Yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on hakeutua alalle, johon hänellä ei ole kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse aikoinaan halunnut hakeutua tsitellisrlle alalle, johon minulla oli kyllä tarvittavaa osaamista ja kiinnostusta.  Kilpailu olisi ollut kivas ja ns " työtön ammatti"Luojan kiitos  Vanhemmat patistivat hakemaan hyvään  koulutukseen, jossa töitä olisi.

Nyt nelikymppisenä ajattelen, että saan harrastaa mukavasti ja kustantaa hyvää elämää. Tosin meidän ikäluokka vielä kestää  välillä epämukavuutta ja työmoraali kunnossa. Ns järkisyyt edellä mennään.

Ihmiset ovat kylläkin yksilöitä - ikään katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyminen on erittäin paljon itsestä kiinni, jos haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin niin sitten vaan opiskelemaan jotain alaa, joka ei kiinnosta mutta työllistää. Henkisesti palkitsevaa se ei tule olemaan.

Mutta ei kuitenkaan aina, koska lähtökohdat eivät ole kaikilla samat. Ja jos nyt vetoat ilmaiseen opiskeluun, niin en tarkoita sitä, vaan elämässä jaettuja kortteja ja vastoinkäymisiä. Toisille menestyminen voi olla sitä, että ylipäätään on töissä. 

 

Aika vaikeaa pysyä motivoituneena, jos tekee jatkuvasti jotain, mikä ei kiinnosta. Ei se menestystä ole, että joutuu kärsimään joka päivä omassa työssään, eikä tunne sitä mielekkääksi. 

 

Ihmiset tulevat tosi erilaisista taustoista. Jos elämä on selviytymistä ja se onnistuu, joillekin se on valtava voitto.

"Aika vaikeaa pysyä motivoituneena, jos tekee jatkuvasti jotain, mikä ei kiinnosta. Ei se menestystä ole, että joutuu kärsimään joka päivä omassa työssään, eikä tunne sitä mielekkääksi." 

Ihmiset tulevat tosi erilaisista taustoista. Jos elämä on selviytymistä ja se onnistuu, joillekin se on valtava voitto.

Vierailija kirjoitti:

Yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on tehdä työtä.

Nyt en kyllä saa ideasta kii

Vierailija kirjoitti:

Monet duunarit ansaitsee enemmän kuin humanistit ja esim. kuvataiteilijat.

Totta. Mutta kaikille raha ei ole tärkeintä.

Tuttu kundi haki ja pääsi OKL:ään, koska siellä on 90% opiskelijoista naisia. Valmistumisen jälkeen se huomasi ja tajusi ettei oikeastaan tykkää eikä halua lasten kanssa työskennellä

Toisaalta, kaikki työ on paskaa ja olisi ehkä mieluummin kannattanut valita ala jolla saa kohtuullisen korvauksen menetetystä ajasta

"Suurin osa meistä ei kai voi valita unelma-ammattiaan, ja tiedän ihmisiä, jotka ovat opiskelleet jotain vain saadakseen oppivelvollisuuden täyteen ja osaaminen on tullut harrastuksen kautta, eivätkä siksi työllisty. Jo nuoruudessani yksi harrastaja tuli kouluun vain hankkiakseen paperit. Opettajatkin usein varmistivat kaverilta, että eikö se menekin näin.

Minulla kävi jotenkin tuuri, opiskelin vain jotain, ja työllistyin ja melkein vihasin työtäni, mutta vuodet alalla kasvattivat minut löytämään työstäni niitä hyviä puolia, ja vaikkanyt olen työtön, tiedän voivani hakea töihin, joissa tietäisin viihtyväni. Nyt ongelma onkin enempi se, että hakijoita on kymmeniä, ellei enemmänkin, ja paikkoja vähän.

Tavallaan olen apn:kanssa samaa mieltä, mutta toisaalta kannustan etsimään työstään niitä hyviä puolia ja ehkä kehityskeskusteluissa esimiehen kanssa pohtimaan voisiko jotenkin keskittyä enemmän niihin itseä kiinnostaviin töihin."

