Yksi typerimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on hakeutua alalle, johon hänellä ei ole kiinnostusta.
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, kun moni kehotti hakemaan työtä, joka työllistää (esim. hoitoalalle) riippumatta siitä, onko edes kiinnostusta alalle. Erittäin huono lähtökohta on olla miettimättä sitä, mikä itseä oikeasti kiinnostaa. Takuuvarmasti tulee surkea elämä, kun viettää suurimman osan ajastaan työssä, jota vihaa. Jos ihminen suhtautuu työhönsä intohimolla ja on valmis kehittämään taitojaan, hän löytää kyllä keinot menestyä omalla unelma-alallaan, olipa se sitten freelancerina, erilaisten projektien parissa tai yrittäjäpohjalta, vaikka ei olisi palkkatöissä. Työn täytyy tuntua merkitykselliseltä, jos haluaa elää täysipainoista ja tyytyväistä elämää. Fiksut ja oma-aloitteiset ihmiset löytävät kyllä aina töitä, koska he eivät jää odottamaan, vaan luovat itse mahdollisuuksia.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta.
Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.
Elämä menee niin kuin sinä annat sen elämän mennä. Joo ehkä teit tyhmästi, että menit suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta, mutta vielä tyhmempää on että jäät tuohon suhteeseen loppuelämäksi. Ei kukaan pakota olemaan huonossa suhteessa, tuo on 100 % oma valinta.
Minun valinta, että miehet ovat paskakasoja? 🙄 Just joo
Vierailija kirjoitti:
"Suurin osa meistä ei kai voi valita unelma-ammattiaan, ja tiedän ihmisiä, jotka ovat opiskelleet jotain vain saadakseen oppivelvollisuuden täyteen ja osaaminen on tullut harrastuksen kautta, eivätkä siksi työllisty. Jo nuoruudessani yksi harrastaja tuli kouluun vain hankkiakseen paperit. Opettajatkin usein varmistivat kaverilta, että eikö se menekin näin.
Minulla kävi jotenkin tuuri, opiskelin vain jotain, ja työllistyin ja melkein vihasin työtäni, mutta vuodet alalla kasvattivat minut löytämään työstäni niitä hyviä puolia, ja vaikkanyt olen työtön, tiedän voivani hakea töihin, joissa tietäisin viihtyväni. Nyt ongelma onkin enempi se, että hakijoita on kymmeniä, ellei enemmänkin, ja paikkoja vähän.
Tavallaan olen apn:kanssa samaa mieltä, mutta toisaalta kannustan etsimään työstään niitä hyviä puolia ja ehkä kehityskeskusteluissa esimiehen kanssa pohtimaan voisiko jotenkin keskittyä enemmän niihin
Ja miksi ei voisi valita unelma-ammattiaan? Loppujen lopuksi itsehän me sen päätämme, mitä opiskelemme ja kuinka paljon olemme valmiita tekemään töitä unelmiemme eteen. Jos haluaa todella tavoitella omaa unelma-ammattiaan, silloin on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka vievät siihen suuntaan. Toki matkalla tulee haasteita, mutta kun on tarpeeksi päättäväinen ja valmis panostamaan niin kyllä niistäkin ylitse pääsee.
Yliopistoon ei niin vain mennä esimerkiksi. Tuttu on todella pätevä älypuhelimien ja tietokoneiden kanssa, mutta peruskoulun todistuksilla ei ICT-alaa päässyt opiskelemaan. Eikä edes se opiskelu takaa nykyään, että töihin pääsee.
Taidealat ovat juurikin näitä, missä opintojen jälkeen siitä voi saada kivan harrastuksen, muttei se kaikkia innostuneita elätä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin olla arkkitehti, mutta ei taidot ja älyt riittänyt.
Onko jotain, mikä esti taitojen parantamisen? Monesti ei tarvitse olla täydellinen heti alussa, vaan voi kehittää itseään matkan varrella.
Jos muilla kestää oppia tietty asia kolmessa tunnissa ja sinulla vasta kolmessa vuodessa, niin olet jatkuvasti takamatkalla etkä saa muita kiinni. Eipä siinä itsensä kehittäminen auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kaikki työ on paskaa ja olisi ehkä mieluummin kannattanut valita ala jolla saa kohtuullisen korvauksen menetetystä ajasta
Kuten kapitalisti. Mahdollisimman suuri tulos mahdollisimman pienellä panoksella. Siihenhän sitä pyritään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen työ missä pystyy kehittyä voisi olla mitä jaksaa tehdä kauan. Palkkaakin pystyy tällaisessa nostaa. Esim. farmaseutin työ on sellaista jossa tehdään samaa asiaa vuosikymmenistä toiseen. Varma työpaikka olisi, mutta en pystynyt mennä noin rajoittavalle alalle.
Olitko jo päässyt opiskelemaan farmasiaa? Sinne on vaikea päästä.
