin juttuihin?

Entä jos se periaatteensa pyörtänyt alkaa sitten tuntea katkeruutta joka kerta kun törmää pariin, joka elää tyytyväisenä ilman avioliittoa? Entä jos häntä harmittaa, kun luke

Totta kai tuollaisessa tilanteessa kannattaa pitää päänsä. Mielestäni asiasta voi kuitenkin keskustella ja perustella päätöksensä sille kumppanilleen. Ap:n mies on sanonut että ei huolta, en aio kosia, ja se oli siinä. Asiasta ei puhuta sen enempää.

Avioliitollahan ei nykyään ole paljon avosuhdetta kummempia taloudellisia vaikutuksia yhtään mihinkään, ainakin jos tehdään avioehto. Lesken asumisoikeus nyt taitaa olla ainut joka avopuolisoilta puuttuu. Kelan silmissä avoliitto on nykyään sama asia kuin avioliitto, kun tukien nostamisesta puhutaan.

"Ehkäpä niillä 22 vuotta yhdessä olleella tuttavillasi oli kriisi, pettämistä vaikkapa, jonka jälkeen päättivät avioitua. 

Et voi tietää."

Juuri noin ajattelevat yleensä ne kaiken latistajat joista tunteilu on turhaa hömppää. Kun ei kuulemma voi tietää onko muillakaan sen kummenpaa tai vielä huonommin. 

No ei tietenkään voi. Mutta ei sitä muiden elämää eletäkään vaan ihan sitä omaa. Ja siihen on oikeus toivoa onnea, tunnetta ja välittämistä. Oikeus vaikka koko muu maailma pettäisiä ja olisi kulissien takana onneton. Silti omalta parisuhteeltaan saa ja pitääkin toivoa ja vaatia hyvää.

Onhan se yhtä naurettavaa vastustaa avioliittoa vaikka on yhteiset lapset, kodit ja lainat ja arjen menot, kuin sanoa olevansa antikapitalisti vaikka ostaa pikaruokaa- ja muotia, sijoittaa osakerahastoihin ja käyttää luottokorttia. Minusta elämänkumppaniaan pitäisi arvostaa edes sen hitusen verran, että perustelee kunnolla miksei halua naimisiin vaikka pitääkin toista elämänsä suurena rakkautena ja loppuelämän kumppanina.

Vierailija kirjoitti:

"Ehkäpä niillä 22 vuotta yhdessä olleella tuttavillasi oli kriisi, pettämistä vaikkapa, jonka jälkeen päättivät avioitua. 

Et voi tietää."

Juuri noin ajattelevat yleensä ne kaiken latistajat joista tunteilu on turhaa hömppää. Kun ei kuulemma voi tietää onko muillakaan sen kummenpaa tai vielä huonommin. 

No ei tietenkään voi. Mutta ei sitä muiden elämää eletäkään vaan ihan sitä omaa. Ja siihen on oikeus toivoa onnea, tunnetta ja välittämistä. Oikeus vaikka koko muu maailma pettäisiä ja olisi kulissien takana onneton. Silti omalta parisuhteeltaan saa ja pitääkin toivoa ja vaatia hyvää.

Ja eikö juuri tuo, että olisikin pettänyt mutta haluaa virheen jälkeen valita oman puolison ja julistaa rakkauttaan ja sitoutumistaan muidenkin kuullen, ole osoitus vankasta rakkaudesta? 

"Joo, mutta jollekin se voi olla yhtä tärkeä periaatteellinen päätös kuin minulle lapsentekeminen. Kuka meistä on oikeutettu sanomaan, mitä pitää periksi antaa toisen mieliksi?"

Varmasti jos naimisiin menemättömyys on joku oikeasti vakaumukseen ja pitkään phdintaan perustuva vakaa päätös niin sitten ei. Aika harvoin vain on. Käsitin että AP:n tapauksessakin lähinnä se naimisiin meno on miehen mielestä turhaa tunteilua ja höppää. Tuo on lähinnä toisen tunteita lyttäävä mielipide, ei mikään suuri vakaumus.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ennen kaikkea, sanotko käsi sydämellä, että itse olet jatkanut miehen huomioimista ja osoitat hänelle arjessa kiitollisuutta? Vai onko se ollut miehen homma koko ajan.

