Olen alkanut kokemaan katkeruutta siitä etten saa viettää häitä

" Ne eivät ole asioita, joilla mies osoittaa kiintymystään. "

Kiintymyksen osoitus ei toimi jos se toinen ei saa siitä kiintymyksen tunnetta irti. Kiintymystä voi toki osoittaa vaikka murjottamalla mutta sellainen harvoin toimii.

On ihan oikeutettua toivoa parisuhtessa myös sellaisia kiintymyksen osoituksia jotka saavat sen toisen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja halutuksi.

Jatka yrittämistä, että se mies vielä kosisi. Minunkin totaali-avioliitosta-kieltäytyjä-exäni meni kuin menikin lopulta sen uuden kanssa naimisiin, ei mennyt minun kanssani ja liki 20 vuotta pyristeli vastaan nykyisenkin kanssa.

Ja juhlaa voi viettää myös ilman avioliiton solmimista. Tee yksin tai tehkää kaksin joku romanttinen matka tai juttu, hääseremoniatyyppinen.

Kommentoin apn asiaa vähän pitemmällä kokemuksella; parisuhteemme 18 vuosipäivä on pian. Sikäli tilanne on eri, että olen ollut jo kerran aiemmin naimisissa. Suhde oli opiskelijaliitto ja kesti vain vuoden verran. Solmin sen turhan pikaisesti; tulin luvanneeksi innokkaalle kosijalle, että juu, koska olin juuri eronnut 9 vuoden kihlauksesta, koska edellinen sulhoni ei halunnut muuttaa yhteen, ei naimisiin eikä lapsia.

Olen siis erittäin naimisiinmenevää tyyppiä ollut aina. On ollut itsestään selvää, että haluan perheen ja lapsia. Pari yritystä siis kariutui kunnes törmäsin mieheen,joka halusi samaa: talo,lapset ja koira! Menimme pian kihloihin ja suhde kesti 14 vuotta. Saimme talon ja kaksi lasta. Mutta emme menneet naimisiin, koska minä en halunnut! Mies kärsi asiasta ja lopulta löysi töistä toisen, jonka kanssa paukasi sitten vuoden sisällä erosta naimisiin. Ja on yhä onnellisesti naimisissa. Jäin lehdellä soittelemaan kahden pienen koululaisen kanssa, mutta en silti olisi eroa välttääkseni mennyt naimisiin hänen kanssaan. Ei vaan tuntunut siltä. Koin, että olin omalta kohdaltani jotenkin pilannut koko avioliiton taianomaisuuden lyhyellä harkitsemaattomalla liitollani nuorena. Avioliitto on minusta pyhä.

No, tästäkin erosta toivuttiin ja löysin nykyisen kumppanini netistä. Hän riiasi minua vuoden verran ennen kuin uskalsin vakituiseen parisuhteeseen. Sanoin hänelle heti alussa, että haluan sitten naimisiin! Hän ei ole ollut naimisissa, mutta hänellä on yksi lapsi avoliitosta. Hän ei vastannut naimisiinmenoasiaan juuta eikä jaata. Tunsin, että hän on hyvä mies ja lopulta eräänä karkauspäivänä olin suunnitellut, että pyydän häntä hiihtämään ja kosin.

Kirjoitin sauvalla ladun viereen hangelle "Marry me" ihan vakavissani. Vastaus oli, että kysy uudelleen 10 vuoden päästä. En ole kysynyt eikä hän ole kosinut. Loukkaannuin sydänjuuriani myöten. Mutta en voi pakottaa. Enää en edes haluaisi,jos hän kosisi. Asiasta meni maku. Mutta koen kuin ap ja olisin oikeasti halunnut. Surullista.

Meillä mies toistuvasti kosi aikoinaan kun oltiin nuoria, mutta minä olin juuri sitä mieltä että liian konservatiivista pelleilyä. Nyt yli viisikymppisenä olisi hauska, mutta mies lopetti kosimisen vimeisen kerran siinä kolmekymppisenä.

