Tiedättekö ketään joka olisi tehnyt itsarin? Mistä se johtui?

Vierailija kirjoitti:

Liian monta. 

 

Mielenterveys ongelmat syynä kaikilla.

Joo joo. Totta kai. Se on se viimeinen käytännöllinen syy, et mt prakaa.

Mitkä syyt ja tekijät tapahtumat siellä taustalla. Kiinnostaa ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian monta. Mielenterveys ongelmat syynä kaikilla.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Joku tekee hienon biisin niistä aiheista joista toinen tappaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljeni. Sairastui masennukseen teininä jo, lääkkeillä sinnitteli opinnot läpi, mutta sitten masennus paheni. Kokeili terapiat ja sähköhoidon myös, lääkkeiden lisäksi. Ei mistään oikein apua, paitsi neurolepteillä zombieksi lääkitseminen lievitti tuskaa. Hän ei kuitekaan kokenut elämää sellaisena elämisen arvoiseksi - kun ei ollut työkykyinenkään, 32-vuotiaana päätyi eläkkeelle. 

Itse hyväksyin täysin veljeni päätöksen lähteä. Todennäköisesti olisin tehnyt itse saman samassa tilanteessa, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hoitoa joka auttaisi riittävästi, että elämän tuntuisi elämisen arvoiselta. Vanhemmille oli vaikeampaa, heidän mielestään olisi vaan pitänyt roikkua kammottavassa, merkityksettömässä elämässä turraksi lääkittynä, ettei aiheita muille terveille ihmisille surua kuolemallaan. Usein itsarin tekijöitä sanotaan itsekkäiksi, mutta minä ajattelin että tuo jos mikä on itsekästä, että ajat

Mun mielestä ihminen, joka päätyy päättämään elämänsä, on tavallaan itsekäs. Mutta kun tilanne on se, että ihminen ei vaan näe muuta vaihtoehtoa kuin oman elämän päättämisen, niin ei siinä varmasti yksikään ole kykenevä ajattelemaan miten asia tulee vaikuttamaan lähipiiriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljeni. Sairastui masennukseen teininä jo, lääkkeillä sinnitteli opinnot läpi, mutta sitten masennus paheni. Kokeili terapiat ja sähköhoidon myös, lääkkeiden lisäksi. Ei mistään oikein apua, paitsi neurolepteillä zombieksi lääkitseminen lievitti tuskaa. Hän ei kuitekaan kokenut elämää sellaisena elämisen arvoiseksi - kun ei ollut työkykyinenkään, 32-vuotiaana päätyi eläkkeelle. 

Itse hyväksyin täysin veljeni päätöksen lähteä. Todennäköisesti olisin tehnyt itse saman samassa tilanteessa, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hoitoa joka auttaisi riittävästi, että elämän tuntuisi elämisen arvoiselta. Vanhemmille oli vaikeampaa, heidän mielestään olisi vaan pitänyt roikkua kammottavassa, merkityksettömässä elämässä turraksi lääkittynä, ettei aiheita muille terveille ihmisille surua kuolemallaan. Usein itsarin tekijöitä sanotaan itsekkäiksi, mutta minä ajat

Ei se mitenkään itsekästä ole. Pahimmissakin olotiloissako pitäisi vain muita ajatella? Ei se itsemurhatilanne ole aina samanlainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljeni. Sairastui masennukseen teininä jo, lääkkeillä sinnitteli opinnot läpi, mutta sitten masennus paheni. Kokeili terapiat ja sähköhoidon myös, lääkkeiden lisäksi. Ei mistään oikein apua, paitsi neurolepteillä zombieksi lääkitseminen lievitti tuskaa. Hän ei kuitekaan kokenut elämää sellaisena elämisen arvoiseksi - kun ei ollut työkykyinenkään, 32-vuotiaana päätyi eläkkeelle. 

Itse hyväksyin täysin veljeni päätöksen lähteä. Todennäköisesti olisin tehnyt itse saman samassa tilanteessa, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään hoitoa joka auttaisi riittävästi, että elämän tuntuisi elämisen arvoiselta. Vanhemmille oli vaikeampaa, heidän mielestään olisi vaan pitänyt roikkua kammottavassa, merkityksettömässä elämässä turraksi lääkittynä, ettei aiheita muille terveille ihmisille surua kuolemallaan. Usein itsarin tekijöitä sanotaan itsekkäiksi, mutta minä ajat

Kiusaatte tarkoituksena vahingoittaa ja sitten itketään itsekkyyttä. Surullisia olette.

Kuinka tuore tilanne tämä on? Ei ne vaihdevuodet ole mikään pikaisesti tapahtuva asia ja siinä on keho ja mieli melkoisessa myllerryksessä. Meillä meni pari vuotta niin, että seksiä ei käytännössä ollut juurikaan, mutta nyt on vilkkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Meillä vaimo tarvi vaan aikaa ja suhde pidettiin hyvänä muulla läheisyydellä ja sillä, että olin vaimon tukena tuossakin isossa elämänmullistuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tuore tilanne tämä on? Ei ne vaihdevuodet ole mikään pikaisesti tapahtuva asia ja siinä on keho ja mieli melkoisessa myllerryksessä. Meillä meni pari vuotta niin, että seksiä ei käytännössä ollut juurikaan, mutta nyt on vilkkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Meillä vaimo tarvi vaan aikaa ja suhde pidettiin hyvänä muulla läheisyydellä ja sillä, että olin vaimon tukena tuossakin isossa elämänmullistuksessa.

