Miksi toinen saisi määrätä miten koti laitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se määrääjä on nainen mitä olen kavereiden kotona tilannetta seurannut. Nainen on määrännyt mitä tavaroita mies saa pitää ja mistä pitää luopua. Meillä miehelläni on peliharrastus ja sitä tavaraa sitten onkin. Niin paljon että kyllä minua ärsyttää. En silti koe että minulla on oikeus heittää toisen tavaroita pois. Kaikkein surullisinta on kuitenkin jos äitinä päättää mitä lapsi saa pitää. Ääriajatteluna että sopii sisustukseen lapsen lelut ja joulukuuseen ripustetaan vain äidin haluamat. 

Mikä v!tun meillä miehelläni?!? 🤣

Koska miehiä harvemmin kiinnostaa sisustaa. Miehillä usein on omat nurkat tai huoneet mihin naisilla ei ole asiaa (eli autotalli tai tietokonenurkka). 

Miten mielipide asiassa voi olla oikeassa tai väärässä? Tämän jankkaajan mielestä hän on oikeassa ja toinen väärässä. Hänen siisteystaso on ainut oikea. Pointti on juuri se, että tässä asiassa ei kukaan ole oikeassa! 

"Miksi täytyy olla? Kun toinen on oikeassa ja toinen väärässä."

Ei ole oikeaa ja väärää kun on ihmisen kodista kyse. 

Isäni säästää kaiken mahdollisen krääsän ja romun mitä jää. Löytyy rikkinäistä Nokiaa, Scart-liittimiä, vanhoja latureita, digiboksia ym. Niitä äitini kanssa heitämme salaa pois. 

Ah ihanaa passiivisagressiivista simputusta. Hyvän parisuhteen suola.

Hassua kun näissä keskusteluissa mennään aina niin ääripäästä toiseen, kulissimaisesta instakodista sikoläävään jossa on tahmaista ja ötököitä Itse olen hieman boheemi nainen, ja minä ja lapset (teini ja nuori aikuinen) tykätään kirjoista, maalaamisesta, ompelemisesta ja muista käsitöistä, sekä ruuanlaitosta ja säilömisestä jne. Aina on jokin projekti meneillään ja koska asuntomme on pieni ne myös näkyvät, ja joskus jokin jää pidemmäksi aikaa kesken eikä sitä ole kätevää raivata jonnekin piiloon niin saa jäädä näkyville odottamaan. Pari kertaa viikossa imuroidaan ja pestään vessat yms, keittiö pyritään illalla siivoamaan ihan siistiksi seuraavaa päivää varten, joten ei meillä ole likaista. Mutta romuista taatusti, mutta mielestäni viihtyisällä tavalla. Tykkään myös kun touhutaan kaikki yhdessä olohuoneessa, eikä jossain erillisissä tiloissa. Olisi ihan kamalaa jos tässä asuisi joku, joka ahdistuisi kun pensselit jää purkkiin pöydälle ja ompelukone esille ja hieman sahanpurua pyörisi päivän tai kahden ajan huoneen nurkassa. Tai se kuuluisa paita tuolin nojalle, koska joku on esimerkiksi tekemässä siihen aplikointia tai jotain vastaavaa.

Asun yksin ja pidän kotini siistinä ja järjestyksessä. Pidän estetiikasta ja kaunis koti rauhoittaa. On seesteistä ja valoisaa. 

Exän koti oli 60-90-luvun sekamelska. Rumia värejä, kohloja huonekaluja, 90-luvun puunvärisiä suuria kirjahyllyjä, kauheata. Joka ikistä väriä matoissa, verhoissa, pyyhkeissä, huh huh. En koskaan enää muuta yhteen kenenkään kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Asun yksin ja pidän kotini siistinä ja järjestyksessä. Pidän estetiikasta ja kaunis koti rauhoittaa. On seesteistä ja valoisaa. 

Exän koti oli 60-90-luvun sekamelska. Rumia värejä, kohloja huonekaluja, 90-luvun puunvärisiä suuria kirjahyllyjä, kauheata. Joka ikistä väriä matoissa, verhoissa, pyyhkeissä, huh huh. En koskaan enää muuta yhteen kenenkään kanssa. 

Oma valinta myöskin elää yksin, saa sitten olla miten itseä kiinnostaa. Ei tarvitse määrätä mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Koska miehiä harvemmin kiinnostaa sisustaa. Miehillä usein on omat nurkat tai huoneet mihin naisilla ei ole asiaa (eli autotalli tai tietokonenurkka). 

Ovatko he (tässä miehet) silti velvoitettuja ylläpitämään tuota sisustusunelmaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Isäni säästää kaiken mahdollisen krääsän ja romun mitä jää. Löytyy rikkinäistä Nokiaa, Scart-liittimiä, vanhoja latureita, digiboksia ym. Niitä äitini kanssa heitämme salaa pois. 

Vaimoni säästää kaiken mahdollisen krääsän ja romun mitä jää. Löytyy meikkejä, hajuvesiä, koruja, valokuva albumeja, tuhkauurna ym.

Niitä lapsen kanssa heitämme salaa pois.

En ole törmännyt tuollaiseen kun yhteen tapaukseen ja siinä miehellä oli oma huone joka oli sitten sisustettu kai samaan tapaan lapsuudesta lähtien = kamat lattialla. Harvinaisen harmoninen parisuhde oli heillä ja ovat vieläkin yhdessä tosin molemmat jo montussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehiä harvemmin kiinnostaa sisustaa. Miehillä usein on omat nurkat tai huoneet mihin naisilla ei ole asiaa (eli autotalli tai tietokonenurkka). 