"Näin juuri. Minä miehenä kaipaan naiselta ennen kaikkea vain ihan sen arjen kantamista. Eli ei tarvi koko ajan lässyttää jostain tunteista, vaan niitä osoitetaan olemalla läsnä. Huomaa kun toisella on huono päivä ja tuo vaikka kahvikupin viereen. Tekee mitä lupaa eikä sano että ohoh unohdin joka kerta. Ottaa itsekin selvää asioista eikä ole koko ajan huolehdittavana. "

Tuo kuulostaa enemmän siltä että sinulla on vain itsellesi sopimaton puoliso, ei niinkään että hän ei osoittaisi sinulle rakkautta ihan juuri oikealla tavalla. Rakkauden osoittamista on toisen ilahduttaminen, ei se että muokkaa oman persoonansa sellaiseksi kuin toinen haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin apn asiaa vähän pitemmällä kokemuksella; parisuhteemme 18 vuosipäivä on pian. Sikäli tilanne on eri, että olen ollut jo kerran aiemmin naimisissa. Suhde oli opiskelijaliitto ja kesti vain vuoden verran. Solmin sen turhan pikaisesti; tulin luvanneeksi innokkaalle kosijalle, että juu, koska olin juuri eronnut 9 vuoden kihlauksesta, koska edellinen sulhoni ei halunnut muuttaa yhteen, ei naimisiin eikä lapsia.

Olen siis erittäin naimisiinmenevää tyyppiä ollut aina. On ollut itsestään selvää, että haluan perheen ja lapsia. Pari yritystä siis kariutui kunnes törmäsin mieheen,joka halusi samaa: talo,lapset ja koira! Menimme pian kihloihin ja suhde kesti 14 vuotta. Saimme talon ja kaksi lasta. Mutta emme menneet naimisiin, koska minä en halunnut! Mies kärsi asiasta ja lopulta löysi töistä toisen, jonka kanssa paukasi sitten vuoden sisällä erosta naimisiin. Ja on yhä onnellisesti naimisissa. Jäin lehdellä soittelemaan kahden pienen koulula

Mitä helvettiä. :D Ensin naimisiin, sitten ero, sitten pitkä suhde ja perheen perustaminen mutta ei naimisiin koska naimisiin mennään vain kerran, sitten ero ja uusi suhde ja on päästävä naimisiin ja toinen ei vielä halua ja sitten loukkaantuminen.

En uskaltaisi mennä tuollaisen tuuliviirin kanssa vihille.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin apn asiaa vähän pitemmällä kokemuksella; parisuhteemme 18 vuosipäivä on pian. Sikäli tilanne on eri, että olen ollut jo kerran aiemmin naimisissa. Suhde oli opiskelijaliitto ja kesti vain vuoden verran. Solmin sen turhan pikaisesti; tulin luvanneeksi innokkaalle kosijalle, että juu, koska olin juuri eronnut 9 vuoden kihlauksesta, koska edellinen sulhoni ei halunnut muuttaa yhteen, ei naimisiin eikä lapsia.

Olen siis erittäin naimisiinmenevää tyyppiä ollut aina. On ollut itsestään selvää, että haluan perheen ja lapsia. Pari yritystä siis kariutui kunnes törmäsin mieheen,joka halusi samaa: talo,lapset ja koira! Menimme pian kihloihin ja suhde kesti 14 vuotta. Saimme talon ja kaksi lasta. Mutta emme menneet naimisiin, koska minä en halunnut! Mies kärsi asiasta ja lopulta löysi töistä toisen, jonka kanssa paukasi sitten vuoden sisällä erosta naimisiin. Ja on yhä onnellisesti naimisissa. Jäin lehdellä soittelemaan kahden pienen koulula

Sähän oot ihan hullu. 

Mikä sä oikein ees oot? Ihme tuuliviiri. Onneksi ei ole tullut tuollaista vastaan koskaan.

t. m44

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin apn asiaa vähän pitemmällä kokemuksella; parisuhteemme 18 vuosipäivä on pian. Sikäli tilanne on eri, että olen ollut jo kerran aiemmin naimisissa. Suhde oli opiskelijaliitto ja kesti vain vuoden verran. Solmin sen turhan pikaisesti; tulin luvanneeksi innokkaalle kosijalle, että juu, koska olin juuri eronnut 9 vuoden kihlauksesta, koska edellinen sulhoni ei halunnut muuttaa yhteen, ei naimisiin eikä lapsia.

Olen siis erittäin naimisiinmenevää tyyppiä ollut aina. On ollut itsestään selvää, että haluan perheen ja lapsia. Pari yritystä siis kariutui kunnes törmäsin mieheen,joka halusi samaa: talo,lapset ja koira! Menimme pian kihloihin ja suhde kesti 14 vuotta. Saimme talon ja kaksi lasta. Mutta emme menneet naimisiin, koska minä en halunnut! Mies kärsi asiasta ja lopulta löysi töistä toisen, jonka kanssa paukasi sitten vuoden sisällä erosta naimisiin. Ja on yhä onnellisesti naimisissa. Jäin lehdellä soittelemaan kahden pienen koulula

Niin hyvä vaikkakin traaginen tarina että tuosta saisi elokuvan.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä vuodatus, jossa koitat kehua itseäsi ja kiillotat omaa sädekehääsi.

