Yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on hakeutua alalle, johon hänellä ei ole kiinnostusta.

Mutku mä masennun, jos en saa olla somevaikuttaja. Sit mä en tee mitään ja nostan tukii.

T: unelmien tavoittelija -02

Yhteiskunnassa on paljon duuneja jotka ei kiinnosta ketään, mutta pakko ne viemäritkin on asentaa ja huoltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.

Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.

Alat valitaan työllisyyden mukaan ja niistä ruvetaan sitten katsomaan mikä kiinnostaa. Vaikka kuinka kiinnostaa se sukupuolen tutkiminen, huuhaahumanismi tai Jyväskylän yliopiston tutkimus siitä puhuuko kalat, niin ei nuo leipää tuo pöytään.

Kyllä, oletko kuullut japanilaisesta filosofiasta ikigia? Sen mukaan oman elämän tarkoitus on sen keskiössä missä on hyvä, mitä maailma tarvitsee, millä voi tienata ja mikä on oma intohimo. Esim. joku voi haluta olla lääkäri, mutta ei tajua luonnontieteistä mitään. Sitten on nämä sukupuolentutkimukset joilla ei voi tienata rahaa yms.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse aikoinaan halunnut hakeutua tsitellisrlle alalle, johon minulla oli kyllä tarvittavaa osaamista ja kiinnostusta.  Kilpailu olisi ollut kivas ja ns " työtön ammatti"Luojan kiitos  Vanhemmat patistivat hakemaan hyvään  koulutukseen, jossa töitä olisi.

Nyt nelikymppisenä ajattelen, että saan harrastaa mukavasti ja kustantaa hyvää elämää. Tosin meidän ikäluokka vielä kestää  välillä epämukavuutta ja työmoraali kunnossa. Ns järkisyyt edellä mennään.

Taiteelliselle alalle ja kilpailu kovaa ei kivaa. Kissanpentu tuli häiriköimään. 🐯

Vierailija kirjoitti:

Yksi typeremmistä asioista mitä ihminen voi tehdä on mennä opiskelemaan yliopistoon 5 vuodeksi ja usein jopa ylikin jotain huuhaa paskaa minkä työllisyys on 0, mutta kun se kiinnosti ja oli todella mielenkiintoista.

Fiksut ihmiset osaavat työllistää itse itsensä myös niiltä huuhaa-aloilta. Esim. luovan työn ammattilaiset voivat hyödyntää osaamistaan ja perustaa oman yrityksen. Näillä aloilla oman työn ja brändin rakentaminen, freelancetyöt tai oman erikoisosaamisen tarjoaminen avaa ovia, joita ei perinteisellä urapolulla olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Kuka jaksaa olla lääkäri tai juristi pelkän palkan vuoksi? Ei hommasta tule mitään ilman aitoa halua työtä kohtaan.

Mutta lääkäreissä noita näkee paljon. Ala ei selvästikään kiinnosta tippakaan, mutta raha on heidät sinne kuitenkin houkutellut.

No lääkäreillä sentään hyvä palkka edes jonkin verran kompensoi sitä, että ei pidä työstä, mutta kaikista hölmöintä on opiskella matalapalkka-alaa, joka ei kiinnosta. Siinä sitten kärvistellään ikävässä työssä ja ollaan kaiken lisäksi köyhiä. Jos matalapalkka-alalle lähdet kouluttautumaan niin ole ainakin intohimoinen sen alan suhteen.

On duunari jo askel ylöspäin sosiaalipummista, ei kaikilla ole rahkeita isoihin tienesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on paljon duuneja jotka ei kiinnosta ketään, mutta pakko ne viemäritkin on asentaa ja huoltaa. 

Se voi olla, että kiinnostus alaa kohtaan kasvaa kun tajuaa mihin kaikkeen sillä voi vaikuttaa ja miten tärkeää työtä se on.

Vierailija kirjoitti:

Mutku mä masennun, jos en saa olla somevaikuttaja. Sit mä en tee mitään ja nostan tukii.

T: unelmien tavoittelija -02

Jos haluaa olla somevaikuttaja niin sitten opettelemaan niitä taitoja mitä somevaikuttajana tarvitaan (kuvankäsittely, videoiden editointi, brändäys, esiintymistaidot, markkinointi, SEO, kirjoittaminen jne.). Vaikka tuotakin työtä täällä niin parjataan niin kyllähän moni elättää tuolla itsensä nykyään ja tienaa paljon paremmin kuin perinteisten töiden tekijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Kuka jaksaa olla lääkäri tai juristi pelkän palkan vuoksi? Ei hommasta tule mitään ilman aitoa halua työtä kohtaan.

Mutta lääkäreissä noita näkee paljon. Ala ei selvästikään kiinnosta tippakaan, mutta raha on heidät sinne kuitenkin houkutellut.

No lääkäreillä sentään hyvä palkka edes jonkin verran kompensoi sitä, että ei pidä työstä, mutta kaikista hölmöintä on opiskella matalapalkka-alaa, joka ei kiinnosta. Siinä sitten kärvistellään ikävässä työssä ja ollaan kaiken lisäksi köyhiä. Jos matalapalkka-alalle lähdet kouluttautumaan niin ole ainakin intohimoinen sen alan suhteen.

