Olen alkanut kokemaan katkeruutta siitä etten saa viettää häitä

No jospa kosisit sitten itse.

Avioliittoon siunaaminen. Raamattu.

Vierailija kirjoitti:

No jospa kosisit sitten itse.

Miestä joka ei halua naimisiin?

 

Avioliittoon siunaaminen.

Ei maksa. Kaksi todistajaa (jopa kirkon puolesta). Juhlia ei tarvita.

Miten tää jotenkin resonoi nyt kovasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ennen kaikkea, sanotko käsi sydämellä, että itse olet jatkanut miehen huomioimista ja osoitat hänelle arjessa kiitollisuutta? Vai onko se ollut miehen homma koko ajan.

Olen tuo jolle vastasit, puhuin miehen nykyisestä laiskanpulskeudesta vailla satsausta parisuhteeseen. En siis ap, jonka suhde ilmeisesti alkoi ilman romantiikkaa. Btw, olen itsekin työttömänä tällä hetkellä ja rahajutut stressa, mutta näe asian liittyvän parisuhteessa huomioimiseen.

Minä olen jatkanut miehen huomioimista ja käsi sydämellä voin sanoa, että osoitan arvostustani. Ostan tai teen miehelle pieniä yllätyksiä juhlapäivien ulkopuolella, säästän miehen synttärilahjoihin rahaa ja hankin/tuotan aina jotain vähän spessumpaa, lähetän Whatsappissa hellyttelyviestejä ja miehen kiinnostuksen kohteisiin liittyviä uutisia; jos olemme eri paikoissa yötä, laitan aina hyvänyön toivotukset ja aa

Onpa ikävä kommentti. 

Joka vanhoja muistaa 🤢🤮🤮🤮

 

Itse sanoin parin avoliittovuoden jälkeen,

että en voi pakottaa naimisiin, mutta en kyllä myöskään suostu itse pelkässä avoliitossa jatkamaan, joten suhde pitää sitten varmaan lopettaa, jos toinen syö sanansa.

 

 

Mulla tuli tuossa kohdin täysin mitta täyteen. 

Hankin asunnon, mutta peruin. Kerroin jätkälle vasta myöhemmin, että olin jo lähdössä,  yllärinä.  Nolasin ja alensin muutenkin railakkaasti ja reippaasti. Paskaksi. Suoraan ja rumasti.

Ex.

 

Vierailija kirjoitti:

"Sinä teet miehelle asioita, joita toivoisit sinulle tehtävän. Ne eivät ole asioita, joilla mies osoittaa kiintymystään. "

 

Tiettyyn pisteeseen saakka kiintymystä saa toki osoittaa omalla tavallaan. Mutta on myös piste jonka jälkeen se tapa alkaa olla niin erilainen että se toinen ei siitä enää saa sitä kiintymyksen tunnetta vaikka se toinen miten sitä aidostikin tarkoittaisi.

Jos toinen toivoo tusinaa ruusua ja toinen ostaa porakoneen tai toinen haluaa kahdenkeskisen illan shampanjalla ja toinen ostoksille Biltemaan niin pitää vain reilusti tunnustaa että ne tavat osoittaa kiintymystä ovat niin täysin erilaiset että se alkaa haitata sitä parisuhdetta jo aika vakavasti. 

Ihmiset eivät osoita rakkauttaa sinällään väärin, heillä vain voi olla väärä puoliso. Jollekin toiselle ne toimisivat mutta se nykyinen puoliso on vain tässä suhteessa väärä.

Jos ostoksilla Biltemassa käydään harva se viikko ihan käytännön sanelemana ja yhdessä vietetty aika siellä keskittyy autossa istumiseen edes takaisin, ei se kyllä ole mikään rakkaudenosoitus vaan normaalia arkea. Huomioimista olisi, että paluumatkalla sanoisi puolisolle, että hei haluaisitko nähdä mun mielestä hienon paikan ja perillä ottaisi armaan kainaloon.