Todellisuudessa moitit omia valintojasi.

Sinä teet miehelle asioita, joita toivoisit sinulle tehtävän. Ne eivät ole asioita, joilla mies osoittaa kiintymystään. 

 

Näin juuri. Minä miehenä kaipaan naiselta ennen kaikkea vain ihan sen arjen kantamista. Eli ei tarvi koko ajan lässyttää jostain tunteista, vaan niitä osoitetaan olemalla läsnä. Huomaa kun toisella on huono päivä ja tuo vaikka kahvikupin viereen. Tekee mitä lupaa eikä sano että ohoh unohdin joka kerta. Ottaa itsekin selvää asioista eikä ole koko ajan huolehdittavana. 

Ahdistuisin jos nainen tekisi kaiken valmiiksi ja joku staycation karmii jo sanana. Mitä tuossa miehen tarviikaan muuta kuin möllöttää. En pitäisi siitä, että nainen tekee ruuat jos on jonnekin lähdössä osaan mä nyt itsekin pöperöt keittää.

Eli sinulle rakkauden osoitukseksi riittää se, että kumppanisi elää tavallista terveen aikuisen ihmisen elämää. Eli pitää sanansa ja selvittää omat ongelmansa.

Minä taas pidän noita asioita ihan itsestäänselvyyksinä.Sen lisäksi kaipaan yhteistä aikaa, reissuja ja sellaista romanttista huomioimista. Onneksi mieheni on samanlainen.

bazix on tryy elements öf läif 

truh story frömäh Porvoo airlinez

Kerran naimisissa, kihloissa yhteensä kaksi-kolme kertaa (mukaanl naimis). Miten ne nyt laskee.

Kun kerran saa kaiken ilman avioliittoakin, niin mikä motivaatio sitten olisi mennä naimisiin?

Itse sanoin parin avoliittovuoden jälkeen, että en voi pakottaa naimisiin, mutta en kyllä myöskään suostu itse pelkässä avoliitossa jatkamaan, joten suhde pitää sitten varmaan lopettaa, jos toinen ei hakua naimisiin. Mies sitten suostui naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran saa kaiken ilman avioliittoakin, niin mikä motivaatio sitten olisi mennä naimisiin?

Itse sanoin parin avoliittovuoden jälkeen, että en voi pakottaa naimisiin, mutta en kyllä myöskään suostu itse pelkässä avoliitossa jatkamaan, joten suhde pitää sitten varmaan lopettaa, jos toinen ei hakua naimisiin. Mies sitten suostui naimisiin.

Ehkä siksi että haluaa naimisiin? Kaikki miehet eivät ole avioliiton suhteen vastahakoisia. Heille se ei ole mitään kaupankäyntiä.

No onneksi vielä on niitäkin miehiä, jotka haluavat naimisiin ihan vaan siksi, että haluavat olla naimisissa olevia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

"Näin juuri. Minä miehenä kaipaan naiselta ennen kaikkea vain ihan sen arjen kantamista. Eli ei tarvi koko ajan lässyttää jostain tunteista, vaan niitä osoitetaan olemalla läsnä. Huomaa kun toisella on huono päivä ja tuo vaikka kahvikupin viereen. Tekee mitä lupaa eikä sano että ohoh unohdin joka kerta. Ottaa itsekin selvää asioista eikä ole koko ajan huolehdittavana. "

Tuo kuulostaa enemmän siltä että sinulla on vain itsellesi sopimaton puoliso, ei niinkään että hän ei osoittaisi sinulle rakkautta ihan juuri oikealla tavalla. Rakkauden osoittamista on toisen ilahduttaminen, ei se että muokkaa oman persoonansa sellaiseksi kuin toinen haluaisi.

Tärkeintä on hyvä arki -mies on piilohomo ja huijari. Asuminen, laskut, kulut, kotitalous-ruokamenot maksetaan prikulleen 50/60 (nainen enemmän ja tarvittaessa vielä enemmän, ja on tuki ja turva).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran saa kaiken ilman avioliittoakin, niin mikä motivaatio sitten olisi mennä naimisiin?

Itse sanoin parin avoliittovuoden jälkeen, että en voi pakottaa naimisiin, mutta en kyllä myöskään suostu itse pelkässä avoliitossa jatkamaan, joten suhde pitää sitten varmaan lopettaa, jos toinen ei hakua naimisiin. Mies sitten suostui naimisiin.

 

Ehkä siksi että haluaa naimisiin? Kaikki miehet eivät ole avioliiton suhteen vastahakoisia. Heille se ei ole mitään kaupankäyntiä.

