Yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on hakeutua alalle, johon hänellä ei ole kiinnostusta.

Minä halusin olla arkkitehti, mutta ei taidot ja älyt riittänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Joo tiedän. Opiskelin ja olin alalla 15v koska mulle sanottiin ensin että koulua ei voi lopettaa kun pitää olla joku ammatti. Sitten kun olin töissä niin en saanut lopettaa kun piti olla työpaikka jo valmiiksk katsottuna jos lopettaa. Ja mitä mä sitten tekisin ym..näin mun läheiset mulle sanoi ja uskotteli. 15v olin hammasta purren hoitaja. Lopulta sairastuin henkisesti ja meni täysin työkyky. Nyt oon läheisille vaan ilmaa ja rasite

Lisään vielä että mulla oli koko koulutuksen ja työelämän ajan tunne etten ole yhtä hyvä kuin muut ja että olen väärällä alalla. 

Joskus on vain mentävä sinne, mihin pääsee. Jos kaikki, jotka eivät ole mieleisellään alalla  jäisivät toisten elätettäväksi, heitä olisi paljon enemmän, kuin elättäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se onko esimies ja työkaverit kusipäitä määrittelevät työssä viihtyvyyttä paljon enemmän kuin se millä alalla edes on. Se paljonko siitä maksetaan määrittele sitä onko homma sen arvoista paljon myös. Toki kannattaa miettiä esim. kuinka hyvin viihtyy ihmisten seurassa, kuinka paljon tykkää tehdä käsillään/fyysistä työtä niin viihtyy enemmän. Kaikki työ on aika toistavaa ja siihen kyllästyy, pitää vaan sietää. Siksi sitä työksi kutsutaan. Mieti mitä siedät parhaiten.

 

Mutta eihän tämä ole mikään joko tai asetelma. Ensin valitaan urapolku, joka kiinnostaa ja sitten haetaan sellainen työpaikka, jossa viihdytään ja tarvittaessa vaihdetaan tätä jos asiat työpaikalla ei ole hyvin.

 

 

 

No siitä vaan valitsemaan parhaat työkaverit, parhaat työajat, tarpeeksi iso palkka ja mukava työn sisältö. Sitähän me kaikki.

Olen tehnyt jo näin :) Yksityisyrittäjänä päätän itse, kenen kanssa työskentelen, ja myös työajat voin päättää itse. Valitsin myös uran sen perusteella, että se sisältö kiinnosti minua, ja otin huomioon uravalintaa tehdessäni lisäksi sen, että palkka on hyvä.

Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on paljon duuneja jotka ei kiinnosta ketään, mutta pakko ne viemäritkin on asentaa ja huoltaa. 

Se voi olla, että kiinnostus alaa kohtaan kasvaa kun tajuaa mihin kaikkeen sillä voi vaikuttaa ja miten tärkeää työtä se on.

 

Siitä sitten vaan opiskelemaan vaikkapa lehmän keinosiementäjäksi.

 

Miksi olet näin vammainen?

 

Sulle siis kelpaa mikä tahansa työ, ja mielestäsi on ihan sama, mihin työhön menee, kun kerta keinosiementäminen on varmasti aivan yhtä kiinnostavaa kuin vaikkapa näyttelijänä oleminen? Joten turha seurata niitä unelmia?

 

Öööö missä kohtaa sanoin noin, sulla laukkaa nyt mielikuvitus. Keskity ymmärtämään se mitä luit.

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin olla arkkitehti, mutta ei taidot ja älyt riittänyt. 

 

Onneksi elämä jatkuu. :) Sitä ei ikinä tiedä vaikka olisit kaljuuntunut ennenaikaisesti arkkitehtinä.

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin olla arkkitehti, mutta ei taidot ja älyt riittänyt. 

Onko jotain, mikä esti taitojen parantamisen? Monesti ei tarvitse olla täydellinen heti alussa, vaan voi kehittää itseään matkan varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Kuka jaksaa olla lääkäri tai juristi pelkän palkan vuoksi? Ei hommasta tule mitään ilman aitoa halua työtä kohtaan.

Mutta lääkäreissä noita näkee paljon. Ala ei selvästikään kiinnosta tippakaan, mutta raha on heidät sinne kuitenkin houkutellut.