No tämähän se oli ensimmäinen mieleen tullut kysymys. Vastauskin on aika lailla selvä eli ei takuulla olisi päässyt tuon ensimmäisen kommentin kirjoittaja opiskelemaan alaa XD
Itse opiskelin alaa, joka kiinnosti, mutta ei tarjoa töitä. Nyt teen sitten töitä, jotka eivät liity siihen opiskeltuun alaan millään lailla eivätkä kiinnosta yhtään. Palkka on aivan varmasti huonompi kuin olisi ollut, jos olisin opiskellut tutkinnon jollekin työllistävälle alalle. Olin siis nuorena aloittelijan kanssa samaa mieltä, mutta nyt vanhempana täysin eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Kuka jaksaa olla lääkäri tai juristi pelkän palkan vuoksi? Ei hommasta tule mitään ilman aitoa halua työtä kohtaan.
Mutta lääkäreissä noita näkee paljon. Ala ei selvästikään kiinnosta tippakaan, mutta raha on heidät sinne kuitenkin houkutellut.
No lääkäreillä sentään hyvä palkka edes jonkin verran kompensoi sitä, että ei pidä työstä, mutta kaikista hölmöintä on opiskella matalapalkka-alaa, joka ei kiinnosta. Siinä sitten kärvistellään ikävässä työssä ja ollaan kaiken lisäksi köyhiä. Jos matalapalkka-alalle lähdet kouluttautumaan niin ole ainakin intohimoinen sen alan
On myös paljon töitä, joissa saa tuommoisia summia ja parempaa palkkaa ilman niitä viikonlopputöitä.
Surkea lainaustoiminta jätti tästä välistä paljon tekstiä. Mutta asiaan, tietenkin on ei sitä kukaan kiellä. Fakta vaan on että suurimmasta osasta ei sellasiin töihin syystä tai toisesta ja loppujen lopuksi aika harva pääsee töihin joissa maksetaan kuudesta tonnista ylöspäin. Se on hyvä tietää että duunarihommissakin pääsee ihan ok ansiotasoon melko pienellä ponnistelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta.
Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.
Elämä menee niin kuin sinä annat sen elämän mennä. Joo ehkä teit tyhmästi, että menit suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta, mutta vielä tyhmempää on että jäät tuohon suhteeseen loppuelämäksi. Ei kukaan pakota olemaan huonossa suhteessa, tuo on 100 % oma valinta.
Minun valinta, että miehet ovat paskakasoja? 🙄 Just joo
Se reilu, kiva mies rupesi mätääntymään ja muuttumaan ihan pas kan hajuiseksi 💩 kirjaimellisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen työ missä pystyy kehittyä voisi olla mitä jaksaa tehdä kauan. Palkkaakin pystyy tällaisessa nostaa. Esim. farmaseutin työ on sellaista jossa tehdään samaa asiaa vuosikymmenistä toiseen. Varma työpaikka olisi, mutta en pystynyt mennä noin rajoittavalle alalle.
Olitko jo päässyt opiskelemaan farmasiaa? Sinne on vaikea päästä.No tämähän se oli ensimmäinen mieleen tullut kysymys. Vastauskin on aika lailla selvä eli ei takuulla olisi päässyt tuon ensimmäisen kommentin kirjoittaja opiskelemaan alaa XD
Olen kyllä opiskellut kemiaa, mutta en farmasiaa. Tahdoin toiselle alalle. Ja eihän farmasiaan ole mitenkään isot pisterajat. Lisää hakijoita ne tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen työ missä pystyy kehittyä voisi olla mitä jaksaa tehdä kauan. Palkkaakin pystyy tällaisessa nostaa. Esim. farmaseutin työ on sellaista jossa tehdään samaa asiaa vuosikymmenistä toiseen. Varma työpaikka olisi, mutta en pystynyt mennä noin rajoittavalle alalle.
Olitko jo päässyt opiskelemaan farmasiaa? Sinne on vaikea päästä.No tämähän se oli ensimmäinen mieleen tullut kysymys. Vastauskin on aika lailla selvä eli ei takuulla olisi päässyt tuon ensimmäisen kommentin kirjoittaja opiskelemaan alaa XD
Olen kyllä opiskellut kemiaa, mutta en farmasiaa. Tahdoin toiselle alalle. Ja eihän farmasiaan ole mitenkään isot pisterajat. Lisää hakijoita ne tarvis.
Jatkan:
Ehkä sekoitat nyt farmaseutin proviisoriin, siihen on melkein yhtä vaikea päästä kun lääkikseen. Ei tod riitä itellä moti hakea mihinkään noin kilpailtuun paikkaan.
Nykyään kun on pakko opiskella 18-vuotiaaksi (oppivelvollisuus) niin ihmiset pakotetaan hakemaan koulutuksiin, jotka eivät edes kiinnosta.
"Ja miksi ei voisi valita unelma-ammattiaan? Loppujen lopuksi itsehän me sen päätämme, mitä opiskelemme ja kuinka paljon olemme valmiita tekemään töitä unelmiemme eteen. Jos haluaa todella tavoitella omaa unelma-ammattiaan, silloin on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka vievät siihen suuntaan. Toki matkalla tulee haasteita, mutta kun on tarpeeksi päättäväinen ja valmis panostamaan niin kyllä niistäkin ylitse pääsee."