Hyvä pointti. Nyt täältä saa helposti kuvan että iso osa miehistä pitäisi avioliittoa pelkkänä turhuutena ja olisi jotenkin kovin vastahakoisia naimisiin. Tämä ei vastaa kyllä ollenkaan omia kokemuksiani. Oma mieheni oli ihan innoissaan menossa naimisiin ja kosi minua heti kun vain uskalsi. Samoin ystävieni miehet ovat tuntuneet olevan ihan mukana siinä hommassa enkä tunne ketään joka olisi siihen pitänyt puoliväkisin raahata. Mutta näitäkin siis toki on, en sitä epäile yhtään.

Avioliitto on taloudellinen sopimus. Puolet pareista eroaa. Olen ollut yksissä häissä, joiden pari on vielä yhdessä 15 vuoden jälkeen. Omassa tuttavapiirissäni eroprosentti on siis roimasti isompi kuin 50. Jopa uskovainen pari erosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran saa kaiken ilman avioliittoakin, niin mikä motivaatio sitten olisi mennä naimisiin?

Itse sanoin parin avoliittovuoden jälkeen, että en voi pakottaa naimisiin, mutta en kyllä myöskään suostu itse pelkässä avoliitossa jatkamaan, joten suhde pitää sitten varmaan lopettaa, jos toinen ei hakua naimisiin. Mies sitten suostui naimisiin.

 

Ehkä siksi että haluaa naimisiin? Kaikki miehet eivät ole avioliiton suhteen vastahakoisia. Heille se ei ole mitään kaupankäyntiä.

Hyvä pointti. Nyt täältä saa helposti kuvan että iso osa miehistä pitäisi avioliittoa pelkkänä turhuutena ja olisi jotenkin kovin vastahakoisia naimisiin. Tämä ei vastaa kyllä ollenkaan omia kokemuksiani. Oma mieheni oli ihan innoissaan menossa naimisiin ja kosi minua heti kun vain uskalsi. Samoin ystävieni m

Tätäpä juuri. Omissa piireissäni iso osa miehistä on kosinut tyttöystäviään, osa yllärinä ja osa keskustelun jälkeen. Eivät kuitenkaan mitenkään painostuksen alaisina tai vuosikymmenen jälkeen. Ovat myös olleet innoissaan häiden ja häämatkan suunnittelusta ja toteuttamisesta. En tiedä yhtään tuollaista tapausta jossa mies ei olisi halunnut naimisiin koska saa kaiken muutenkin. Voi saada kaiken ja silti, tai juuri siksi, haluta naimisiin.

"Avioliitto on taloudellinen sopimus. Puolet pareista eroaa."

Puolet pysyy silti yhdessä toisen kuolemaan asti. Minusta se on lopulta aika iso määrä pareja.

Ja avoliitoista päättyy eroon paljon isompi prosentti kuin avioliitoista.

"Olen ollut yksissä häissä, joiden pari on vielä yhdessä 15 vuoden jälkeen. Omassa tuttavapiirissäni eroprosentti on siis roimasti isompi kuin 50. Jopa uskovainen pari erosi."

Niin erot kuin pitkätkin liitot selvästi "tarttuvat". Eli jos lähipiirissä erotaan paljon tai vähän niin se antaa esimerkkiä itsellekin mikä on se normi. Omassa lähipiirissäni ja suvussani yli 90% liitoista on vielä vahvasti hengissä vaikka yhdessä on oltu monien tapauksessa jo 30 vuotta. Ja kukaan ei ole uskovainen tai vastaava jolloin ero olisi joku häpeä tai asia joka ei olisi mahdollinen. Sitten tiedän sukuja ja "piirejä" joissa melkein jokainen on eronnut. Mutta siitä se keskiarvo 50% sitten muodostuu.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran saa kaiken ilman avioliittoakin, niin mikä motivaatio sitten olisi mennä naimisiin?

Itse sanoin parin avoliittovuoden jälkeen,

että en voi pakottaa naimisiin, mutta en kyllä myöskään suostu itse pelkässä avoliitossa jatkamaan, joten suhde pitää sitten varmaan lopettaa, jos toinen ei hakua naimisiin. 

 

 

Mulla tuli tuossa kohdin täysin mitta täyteen. 

Hankin asunnon, mutta peruin. Kerroin jätkälle vasta myöhemmin, että olin jo lähdössä,  yllärinä.  Nolasin ja alensin muutenkin railakkaasti ja reippaasti. Paskaksi. Suoraan ja rumasti.

Ex.