Synnytyksen jälkeinen ompelu puuduttamatta?
Paljonko tätä edelleen tapahtuu!?
Kuinka moni on kokenut tämän ja milloin ja missä synnytit?
Minua raivostuttaa ja olen todella järkyttynyt, että näin voi olla. Verkosta löytänyt valtavasti kertomuksia.
Miten voi olla edes mahdollista, että se tikkauksen suorittaja ei tule ajatelleeksi, että neulan työntäminen välilihaan tai häpyhuuliin on todennäköisesti aivan sairaan kivuliasta? Monet naiset kertovat tämän olleen suurin kipu koko synnytyksessä.
Tiedän että monet ovat allergisia minkälaiselle tahansa feministiselle analyysille, mutta itse ajattelisin tämän puuduttamatta tikkaamisen perustuvan ainakin jollain tasolla siihen, että naista/synnyttäjää ei kunnolla pidetä todellisena ihmisenä. Jokin alitajuinen ajatus, että ei sillä ole väliä kuin se on "vain" nainen. Joskushan ajateltiin mm. että kalat eivät tunne kipua. Ei kai sitten nainenkaan, koska sekin "alempi olento".
Mutta olen myös miettinyt, että onkohan joissakin tapauksissa kyse ollut siitä, että synnyttänyt ei ole osannut ilmaista, että nyt sattuu ja pyytää puudutetta. Vaan on jotenkin alistunut hiljaa toimenpiteeseen?
Onko edelleen Suomessa mahdollista, että tikkaus alkaa, sattuu jumalattomasti, tikattava sanoo että sattuu ja pyytää puudutetta, mutta sitä ei suostuta antamaan? Minusta näissä tilanteissa pitäisi huutaa ja kiljua ja kieltää tikkaaminen. Mutta en tiedä sitten... Ehkä siinä helposti vain sitten alistuu ja nöyrtyy tilanteeseen. Ehkä koska pelkää että vastaansanominen johtaa "kostoon"?
Pitäisi saada 100% varmuus sille, että joka ainut synnyttänyt nainen saa puudutteen ennen ompelua.
Tämä vaatisi jonkinlaisen yhteiskunnallisen kampanjan. Oma hashtag. Ja sivusto, jossa kerättäisiin nimenomaan tämän kokeneilta kertomuksia ja myös videoita, jos jotkut olisivat niin rohkeita, että haluaisivat kasvonsa näyttää. Minusta pitäisi myös melkein alkaa nimetä nimeltä kätilöitä tai lääkäreitä, jotka näin ovat toimineet. Koska tuntuu, etteivät viralliset valitukset sinänsä johda mihinkään.
Kommentit (547)
Vierailija kirjoitti:
Synnytin vuonna 2013 ja oli kaksi lääkäriä ompelemassa repeytymiä, en tiedä johtuiko siitä ettei ollut ihan perustikkaus mutta ennen kuin aloittivat, laittovat jonkun piikin jotain sellaista ainetta että ihan kuin olisi ollut humalassa, ei sattunut ja nauratti. Sain tämmöisen piikin kahdesti. Oli vieläpä uudenvuoden yö, nauroivat ja toivottivat hauskaa uutta vuotta :D
Hienoa, että sait kunnon aineet!
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö toi ole ihan hoitovirhe?
No minusta sen ainakin pitäisi olla hoitovirhe, jos puuduttamatta tikataan yhtään mitään!
Mutta ongelma on, että näistä tehdään todella vähän valituksia. Tosin ymmärrän, että koko homman haluaa unohtaa. Ja ylipäätään keskittyy siihen vauvaan. Mutta mitä enemmän valituksia näistä saataisiin, sitä paremmin nämä saataisiin kitkettyä pois.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Miettikää tilannetta, että mieheltä leikataan vaikka peräpukamat ja sitten aletaan tikkaamaan. Puudute ei toimikaan enää ja mies alkaa huutaa kivusta ja kieltelee. Tikkaaja vain sanoo kylmästi, että yritä kestää, kohta on valmista ja jatkaa hommiaan. Ei tapahtuisi KOSKAAN.
Höpö höpö, et ole mies etkä tiedä mitä miehille tehdään, ilman puudutusta. Minulta on puolen metrin stenttiletkut munuaisista kiskottu virtsaputken kautta irti puuduttamatta, mitä nyt jonkun puudutesuihkauksen laittoi terskan päälle. Mikä ei mitään auttanut, koska, kuten mainittu, ne stentit nyhdettiin sisuksista asti irti tähystämällä kalun pään kautta koko hoito.