No lääkäreillä sentään hyvä palkka edes jonkin verran kompensoi sitä, että ei pidä työstä, mutta kaikista hölmöintä on opiskella matalapalkka-alaa, joka ei kiinnosta. Siinä sitten kärvistellään ikävässä työssä ja ollaan kaiken lisäksi köyhiä. Jos matalapalkka-alalle lähdet kouluttautumaan niin ole ainakin intohimoinen sen alan suhteen.

On duunari jo askel ylöspäin sosiaalipummista, ei kaikilla ole rahkeita isoihin tienesteihin.

Kyse ei ollut niinkään siitä, että palkka olisi iso tai että työn täytyy olla akateeminen vaan siitä että jos on duunarityö niin hankkii sellaisen duunarityön, jossa viihtyy, niin se matalapalkka ei haittaa niin paljon kun saa kuitenkin nautintoa työstä.

 

Duunarityö ei aina tarkoita huonoa palkkaa. Paperimiehet, ahtaajat jne. tienaa paljon paremmin kuin moni niin sanottu valkokaulustyöntekijä. Tavallinen tehdastyöntekijäkin tienaa helposti 3000 tai jopa 4000e kuussa. Miten tämä on mahdollista kun peruspalkka on vähemmän? Esimerkiksi viikonloppu ylitöitä on noin 600e tai enemmän normipalkan päälle. Kaksiviikonloppua noin 1200e. Peruspalkan päälle tulee vuorolisät, tuotantopalkkiot ja muut bonukset. Vuositasolle jyvitettynä nostaa kuukausipalkan ihan kivaksi. Tämän takia monessa yrityksessä käytetään mielellään vuokratyöntekijöitä joille maksetaan vähän heikompaa peruspalkkaa ja joille ei tarvitse maksaa bonareita.

Nykyisin tehdastyö on paöjon siistimpää, kevyempää ja monipuolisempaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Moni yllättyy miten helpolla pääsee ihan hyville tuloille. Siksi on vähän outoa etttei nuoret enää hakeudu niihin. Työ on yllättävän varmaa myös huonoina aikoina. Joskus saattaa tulla lomautuksia tai jopa irtisanomisia mutta yleensä työt jatkuu melko pian taas. Maahanmuuttajat tietää tämän ja siksi monessa tehtaassa onkin paljon heitä tienaamassa samalla kun suomalaiset nuoret makaa sohvalla kaljatölkki kädessä narisemassa miten elämä on mätää. Sekä kieltäytyy menemäst' riistofirmaan töihin eli vuokratyövoimafirmaan. Noh, sitä voi joko mennä töihin ja olla oman elämänsä herra tai laskea kotona pennosia sossuelättinä. Toisesta kertyy eläkettä ja voi hankkia itselleen kaikenlaista.toinen on vain pelkkää alamäkeä.

Surkea elämä tulee myös siitä, jos on koko ajan huoli toimeentulosta. Jopa nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. 

Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Kuka jaksaa olla lääkäri tai juristi pelkän palkan vuoksi? Ei hommasta tule mitään ilman aitoa halua työtä kohtaan.

Mutta lääkäreissä noita näkee paljon. Ala ei selvästikään kiinnosta tippakaan, mutta raha on heidät sinne kuitenkin houkutellut.

No lääkäreillä sentään hyvä palkka edes jonkin verran kompensoi sitä, että ei pidä työstä, mutta kaikista hölmöintä on opiskella matalapalkka-alaa, joka ei kiinnosta. Siinä sitten kärvistellään ikävässä työssä ja ollaan kaiken lisäksi köyhiä. Jos matalapalkka-alalle lähdet kouluttautumaan niin ole ainakin intohimoinen sen alan suhteen.

Duunarityö ei aina tarkoita huonoa palkkaa. Paperimiehet, ahtaajat jne. tienaa paljon paremmin kuin moni niin sanottu valkokaulustyöntekijä. Tavallinen tehdastyöntekijäkin tienaa helposti 3000 tai jopa 4000e kuussa. Miten tämä on mahdollista kun peruspalkka on vähemmän? Esimerkiksi viikonloppu ylitöitä on noin 600e tai enemmän normipalkan päälle. Kaksiviikonloppua noin 1200e. Peruspalkan päälle tulee vuorolisät, tuotantopalkkiot ja muut bonukset. Vuositasolle jyvitettynä nostaa kuukausipalkan ihan kivaksi. Tämän takia monessa yrityksessä käytetään mielellään vuokratyöntekijöitä joille maksetaan vähän heikompaa peruspalkkaa ja joille ei tarvitse maksaa bonareita.

