Voisitko olla ihmisen kanssa, jos
Teillä olisi ollut suhde tai juttua, ero, sitten hän olisi ollut muiden kanssa ja yrittäisi sinua uudestaan? Sinulla olisi siis tunteita häntä kohtaan ja hän olisi sanonut samaa. Silti olisi mennyt tekemään muiden kanssa jotain.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nyt (jos hän puhuu totta), että ei ole pannut ketään. Suuteleminen on ihan yhtä paha, se on tunteellinen asia.
Ap
Suuttuiko kun olitkin itse se joka loukkasi häntä?
Vierailija kirjoitti:
Minun katkeruudellani ei ole mitään väliä, koska minä en kiirehdi mitään. Eksä tietää jo tehneensä virheen, nyt hän saa kohdata seuraamukset. Minä elän elämääni juuri kuten se nyt sattuu menemään. Ei minulla enää ole mikään kiire.
Voi tota nuoruutta. Kiville menee tuo yritys. Toivottavasti opit siitä.
Minulle on käynyt hieman ehkä kevyempi variaatio tästä samasta pulmasta:
Tapasin illanvietossa erään naisen, joka illan aikana kuitenkin selvästi osoitti varsinaista kiinnostustaan mukana ollutta kaveriani kohtaan. Jossain vaiheessa tajusin että ei hän nyt taida minusta sitten niin kiinnostunut olla. Kaverini on kuitenkin naimisissa, joten se kiinnostus ei tainnut siitä loppujen lopuksi sen syvemmälle mennä.
Myöhemmin, kun satuin törmäämään häneen uudestaan, ja juttelimme enemmän (ja hän ilmeisesti oli kuullut minusta positiivisia asioita), hän yrittikin osoittaa jonkinlaista kiinnostusta minua kohtaan. Valitettavasti en vaan pystynyt enää siinä kohtaa ottamaan sitä tosissani: en minä haluaisi tulla tunnetuksi kenekään kakkosvaihtoehtona. Fakta kuitenkin on että olimme molemmat siinä läsnä kun ekan kerran tavattiin, ja nainen teki selvästi valintansa. Olisin ikuisesti hänen mielessään se johon hän joutui tyytymään. Parempi antaa olla ja etsiä joku jolle on ykkönen heti alusta.
Olen ateisti enkä kuulu kirkkoon, mutta arvojani voisi kuvailla aika kristillisiksi. Vanhanaikaisiksi tavallaan. Minulle rakkaus on iso ja vakava asia, ei jokin, joka heitetään ilmoille, sen jälkeen poistutaan toisen elämästä ja tehdään muiden kanssa jotain. Ap
Olen yrittänyt kysyä eksältä tekemisistä, jotta voisin päättää haluanko antaa mitään mahdollisuutta enää. Koko ajan tulee uutta tietoa, enkä usko enää yhtään mitään mitä hän suustaan päästää.
Hän väittää minun pettäneen häntä suhteen aikana eikä ota kuuleviin korviinsa kieltävää vastausta. Hän yrittää lähes pakottaa minut myöntämään pettämiseni.
En ymmärrä miksei kukaan ymmärrä kantaani. Jos rakastat toista, et halua tehdä muiden kanssa asioita, joiden piti olla varattuja rakkauden kohteelle. Niin yksinkertaista se on.
Eksä väittää minun viestitelleen muiden miesten kanssa kun hän on nukkunut. Eksä väittää minulla olleen tunteita muita kohtaan. Itseltään tulee koko ajan kaikkea uutta tietoa, enkä voi uskoa enää sanaakaan häneltä. Sillä ei ole mitään väliä onko erottu vaiko eikö ole. Jos rakastaa toista, ei halua ajatella itseään sinkkuna ja alkaa tekemään asioita muiden kanssa.
Minä itse en ymmärrä nykyajan ajatusta, joka kannustaa deittailemaan kymmentä eri ihmistä samaan aikaan, siirtymään eteenpäin eron jälkeen sen sijaan, että miettisi voiko asioita korjata ja onko ero tullut järkevästä syystä edes. Minä en ymmärrä tätä nykyajan tyyliä, että mennään ihmisestä toiseen. Enkä tule sitä ymmärtämään. Minä en halua enää koskea eksään noiden tietojen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nyt (jos hän puhuu totta), että ei ole pannut ketään. Suuteleminen on ihan yhtä paha, se on tunteellinen asia.
Ap
Suuttuiko kun olitkin itse se joka loukkasi häntä?
En minä tiedä. Ei hänestä saa mitään selkoa.
Kyllä minulle saa avautua videoiden välityksellä, mutta jos kysyn tarkennusta sitä saamatta, en voi ymmärtää pointtia.
