Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen ompelu puuduttamatta?
22.08.2025 |
Paljonko tätä edelleen tapahtuu!?
Kuinka moni on kokenut tämän ja milloin ja missä synnytit?
Minua raivostuttaa ja olen todella järkyttynyt, että näin voi olla. Verkosta löytänyt valtavasti kertomuksia.
Miten voi olla edes mahdollista, että se tikkauksen suorittaja ei tule ajatelleeksi, että neulan työntäminen välilihaan tai häpyhuuliin on todennäköisesti aivan sairaan kivuliasta? Monet naiset kertovat tämän olleen suurin kipu koko synnytyksessä.
Tiedän että monet ovat allergisia minkälaiselle tahansa feministiselle analyysille, mutta itse ajattelisin tämän puuduttamatta tikkaamisen perustuvan ainakin jollain tasolla siihen, että naista/synnyttäjää ei kunnolla pidetä todellisena ihmisenä. Jokin alitajuinen ajatus, että ei sillä ole väliä kuin se on "vain" nainen. Joskushan ajateltiin mm. että kalat eivät tunne kipua. Ei kai sitten nainenkaan, koska sekin "alempi olento".
Mutta olen myös miettinyt, että onkohan joissakin tapauksissa kyse ollut siitä, että synnyttänyt ei ole osannut ilmaista, että nyt sattuu ja pyytää puudutetta. Vaan on jotenkin alistunut hiljaa toimenpiteeseen?
Onko edelleen Suomessa mahdollista, että tikkaus alkaa, sattuu jumalattomasti, tikattava sanoo että sattuu ja pyytää puudutetta, mutta sitä ei suostuta antamaan? Minusta näissä tilanteissa pitäisi huutaa ja kiljua ja kieltää tikkaaminen. Mutta en tiedä sitten... Ehkä siinä helposti vain sitten alistuu ja nöyrtyy tilanteeseen. Ehkä koska pelkää että vastaansanominen johtaa "kostoon"?
Pitäisi saada 100% varmuus sille, että joka ainut synnyttänyt nainen saa puudutteen ennen ompelua.
Tämä vaatisi jonkinlaisen yhteiskunnallisen kampanjan. Oma hashtag. Ja sivusto, jossa kerättäisiin nimenomaan tämän kokeneilta kertomuksia ja myös videoita, jos jotkut olisivat niin rohkeita, että haluaisivat kasvonsa näyttää. Minusta pitäisi myös melkein alkaa nimetä nimeltä kätilöitä tai lääkäreitä, jotka näin ovat toimineet. Koska tuntuu, etteivät viralliset valitukset sinänsä johda mihinkään.
Kommentit (568)
Vierailija kirjoitti:
Synnytin Kotkassa 2005, hoitaja tikkasi ilman puudutusta 40+ tikkiä. Sanoi vaan että itse olet itsesi tähän laittanut että kärsi nyt vaan. Monen kanssa juttelin osastolla ja heille oli käynyt samoin. Sattuu ihan saatanasti turha sitä on kieltää. Ja sattui monen päivän ajan. Hoitaja osastolla seuraavana päivänä vilkaisi alakertaan ja huudahti Herran jumala! Ja toi minulle samantien maximi annoksen särkylääketteitä. Ei se traumoja jättänyt, synnytin vielä kahdesti sen jälkeen.
Anteeksi kielenkäyttöni, mutta mitä vit..? Olen todella pahoillani siitä miten sinua on kohdeltu. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2019 Lapin keskussairaalassa tikattiin ilman puudetetta. Kätilö sano et yhtä monta pistosta tulee, pannan tikit tai puudute. Selvisin siis vain yhdellä tai kahdella tikillä. Nipistihän se, mutta ei ollut synnytyksen pahin kipu
Yhden ja kahden tikin voi vielä ymmärtää, jos se on oikeasti se sama määrä mitä puudutekin olisi. Tosin en kyllä usko, että se on kivun kannalta siltikään ainakaan vähäisempää koska kyllähän ompelu on kuitenkin ihan eri asia, kuin pelkkä piikin pistäminen. Vertaa, että ihoosi tökätään neula tai pari sellaisenaan, kuin että ommeltaisiin haava yhdellä tikillä langan vetämisineen. Kyllä minä sen yksittäisen, tai kaksittaisen piikin ottaisin koska tahansa mieluummin.
