Onko muita jotka ei tykkää käydä vanhemmillaan, koska he asuvat niin epämiellyttävästi?

En minäkään tykkää käydä. Vanhemmilla on huono hygienia, kämppä täynnä tavaraa ja aina sotkussa. Tilaa on kerrostalokämpässä 100m2 eli majoittumaan mahtuu, mutta jopa vierassänky on epämukava kyhäelmä. Nykyään majoitun useimmiten hotellissa kun kotipaikkakunnalla vierailen, mutta huomaan vanhemmistani että se vähän loukkaa heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa tai halua ylläpitää isoa taloa tai asuntoa aikuisten lasten vierailuja varten. Vanhemmat ovat jo hommansa hoitaneet.

Tämä on täysin ok, mutta sitten ei pidä valittaa että lapset ja lastenlapset käyvät harvoin. Kun on sen valinnan tehnyt ettei lastensa takia halua pitää vähän isompaa asuntoa kuin juuri itselle riittäisi.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa tai halua ylläpitää isoa taloa tai asuntoa aikuisten lasten vierailuja varten. Vanhemmat ovat jo hommansa hoitaneet.

Tämä ok, jos ei sitten valita perään ettei käydä tarpeeksi.

Sittenkö käytäisiin tarpeeksi, jos vanhemmat ylläpitäisivät isoa asuntoa lapsia varten? Epäilen. Ei vierailu ole kiinni tuollaisesta asiasta. 

Kyllä se itseasiassa jonkin verran on kiinni myös siitä, että miten mahtuu koko perheellä majoittumaan, saako nukutuksi ja onko tilaa viettää aikaa yhdessä. Mitään luksusta ei tarvi olla eikä jokaiselle vierailijalle ( esim perhe) omaa huonetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt aikuista joka yöpyy tai haaveilee yöpymistä vanhemmillaan. Yritetäänkö sillä paikata jotain lapsuudessa vaille jäämisiä? Ap odottaa ja odottaa, että viimeinkin vanhemmat toteuttaisi hänen haaveensa lapsuudenkodista? Ja nyt kiukuttelee kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun ei voi käpertyä sikiöasentoon vanhempiensa luona? 

1. Vanhemmat sitä kaipaa

2. Monilla on monta sataa kilometriä matkaa vanhemmilleen

3. Monilla ei ole satoja euroja käyttää hotellimajoituksiin, ja vanhemmat voivat myös asia paikoissa, joissa hotellia ei fiksun välimatkan päässä edes ole. 

Sitten vaan teltta pihaan ja vierailut kesäaikaan.

 No mutta sehän on aivan liian vähän. Siitähän oli kysymys että vanhemmat valittavat että käy liian harvoin.

Yksi ylimääräinen huone voi tarkoittaa esim. pientä vuokrakolmiota Järvenpäästä. Eli ei mitään hirveän saavuttamatonta tarjota omille aikuisille lapsilleen. Kyse on nimenomaan arvoista. Se mitä pitää tärkeänä. 

Aikuisten lasten ei myöskään ole velvollista kustantaa vanhempiensa lomailuja tai juhlapyhiä kuten ei myöskään aikuisten lasten vanhempienkaan. Nyt puhuttiinkin vain siitä, että on turha odottaa yksiöön kylään koko perhettä ja olettaa että siellä viihdytään.

Hauskaa, kun nyt valitetaan näin päin. Yleensä valitetaan sitä, että vanhemmat asuvat liian isossa asunnossa eivätkä ymmärrä muuttaa pienenpään. 

Ja ap:lle, niitä omakotitaloja on erilaisia. Olisin lapsena mieluummin asunut kerrostalossa kuin pienessä omakotitalossa, jossa oli puulämmitys eikä ollut juoksevaa vettä. Mutta kuten joku jo huomautti, niin ennen asuttiin sen mukaan mihin oli varaa ja ainoastaan tuohon vanhemmillani oli varaa.

Vierailija kirjoitti:

Puolison vanhemmat ylläpitivät isoa majoituskapasiteettia ja kotimuseota lasten ja heidän perheidensä vierailuja varten, kunnes ikä tuli vastaan eivätkä he enää pystyneet eivätkä jaksaneet sitä rumbaa, eikä ollut enää varaakaan. Siitä koitui lapsille lopulta kaikenlaista harmia, kun talo oli täynnä kaikenlaista arvotonta tavaraa mikä piti hävittää, eikä kukaan halunnut taloakaan, vaan se myytiin.

Voi teitä raukkoja , kun oli vaikeaa. Aika monet joutuvat tyhjentämään ja myymään vanhempiensa asunnot.  Kävivätkö lapset edes? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa tai halua ylläpitää isoa taloa tai asuntoa aikuisten lasten vierailuja varten. Vanhemmat ovat jo hommansa hoitaneet.

 

Tämä on täysin ok, mutta sitten ei pidä valittaa että lapset ja lastenlapset käyvät harvoin. Kun on sen valinnan tehnyt ettei lastensa takia halua pitää vähän isompaa asuntoa kuin juuri itselle riittäisi.   

Ne lapset ovat aikuisia. Default on elää omaa elämäänsä, ei lasten elämää eikä herrajumala lasten määritellä miten vanhempien tulisi omansa elää, ellei ole kyse avuntarpeisista ja vajaavaltaisista. Kahden hoivaan taipuvaisen suhteen välissä pitäisi olla vuosikymmeniä tasa-arvoista aikuisuutta. Vrt. vanhainkodissa vierailu: "ei me sit mennä jos se ei hoida lapsenlapsia". No daa, ei siellä vanhainkodissa käy niitäkään joiden pentuja on paapottu uupumukseen saakka.