Vierailija kirjoitti:
Olen ateisti enkä kuulu kirkkoon, mutta arvojani voisi kuvailla aika kristillisiksi. Vanhanaikaisiksi tavallaan. Minulle rakkaus on iso ja vakava asia, ei jokin, joka heitetään ilmoille, sen jälkeen poistutaan toisen elämästä ja tehdään muiden kanssa jotain. Ap
Jos olisi Jumala, ei maailma olisi näin paha. Uskonnot nyt muutenkin on tehty kontrolloimaan ihmisiä, aivan alusta saakka ihminen haluaa uskoa ja toivoa että jossain on vielä kuoleman jälkeen lepo, rauha ja onnellisuus. Tai mistä sitä tietää, epäilen suuresti. Arvot taas on hyvä olla, lähtee elämä muutoin lapasesta. Konservatiivinen saa olla, mutta muistaa että meitä on moneksi. Ja hyvä niin. Rakkaus on monelle iso asia, mutta ei kai rakastaan halua satuttaa ja loukata. En itse ainakaan.
Minähän olen periaatteessa sellainen miehestä toiseen hyppivä. Tai sanotaan että halutessani pystyn niin tekemään. Mutta olen huomannut, että se vie minulta loppujen lopuksi vain turhaan energiaa ja sitten minulla ei ole enää yhtä murehdittavaa paskaa, vaan useampi. En koe sen auttavan minua mitenkään. Yritän tässä saada energiaa jonkun tapaamiseen, mutta en oikeasti jaksaisi panostaa. Tuntuu niin suurelta ponnistukselta joutua jännittämään ja mahdollisesti pettymään, sitten tulee ihan idioottimainen olo ja miettii, että kunpa olisin vain jäänyt kotiin.
Ehkä eksälläs oli muut syyt loukkaantua kuin se että on oltu muiden kanssa. Vieläkään kukaan ei osaa täällä sua auttaa kun et itsekkään avaa asioita enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ateisti enkä kuulu kirkkoon, mutta arvojani voisi kuvailla aika kristillisiksi. Vanhanaikaisiksi tavallaan. Minulle rakkaus on iso ja vakava asia, ei jokin, joka heitetään ilmoille, sen jälkeen poistutaan toisen elämästä ja tehdään muiden kanssa jotain. Ap
Jos olisi Jumala, ei maailma olisi näin paha. Uskonnot nyt muutenkin on tehty kontrolloimaan ihmisiä, aivan alusta saakka ihminen haluaa uskoa ja toivoa että jossain on vielä kuoleman jälkeen lepo, rauha ja onnellisuus. Tai mistä sitä tietää, epäilen suuresti. Arvot taas on hyvä olla, lähtee elämä muutoin lapasesta. Konservatiivinen saa olla, mutta muistaa että meitä on moneksi. Ja hyvä niin. Rakkaus on monelle iso asia, mutta ei kai rakastaan halua satuttaa ja loukata. En itse ainakaan.
Minä jotenkin pidin eksää sellaisena, joka haluaa mietiskellä asioita ja yrittää korjata niitä. En olisi uskonut, että hän on tehnyt sitä kaikkea mitä on paljastanut. Valehtelin hänelle suudelleeni jotakuta ihan äskettäin, ja eksä suuttui siitä. Siis vaikka olen sinkku, niin nyt minun tekemiseni ovatkin paha asia? Minun pitäisi omistautua hänelle, koska hän otti minuun yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nyt (jos hän puhuu totta), että ei ole pannut ketään. Suuteleminen on ihan yhtä paha, se on tunteellinen asia.
Ap
Suuttuiko kun olitkin itse se joka loukkasi häntä?
En minä tiedä. Ei hänestä saa mitään selkoa.
Kannattaa kysyä ihan suoraan kyllä tai ei kysymys ja se siinä. Yksinkertaisempaa tapaa ei ole.
En ole oikeasti jaksanut edes vaivautua treffeille, mutta menen kyllä kun on enemmän virtaa. Toivottavasti lähipäivinä. En aio ikinä paljastaa, että valehtelin siitä suutelemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nyt (jos hän puhuu totta), että ei ole pannut ketään. Suuteleminen on ihan yhtä paha, se on tunteellinen asia.
Ap
Suuttuiko kun olitkin itse se joka loukkasi häntä?
En minä tiedä. Ei hänestä saa mitään selkoa.
Kannattaa kysyä ihan suoraan kyllä tai ei kysymys ja se siinä. Yksinkertaisempaa tapaa ei ole.
Luulet etten ole yrittänyt? Et sinä tiedä kuinka hankala ihminen tuo on. Hän kääntää kaiken minuun.
Siis joku näissä mättää ja pahasti. Ensin eksä on estänyt sinut ja sitten sovitte tapaamisen. Sen jälkeen sulla on valta häneen ja hän on ollut toisennkanssa ja ja ja. Aivoni on murtuneet.