Kovin tuoreita vuosilukuja ei ole montaa näkynyt tässä ketjussa. Voidaan toivoa, että tämä puuduttamatta ompelu olisi vähentynyt. Vaikkapa sitten uuden hoitohenkilökuntasukupolven, synnytysväkivaltakampanjan ja muidenkin asioiden ansiosta. Se ei kuitenkaan poista sitä, että menneisyydessä ihmisille on aiheutettu suurta kipua ja ahdistusta aivan turhaan.
Olen tosiaan hakenut tietoa näistä synnytyksen epäkohdista paljonkin. Eli OT langan varsinaisesta aiheesta nyt, mutta on kuitenkin osa tätä samaa ilmiötä.
Ikäviä, ahdistavia ja traumaattisia toimenpiteitä ja tilanteita joita tullut synnytyskertomuksissa vastaan (puuduttamatta ompelun lisäksi):
* Lääkäri tekee sisätutkimuksen supistuksen aikana, vaikka synnyttäjä erikseen pyytää odottamaan supistuksen loppumista. Lääkäri aiheuttaa tällä suurta kipua, synnyttäjä anelee lopettamista, mutta lääkäri vain jatkaa. Voidaan kysyä synnytysväkivalta-kampanjan kysymys: missä muussa tilanteessa kuin synnytyssairaalassa naisen sisään voidaan työntää jotain ja aiheuttaa kipua ilman että naiselta kysytään lupaa ja ilman että kivuntuottaminen loppuu pyydettäessä? Muualla se olisi seksuaaliväkivaltaa. Synnytyssairaalassa ilmeisesti sitten ei.
* Kohdun painelu synnytyksen jälkeen yhtäkkisesti "väkisin" ilman että kerrotaan miksi. Aletaan vaan painella ja aiheutetaan suurta kipua. Tämäkin olisi helpompi kestää, jos kerrottaisiin toimenpiteen syy ja pahoiteltaisiin, että se on kivuliasta. (Sitä en tiedä voisiko tähänkin saada puudutteen.)
* Suonensisäisten aineiden antaminen ilman potilaan lupaa. Yleensä kai oksitosiinia, ehkä joskus jotain muutakin (vitamiineja?) Mutta kuitenkin niin, että tullaan täynnä olevan injektioneulan kanssa ja työnnetään ilman lupaa aine sisään.
* Episiotomia ilman lupaa ja/tai ilman tarvetta.
* Ylipäätään toimenpiteiden teko ja koko synnytyksen hoito ilman, että synnyttäjää informoidaan ollenkaan missä mennään. Jolloin kokemusta kuvattu sanoilla "kätilöt synnyttivät lapseni". Tai vielä pahempi kokemus, jossa on ollut erittäin ahdistunut, kun kaikkea tapahtuu, mutta mitään ei kerrota.
-Ap
Sitten vielä synnytyskulttuurin parannusehdotuksia:
* Synnyttäjän itsemääräämisoikeutta pitäisi aina kaikin tavoin kunnioittaa. Toimenpiteitä ei saisi tehdä ilman lupaa, eikä ainakaan luvan vastaisesti. Aina luvan pyyntö ennen mitään tekemistä. Pitää kertoa mitä tehdään ja miksi. Pitää kertoa jos toimenpide saattaa sattua ja luvata lopettaa heti, jos potilas ilmaisee niin. (Poikkeustapauksina sitten äkilliset vaaratilanteet.)
* Kaiken kivunlievityksen ja kaikkien puudutusten pitäisi olla aivan totaalinen vakio, että kaikki synnyttäjät tietäisivät, että turhaan ei tarvitse kokea mitään kipua.
* Kaikenlaisen hoputtamisen lopettaminen. Synnytys etenee parhaiten, kun synnyttäjä saa kuunnella omaa kehoaan ja tehdä asiat omaan tahtiin. Henkilökunta pitäisi ylipäätään olla koulutettu luomaan rauhallinen tilanne, koska tämä lisää oksitosiinin määrää ja todennäköisyyttä synnytyksen kululle ilman lääketieteellisiä interventioita (esim. eppari, synteettinen oksitosiini yms.).