On duunari jo askel ylöspäin sosiaalipummista, ei kaikilla ole rahkeita isoihin tienesteihin.

Kyse ei ollut niinkään siitä, että palkka olisi iso tai että työn täytyy olla akateeminen vaan siitä että jos on duunarityö niin hankkii sellaisen duunarityön, jossa viihtyy, niin se matalapalkka ei haittaa niin paljon kun saa kuitenkin nautintoa työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.

Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.

Alat valitaan työllisyyden mukaan ja niistä ruvetaan sitten katsomaan mikä kiinnostaa. Vaikka kuinka kiinnostaa se sukupuolen tutkiminen, huuhaahumanismi tai Jyväskylän yliopiston tutkimus siitä puhuuko kalat, niin ei nuo leipää tuo pöytään.

Kyllä, oletko kuullut japanilaisesta filosofiasta ikigia? Sen mukaan oman elämän tarkoitus on sen keskiössä missä on hyvä, mitä maailma tarvitsee, millä voi tienata ja mikä on oma intohimo. Esim. joku voi haluta olla lääkäri, mutta ei tajua luonnontieteistä mitään. Sitten on nämä sukupuolentutkimukset joilla ei voi tienata rahaa 

Ja tuo missä on hyvä on myös sellainen asia mitä pystyy kehittämään. Harvat taidot ovat synnynnäisiä ja monia asioita voi oppia vaikkei niitä tällä hetkellä osaisikaan. 

Kannattaa hankkia yksi tutkinto, vaikka matalakin, alalta joka työllistää ja toinen, mahdollisesti pitempi niiltä taide- ja kulttuurialoilta. Parhaimmillaan sillä matalapalkkatyöllä voi elättää joten kuten itsensä projektien välillä. Ne välithän voi joskus kstää vuosiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on paljon duuneja jotka ei kiinnosta ketään, mutta pakko ne viemäritkin on asentaa ja huoltaa. 

Se voi olla, että kiinnostus alaa kohtaan kasvaa kun tajuaa mihin kaikkeen sillä voi vaikuttaa ja miten tärkeää työtä se on.

Aika suuren riskin otat tuossa. Kyllä mä ainakin aika hyvin tiedän mistä tykkään ja mistä en.

Monet duunarit ansaitsee enemmän kuin humanistit ja esim. kuvataiteilijat.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on paljon duuneja jotka ei kiinnosta ketään, mutta pakko ne viemäritkin on asentaa ja huoltaa. 

Ei minua ainakaan ole kukaan koskaan ollut pakottamassa asentamaan ja huoltamaan viemäreitä. Kuka pakottaa sinua?

Itse opiskelin alalle, joka kiinnosti enkä työllistynyt. Sitten lisäkouluttauduin samaa alaa ja työllistyminen heti. Nyt, kun olen painanut töitä, jossa jaan tietoa alastani muille, ei se kiinnosta enää nyt, kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Joka hommaan leipääntyy.

Minusta riittää jos työssä on osioita joista tykkää. Harva työ on kokonaan ja pelkästään kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei ole mitään alaa jota kohtaan tuntee paloa? Tai ehkä tuntee, mutta sitten käytännössä homma ei ollut hauskaa, työtä oli.

Tähän on ratkaisu - ei kovin hyvä, mutta edes jonkinlainen - työkokeilut.

Yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on tehdä työtä.

Olen opiskellut parjattuja humanistisia ja taidealoja. Yli 20 vuotta loin itselleni paikkaa paljon kilpaillussa kentässä ja pärjäsin. Viiskymppisenä kun jäin taantumassa työttömäksi olenkin k*sessa koska muodollista pätevyyttä esim. opetusvirkoihin ei ole ja omalle alalleni olen liian vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyminen on erittäin paljon itsestä kiinni, jos haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin niin sitten vaan opiskelemaan jotain alaa, joka ei kiinnosta mutta työllistää. Henkisesti palkitsevaa se ei tule olemaan.

Mutta ei kuitenkaan aina, koska lähtökohdat eivät ole kaikilla samat. Ja jos nyt vetoat ilmaiseen opiskeluun, niin en tarkoita sitä, vaan elämässä jaettuja kortteja ja vastoinkäymisiä. Toisille menestyminen voi olla sitä, että ylipäätään on töissä. 

 

Aika vaikeaa pysyä motivoituneena, jos tekee jatkuvasti jotain, mikä ei kiinnosta. Ei se menestystä ole, että joutuu kärsimään joka päivä omassa työssään, eikä tunne sitä mielekkääksi. 

 

Niin, toisille elämä on selviytymistä ja se on normaali tila. Ei silloin ole väliä, kiinnostaako työ vai ei, vaan tekee sitä, mitä sattuu saamaan. Katsot asiaa eri perspektiivistä. 

Niin katsonkin. Jos elämä tuntuu pelkältä selviytymiseltä, se tuntuu siltä juuri siksi, ettei tavoittele niitä unelmiaan. Ja tuota menoa se loppuelämäkin tulee tuntumaan pelkältä selviytymiseltä, kun ollaan menty sellaiseen työhön, joka ei tee onnelliseksi. Jos ei pysähdy miettimään, mitä oikeasti haluaa, jää juurikin kiinni siihen oravanpyörään.