Ja miksi ei voisi valita unelma-ammattiaan? Loppujen lopuksi itsehän me sen päätämme, mitä opiskelemme ja kuinka paljon olemme valmiita tekemään töitä unelmiemme eteen. Jos haluaa todella tavoitella omaa unelma-ammattiaan, silloin on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka vievät siihen suuntaan. Toki matkalla tulee haasteita, mutta kun on tarpeeksi päättäväinen ja valmis panostamaan niin kyllä niistäkin ylitse pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on paljon duuneja jotka ei kiinnosta ketään, mutta pakko ne viemäritkin on asentaa ja huoltaa. 

Se voi olla, että kiinnostus alaa kohtaan kasvaa kun tajuaa mihin kaikkeen sillä voi vaikuttaa ja miten tärkeää työtä se on.

Siitä sitten vaan opiskelemaan vaikkapa lehmän keinosiementäjäksi.

Se onko esimies ja työkaverit kusipäitä määrittelevät työssä viihtyvyyttä paljon enemmän kuin se millä alalla edes on. Se paljonko siitä maksetaan määrittele sitä onko homma sen arvoista paljon myös. Toki kannattaa miettiä esim. kuinka hyvin viihtyy ihmisten seurassa, kuinka paljon tykkää tehdä käsillään/fyysistä työtä niin viihtyy enemmän. Kaikki työ on aika toistavaa ja siihen kyllästyy, pitää vaan sietää. Siksi sitä työksi kutsutaan. Mieti mitä siedät parhaiten.

Olen eri miletä. Kun on riittävästi elämänkokemusta niin ymmärtää ettei kaikki voi olla vain kivaa, kiinnostavaa ja sikahauskaa. Leioänsä eteen joutuu tekemään vähän tylsempiäkin juttuja sekä joskus enemmän, joskus vähemmän rutiininomaisia tehtäviä. 

Minä taas näin työmarkkinoiden hylkiönä olen hakeutumassa opiskelemaan alaa jolla on töitä tarjolla myös meille senioreille. Tarjkoitan tietenkin teryveydenhuoltoalaa. Ei, en ole alasta kiinnostunut en nyt enkä ole ksokaan ollut. Mutta nykyinen työ/ala ei enää työllistä enkä halua seuraavia 10 vuotta odotella eläkettä peruspäivärahalla. Ennemmin työ joka ei ehkä niin kiinnosta mutta josta saa ihan riittävän toimeentulon. Tiedän että sote on kriisissä mutta uskon tilanteen muuttuvan ja siinä vaiheessa kun haen harkkapaikkoja ja varsinaista työpaikkaa alalla töitä riittää. Jollei riitä voi aina hakeutua Ruotsiin tai Norjaan hankkimaan työkokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on paljon duuneja jotka ei kiinnosta ketään, mutta pakko ne viemäritkin on asentaa ja huoltaa. 

Se voi olla, että kiinnostus alaa kohtaan kasvaa kun tajuaa mihin kaikkeen sillä voi vaikuttaa ja miten tärkeää työtä se on.

 

Siitä sitten vaan opiskelemaan vaikkapa lehmän keinosiementäjäksi.

 

Miksi olet näin vammainen?

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kundi haki ja pääsi OKL:ään, koska siellä on 90% opiskelijoista naisia. Valmistumisen jälkeen se huomasi ja tajusi ettei oikeastaan tykkää eikä halua lasten kanssa työskennellä

Joo useimmat kyllä tajuaa ettei kavereiden/naisten mukaan kannata ammattia valita. Kiitos yhdestä idioottiesimerkistä.

Sellainen työ missä pystyy kehittyä voisi olla mitä jaksaa tehdä kauan. Palkkaakin pystyy tällaisessa nostaa. Esim. farmaseutin työ on sellaista jossa tehdään samaa asiaa vuosikymmenistä toiseen. Varma työpaikka olisi, mutta en pystynyt mennä noin rajoittavalle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta jossa on huono työtilanne. Nuorena olin niin tyhmä, että menin tunne edellä. Nyt olen 35 v olemattomalla työkokemuksella ja opiskelemassa kolmatta ammattia, tällä kertaa hoitoalalle.

Aion teroittaa lapsilleni sitä, että ala valitaan työmahdollisuudet, ei mukavuus edellä. Kyllä minullekin kerrottiin tästä kotona kotona, mutta omien lasten suhteen aion olla vieläkin tiukempi. Esim. en anna taloudellista tukea, jos opiskelee huuhaa-alaa.

