Finediningilla ei ruoki edes vauvaa

Siksi ihmiset käyvätkin buffeteissa. 15 eurolla saa syödä mahansa täyteen monia eri ruokalajeja. Vrt. tuo annospuoli missä yksi superpieni annos maksaa 30 euroa.

Varmaan sinänsä totta että jos ostaisi pikkulapselle jonkun annoksen, jopa hän voisi jäädä nälkäiseksi. Ideana kai ottaa monta ruokalajia.

Mieti että ostaisit 20 euron lautasellisen ja joutuisit tarjoamaan lisäksi banaanin lapselle

hienostosyömiskelyä... ei siellä varakkaat kävisi, jos seuralaiset pääsis näissä paikoissa lihoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Siksi ihmiset käyvätkin buffeteissa. 15 eurolla saa syödä mahansa täyteen monia eri ruokalajeja. Vrt. tuo annospuoli missä yksi superpieni annos maksaa 30 euroa.

Siksi suomalaiset ovatkin niin lihavia. Ei todellakaan tarvitsisi syödä mahansa täyteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fine dining -ravintolassa onkin tarkoitus syödä koko menu, joka koostuu monesta pikkuannoksesta. En ole vielä koskaan lähtenyt fine dining -ravintolasta nälkäisenä. Ennemmin on ollut se ongelma, että ei meinaa jaksaa syödä kaikkea.

Vaan kun jokainen sellainen pikkuannos maksaa moninkertaisesti tavallisen ravintola-annoksen verran niin mitä järkeä?

Sama kuin kysyisit miksi mennä konserttiin kun voit kuunnella ja katsella esim. Youtubesta musiikkia. Miksi matkustaa katsomaan nähtävyyksiä, kun voit tuijottaa valokuvia? 

Musiikista tietämätön voisi noinkin ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi ihmiset käyvätkin buffeteissa. 15 eurolla saa syödä mahansa täyteen monia eri ruokalajeja. Vrt. tuo annospuoli missä yksi superpieni annos maksaa 30 euroa.

Siksi suomalaiset ovatkin niin lihavia. Ei todellakaan tarvitsisi syödä mahansa täyteen!

No miksei? Kun on nälkä, syödään maha täyteen ja sitten ei syödä ennen kuin on taas nälkä. Sillä lailla ihminen toimii 

Mee sitten johonkin mässyliiteriin, jossa saa syödä niin paljon kuin jaksaa kolmellakympillä.

Kaikille ei määrä korvaa laatua ruuassakaan. Ap on selvästi määrämiehiä ja sen varmaan näkee vyötärönmitasta.

Minä en ymmärrä miksi kukaan kävisi vaikkapa jääkiekko-ottelussa, kun tuloksen voi yhtä hyvin katsoa jälkeenpäin sanomalehdestä, mutta ymmärrän myös että jollekin toiselle tuo on sitä suurinta nautintoa, enkä lähde häntä siitä väheksymään. Olen kerran jopa käynyt Palacessa yksin, kun oli pöytä varattuna muuta seuralainen viime hetkellä sairastui. En halunut jättää sitä tilaisuutta käyttämättä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa ettei ymmärrä yhtään mikä fine dine-ravintoloissa käyminen niin provosoi? Millä tavalla niissä käyminen on niitä mestoja ymmärtämättömiltä millään lailla pois?

Se on elämys josta monet ihmiset ihan mielelläänkin maksavat, saadakseen kokea jotain sellaista mitä kotikeittiössä on jotakuinkin mahdotonta luoda. Ei se ole kotiruoalta millään tavalla pois vaan sieltä löytää monesti uusia ruoka-aineita, yhdistelmiä tai juomia sinne kotikeittiöönkin kokeiltavaksi.

Tätä minäkin ihmettelen. Me olemme tehneet jopa matkoja ulkomaille vain käydäksemme esim. 3 Michelin tähden ravintoloissa. Erään kerran teimme viikon matkan ja kävimme 10:ssä maan parhaassa ravintolassa syömässä aivan ihania ruokia, jotka ruokkivat kaikkia aisteja. Tosin sen matkana jälkeen kotiin tultua teki mieli vain ruisleipää ja kirnupiimää 😃.

Me olemme (myös lasten kanssa) reissanneet ympäri maailmaa ruuan perässä. Ei niinkään tähtiravintoloissa vaan niissä jotka on jo noteerattu muttei vielä tähtiä. Niissä on paras luovuus eikä pakkomielteinen kilpailu ole vielä pilannut aitoutta. Ja normihinnat

Lisäksi bongailemme paikallisten suosikit - esimerkkinä vaikka yksi kalastajaosuuskunnan ravintola Skotlannissa vuonon rannalla. Tuoreita hummereita, ostereita yms herkkuja suoraan merestä. Lähes orgastinen kokemus pikkurahalla! Kannatti ajaa yli 200km 

Exä pakotti joskus johonkin tollaseen rapuviritykseen ja oli siellä jotain muutakin, en nyt muista mutta erikoista kuitenkin. Ainakin 8 ruokalajia ja kaikki oli ihan jotain konvehtipalan kokoisia nokareita isolla lautasella ja muutama risu ristissä. Siinä ne väänteli niitä ja mulla oli koko 3 tuntisen ajan nälkä. Tilasin aina välissä olutta ja ei sekään halpaa ollu, varmaan meni kaljaa saman verran ku niihin annoksiin. No joo, lähdettiin sitten kotiin sieltä ja hain mäkistä evästä pahimpaan nälkäkiukkuun. Joku ehkä saa kiksit tollasista, mutta mulla meni vaan rahat ja olin koko illan nälissäni ja vähän tulin humalaan, joka kyllä lievensi suurinta tuskaa. Että en enää uudelleen maksais.

Makuaistin palvontaa. Pitää jaksaa tunnustella ja makustella. Ei kiinnostaisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Exä pakotti joskus johonkin tollaseen rapuviritykseen ja oli siellä jotain muutakin, en nyt muista mutta erikoista kuitenkin. Ainakin 8 ruokalajia ja kaikki oli ihan jotain konvehtipalan kokoisia nokareita isolla lautasella ja muutama risu ristissä. Siinä ne väänteli niitä ja mulla oli koko 3 tuntisen ajan nälkä. Tilasin aina välissä olutta ja ei sekään halpaa ollu, varmaan meni kaljaa saman verran ku niihin annoksiin. No joo, lähdettiin sitten kotiin sieltä ja hain mäkistä evästä pahimpaan nälkäkiukkuun. Joku ehkä saa kiksit tollasista, mutta mulla meni vaan rahat ja olin koko illan nälissäni ja vähän tulin humalaan, joka kyllä lievensi suurinta tuskaa. Että en enää uudelleen maksais.

Noinhan se menee. Jotkut eivät vain kehtaa tunnustaa erehdystään ja ryhtyvät niitä konvehtipala-annoksiaan ylistämään.  Tokihan siinä on se että voi myös puolihuolimattomasti kertoa hinnankin kateellisille (toivon mukaan) lähimmäisilleen.