Olen tuo jolle vastasit, puhuin miehen nykyisestä laiskanpulskeudesta vailla satsausta parisuhteeseen. En siis ap, jonka suhde ilmeisesti alkoi ilman romantiikkaa. Btw, olen itsekin työttömänä tällä hetkellä ja rahajutut stressa, mutta näe asian liittyvän parisuhteessa huomioimiseen.

Minä olen jatkanut miehen huomioimista ja käsi sydämellä voin sanoa, että osoitan arvostustani. Ostan tai teen miehelle pieniä yllätyksiä juhlapäivien ulkopuolella, säästän miehen synttärilahjoihin rahaa ja hankin/tuotan aina jotain vähän spessumpaa, lähetän Whatsappissa hellyttelyviestejä ja miehen kiinnostuksen kohteisiin liittyviä uutisia; jos olemme eri paikoissa yötä, laitan aina hyvänyön toivotukset ja aamuiset tervehdykset. Minä olen se, joka varaa meill

Minusta miehesi kuulostaa itsekkäältä. Varaudu siihen, että jos elämä heittää sinun eteesi oikeita vaikeuksia esim. terveyden suhteen, miehellä ei riitä sympatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ennen kaikkea, sanotko käsi sydämellä, että itse olet jatkanut miehen huomioimista ja osoitat hänelle arjessa kiitollisuutta? Vai onko se ollut miehen homma koko ajan.

Olen tuo jolle vastasit, puhuin miehen nykyisestä laiskanpulskeudesta vailla satsausta parisuhteeseen. En siis ap, jonka suhde ilmeisesti alkoi ilman romantiikkaa. Btw, olen itsekin työttömänä tällä hetkellä ja rahajutut stressa, mutta näe asian liittyvän parisuhteessa huomioimiseen.

Minä olen jatkanut miehen huomioimista ja käsi sydämellä voin sanoa, että osoitan arvostustani. Ostan tai teen miehelle pieniä yllätyksiä juhlapäivien ulkopuolella, säästän miehen synttärilahjoihin rahaa ja hankin/tuotan aina jotain vähän spessumpaa, lähetän Whatsappissa hellyttelyviestejä ja miehen kiinnostuksen kohteisiin liittyviä uutisia; jos olemme eri paikoissa yötä, laitan aina hyvänyön toivotukset ja aamuiset tervehdykset. Minä olen se, joka varaa meill

Pitkä vuodatus, jossa koitat kehua itseäsi ja kiillotat omaa sädekehääsi.

Todellisuudessa moitit omia valintojasi.

Sinä teet miehelle asioita, joita toivoisit sinulle tehtävän. Ne eivät ole asioita, joilla mies osoittaa kiintymystään. 

Vierailija kirjoitti:

"Ehkäpä niillä 22 vuotta yhdessä olleella tuttavillasi oli kriisi, pettämistä vaikkapa, jonka jälkeen päättivät avioitua. 

Et voi tietää."

Juuri noin ajattelevat yleensä ne kaiken latistajat joista tunteilu on turhaa hömppää. Kun ei kuulemma voi tietää onko muillakaan sen kummenpaa tai vielä huonommin. 

No ei tietenkään voi. Mutta ei sitä muiden elämää eletäkään vaan ihan sitä omaa. Ja siihen on oikeus toivoa onnea, tunnetta ja välittämistä. Oikeus vaikka koko muu maailma pettäisiä ja olisi kulissien takana onneton. Silti omalta parisuhteeltaan saa ja pitääkin toivoa ja vaatia hyvää.

Ja kun vaan ne somekuvat on tärkeitä!!11 Tavoitellaan jotain täydellisyyttä ja halutaan olla prinsessoja yhden päivän!! Tyhmäääää!111 Pöljää pistää iso summa rahaa yhteen päivään! Kannattaa mieluummin vaikka sijoittaa!!!1

Oletteko ikinä kuulleet moista mussutusta kun mies pitää isot juhlat? Vaikka valmistujaiset, nelikymppiset tai muuten vaan isot grilli- ja saunabileet tarjoiluineen?

Vierailija kirjoitti:

Mutta ennen kaikkea, sanotko käsi sydämellä, että itse olet jatkanut miehen huomioimista ja osoitat hänelle arjessa kiitollisuutta? Vai onko se ollut miehen homma koko ajan.