Oli vieläpä luvattu kevytanestesia etukäteen! Mutta lääkäri tuli paikalle, totesi, ettei tässä tarvita mitään sellaisia ja ei kun kiskoivat irti. Sattui siihen malliin, että pari puuduttamatonta tikkausta olisi ollut lepolomaa. Vieläpä näin katsella operaatiota. Elinikäiset traumat tuossa.
Ei myöskään katetrien irti repimisessä mitään puudutettu, munuaisiakin on murskattu koneellisesti lievällä lääkityksellä. Joka sitten muuttuikin kovaksi morfiinilääkitykseksi kun operaation jälkeen alkoivat niin kovat tuskat, että huusin suoraa huutoa tuntikausia ja noutamaan tullut läheinen sanoi, että ihoni lähes vihersi.
Yhdessä synnytyksessä olen vieressä ollut, siinäkin laitettiin pari tikkiä synnyttäneelle mikä kirpaisi kuulemma vähän, mutta unohtui saman tien.
Mutta pointtini on siinä, että kyseessä on laajempi ilmiö kuin vain naisiin kohdistuva, ja turha syytellä, että ei muka tapahtuisi koskaan. Kyllä tapahtuu, yhtä lailla urologian puolella toimenpiteissä, joista naiset eivät tiedä.
Joskus on kyse toimenpiteistä joissa voisi ja pitäisi puuduttaa kunnolla, mutta aina ei ole aikaa puuduttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää tilannetta, että mieheltä leikataan vaikka peräpukamat ja sitten aletaan tikkaamaan. Puudute ei toimikaan enää ja mies alkaa huutaa kivusta ja kieltelee. Tikkaaja vain sanoo kylmästi, että yritä kestää, kohta on valmista ja jatkaa hommiaan. Ei tapahtuisi KOSKAAN.
Höpö höpö, et ole mies etkä tiedä mitä miehille tehdään, ilman puudutusta.
Oli vieläpä luvattu kevytanestesia etukäteen! Mutta lääkäri tuli paikalle, totesi, ettei tässä tarvita mitään sellaisia ja ei kun kiskoivat irti. Sattui siihen malliin, että pari puuduttamatonta tikkausta olisi ollut l
Olen pahoillani, että olet joutunut noin kivuliaiden toimenpiteiden kohteeksi! On tietenkin totta, että miehillekin voidaan tehdä toimenpiteitä ilman puudutusta.
Lisäksi ylipäätään Suomessa kivunlievitys ei ole yhtä hyvälltä tolalla kuin muualla Euroopassa. Saksassa saa vaikka suolentähystyksiin nukutuksen, jota Suomessa ei saa oikeastaan mitenkään. Ruotsissa hammaslääkärissä puudutus on ilmeisesti automaatio, mutta Suomessa edelleen joskus erikseen kysytään haluatko.
Silti on mielestäni on erittäin vahvat perusteet väittää, että tämä on erittäinkin sukupuolittunut kysymys.
HS:n artikkeli 14.8.2024: "Laaja vertailu: Naisten kipuja vähätellään terveydenhuollossa".
Sitaatti artikkelista:
"Yhden tutkimuksen datajoukossa oli yli 17 000 potilasta. Miehistä 47 prosenttia sai särkylääkereseptin, naisista 38 prosenttia."
Toinen sitaatti:
"Psykologit vertailivat yhteensä 21 851 potilaan saamia hoitoja. Potilaat olivat tulleet sairaaloihin kivun vuoksi.
Potilastiedoissa oli mainittu potilaan ikä ja sukupuoli, raportoitu kivun taso ja se, mitä potilas sairasti. Mukana olivat myös tiedot siitä, kuinka usein potilas oli vieraillut ensiavussa ja se, mitä lääkkeitä potilaalle määrättiin.
Vertailu paljasti tutkijoiden mukaan sukupuoleen liittyvän harhan siinä, kuinka vakavasti naisten valitukset otetaan. Naispotilaille määrättiin vähemmän kipulääkitystä miehiin verrattuna. Sukupuolten ero oli johdonmukainen.
Hoitojen eroja ei voitu yhdistää mihinkään muuhun muuttujaan. Vain potilaan sukupuoli ratkaisi, kirjoittavat tutkijat.