* Perhehuoneen saamisen pitäisi olla vakio. Nykyäänhän Suomessa tuore syntynyt perhe erotetaan toisistaan, kun puoliso laitetaan kotiin nukkumaan. Tämä voi olla puolisollekin ahdistava kokemus.
* Ultraus ponnistusvaiheessa, että virhetarjonta voidaan todeta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, eikä vasta kun lasta on yritetty työntää ulos pitkän aikaa.
* Ultraus synnytyksen jälkeen, että piilevät sisäiset vauriot havaitaan. Silmämääräisesti katsoen näitä ei voi nähdä ja ne voivat oireilla eritasoisesti vasta vuosien päästä mm. virtsankarkailuna.
* Sektio kaikille halukkaille (tämä kylläkin hieman ristiriitainen aihe, enkä ole ihan varma mitä mieltä olen tästä henkilökohtaisesti; mutta ainakin synnytyspelkoisille pitäisi olla läpihuutojuttu!)
* Tikit ja muut korjaukset enemmän lääkärien/kirurgien tehtäviksi. Ilmeisesti nykyisellään kätilöt ompelevat repeämiä joiden korjaamiseen heillä ei ole välttämättä tarpeeksi asiantuntemusta. (Tästä en ole täysin varma, mutta näin olen kuullut ihan perustellusti väitettävän, olen pahoillani jos annan tässä nyt väärää tietoa kätilöiden ammattitaidosta.)
* Ilmaiset fysioterapiakäynnit synnytyksen jälkeen 10 kertaa (Ranskan malli). Ylipäätään ns. synnytysvaurioista ja niiden hoidosta enemmän tiedottaminen ja puhuminen yhteiskunnassa. Liian paljon ja kauan on oltu näistä hiljaa.
* Ilmaiset korjausleikkaukset, jos jäänyt mitään ongelmia. Nykyään näitä ei ilmeisesti aina tehdä, vaan pitää hakea yksityiseltä puolelta isolla rahalla.
* Kunnolliset toimivat valituskanavat synnytysväkivallasta/kaltoinkohtelusta. (Ehkä nämä ovat jo olemassa, mutta moni ei tee ilmoitusta.)
Jälleen haluan korostaa, etten halua luoda mitään pelkotiloja, enkä väittää että esim. synnytysväkivaltaa tai muuta kaltoinkohtelua koettaisiin jatkuvasti. Suurin osa synnytyksistä menee varmasti hyvin. Suomessa hoito on monella tavalla hyvin korkeatasoista aidosti.
Mutta paljon on silti parannettavaa edelleen asenteissa ja käytänteissä. Eniten ottaa päähän, että asioiden ja toimintakulttuurin muutos on näköjään niin hidasta. Ei sen mitään rakettitiedettä pitäisi olla miten toisia ihmisiä kuuluu kohdella. Tai sen, että annetaan sitä saatanan kivunlievitystä, kun sairaaloissa kuitenkin aineita kaikki kaapit täynnä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tärkeä aihe! Luin monet tarinat. Itse 2 synnytystä ja toisessa ompeleita. Sain puudutuksen vai oliko sitten vain epiduraali päällä?
Mutta siskollani molemmilla kerroilla ilman puudutetta! Kyllä vihastuttaa hänen puolesta. Kun siskoni vielä sellanen "kiltti" joka ei osaa sanoa, niin hänelle tehtiin sitten näin. Hän on yrittänyt unohtaa mutta kyllä se jotenkin kai vaivaa, eniten se jotenkin ihmisarvon nöyryytys, että saa tehdä uudelle äidille näin jos vain halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tällaista enää tapahdu. 20 vuotta sitten ehkä 2%.
Uppaan omaa lankaa, josko saataisiin vielä kokemuksia, vertaistukea ja keskustelua lisää?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä langassa aikaisemmin joku mainitsi jonkun tuttunsa sanoneen tai itse sanoneensa pelkopolilla että sektio tai abortti, saadakseen pelkosektion niin mietin vain, että eikö pelkopoli ajat yleensä ajoitu niin suurille viikoille ettei abortti enää ole edes sallittua suomessa? (muista kuin vakavista terveydellisistä ja henkeä uhkaavista syistä)
Täydellistähän olisi jos ajan saisi jo ennen raskausviikko 12 mutta tapahtuuko näin ikinä, vaikka kuinka hokisi että ajan tarvitsee.