Olen tuo jolle vastasit, puhuin miehen nykyisestä laiskanpulskeudesta vailla satsausta parisuhteeseen. En siis ap, jonka suhde ilmeisesti alkoi ilman romantiikkaa. Btw, olen itsekin työttömänä tällä hetkellä ja rahajutut stressa, mutta näe asian liittyvän parisuhteessa huomioimiseen.

Minä olen jatkanut miehen huomioimista ja käsi sydämellä voin sanoa, että osoitan arvostustani. Ostan tai teen miehelle pieniä yllätyksiä juhlapäivien ulkopuolella, säästän miehen synttärilahjoihin rahaa ja hankin/tuotan aina jotain vähän spessumpaa, lähetän Whatsappissa hellyttelyviestejä ja miehen kiinnostuksen kohteisiin liittyviä uutisia; jos olemme eri paikoissa yötä, laitan aina hyvänyön toivotukset ja aamuiset tervehdykset. Minä olen se, joka varaa meill

Ok. Ja nyt on ihan pakko kysyä, että mikä sitten saa sinut pysymään tuommoisessa suhteessa? Ihan kauheaa, kuin olisit joku haaremiorja, jonka päätarkoitus on miellyttää isäntäänsä. En ole sama joka kyseli, mutta aika kauhea kuvaus suhteesta on.

"Sinä teet miehelle asioita, joita toivoisit sinulle tehtävän. Ne eivät ole asioita, joilla mies osoittaa kiintymystään. "

Tiettyyn pisteeseen saakka kiintymystä saa toki osoittaa omalla tavallaan. Mutta on myös piste jonka jälkeen se tapa alkaa olla niin erilainen että se toinen ei siitä enää saa sitä kiintymyksen tunnetta vaikka se toinen miten sitä aidostikin tarkoittaisi.

Jos toinen toivoo tusinaa ruusua ja toinen ostaa porakoneen tai toinen haluaa kahdenkeskisen illan shampanjalla ja toinen ostoksille Biltemaan niin pitää vain reilusti tunnustaa että ne tavat osoittaa kiintymystä ovat niin täysin erilaiset että se alkaa haitata sitä parisuhdetta jo aika vakavasti. 

Ihmiset eivät osoita rakkauttaa sinällään väärin, heillä vain voi olla väärä puoliso. Jollekin toiselle ne toimisivat mutta se nykyinen puoliso on vain tässä suhteessa väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joko jäät suhteeseen tai sitten lähdet. Lähtemisessä on se riski, ettet tapaa ketään tai tapaat jonkun luonnevikaisen. 

En ole harkitsemassa eroa, sillä tiedän että moni suomalainen mies on samanlainen jöröjukka joka ei puhu tai pussaa tai sitten häntäheikki. En halua oman katkeruuden heijastuvan suhteeseen, mutten tiedä miten sammuttaa nämä ajatukset. Ap

Käy läpi nuo tunteet, anna niiden tuntua. Mieti, voisitko pitää jotkin merkitykselliset juhlat. 

 

Jos suhteenne on hyvä, mieti, mitä ihanaa voisitte tehdä yhdessä. Jo murto-osalla tyypillisestä hääbudjetista saa vaikka mitä. 

Ihan söpö ehdotus, mutta ei nyt taida ihan korvata avioliittosopimusta? eri

Naimisiinmeno on uskovaisille.

Pitkä vuodatus, jossa koitat kehua itseäsi ja kiillotat omaa sädekehääsi.

Todellisuudessa moitit omia valintojasi.

Sinä teet miehelle asioita, joita toivoisit sinulle tehtävän. Ne eivät ole asioita, joilla mies osoittaa kiintymystään. 

Näin juuri. Minä miehenä kaipaan naiselta ennen kaikkea vain ihan sen arjen kantamista. Eli ei tarvi koko ajan lässyttää jostain tunteista, vaan niitä osoitetaan olemalla läsnä. Huomaa kun toisella on huono päivä ja tuo vaikka kahvikupin viereen. Tekee mitä lupaa eikä sano että ohoh unohdin joka kerta. Ottaa itsekin selvää asioista eikä ole koko ajan huolehdittavana. 

Ahdistuisin jos nainen tekisi kaiken valmiiksi ja joku staycation karmii jo sanana. Mitä tuossa miehen tarviikaan muuta kuin möllöttää. En pitäisi siitä, että nainen tekee ruuat jos on jonnekin lähdössä osaan mä nyt itsekin pöperöt keittää.