Kolmas sitaatti:
"Toisessa tutkimuksen osiossa samat tutkijat esittelivät 109 sairaanhoitajalle potilaan, jolla oli vaikea selkäkipu.
Vain potilaan sukupuolta vaihdettiin. Muut tekijät pysyivät samoina.
Kun potilaana oli nainen, osallistujat arvioivat kivun voimakkuuden keskimäärin alhaisemmaksi. Naisten kivun määräksi arvioitiin sadan asteikolla 72/100. Jos potilas oli mies, kipu arvioitiin pahemmaksi, keskimäärin 80/100."
Aiheesta on myös kirjoja.
Elinor Cleghorn: Sairas ja viallinen (Unwell Women). Miten lääketiede on kohdellut naisia kaltoin ja kuinka naiset ovat edelleen sairauksien suhteen eriarvoisessa asemassa.
Caroline Criado Pérez: Näkymättömät naiset - Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille (Invisible Women: Data Bias in a World Designed for Men)
Näkisin siis tilanteen olevan erittäin voimakkaasti sukupuolikysymys! Naisten kipua vähätellään.
Eli siis: vaikka Suomessa miehetkin saavat vähemmän kivunlievitystä kuin muissa maissa, niin naisilta kivunlievitystä evätään miehiä enemmän.
-Ap
Suomessa on maailman korkeimmat verot, mutta ne eivät riitä ihmisarvoiseen palvelutasoon julkisissa palveluissa.
Suomessa saat eläimen kohtelua terveyspalveluissa, jos edes onnistut saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on maailman korkeimmat verot, mutta ne eivät riitä ihmisarvoiseen palvelutasoon julkisissa palveluissa.
Suomessa saat eläimen kohtelua terveyspalveluissa, jos edes onnistut saamaan.
Arvauskesskuss... ;;; eläintaso,,, jämpti... hoitona amputaatiot ja burana juhannuksena mutta muuten VARJOaineet... tietäjät tietää jämpti:::
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on maailman korkeimmat verot, mutta ne eivät riitä ihmisarvoiseen palvelutasoon julkisissa palveluissa.
Suomessa saat eläimen kohtelua terveyspalveluissa, jos edes onnistut saamaan.Arvauskesskuss... ;;; eläintaso,,, jämpti... hoitona amputaatiot ja burana juhannuksena mutta muuten VARJOaineet... tietäjät tietää jämpti:::
Lääkkeistä on näemmä tosiaan pulaa
Ei ole ihme että monella jää perheenkoko siihen yhteen lapseen kun kohtelu on tuota mitä tässäkin ketjussa on ilmi tullut
Tuo tilanne mikä aiemmin ketjussa mainittiin että mieslääkäri naureskellut päin naamaa pelkopolilla, on yksi niistä syistä miksi todella mietityttää että uskaltaako edes haaveilla perheenperustamisesta. Tiedän että minun tulisi mennä pelkopolin kautta johtuen pelkojeni määrästä, mutta pelkään että siellä tulee vastaan tuollainen tunteeton ihmishirviö mieheksi pukeutuneena ja torppaa sektion nauraen. Mitä minä sitten tekisin? raskaus on luultavasti tuolloin niin pitkällä ettei aborttia saa, eikä voida enää lääkkeillä suorittaa.
Ilmeisesti pelkopolille ei saa tyrmätyn sektion jälkeen uutta aikaa eri lääkärille ? ei edes eri hyvinvointialueelle?
Käsittämätöntä miten paljon yritetään ohjailla ja painostaa, luulisi että edes pelkosynnyttäjä saisi itse valita sen sektion mutta ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää tilannetta, että mieheltä leikataan vaikka peräpukamat ja sitten aletaan tikkaamaan. Puudute ei toimikaan enää ja mies alkaa huutaa kivusta ja kieltelee. Tikkaaja vain sanoo kylmästi, että yritä kestää, kohta on valmista ja jatkaa hommiaan. Ei tapahtuisi KOSKAAN.
Höpö höpö, et ole mies etkä tiedä mitä miehille tehdään, ilman puudutusta. Minulta on puolen metrin stenttiletkut munuaisista kiskottu virtsaputken kautta irti puuduttamatta, mitä nyt jonkun puudutesuihkauksen laittoi terskan päälle. Mikä ei mitään auttanut, koska, kuten mainittu, ne stentit nyhdettiin sisuksista asti irti tähystämällä kalun pään kautta koko hoito.
