Lue keskustelun säännöt.
Yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on hakeutua alalle, johon hänellä ei ole kiinnostusta.
23.08.2025 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, kun moni kehotti hakemaan työtä, joka työllistää (esim. hoitoalalle) riippumatta siitä, onko edes kiinnostusta alalle. Erittäin huono lähtökohta on olla miettimättä sitä, mikä itseä oikeasti kiinnostaa. Takuuvarmasti tulee surkea elämä, kun viettää suurimman osan ajastaan työssä, jota vihaa. Jos ihminen suhtautuu työhönsä intohimolla ja on valmis kehittämään taitojaan, hän löytää kyllä keinot menestyä omalla unelma-alallaan, olipa se sitten freelancerina, erilaisten projektien parissa tai yrittäjäpohjalta, vaikka ei olisi palkkatöissä. Työn täytyy tuntua merkitykselliseltä, jos haluaa elää täysipainoista ja tyytyväistä elämää. Fiksut ja oma-aloitteiset ihmiset löytävät kyllä aina töitä, koska he eivät jää odottamaan, vaan luovat itse mahdollisuuksia.
Kommentit (127)
Itse olen kanssa niin idealistinen, että ei tulisi mieleenikään opiskella sellaista alaa mikä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen pelastuukin vain jos tekee sellaista mitä ei halua?
Menestyminen on erittäin paljon itsestä kiinni, jos haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin niin sitten vaan opiskelemaan jotain alaa, joka ei kiinnosta mutta työllistää. Henkisesti palkitsevaa se ei tule olemaan.
Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.
Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen pelastuukin vain jos tekee sellaista mitä ei halua?
Pelastuu miltä? Jos nyt uskonasiat otetaan mukaan niin luulisi kai, että se Jumala haluaa sinun tekevän sellaista työtä, josta nautit. Vai haluaako se, että heitä elämäsi hukkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menestyminen on erittäin paljon itsestä kiinni, jos haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin niin sitten vaan opiskelemaan jotain alaa, joka ei kiinnosta mutta työllistää. Henkisesti palkitsevaa se ei tule olemaan.
Mutta ei kuitenkaan aina, koska lähtökohdat eivät ole kaikilla samat. Ja jos nyt vetoat ilmaiseen opiskeluun, niin en tarkoita sitä, vaan elämässä jaettuja kortteja ja vastoinkäymisiä. Toisille menestyminen voi olla sitä, että ylipäätään on töissä.
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.
Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.
Sun lapsesi eivät tule 10-15 vuoden kuluttua työllistymään yhtään minnekään automaation ansiosta. Voit yhtä hyvin antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku on tehnyt pitkän aloituksen itsestäänselvyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.
Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.
Mikä on huuhaa-ala? Kyllähän näiltäkin aloilta löytyy aina menestyneitä ihmisiä. Aika karua, ettet usko lapsiesi unelmiin etkä kannusta heitä tavoittelemaan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Kuka jaksaa olla lääkäri tai juristi pelkän palkan vuoksi? Ei hommasta tule mitään ilman aitoa halua työtä kohtaan.
Mutta lääkäreissä noita näkee paljon. Ala ei selvästikään kiinnosta tippakaan, mutta raha on heidät sinne kuitenkin houkutellut.
Yksi typeremmistä asioista mitä ihminen voi tehdä on mennä opiskelemaan yliopistoon 5 vuodeksi ja usein jopa ylikin jotain huuhaa paskaa minkä työllisyys on 0, mutta kun se kiinnosti ja oli todella mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestyminen on erittäin paljon itsestä kiinni, jos haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin niin sitten vaan opiskelemaan jotain alaa, joka ei kiinnosta mutta työllistää. Henkisesti palkitsevaa se ei tule olemaan.
Mutta ei kuitenkaan aina, koska lähtökohdat eivät ole kaikilla samat. Ja jos nyt vetoat ilmaiseen opiskeluun, niin en tarkoita sitä, vaan elämässä jaettuja kortteja ja vastoinkäymisiä. Toisille menestyminen voi olla sitä, että ylipäätään on töissä.
Aika vaikeaa pysyä motivoituneena, jos tekee jatkuvasti jotain, mikä ei kiinnosta. Ei se menestystä ole, että joutuu kärsimään joka päivä omassa työssään, eikä tunne sitä mielekkääksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestyminen on erittäin paljon itsestä kiinni, jos haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin niin sitten vaan opiskelemaan jotain alaa, joka ei kiinnosta mutta työllistää. Henkisesti palkitsevaa se ei tule olemaan.