Alat valitaan työllisyyden mukaan ja niistä ruvetaan sitten katsomaan mikä kiinnostaa. Vaikka kuinka kiinnostaa se sukupuolen tutkiminen, huuhaahumanismi tai Jyväskylän yliopiston tutkimus siitä puhuuko kalat, niin ei nuo leipää tuo pöytään.

Kyllä, oletko kuullut japanila

Ja tuo missä on hyvä on myös sellainen asia mitä pystyy kehittämään. Harvat taidot ovat synnynnäisiä ja monia asioita voi oppia vaikkei niitä tällä hetkellä osaisikaan. 

 

Shrelock näemmä löytänyt keskusteluun myös

Vierailija kirjoitti:

Se onko esimies ja työkaverit kusipäitä määrittelevät työssä viihtyvyyttä paljon enemmän kuin se millä alalla edes on. Se paljonko siitä maksetaan määrittele sitä onko homma sen arvoista paljon myös. Toki kannattaa miettiä esim. kuinka hyvin viihtyy ihmisten seurassa, kuinka paljon tykkää tehdä käsillään/fyysistä työtä niin viihtyy enemmän. Kaikki työ on aika toistavaa ja siihen kyllästyy, pitää vaan sietää. Siksi sitä työksi kutsutaan. Mieti mitä siedät parhaiten.

Mutta eihän tämä ole mikään joko tai asetelma. Ensin valitaan urapolku, joka kiinnostaa ja sitten haetaan sellainen työpaikka, jossa viihdytään ja tarvittaessa vaihdetaan tätä jos asiat työpaikalla ei ole hyvin.

Joo tiedän. Opiskelin ja olin alalla 15v koska mulle sanottiin ensin että koulua ei voi lopettaa kun pitää olla joku ammatti. Sitten kun olin töissä niin en saanut lopettaa kun piti olla työpaikka jo valmiiksk katsottuna jos lopettaa. Ja mitä mä sitten tekisin ym..näin mun läheiset mulle sanoi ja uskotteli. 15v olin hammasta purren hoitaja. Lopulta sairastuin henkisesti ja meni täysin työkyky. Nyt oon läheisille vaan ilmaa ja rasite

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se onko esimies ja työkaverit kusipäitä määrittelevät työssä viihtyvyyttä paljon enemmän kuin se millä alalla edes on. Se paljonko siitä maksetaan määrittele sitä onko homma sen arvoista paljon myös. Toki kannattaa miettiä esim. kuinka hyvin viihtyy ihmisten seurassa, kuinka paljon tykkää tehdä käsillään/fyysistä työtä niin viihtyy enemmän. Kaikki työ on aika toistavaa ja siihen kyllästyy, pitää vaan sietää. Siksi sitä työksi kutsutaan. Mieti mitä siedät parhaiten.

 

Mutta eihän tämä ole mikään joko tai asetelma. Ensin valitaan urapolku, joka kiinnostaa ja sitten haetaan sellainen työpaikka, jossa viihdytään ja tarvittaessa vaihdetaan tätä jos asiat työpaikalla ei ole hyvin.

 

 

 

No siitä vaan valitsemaan parhaat työkaverit, parhaat työajat, tarpeeksi iso palkka ja mukava työn sisältö. Sitähän me kaikki.

Kiinnostus loppuu ennen pitkää. Aikoinaan oli kiinnostunut, nyt ei maistu enää pätkääkään, motivaatio täysin nollassa, odotan vain eläkeikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on paljon duuneja jotka ei kiinnosta ketään, mutta pakko ne viemäritkin on asentaa ja huoltaa. 

Se voi olla, että kiinnostus alaa kohtaan kasvaa kun tajuaa mihin kaikkeen sillä voi vaikuttaa ja miten tärkeää työtä se on.

 

Siitä sitten vaan opiskelemaan vaikkapa lehmän keinosiementäjäksi.

 

Miksi olet näin vammainen?

Sulle siis kelpaa mikä tahansa työ, ja mielestäsi on ihan sama, mihin työhön menee, kun kerta keinosiementäminen on varmasti aivan yhtä kiinnostavaa kuin vaikkapa näyttelijänä oleminen? Joten turha seurata niitä unelmia?