Voi jukolauta. Piti vastata tuohon seksi ja vaimon vaihdevuodet -ketjuun. En tiedä miksi tuli tällaiseen ketjuun, mutta hetken ajattelin, että nopeaapa se aloittajan tilanne sitten eskaloitui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tuore tilanne tämä on? Ei ne vaihdevuodet ole mikään pikaisesti tapahtuva asia ja siinä on keho ja mieli melkoisessa myllerryksessä. Meillä meni pari vuotta niin, että seksiä ei käytännössä ollut juurikaan, mutta nyt on vilkkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Meillä vaimo tarvi vaan aikaa ja suhde pidettiin hyvänä muulla läheisyydellä ja sillä, että olin vaimon tukena tuossakin isossa elämänmullistuksessa.

Voi jukolauta. Piti vastata tuohon seksi ja vaimon vaihdevuodet -ketjuun. En tiedä miksi tuli tällaiseen ketjuun, mutta hetken ajattelin, että nopeaapa se aloittajan tilanne sitten eskaloitui.

Vakava aihe ja surullinen ketju, mutta vähän kyllä nauroin kun pääsin tänne (toistaiseksi) viimeiselle sivulle asti.

Tiedän yhden, joka melko varmasti teki sen masennuslääkkeiden aiheuttamana. Tekotapa oli niin älytön, että se viittaa lääkepsykoosiin. Tämä on asia, josta puhutaan ihan liian vähän. Tämä voi selittää myös monta täysin yllättävää tekoa. 

Itse voin huonosti. Ajatuksena välillä. Köyhyys, ahdinko, ei vain jaksa ainaista köyhyyttä.

Apua ei saa mistään. Voimat mennyt ainaiseen stressiin selviytymisestä. Onko ruokaa, saako laskut maksettua. Tuleeko häätö jne. Ulkopuolinen olo normaalista elämästä. Missään ei voi käydä kun ei ole rahaa edes bussilippuun. Seuraa syvempi masennus. 

Onneksi on lapset, niin vielä elämä on voittanut. 

Mutta JOKAINEN päivä on taistelua. 

Yh äiti 45v. 

Sukulainen teki m, mutta ei tiedetä miksi. Kaveri teki ja sillä oli mielenterveysongelmana kai paranoidisuutta ja psykoosi.

Sukulainen teki m, mutta ei tiedetä miksi. Kaveri teki ja sillä oli mielenterveysongelmana kai paranoidisuutta ja psykoosi. Molemmat huippu älykkäitä. 

Kaverin faija. Mielenterveysongelmia ollut jo pitkään ja yrittänytkin pariin otteeseen, kunnes lopulta (valitettavasti) onnistui. Ei saanut asianmukaista hoitoa ajoissa ja teki sitten oman ratkaisunsa 🥺

Naiset ja muut sairaudet on aiheuttaneet varmasti eniten miesten itsemurhia.

Kyllä sä tulet siitä vielä pääsemään yli, luota muhun. Matka voi olla pitkä ja kivinen, mutta oikean avun parissa tulet pääsemään yli, kaikki epätietoisuus ja suru muuttavat muotoaan ja kun hyväksyt sen, että nyt veljelläsi on kaikki hyvin siellä jossain minne vaelsikaan tästä elämästä. Hän on sinun suojelusenkelinä pilven reunalla!

Voisiko tuohon saada apuja vaikka geokätköily harrastuksesta? Ilmainen, saisi liikuntaa ja geokätköjä voi etsiä niin luonnosta, kuin urbaanista kaupunkiympäristöstä. Jos ei löydä kätköä, ei sillä niin väliä ole. Jos ja kun löytää geokätkön, niin se onnistumisen tunne ja uuden geokätkön etsiminen.

Tätä voi tehdä niin yksin, kuin tuntemattomien tai läheisten kanssa. Kokeile

Sukulaismies halusi lääkärin avustavan kuolemassa, eikä sitä tietenkään saanut. Ei suostunut lähtemään syövän levittyä saattohoitoon, vaan hoiti itsensä omin käsin pois päiviltä. Oli sellainen "metsämies" maaseudulta. 

Entinen työkaverini. Oli ollut alkoholismia ja asunnottomuutta. Tämä oli tapahtunut 2018, kun olimme 28-vuotiaita. :(

Kaverin faija ja mielenterveysongelmista johtui. Oli yrittänyt sitä pari kertaa aiemminkin, kunnes valitettavasti lopulta onnistui 😪

Sairasti syöpää. Kun tauti ylitti tietyn rajapyykin, niin tiesi ettei paluuta ole. Ei halunnut kokea kärsimystä.

Toinen tapaus: Lama ja konkurssi.