Oli vieläpä luvattu kevytanestesia etukäteen! Mutta lääkäri tuli paikalle, totesi, ettei tässä tarvita mitään sellaisia ja ei kun kiskoivat irti. Sattui siihen malliin, että pari puuduttamatonta tikkausta olisi ollut l
"Yhdessä synnytyksessä olen vieressä ollut, siinäkin laitettiin pari tikkiä synnyttäneelle mikä kirpaisi kuulemma vähän, mutta unohtui saman tien. "
Ei se unohdu. Tuo unohtamis-juttu on naisvihaajan keksimä lause, jota naiset toistelevat papukaijoina, vaikka eivät oikeasti tarkoita sitä.
Onko kellään ollut synnytystoive listaa, esimerkiksi että toiveena vesisynnytys tms? onko toive toteutunut tai onko edes yritetty toteuttaa?
Se puoli-makuultaan synnyttäminen on jotenkin niin epäluonnollinen, jos synnyttämistä vertaa pöntöllä ponnisteluun näin kärjistäen, niin eikö olisi parempi olla seisaallaan tai vaikka istuen? painovoima voisi silloin auttaa. Vai onko tässäkin taas kätilön etu ettei vain tulisi selkä kipeäksi voi voi
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme että monella jää perheenkoko siihen yhteen lapseen kun kohtelu on tuota mitä tässäkin ketjussa on ilmi tullut
Tätä on tutkittukin Suomessa. En tiedä aukeaako tuo SK:n linkki kokonaan luettavaksi, mutta tässä:
https://suomenkuvalehti.fi/uutisviikko/huonot-synnytyskokemukset-leikka…
Sitaatti jutusta: "Perhebarometrin mukaan joka neljäs yhden lapsen äiti määrittää synnytyspelon tai kokemukset aiemmasta raskaudesta syyksi lastensaannin lykkäämiseen."
Syynä ei siis välttämättä ole synnytysväkivalta tai muu kaltoinkohtelu. Voi olla myös, että raskaus on ollut vaikea ja hankala. Tai synnytys todella vaikea, mutta siten että kokee että synnärillä ei tehty sinänsä mitään väärin.
Mutta 1/4 yhden lapsen äideistä on huikea määrä ainakin minusta!
Tässä myös vauva-palstan keskusteluketju tuohon uutiseen liittyen (jossa myös jaetaan ikäviä synnytyskokemuksia mitkä johtaneet siihen ettei halua yrittää uudelleen):
https://www.vauva.fi/keskustelu/4960918/kolmannekselle-20-45-vuotiaista…
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo tilanne mikä aiemmin ketjussa mainittiin että mieslääkäri naureskellut päin naamaa pelkopolilla, on yksi niistä syistä miksi todella mietityttää että uskaltaako edes haaveilla perheenperustamisesta. Tiedän että minun tulisi mennä pelkopolin kautta johtuen pelkojeni määrästä, mutta pelkään että siellä tulee vastaan tuollainen tunteeton ihmishirviö mieheksi pukeutuneena ja torppaa sektion nauraen. Mitä minä sitten tekisin? raskaus on luultavasti tuolloin niin pitkällä ettei aborttia saa, eikä voida enää lääkkeillä suorittaa.
Ilmeisesti pelkopolille ei saa tyrmätyn sektion jälkeen uutta aikaa eri lääkärille ? ei edes eri hyvinvointialueelle?
Käsittämätöntä miten paljon yritetään ohjailla ja painostaa, luulisi että edes pelkosynnyttäjä saisi itse valita sen sektion mutta ei
Tuo kyllä on varmasti käsittämättömän ahdistava kuvio. Tässäkin ketjussa on neuvoja miten sektion saa taisteltua itselleen, jos vain pitää pintansa. Mutta eivät kaikki osaa tai jaksa tapella. Todella kaamea tilanne kyllä, jos haluaisi lapsia mutta se "estetään" tällä sitten.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää tilannetta, että mieheltä leikataan vaikka peräpukamat ja sitten aletaan tikkaamaan. Puudute ei toimikaan enää ja mies alkaa huutaa kivusta ja kieltelee. Tikkaaja vain sanoo kylmästi, että yritä kestää, kohta on valmista ja jatkaa hommiaan. Ei tapahtuisi KOSKAAN.