Mutta ei kuitenkaan aina, koska lähtökohdat eivät ole kaikilla samat. Ja jos nyt vetoat ilmaiseen opiskeluun, niin en tarkoita sitä, vaan elämässä jaettuja kortteja ja vastoinkäymisiä. Toisille menestyminen voi olla sitä, että ylipäätään on töissä.
Aika vaikeaa pysyä motivoituneena, jos tekee jatkuvasti jotain, mikä ei kiinnosta. Ei se menestystä ole, että joutuu kärsimään joka päivä omassa työssään, eikä tunne sitä mielekkääksi.
Niin, toisille elämä on selviytymistä ja se on normaali tila. Ei silloin ole väliä, kiinnostaako työ vai ei, vaan tekee sitä, mitä sattuu saamaan. Katsot asiaa eri perspektiivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.
Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.
Alat valitaan työllisyyden mukaan ja niistä ruvetaan sitten katsomaan mikä kiinnostaa. Vaikka kuinka kiinnostaa se sukupuolen tutkiminen, huuhaahumanismi tai Jyväskylän yliopiston tutkimus siitä puhuuko kalat, niin ei nuo leipää tuo pöytään.
Suurin osa meistä ei kai voi valita unelma-ammattiaan, ja tiedän ihmisiä, jotka ovat opiskelleet jotain vain saadakseen oppivelvollisuuden täyteen ja osaaminen on tullut harrastuksen kautta, eivätkä siksi työllisty. Jo nuoruudessani yksi harrastaja tuli kouluun vain hankkiakseen paperit. Opettajatkin usein varmistivat kaverilta, että eikö se menekin näin.
Minulla kävi jotenkin tuuri, opiskelin vain jotain, ja työllistyin ja melkein vihasin työtäni, mutta vuodet alalla kasvattivat minut löytämään työstäni niitä hyviä puolia, ja vaikkanyt olen työtön, tiedän voivani hakea töihin, joissa tietäisin viihtyväni. Nyt ongelma onkin enempi se, että hakijoita on kymmeniä, ellei enemmänkin, ja paikkoja vähän.
Tavallaan olen apn:kanssa samaa mieltä, mutta toisaalta kannustan etsimään työstään niitä hyviä puolia ja ehkä kehityskeskusteluissa esimiehen kanssa pohtimaan voisiko jotenkin keskittyä enemmän niihin itseä kiinnostaviin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Kuka jaksaa olla lääkäri tai juristi pelkän palkan vuoksi? Ei hommasta tule mitään ilman aitoa halua työtä kohtaan.
Mutta lääkäreissä noita näkee paljon. Ala ei selvästikään kiinnosta tippakaan, mutta raha on heidät sinne kuitenkin houkutellut.
No lääkäreillä sentään hyvä palkka edes jonkin verran kompensoi sitä, että ei pidä työstä, mutta kaikista hölmöintä on opiskella matalapalkka-alaa, joka ei kiinnosta. Siinä sitten kärvistellään ikävässä työssä ja ollaan kaiken lisäksi köyhiä. Jos matalapalkka-alalle lähdet kouluttautumaan niin ole ainakin intohimoinen sen alan suhteen.
Entä jos ei ole mitään alaa jota kohtaan tuntee paloa? Tai ehkä tuntee, mutta sitten käytännössä homma ei ollut hauskaa, työtä oli.
Olisin itse aikoinaan halunnut hakeutua tsitellisrlle alalle, johon minulla oli kyllä tarvittavaa osaamista ja kiinnostusta. Kilpailu olisi ollut kivas ja ns " työtön ammatti"Luojan kiitos Vanhemmat patistivat hakemaan hyvään koulutukseen, jossa töitä olisi.
Nyt nelikymppisenä ajattelen, että saan harrastaa mukavasti ja kustantaa hyvää elämää. Tosin meidän ikäluokka vielä kestää välillä epämukavuutta ja työmoraali kunnossa. Ns järkisyyt edellä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.
Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.
Alat valitaan työllisyyden mukaan ja niistä ruvetaan sitten katsomaan mikä kiinnostaa. Vaikka kuinka kiinnostaa se sukupuolen tutkiminen, huuhaahumanismi tai Jyväskylän yliopiston tutkimus siitä puhuuko kalat, niin ei nuo leipää tuo pöytään.
Ala valittiin tylöllisyystilanteen mukaan ja nyt sairaanhoitaja onkin työtön.
Näinhän se on. Kuka jaksaa olla lääkäri tai juristi pelkän palkan vuoksi? Ei hommasta tule mitään ilman aitoa halua työtä kohtaan.