Olisihan se loppu raskaudenkin kannalta parempi jos ajan saisi pian, koska silloin huomattava painolasti tippuisi odottavan äidin harteilta. Ei tarvitsisi enää pelätä ja panikoida että entä jos pelkosektiota ei saa..
Suomessa tulisi panostaa, siis todella panostaa, raskauden jälkihoitoon eli niiden mahdollisten oireiden korjaamiseen. Ei vähätellä, ei uskotella että on luonnollista ja sen kanssa on nyt vaan elettävä, vaan oikeasti otettaisiin sen naisen tuntemukset ja oireet tosissaan ja tehtäisiin sen eteen kaikkensa että ne saadaan korjattua. Nyt kuulostaa että aivan sama, itse halusit vauvan oma vika.
Ja kuinkahan moni niistä vaurioista johtuu esim kätilön tekemisistä? leikellään tarpeettomasti? ommellaan huonosti? synnärillä kiire, kätilöt muutenkaan ehdi kuin ovella pyörähtää niin ihmekös se jos tapahtuu virheitä joita ei sitten tietenkään myönnetä jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko nähneet sen ällöttävän uutisen että jollakin naisparalla turkiskuoriaiset tuhonneet vaatteita äitiyspakkauksesta eikä niistä korvata mitään :(
tuskinpa on ainoa pakkaus jossa näitä kuoriaisia on..
Vierailija kirjoitti:
Tässä langassa aikaisemmin joku mainitsi jonkun tuttunsa sanoneen tai itse sanoneensa pelkopolilla että sektio tai abortti, saadakseen pelkosektion niin mietin vain, että eikö pelkopoli ajat yleensä ajoitu niin suurille viikoille ettei abortti enää ole edes sallittua suomessa? (muista kuin vakavista terveydellisistä ja henkeä uhkaavista syistä)
Täydellistähän olisi jos ajan saisi jo ennen raskausviikko 12 mutta tapahtuuko näin ikinä, vaikka kuinka hokisi että ajan tarvitsee.
Olisihan se loppu raskaudenkin kannalta parempi jos ajan saisi pian, koska silloin huomattava painolasti tippuisi odottavan äidin harteilta. Ei tarvitsisi enää pelätä ja panikoida että entä jos pelkosektiota ei saa..
Aiemmin ketjussa mainittiinkin tuo pelkopolin yleensä hyvin myöhäinen aika. Sitä epäiltiin tarkoitukselliseksi. Mutta ehkä aikataulu perustuu myös jonoihin. En tiedä sitten...
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tulisi panostaa, siis todella panostaa, raskauden jälkihoitoon eli niiden mahdollisten oireiden korjaamiseen. Ei vähätellä, ei uskotella että on luonnollista ja sen kanssa on nyt vaan elettävä, vaan oikeasti otettaisiin sen naisen tuntemukset ja oireet tosissaan ja tehtäisiin sen eteen kaikkensa että ne saadaan korjattua. Nyt kuulostaa että aivan sama, itse halusit vauvan oma vika.
Ja kuinkahan moni niistä vaurioista johtuu esim kätilön tekemisistä? leikellään tarpeettomasti? ommellaan huonosti? synnärillä kiire, kätilöt muutenkaan ehdi kuin ovella pyörähtää niin ihmekös se jos tapahtuu virheitä joita ei sitten tietenkään myönnetä jälkikäteen.
Aivan totta tämä. Meiltä tuntuu puuttuvan kokonaan ihan sellainen kulttuuri ja ajattelumalli, että raskauden jälkihoito olisi tärkeää. Ranskassa tosiaan jokainen synnyttänyt saa 10 fysioterapia-käyntiä maksuttomasti.
Tällainen ajattelumalli puuttuu meiltä niin kokonaan, että se pitäisi ihan tekemällä tehdä. Se vaatisi aikamoista äänenpitoa ja aktivismia kyllä.
Synnytyksen aiheuttamista vaurioista ei todellakaan puhuta tarpeeksi. Ja kun synnytysvalmennus on ilmeisesti heikentynyt laadultaan viime vuosina, niin entistä pienemmällä todennäköisyydellä sitä tietoa saa. Lisäksi olen kuullut ettei välttämättä ennenkään valmennuksissa paljon mistään repeämistä puhuttu, vaan usein kaunisteltiin koko asiaa.