"Jos ostoksilla Biltemassa käydään harva se viikko ihan käytännön sanelemana ja yhdessä vietetty aika siellä keskittyy autossa istumiseen edes takaisin, ei se kyllä ole mikään rakkaudenosoitus vaan normaalia arkea. Huomioimista olisi, että paluumatkalla sanoisi puolisolle, että hei haluaisitko nähdä mun mielestä hienon paikan ja perillä ottaisi armaan kainaloon."

Ymmärrät nyt asiat hieman liian kirjaimellisesti. Tuo Biltema nyt vain oli esimerkki. Pointti on se että jos ihmisten tapa osoittaa rakkautta on liian erilainen niin silloin nuo ihmiset eivät ehkä oikein sovi yhteen. Ei jokaisesta kahdesta ihmisestä vain ole pariksi vaikka miten haluaisivat. Kyllä siinä pitää olla riittävästi yhteistä tai muuten se yhteiselo on jatkuvaa pettymystä. Ja juuri tapa osoittaa rakkautta on yksi asia joka ei saisi parisuhteessa olla liian erilainen jos halutaan olla onnellisia.

"Jos ostoksilla Biltemassa käydään harva se viikko ihan käytännön sanelemana ja yhdessä vietetty aika siellä keskittyy autossa istumiseen edes takaisin, ei se kyllä ole mikään rakkaudenosoitus vaan normaalia arkea."

Tässäkin ketjussa on tullut ilmi että ainakin osan mielestä vain se että elää siinä rinnalla arkea on jo rakkauden osoitus. Siis se että menen puolisoni kanssa yhdessä Biltemaan olisi jo sinällään osoitus rakkaudesta ja välittämisestä.

Näin osa aidosti ajattelee ja että sen kummempaa ei oikeastaan tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä vuodatus, jossa koitat kehua itseäsi ja kiillotat omaa sädekehääsi.

Todellisuudessa moitit omia valintojasi.

Sinä teet miehelle asioita, joita toivoisit sinulle tehtävän. Ne eivät ole asioita, joilla mies osoittaa kiintymystään. 

 

Näin juuri. Minä miehenä kaipaan naiselta ennen kaikkea vain ihan sen arjen kantamista. Eli ei tarvi koko ajan lässyttää jostain tunteista, vaan niitä osoitetaan olemalla läsnä. Huomaa kun toisella on huono päivä ja tuo vaikka kahvikupin viereen. Tekee mitä lupaa eikä sano että ohoh unohdin joka kerta. Ottaa itsekin selvää asioista eikä ole koko ajan huolehdittavana. 

Ahdistuisin jos nainen tekisi kaiken valmiiksi ja joku staycation karmii jo sanana. Mitä tuossa miehen tarviikaan muuta kuin möllöttää. En pitäisi siitä, että nainen tekee ruuat jos on jonnekin lähdössä osaan mä nyt itsekin pöperöt keittää.

Staycation = voidaan harrastaa seksiä pitkän kaavan kautta hotellissa. Toiselle rakastamisen sanoittaminen aika ajoin ei ole tunteista lässytystä. Eikä tuo kirjoittaja vaikuttanut kyllä lainkaan siltä, että häntä olisi jatkuvasti huolehdittavana. Sinä sen sijaan kuulostat aika ankealta puolisolta, ja ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

"Jos ostoksilla Biltemassa käydään harva se viikko ihan käytännön sanelemana ja yhdessä vietetty aika siellä keskittyy autossa istumiseen edes takaisin, ei se kyllä ole mikään rakkaudenosoitus vaan normaalia arkea. Huomioimista olisi, että paluumatkalla sanoisi puolisolle, että hei haluaisitko nähdä mun mielestä hienon paikan ja perillä ottaisi armaan kainaloon."