Taidat olla aika nuori? Ei elämä mene noin ja
loppupeleissä harva on täysin oman elämänsä seppä. Tulee globaaleja taantumia, jopa sotia,
työmarkkinoiden tarpeet muuttuvat, ammatteja poistuu jne.
Vierailija kirjoitti:
"Ja miksi ei voisi valita unelma-ammattiaan? Loppujen lopuksi itsehän me sen päätämme, mitä opiskelemme ja kuinka paljon olemme valmiita tekemään töitä unelmiemme eteen. Jos haluaa todella tavoitella omaa unelma-ammattiaan, silloin on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka vievät siihen suuntaan. Toki matkalla tulee haasteita, mutta kun on tarpeeksi päättäväinen ja valmis panostamaan niin kyllä niistäkin ylitse pääsee."
Taidat olla aika nuori? Ei elämä mene noin ja
loppupeleissä harva on täysin oman elämänsä seppä. Tulee globaaleja taantumia, jopa sotia,
työmarkkinoiden tarpeet muuttuvat, ammatteja poistuu jne.
Voi myös sairastua tai toimintakyky mennä osittain tai joksikin aikaa. Eikä se edes ole mikään poikkeus: suurin osa saa jonkin sairauden viimeistään viiskymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen työ missä pystyy kehittyä voisi olla mitä jaksaa tehdä kauan. Palkkaakin pystyy tällaisessa nostaa. Esim. farmaseutin työ on sellaista jossa tehdään samaa asiaa vuosikymmenistä toiseen. Varma työpaikka olisi, mutta en pystynyt mennä noin rajoittavalle alalle.
"Pystyy kehittyä"? Kehity nyt vaikka ensin niin, että opettelet suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen työ missä pystyy kehittyä voisi olla mitä jaksaa tehdä kauan. Palkkaakin pystyy tällaisessa nostaa. Esim. farmaseutin työ on sellaista jossa tehdään samaa asiaa vuosikymmenistä toiseen. Varma työpaikka olisi, mutta en pystynyt mennä noin rajoittavalle alalle.
"Pystyy kehittyä"? Kehity nyt vaikka ensin niin, että opettelet suomea.
Minä en työnantajana ottaisi mihinkään työhön ihmistä, joka sanoo esim. "pystyä tehdä", joutua tehdä". Ja olen ihan vakavissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä tyhmää on ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta.
Mutta joskus elämä vaan menee miten se menee. Turha vit tuilla siitä vielä päälle.
Elämä menee niin kuin sinä annat sen elämän mennä. Joo ehkä teit tyhmästi, että menit suhteeseen ihmisen kanssa jota et rakasta, mutta vielä tyhmempää on että jäät tuohon suhteeseen loppuelämäksi. Ei kukaan pakota olemaan huonossa suhteessa, tuo on 100 % oma valinta.
Lapset tehtynä, talo ostettu puoliksi tilanteessa sitten ei ole ihan yksinkertaista. Ero on vaikeaa jo silloinkin kun asutaan vielä eri osoitteissa. Elämän realiteetteja. Opit vielä jonain päivänä.
Talon voi aina laittaa myyntiin ja tilanne voi olla vaikea, mutta ei se tarkoita, että pitää jäädä johonkin, joka ei tunnu oikealta. Ne on itse itselle luotuja rajoituksia, ei mitään elämän realiteetteja. Vaikka elämä saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, aina on mahdollisuus kyseenalaistaa oma tilanne ja tehdä muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun on pakko opiskella 18-vuotiaaksi (oppivelvollisuus) niin ihmiset pakotetaan hakemaan koulutuksiin, jotka eivät edes kiinnosta.
Jos ei tiedä mitä haluaa niin lukio on hyvä yleissivistävä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen työ missä pystyy kehittyä voisi olla mitä jaksaa tehdä kauan. Palkkaakin pystyy tällaisessa nostaa. Esim. farmaseutin työ on sellaista jossa tehdään samaa asiaa vuosikymmenistä toiseen. Varma työpaikka olisi, mutta en pystynyt mennä noin rajoittavalle alalle.
"Pystyy kehittyä"? Kehity nyt vaikka ensin niin, että opettelet suomea.
Minä en työnantajana ottaisi mihinkään työhön ihmistä, joka sanoo esim. "pystyä tehdä", joutua tehdä". Ja olen ihan vakavissani.
Oletko sinä itse farmaseutin työssä jumissa tai unelmoitko alasta muttet pääse vai mikä hiertää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun on pakko opiskella 18-vuotiaaksi (oppivelvollisuus) niin ihmiset pakotetaan hakemaan koulutuksiin, jotka eivät edes kiinnosta.
Jos ei tiedä mitä haluaa niin lukio on hyvä yleissivistävä vaihtoehto.
Kaikki tietää tämän.
Niin. Itsekin opiskelin sähköalaa aika pitkälle muttei alan työt kiinnostaneet kaan. Enkä tehnyt alan töitä ollenkaan. Paitsi harrastukseksi ja pimeitä keikkoja kun on asennus oikeudet ja olen niitä täydentänytkin. Harva tuttukaan työskentelee aloilla joita ensin opiskeli.