Yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on hakeutua alalle, johon hänellä ei ole kiinnostusta.

Suoraan sanottuna ihan sairaan ärsyttävä kakara täällä väittämässä kaikesta vastaan. Menisit sinne kouluun purkamaan tuota oppimisen tarvetta. Eikö edes lauantaita jakseta olla rauhassa kun pitää elämänmenoa ihmetellä ja inttää vastaan? Kyllä tuollaiset kaikkitietävät raakileet joutuvat jossain kohtaa palaamaan maan tasalle.

Mieluumin olen köyhä lämpimässä kuin rikas pakkasessa.

Elämässä muita tärkeimpiä asioita.

En tiedä mistä luulet, että hoitoala työllistää?

Vierailija kirjoitti:

"No, oikeasti, jos aina valitset huonoja miehiä, niin ei se voi olla sattumaa. Se on sun valinta. Ei voi jatkuvasti syyttää miehiä tai elämää, jos joka kerta päädyt samaan tilanteeseen. Jos et ota vastuuta siitä, että itse valitset nuo miehet, niin silloin et myöskään opi mitään. Ei kaikki miehet ole paskoja ja on täysin mahdollista löytää hyvä mies, mutta siihen tarvitaan parempia valintoja ja itsereflektiota. Jos aina päädyt paskoihin tyyppeihin, niin silloin kannattaa miettiä, miksi olet itse niin valmis hyppäämään niihin suhteisiin, vaikka kaikki varoitusmerkit olisivat jo alusta asti selkeitä. Ehkä pelkäät olla yksin, ehkä et ole tottunut asettamaan rajoja, tai ehkä ajattelet, että jonain päivänä ne muuttuvat. Mutta totuus on, että jos et opi näkemään näitä merkkejä ja toimimaan niiden mukaan, niin päädyt aina samaan jamaan. Tuossa on ennen kaikkea kyse huonosta itsetuntemuksesta ja huonosta ihmistuntemuksesta."

En sanonut missään kohtaan, että olen valinnut huonoja miehiä. Tempaat taas tuulesta väitteitä. Sanoin, että ymmärrän miten elämä ei aina mene niinkuin haluaisi ja esim. eroaminen on vaikeaa. Joskus ihmiset vaan hankkivat ammatin, koska tatvitsevat rahaa ja puolison, koska haluavat lapsia. Joskus suhteet myös muuttuvat, puoliso voi sairastua mieleltään tai ihan vähemmänkin vakava asia voi muuttaa suhdetta. Se on hyvä jos sinä olet onnistunut olemaan oman elämäsi herra, mutta minusta vaikuttaa siltä, että sinun pitäisi kehittää empatiakykyäsi muita ihmisiä kohtaan.

Vastasin tuolle, joka omin sanoin sanoi, että miehet ovat olleet paskoja. Ja kyllä, nuo kaikki muutkin mainitsemasi kohdat ovat valintoja, ja varmasti välillä erittäin vaikeitakin valintoja, mutta loppujen lopuksi jokainen pieni ja erityisesti suuri valinta vaikuttaa siihen, mihin suuntaan elämä menee. Se ei ole silkkaa sattumaa, millaista sinun tai kenenkään elämä tällä hetkellä on. Esimerkiksi puolison mielenterveysongelman syntyyn et ehkä pysty vaikuttamaan, mutta jos hänen mielenterveysongelmansa ovat niin vakavat, että ne vaikuttavat omaan mielenterveyteesi ja elämänlaatuusi, niin silloin on myös vaihtoehto lähteä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.

Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.

Samat ajatukset minullakin. On ihan turha opiskella haaveammattiinsa jos se ei sitten työllistäkään. Siinä tulee vain tuhlanneeksi paikkansa ensikertalaiskiintiössä ja paljon rajallisia tukikuukausia. 

Toki jotkut oppivat vain kantapään kautta. Ensin opiskellaan unelmien media-alalle, sitten ollaan opintolainat niskassa työttöminä ja päädytään työkkärin pakottamana lähihoitajakouluun. 

Niin, täydellisessä maailmassa kaikki opiskelisivat unelma-alalleen ja työllistyisivät sille. Tosiasiassa on ihmisiä, jotka eivät edes tiedä mikä kiinnostaa, ainakaan kovin nuorina. Toisia ei kiinnostaa mikään ja mennään sinne mikä nyt sattuu olemaan realistisin vaihtoehto. Jotkut tietävät mikä kiinnostaa, mutta se ala ei työllistä tai ei ole realistisia mahdollisuuksia opiskella sitä. Esimerkiksi minäkin haluaisin olla vaikka arkkitehti, mutta ei ole tarpeeksi älliä sen alan opiskeluun, hädin tuskin pääsin peruskoulusta läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.

Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.

Samat ajatukset minullakin. On ihan turha opiskella haaveammattiinsa jos se ei sitten työllistäkään. Siinä tulee vain tuhlanneeksi paikkansa ensikertalaiskiintiössä ja paljon rajallisia tukikuukausia. 

Toki jotkut oppivat vain kantapään kautta. Ensin opiskellaan unelmien media-alalle, sitten ollaan opintolainat niskassa työttöminä ja päädytään työkkärin pakottamana lähihoitaja

Ja sitten on niitä, jotka uskaltavat kouluttautua unelma-alalle ja saavat myös töitä sieltä. Jos jättää yrittämättä niin ei ainakaan pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on paljon duuneja jotka ei kiinnosta ketään, mutta pakko ne viemäritkin on asentaa ja huoltaa. 

Kiinnostus alaa ja työtä nousee, kun amiksen lapuilla pääsee tekemään 24€/h...