On myös paljon töitä, joissa saa tuommoisia summia ja parempaa palkkaa ilman niitä viikonlopputöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin olla arkkitehti, mutta ei taidot ja älyt riittänyt. 

 

Onko jotain, mikä esti taitojen parantamisen? Monesti ei tarvitse olla täydellinen heti alussa, vaan voi kehittää itseään matkan varrella.

 

 

Usein on jotain esteitä. Me kaikki tehdään parhaat mahdolliset valinnat, mutta elämä ei ole aina täydellistä tai mene siten kuin haluisi.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kundi haki ja pääsi OKL:ään, koska siellä on 90% opiskelijoista naisia. Valmistumisen jälkeen se huomasi ja tajusi ettei oikeastaan tykkää eikä halua lasten kanssa työskennellä

Mitä hän sen jälkeen teki. Opettajan koulutuksellaan on ihmisiä monenlaisissa töissä, tosin ei niitä muita hommia ole kaikille opettajille valittavaksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. 

Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.

Elämä menee niin kuin sinä annat sen elämän mennä. Joo ehkä teit tyhmästi, että menit suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta, mutta vielä tyhmempää on että jäät tuohon suhteeseen loppuelämäksi. Ei kukaan pakota olemaan huonossa suhteessa, tuo on 100 % oma valinta.

Joo kyllä nämä työkkärin tyypit mulle aina tarjosi lähihoitajaa mut en onneksi hakenut koska ei oo mun terveydelle sopiva. Liikaa nostelua. Sit sosionomi koulutusta hain kun se olis ehkä ollu helpompi. Mut onneksi en päässy. Olisin varmaa seonnu sielläkin. Ihmiset on nii julmia lapsille. Kuten on näistä luettu. Menin sit ihan muulle alalle. Se mikä oikeesti kiinnostaa ja voi tehdä etänä myös hommia. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen työ missä pystyy kehittyä voisi olla mitä jaksaa tehdä kauan. Palkkaakin pystyy tällaisessa nostaa. Esim. farmaseutin työ on sellaista jossa tehdään samaa asiaa vuosikymmenistä toiseen. Varma työpaikka olisi, mutta en pystynyt mennä noin rajoittavalle alalle.

Olitko jo päässyt opiskelemaan farmasiaa? Sinne on vaikea päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. 

Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.

 

Elämä menee niin kuin sinä annat sen elämän mennä. Joo ehkä teit tyhmästi, että menit suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta, mutta vielä tyhmempää on että jäät tuohon suhteeseen loppuelämäksi. Ei kukaan pakota olemaan huonossa suhteessa, tuo on 100 % oma valinta.

 

Lapset tehtynä, talo ostettu puoliksi tilanteessa sitten ei ole ihan yksinkertaista. Ero on vaikeaa jo silloinkin kun asutaan vielä eri osoitteissa. Elämän realiteetteja. Opit vielä jonain päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä nämä työkkärin tyypit mulle aina tarjosi lähihoitajaa mut en onneksi hakenut koska ei oo mun terveydelle sopiva. Liikaa nostelua. Sit sosionomi koulutusta hain kun se olis ehkä ollu helpompi. Mut onneksi en päässy. Olisin varmaa seonnu sielläkin. Ihmiset on nii julmia lapsille. Kuten on näistä luettu. Menin sit ihan muulle alalle. Se mikä oikeesti kiinnostaa ja voi tehdä etänä myös hommia. 

Mille alalle menit?

Suurin osa ihmisistä on tavallisia tallukoita, joilla ei ei suuria intohimoja mihinkään työhön. Jos olisi, meillä ei olisi sitäkään määrää siivoojia, kaupankassoja, putkimiehiä, tehtaan linjastotyöntekijöitä ynnä muita työllisiä, mitä nyt on. Heistä suurin osa olisi intohimotyössään tienaamassa ja menestymässä.