Moni äiti ei sitten edes hae apua ongelmiinsa, jotka saattavat olla todella kaameitakin, kun kokee olevansa asian kanssa yksin.
Vauriot voivat johtua myös hoitohenkilökunnan toiminnasta, se on totta. Sellaisia tarinoita esim. tässäkin langassa, jossa ommeltu huonosti, mutta ei suostuttu julkisella korjaamaan kuin korkeintaan seuraavan synnytyksen yhteydessä.
Yksi asia vaurioiden syynä mitä olen paljonkin miettinyt, on tämä suomalaiseen synnytyssairaalakulttuuriin kuuluva kiirehtiminen ja hoputtaminen. Määrätään/käsketään äiti ponnistamaan. Synnytyksen ehkä kuuluisi ennemminkin olla rauhallinen tapahtuma ilman kiirettä, jossa äiti voisi kuunnella omaa kehoaan. Ja jos ja kun ponnistaa kehoa kuunnellen ja rauhassa, niin ehkä niitä repeämiä sitten tulisi oikeasti vähemmän.
Mutta tää homma menee niin, että aina uusi nais-sukupolvi osaa, kykenee ja uskaltaa vaatia enemmän.
Ajatellaan vaan millainen oli 1980-luvun suomalaisen naisen asema. Perheväkivallasta ei saanut puhuakaan, vaikka sitä oli paljon. Aikuisen ihmisen oli pakko vaihtaa sukunimensä avioituessaan, halusi tai ei. Tässä vai pari esimerkkiä.
Ja ennen #metoo:ta ei oltu saatu ääntä kuuluville tästä lähes kaikkien kokemasta ahdistelusta/pelosta.
Niin seuraava taistelu (ja voitto) voisi olla näiden synnytysvaurioiden ottaminen vakavasti. Ja kaikki muukin synnytyksiin liittyvät parannukset.
-Ap
Lohjalla v 2003 minut tikattiin ilman puudutusta. Toki minut myös puukolla avattiin ilman. En tiedä kumpi oli kivuliaampaa.. mutta se vasta sattui kun yksi tikki repesi!
Vierailija kirjoitti:
Lohjalla v 2003 minut tikattiin ilman puudutusta. Toki minut myös puukolla avattiin ilman. En tiedä kumpi oli kivuliaampaa.. mutta se vasta sattui kun yksi tikki repesi!
Pyysitkö puudutetta?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Kovin tuoreita vuosilukuja ei ole montaa näkynyt tässä ketjussa. Voidaan toivoa, että tämä puuduttamatta ompelu olisi vähentynyt. Vaikkapa sitten uuden hoitohenkilökuntasukupolven, synnytysväkivaltakampanjan ja muidenkin asioiden ansiosta. Se ei kuitenkaan poista sitä, että menneisyydessä ihmisille on aiheutettu suurta kipua ja ahdistusta aivan turhaan.
Olen tosiaan hakenut tietoa näistä synnytyksen epäkohdista paljonkin. Eli OT langan varsinaisesta aiheesta nyt, mutta on kuitenkin osa tätä samaa ilmiötä.
Ikäviä, ahdistavia ja traumaattisia toimenpiteitä ja tilanteita joita tullut synnytyskertomuksissa vastaan (puuduttamatta ompelun lisäksi):
* Lääkäri tekee sisätutkimuksen supistuksen aikana, vaikka synnyttäjä erikseen pyytää odottamaan supistuksen loppumista. Lääkäri aiheuttaa tällä suurta kipua, synnyttäjä anelee lopettamista, mutta lääkäri vain jatkaa. Voidaan kysyä synnytysväkivalta-
Jos minulle tehtäisiin noin, alkaisin potkia ja lyödä,jos vain mahd.
Videoikaa kaikki.
Tuleepahan todisteita.
Tuntuu tosiaan että juuri missään muussa tilanteessa ei jätetä näin herkästi puuduttamatta kuin tässä emättimen ompelussa. Muissa tilanteissa sitä pidettäisiin suurena hoitovirheenä.
-Ap