Muistisairaalle enolle tehty SALAA DNR-päätös --- aiomme taistella

Luin joskus lehdestä nuoresta kehitysvammaisesta, jota vanhemmat hoitivat. 

Aika kamalaa, mutta hänellä oli elvytyskielto, vaikka vanhemmat eivät olisi kieltoa halunneet. Joutui tuon tuosta sairaalaan. Olisiko ollut epilepsia tms. 

Vanhemmat hoitivat kotona rakkaudella, mutt elvyttämättä olisi jäänyt. 

Okei

Nyt on aika taistella!

En usko että korkeimpaan oikeuteen tarvitsee mennä.

Vai niin.

Meillä lääkäri yritti meitä omaisia painostaa tähän. Sanoin, että ei käy, koska tiesin, että omaiseni ei olisi tuota kieltoa halunnut. Kun sitten tuli sairauskohtaus, elvytettiin, mutta se ei auttanut. Toki ei elvytetä enää samalla tavalla ja pitkään kuin jos olisi terve nuori ihminen kyseessä. Olen kuitenkin todella tyytyväinen että edes yritettiin. Vihaan tuota lääkäreiden jumalana leikkimistä. 

Myös kummallekin vanhemmallekin tehtiin. En kyseenalaista sen tekemistä, mutta sitä kyllä ihmettelen, että miksi siitä ei kerrota potilaalle itselleen eikä omaisille. Varsinkin kun isäni oli täysissä järjissään ja terävä kuin partaveitsi. Ikävä oli lukea tällaista omakannasta.

Äitini oli muistisairaus ja myös hänen kohdallaan se oli tehty, koska hän itse halusi. Oikeasti äiti oli jo pitkän aikaa kuvitellut olevansa lapsi. Sitä myös ihmettelen, että miksi tästä ei informoitu mitenkään omaisia. Meiltä kyllä kysyttiin, että saako äidille antaa influenssarokotteen. 

 

Kumpikin elvytyskielto oli paikallaan, mutta miksi näistä ei kerrota mitään potilaalle itselleen tai omaisille?

Vierailija kirjoitti:

Myös kummallekin vanhemmallekin tehtiin. En kyseenalaista sen tekemistä, mutta sitä kyllä ihmettelen, että miksi siitä ei kerrota potilaalle itselleen eikä omaisille. Varsinkin kun isäni oli täysissä järjissään ja terävä kuin partaveitsi. Ikävä oli lukea tällaista omakannasta.

Äitini oli muistisairaus ja myös hänen kohdallaan se oli tehty, koska hän itse halusi. Oikeasti äiti oli jo pitkän aikaa kuvitellut olevansa lapsi. Sitä myös ihmettelen, että miksi tästä ei informoitu mitenkään omaisia. Meiltä kyllä kysyttiin, että saako äidille antaa influenssarokotteen. 

 

Kumpikin elvytyskielto oli paikallaan, mutta miksi näistä ei kerrota mitään potilaalle itselleen tai omaisille?

Niistä pitää kertoa.

En ymmärrä miksi tämä on niin hirveän tärkeä asia saada esim muistisairaan potilaan tietoihin. Onko niin kallista muka jos ambulanssi tulee ja henkilökunta edes hetken painelee? Vai onko suurena pelkona, että jää vihannekseksi viemään petipaikan? Kyllähän silloinkin voidaan esim sammuttaa hengityskone. Taitaa olla lääkäreiden tarve päättää ihmisten elämästä ja raha tämän vimma  taustalla. 

Nyt on pysyttävä lujana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kummallekin vanhemmallekin tehtiin. En kyseenalaista sen tekemistä, mutta sitä kyllä ihmettelen, että miksi siitä ei kerrota potilaalle itselleen eikä omaisille. Varsinkin kun isäni oli täysissä järjissään ja terävä kuin partaveitsi. Ikävä oli lukea tällaista omakannasta.

Äitini oli muistisairaus ja myös hänen kohdallaan se oli tehty, koska hän itse halusi. Oikeasti äiti oli jo pitkän aikaa kuvitellut olevansa lapsi. Sitä myös ihmettelen, että miksi tästä ei informoitu mitenkään omaisia. Meiltä kyllä kysyttiin, että saako äidille antaa influenssarokotteen. 

 

Kumpikin elvytyskielto oli paikallaan, mutta miksi näistä ei kerrota mitään potilaalle itselleen tai omaisille?

Niistä pitää kertoa.

Meidän tapauksessa kummastakaan ei kerrottu. Isäni peruutti oman kieltonsa ja se asetettiin uudestaan vasta viikon kuluttua  kun lääkäri oli keskustellut isän kanssa ja isä antoi luvan.  ÄitiNI kohdalla luin itse siitä hänen omakannastaan. 

 

Kunpikin tapahtuma kahden vuoden sisällä.

 

Muistisairas äitini on pitkälti yli 80-vuotias eikä esimerkiksi hänen kesällä todettua syöpäänsä hoideta, mutta keuhkokuumeen vuoksi oli kylläkin pitkään sairaalassa (antibiootteja tiputettiin). On nyt täysin vuodepotilas ja syötettävä. Kotihoito käy usean kerran päivässä, pesee, vaihtaa Tenat, huolehtii lääkkeiden otosta, mittaa kuumeen jne. Kuljetetaan pyörätuolilla esimerkiksi sinne pesulle ja parhaimpina päivinä ruokapöydän ääreen. Isä syöttää, joskin valtaosa ruuasta on aina rinnuksilla.

Kuulostaa taatusti julmalta, mutta mielestäni olisi ollut parempi, jos hän olisi menehtynyt siihen keuhkokuumeeseen kuten äitinsäkin aikanaan. Nyt on ilmeisesti taas virtsis, selviää huomenna. Viides kerta tänä vuonna. Huomataan pahenevasta sekavuudesta.

Joo toi voi tulla kyseeseen vaikka olis vasta 70 vuotias ja on perussairaus eli syöpä ja sitten saa jonkun infektion. Ei tarvitse tehohoitaa, julmaa mutta kätevää. Minusta 70- vuotias on vielä suhteellisen nuori. 

DNR-päätöstä ei saa tehdä salaa.

Eintärkeään hoitoon on jokaisella oltava oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Eintärkeään hoitoon on jokaisella oltava oikeus.

*elintärkeään

Laitonta.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairas äitini on pitkälti yli 80-vuotias eikä esimerkiksi hänen kesällä todettua syöpäänsä hoideta, mutta keuhkokuumeen vuoksi oli kylläkin pitkään sairaalassa (antibiootteja tiputettiin). On nyt täysin vuodepotilas ja syötettävä. Kotihoito käy usean kerran päivässä, pesee, vaihtaa Tenat, huolehtii lääkkeiden otosta, mittaa kuumeen jne. Kuljetetaan pyörätuolilla esimerkiksi sinne pesulle ja parhaimpina päivinä ruokapöydän ääreen. Isä syöttää, joskin valtaosa ruuasta on aina rinnuksilla.

Kuulostaa taatusti julmalta, mutta mielestäni olisi ollut parempi, jos hän olisi menehtynyt siihen keuhkokuumeeseen kuten äitinsäkin aikanaan. Nyt on ilmeisesti taas virtsis, selviää huomenna. Viides kerta tänä vuonna. Huomataan pahenevasta sekavuudesta.

Miksi syöpää ei hoideta?

Joo, lääkäri voi tehdä DNR-päätöksen, mutta siitä on keskusteltava ainakin potilaan/edunvalvojan kanssa.

Älkää antako periksi.