Höpö höpö, et ole mies etkä tiedä mitä miehille tehdään, ilman puudutusta. Minulta on puolen metrin stenttiletkut munuaisista kiskottu virtsaputken kautta irti puuduttamatta, mitä nyt jonkun puudutesuihkauksen laittoi terskan päälle. Mikä ei mitään auttanut, koska, kuten mainittu, ne stentit nyhdettiin sisuksista asti irti tähystämällä kalun pään kautta koko hoito.
Oli vieläpä luvattu kevytanestesia etukäteen! Mutta lääkäri tuli paikalle, totesi, ettei tässä tarvita mitään sellaisia ja ei kun kiskoivat irti. Sattui siihen malliin
Itse olen kyllä uskonut myös niitä synnyttäneiden kokemuksia, jossa sanovat unohtaneensa kivut tai unohtaneensa jopa suoranaisen kaltoinkohtelun. Eli uskon, että jotkut sitten kykenevät unohtamaan, päästämään irti, olemaan välittämättä.
Mutta tietenkään kaikki eivät ole tuollaisia, sekin on totta.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut synnytystoive listaa, esimerkiksi että toiveena vesisynnytys tms? onko toive toteutunut tai onko edes yritetty toteuttaa?
Se puoli-makuultaan synnyttäminen on jotenkin niin epäluonnollinen, jos synnyttämistä vertaa pöntöllä ponnisteluun näin kärjistäen, niin eikö olisi parempi olla seisaallaan tai vaikka istuen? painovoima voisi silloin auttaa. Vai onko tässäkin taas kätilön etu ettei vain tulisi selkä kipeäksi voi voi
En ikävä kyllä tiedä mikä on yleisempää, synnytystoiveiden toteuttaminen vaiko ei. Haluaisin uskoa, että synnyttäjän tahdon kunnioittaminen alkaisi olla jo normi. On olemassa kätilöitä, jotka jyräävät ja kyykyttävät synnyttäjää ja pakottavat tekemään juuri heidän tavallaan. Tämä on sairasta että näin edelleen on, mutta se on kuitenkin faktaa. Että on tuurista kiinni millaisen kätilön saa.
Yksi tärkeä asia tiedostaa on se, että kätilön voi halutessaan vaihtaa! Riittää vain, että sanoo että tämä ei nyt minusta toimi, haluan toisen kätilön. Siellähän on aina monta vuorossa.
Ja jos synnyttäjä kykenee siihen, hän voi kyllä vasta-jyrätä kätilön ja ilmoittaa synnyttävänsä kuten itse haluaa, eikä miten kätilö haluaa. Mutta vaatii aika voimakasta tahtoa ja vielä tilanteessa jossa on aika heikoilla. Erittäin huono puoli taistelussa hoitohenkilökunnan kanssa on, että se lähes väistämättä lisää stressitasoja ja ehkä sitten alentaa turvallisuudentunnetta. Ja turvantunteen heikentymä helposti hidastuttaa ja vaikeuttaa synnytystä.
Se on kyllä aivan käsittämätöntä, että tuollainen selällään synnyttäminen oli niin pitkään vakio tai jopa pakko. Toisaalta tehtiinhän joskus lobotomioita suurin piirtein päänsärkyä lievittämään. Kaikkea myöhemmin sairaaksi todettua on lääketieteessä harrasteltu. Lobotomian keksijä sai lääketieteen Nobelinkin. Noista synnytysasennoista on joskus tehty vertailevaa antropologista tutkimusta. Havaittiin, ettei oikeastaan missään kulttuurissa ole koskaan ollut tapana synnyttää makuulla tai synnyttää siten, että synnyttäjän liikkumista on estetty. Siis ei missään kulttuurissa ennen synnytysten medikalisaatiota länsimaissa joskus 1800-luvulta eteenpäin.
Jos ottaa epiduraalin saattaa olla pakko synnyttää makuulla, jos jalat ei enää kanna. Tämä on yksilöllistä kuitenkin. Jotkut pystyvät silti esim. ponnistamaan seisovaltaan. Ja voi makuullaankin kai synnyttää eri asennoissa kuin pelkästään selällään, esimerkiksi kylkiasento oli käsittääkseni hyvä.