Ovatko he (tässä miehet) silti velvoitettuja ylläpitämään tuota sisustusunelmaa?

ap

Tietenkin, onhan vaimo suostunut antamaan miehelle sen yhden neliön nurkan sisustusunelmaa vastaan. Tämä nurkka pitää myös peittää niin ettei se näy insta kuvissa.

Itselleni siinä mielessä täysin hypoteettinen ongelma että en vaan ikinä muuttaisi yhteen sellaisen ihmisen kanssa jonka siisteyskäsitys eroaa huomattavasti omastani. Se on kuitenkin arjen kannalta todella merkittävä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Kyllä tuossa tapauksessa pitää elää ekan vaihtoehdon mukaan.

Sarkasmia varmaan, mutta miksi?

ap

Ei ole. Tuo on ihan minimivaatimus aikuiselöe ihmiselle. Aika oppia jos ei osaa.

Sivusta saanut seurata tällaisen perfektionistin sukulaisen elämää, kun kaikki pitää olla aina tiptop. Kun sitten 2 vuoden aikana tulikin 3 lasta niin kummasti karisi sisustus- ja siisteysinto äidiltäkin kun ykkösprioriteetiksi meni lapset ja arki heidän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Isäni säästää kaiken mahdollisen krääsän ja romun mitä jää. Löytyy rikkinäistä Nokiaa, Scart-liittimiä, vanhoja latureita, digiboksia ym. Niitä äitini kanssa heitämme salaa pois. 

Sua ja äitiäsi tuskin myöskään haittaa jos isäsi vinttaa menemään muutamat laukut ja vaatteet, koska kuka nyt tarvitsee kymmeniä laukkuja tai hyllymetreittäin vaatteita? Salaa vaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Kyllä tuossa tapauksessa pitää elää ekan vaihtoehdon mukaan.

Sarkasmia varmaan, mutta miksi?

ap

Ei ole. Tuo on ihan minimivaatimus aikuiselöe ihmiselle. Aika oppia jos ei osaa.

Sivusta saanut seurata tällaisen perfektionistin sukulaisen elämää, kun kaikki pitää olla aina tiptop. Kun sitten 2 vuoden aikana tulikin 3 lasta niin kummasti karisi sisustus- ja siisteysinto ä

Ite olen nähnyt ongelmatapauksia joilla se siisteys sekoilu ei karise vaan pahenee lasten myötä. Samat tyypit pitää lapsia vähän kuin koristeina omalle elämälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni säästää kaiken mahdollisen krääsän ja romun mitä jää. Löytyy rikkinäistä Nokiaa, Scart-liittimiä, vanhoja latureita, digiboksia ym. Niitä äitini kanssa heitämme salaa pois. 

Vaimoni säästää kaiken mahdollisen krääsän ja romun mitä jää. Löytyy meikkejä, hajuvesiä, koruja, valokuva albumeja, tuhkauurna ym.

Niitä lapsen kanssa heitämme salaa pois.

Onko se vanhentunut ja rikkinäinen elektroniikka yhtä tärkeää kuin albumi täynnä valokuvia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Kyllä tuossa tapauksessa pitää elää ekan vaihtoehdon mukaan.

Sarkasmia varmaan, mutta miksi?

ap

Ei ole. Tuo on ihan minimivaatimus aikuiselöe ihmiselle. Aika oppia jos ei osaa.

Sivusta saanut seurata tällaisen perfektionistin sukulaisen elämää, kun kaikki pitää olla aina tiptop. Kun sitten 2 vuoden aikana tulikin 3 las

Ite olen nähnyt ongelmatapauksia joilla se siisteys sekoilu ei karise vaan pahenee lasten myötä. Samat tyypit pitää lapsia vähän kuin koristeina omalle elämälleen.

 

Oman elämän nukkekoti siis. Aikuislapset jyrää kaiken muun omien vaatimusten edeltä. Surullista.

ap

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni säästää kaiken mahdollisen krääsän ja romun mitä jää. Löytyy rikkinäistä Nokiaa, Scart-liittimiä, vanhoja latureita, digiboksia ym. Niitä äitini kanssa heitämme salaa pois. 

Vaimoni säästää kaiken mahdollisen krääsän ja romun mitä jää. Löytyy meikkejä, hajuvesiä, koruja, valokuva albumeja, tuhkauurna ym.

Niitä lapsen kanssa heitämme salaa pois.

Onko se vanhentunut ja rikkinäinen elektroniikka yhtä tärkeää kuin albumi täynnä valokuvia?

Sinäkö osaat sanoa? Minä en voi sanoa toisten tavaroiden tärkeysjärjestystä. Ja miksi se elektroniikka on sun mielestä rikkinäistä?

Mutta jos halutaa vääntään niin esim. itsellä on eräs laite jota ei saa päälle ilman tiettyä laturia jota ei saa enää ostettua mistään. Tällä laitteella minulla on tallessa kuvia, videoita ja vaikka mitä tiedostoja jotka on mulle tärkeitä. Jos joku menisi tuon laturin heittämään pois olisi se paljon pahempi juttu kuin että olisi heittäny pois kuva albumin missä kuvia exän koirista (lapset halus sen säästää koska pitävät eläimistä, eivät ole ikinä kyseisiä koiria tavanneet)

Vierailija kirjoitti:

"Miksi täytyy olla? Kun toinen on oikeassa ja toinen väärässä."

 

Ei ole oikeaa ja väärää kun on ihmisen kodista kyse. 

Kun kaksi ihmistä asuttaa yhtä kotia, yhtäkkiä toinen voikin olla väärässä kaikesta ja hänen pitäisi mukautua toisen sääntöihin. Siitä tästä ketjusta keskustellaan.

ap