Ymmärrät nyt asiat hieman liian kirjaimellisesti. Tuo Biltema nyt vain oli esimerkki. Pointti on se että jos ihmisten tapa osoittaa rakkautta on liian erilainen niin silloin nuo ihmiset eivät ehkä oikein sovi yhteen. Ei jokaisesta kahdesta ihmisestä vain ole pariksi vaikka miten haluaisivat. Kyllä siinä pitää olla riittävästi yhteistä tai muuten se yhteiselo on jatkuvaa pettymystä. Ja juuri tapa osoittaa rakkautta on yksi asia joka ei saisi parisuhteessa olla liian erilainen jos halutaan olla onnellisia.

Eiköhän ongelma ole pikemminkin se, että hyvin moni on tässä maassa kasvanut vailla mitään ohjausta tunneilmaisun opetteluun ja yllättävän usea ei oikeasti osoita rakkauttaan muulla kuin periluterilaisella tavalla puurtamalla töitä jotta perhe elätetään ja hoitamalla sen bare minimumin yhteisistä kodin askareista.

Vierailija kirjoitti:

"Jos ostoksilla Biltemassa käydään harva se viikko ihan käytännön sanelemana ja yhdessä vietetty aika siellä keskittyy autossa istumiseen edes takaisin, ei se kyllä ole mikään rakkaudenosoitus vaan normaalia arkea."

Tässäkin ketjussa on tullut ilmi että ainakin osan mielestä vain se että elää siinä rinnalla arkea on jo rakkauden osoitus. Siis se että menen puolisoni kanssa yhdessä Biltemaan olisi jo sinällään osoitus rakkaudesta ja välittämisestä.

Näin osa aidosti ajattelee ja että sen kummempaa ei oikeastaan tarvita.

Tähän lisäisin, että se rinnalla kulkeminen ei monella sisällä edes sitä, että kysyisi puolisoltaan miten hän voi ja miten voisin helpottaa oloasi. 

KOSI ITSE MIESTÄSI - tai ainakin järkkää itse jotain romanttista, josko jotain tarttuisi mieheenkin?

Mutta kerro miehellesi, miten tärkeä asia naimisiinmeno olisi sinulle!

Ymmärrän hyvin että epävarmassa maailmassa ihminen haluaa jotain pysyvää. Avioliittohan on lupaus pysyä yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä.

Minä erosin, kun lapseni isä ja pitkäaikainen kumppanini ei enää halunnut viettää aikaa kahdestaan muuten kuin katsomalla telkkaria, lopetti lopulta hellyydenosoituksetkin. Ei auttanut pariterapia eikä lupaukset kun käytännön toteutukset jäi uupumaan. Jotenkin ne omat kiinnostuksen kohteet ja kaverit ja lapsuudenperhe olivat aina minua edellä.

Olemme ihan hyvissä väleissä. Mies on ilmaissut katuvansa käytöstään ja haikailee yhteenpaluusta. En usko hänen kykenevän kuitenkaan osoittamaan kiintymystään siten, mikä minulle tai ylipäätään millekään parisuhteelle on hyväksi, joten mielummin olen yksin. En jaksa enää pettyä.

Ota onni omaan käteen, kosi miestä ja jos suostuu, järjästä häät. 

Mies odottaa usein puolisoltaan samanlaista absoluuttista hyväksyntää ja ihailua kuin mitä on aikanaan saanut äidiltään. Moni mies ei kestäisi jos vaimo kohtelisi heitä samoin kuin miten he kohtelevat vaimojaan.

Ei kannata pitää ketään itsestäänselvyytenä. Ap:n miehen olisi syytä kasvaa hieman ja siirtää katse omasta navasta ulospäin.

Kyllä mä aika pian ilmoitin miehelleni haluan naimisiin, joskus. En halua asua avoliitossa vuosikausia. Haluan yhteisen sukunimen ja tämän jälkeen väh 2 lasta. Mieheni sanoi hän ei välttämättä halua naimisiin. Kysyin kumpi haluaa enemmän, todettin minä ja lyötiin aika pian tämän jälkeen päivä lukkoon.

Kerro hänelle