Ehkä sinne synnytyssairaalaan voi olla yhteyksissä etukäteen synnytystoiveidensa kanssa ja yrittää varmistaa, että ne varmasti otetaan huomioon. Kertoo vaikka siinä, että suuri pelko on se, että jotenkin painostetaan synnytystapoihin yms. jotka toiveiden vastaisia.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo tilanne mikä aiemmin ketjussa mainittiin että mieslääkäri naureskellut päin naamaa pelkopolilla, on yksi niistä syistä miksi todella mietityttää että uskaltaako edes haaveilla perheenperustamisesta. Tiedän että minun tulisi mennä pelkopolin kautta johtuen pelkojeni määrästä, mutta pelkään että siellä tulee vastaan tuollainen tunteeton ihmishirviö mieheksi pukeutuneena ja torppaa sektion nauraen. Mitä minä sitten tekisin? raskaus on luultavasti tuolloin niin pitkällä ettei aborttia saa, eikä voida enää lääkkeillä suorittaa.
Ilmeisesti pelkopolille ei saa tyrmätyn sektion jälkeen uutta aikaa eri lääkärille ? ei edes eri hyvinvointialueelle?
Käsittämätöntä miten paljon yritetään ohjailla ja painostaa, luulisi että edes pelkosynnyttäjä saisi itse valita sen sektion mutta ei
Vastaan sulle vielä uudestaan :).
Eli copy-pastetan tästä ketjussa erään henkilön hienon ohjeen, millä tavoin toimimalla saa (todennäköisesti) sektion.
Pahoittelut, että että kopioin tekstiä, johon kirjoittajalla 379 & 381 on tekijänoikeus, mutta ehkä tarkoitus pyhittää keinoja nyt tässä.
OHJE SEKTION SAAMISELLE (kirjoittaja 379&381):
Kerrot jonkin aiemman sairaalakokemuksen, jossa toimenpide mennyt pieleen ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta koskien tulevaa synnytystä.
Kerrot, miten pelkäät ja tunnet jatkuvaa ahdistusta synnytyksen lähestyessä; et saa nukuttua öisin ja olet jatkuvasti huolissasi -.jopa siinä määrin, että uskot huolen vaikuttavan sikiön hyvinvointiin.
Jos tämä ei auta,. Kerrot, miten pelkkä ajatuskin alatiesynnytyksestä saa sinussa aikaan itsetuhoisia ajatuksia.
---
[...] Itse olen näillä itse kehittämilläni ohjeilla neuvotellut itselleni 3 suunniteltua sektiota. Kolmannen tosin saa, kun on ensin tehty kaksi sektiota.
-Ap
raivostuttavaa miten mediassa ei koskaan nosteta yhdeksi syyksi matalaan syntyvyyteen sitä miten huonosti naisia kohdellaan synnärillä ennen ja jälkeen synnytyksen!
onko oikeasti niin ettei raskausajan eri särkyihin ja oloihin ole lääkettä, vai eikö niitä vain haluta antaa vedoten siihen että ne nyt vain kuuluvat raskauteen? :/
Vierailija kirjoitti:
raivostuttavaa miten mediassa ei koskaan nosteta yhdeksi syyksi matalaan syntyvyyteen sitä miten huonosti naisia kohdellaan synnärillä ennen ja jälkeen synnytyksen!
Niin! Joskus harvoin siitä on juttuja. Mutta onhan sentään tämä synnytysväkivalta-termikin jotenkin lyönyt läpi yleiseen tietoisuuteen.
Mutta aika harvoin noita juttuja näkee. Ottaen huomioon, että media on mielestäni hyvin vasemmisto-liberaalia ja naisvaltaista. Luulisi tällaisten aiheiden sinne kelpaavan tosiaan useammin!
Mutta voit itse vaikuttaa kirjoittamalla yleisönosastolle, blogiin tai vaikka antamalla huonon kokemuksen jälkeen palautetta sairaalalle.
Pitää uskoa että pienetkin teot vievät maailmaa edes vähän eteenpäin, ja tietoisuus lisääntyy.
-Ap
Olen pahoillani, että jouduit kokemaan tällaista.
Olen oppinut tässä ketjussa, että vertavuotaviin kudoksiinkin on olemassa puudutteita ja tekniikoita miten ne saadaan puutumaan. Eli sinutkin olisi voitu puuduttaa, kätilö ei vain halunnut toimia niin.
Myös aivan törkeää käytöstä kätilöltä, että moitti sinua tuossa tilanteessa! Empatiakyvytöntä surkeaa käytöstä.
-Ap