Ihmisillä on väliä, ei ympäristöllä. Jos siellä 200 km:n päässä yksiössä on joku todella rakas, sinne menee mutisematta. On ihan normaalia, etteivät vanhemmat ole aikuiselle niin läheisiä. Ei tarvitse ollakaan. Eikä aikuisten lasten miellytämistä tarvitse ajatella ihan loputtomiin oman elämänlaatunsa kustannuksella. Monilla taitaa jäädä irtautumisprosessi kesken ja tietty toisten omien rajojen kunnioitus puuttuu molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ylimääräinen huone voi tarkoittaa esim. pientä vuokrakolmiota Järvenpäästä. Eli ei mitään hirveän saavuttamatonta tarjota omille aikuisille lapsilleen. Kyse on nimenomaan arvoista. Se mitä pitää tärkeänä. 

Aikuisten lasten ei myöskään ole velvollista kustantaa vanhempiensa lomailuja tai juhlapyhiä kuten ei myöskään aikuisten lasten vanhempienkaan. Nyt puhuttiinkin vain siitä, että on turha odottaa yksiöön kylään koko perhettä ja olettaa että siellä viihdytään.

Siis en saa myydä kolmiotani ja muuttaa vuokralle odottamaan kuolemaa yksiöön?

Monissa keskusteluissa vaaditaan vanhuksia itse myymään ja tyhjentämään asuntonsa ja hävittämään tavaransa.

Toisaalta nyt vaaditaan neliöitä, hotellisänkyjä, joulujen ja juhlapyhien kustantamista vanhemmilta.  Näin tänään, huomenna toisin.

Kun lapsi, vaikka olisi 50, jotain tahtoo vanhemman velvollisuus on se antaa.  Jos ei , vanhemmat ovat itsekkäitä narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta ylläpitää isoa asuntoa lasten satunnaisia vierailuja varten tai säilyttää lapsuudenkotia, ettei aikuisille lapsille tule paha mieli ja saavat pari kertaa vuodessa käydä siellä fiilistelemässä. 

Kasvakaa aikuisiksi. Vanhemmat elää ja asuu omalla tavallaan ja heillä on siihen oikeus.

 

ei olekkaan, mutta jos ei löydy asunnosta mitään nukkumapaikkaa, ei ole patjaa eikä kunnollista sohvaa jossa voi nukkua niin se on kyllä ongelma monen sadan kilometrin ajon jälkeen! itsellä ei asunnon koko vielä häiritse mutta jos pitää katsella yöpymistä hotellista niin ei kiinnosta ihan kovin usein lähteä

Nukkumpaikka ja nukkumapaikka. Mun vanhemmat toteutti haaveensa muuttaa paikkaan x kun ne t

Oletko kutsunut ihan selkokielellä? Ettei tarvitse tunkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa tai halua ylläpitää isoa taloa tai asuntoa aikuisten lasten vierailuja varten. Vanhemmat ovat jo hommansa hoitaneet.

Tämä ok, jos ei sitten valita perään ettei käydä tarpeeksi.

Sittenkö käytäisiin tarpeeksi, jos vanhemmat ylläpitäisivät isoa asuntoa lapsia varten? Epäilen. Ei vierailu ole kiinni tuollaisesta asiasta. 

 

Kyllä se itseasiassa jonkin verran on kiinni myös siitä, että miten mahtuu koko perheellä majoittumaan, saako nukutuksi ja onko tilaa viettää aikaa yhdessä. Mitään luksusta ei tarvi olla eikä jokaiselle vierailijalle ( esim perhe) omaa huonetta. 

Hei, kaikissa kirjoissa ja elokuvissa on jokaiselle omalla kylpyhuoneella oma huone kauniisti sisustettuna.  Onko kukaan katsonut jouluelokuvaa jossa talossa ei olisi n 500 neliötä.

Kyllä se on vähin vaatimus mitä viisihenkinrn perhe voi vanhemmiltaan vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa tai halua ylläpitää isoa taloa tai asuntoa aikuisten lasten vierailuja varten. Vanhemmat ovat jo hommansa hoitaneet.

Tämä ok, jos ei sitten valita perään ettei käydä tarpeeksi.

Sittenkö käytäisiin tarpeeksi, jos vanhemmat ylläpitäisivät isoa asuntoa lapsia varten? Epäilen. Ei vierailu ole kiinni tuollaisesta asiasta. 

 

Kyllä se itseasiassa jonkin verran on kiinni myös siitä, että miten mahtuu koko perheellä majoittumaan, saako nukutuksi ja onko tilaa viettää aikaa yhdessä. Mitään luksusta ei tarvi olla eikä jokaiselle vierailijalle ( esim perhe) omaa huonetta. 

 

 

 

Tuohon pyrkikää kaikki kirjoittajat, lapsillenne parempaa. Kuin mitä nyt itse saatte kertostalossa asuvilta piheiltä vanhemmiltanne.

Mulla lähti juuri lapsi opiskelemaan eri paikkakunnalle. Asuttiin kahdestaan 200 neliön ok-talossa. Tilaa on liikaa kahdellekin, mutta en aio silti muuttaa pienempään ainakaan toistaiseksi. Haluan että lapsella on paikka mihin tulla käymään ja jäämään yöksi tai vaikka asumaan, jos elämässä tulee jotain kriisitilanteita. Ja vaikka joskus muuttaisinkin pienempään, haluaisin silti, että sen verran on aina tilaa, että lapsi voi tulla perheineen käymään ja jäädä tarvittaessa yöksi. 

Eikä tämä ole lapsen toive tai pyyntö, tämä on ihan minun ajatukseni äitinä. Lapsi itsenäistyy kovaa vauhtia, eikä sinänsä hingu yöpymään kotonaan. On se kuitenkin kiva hänenkin tietää, että olen hänen tukenaan aina, tuli mitä tuli ja kotiin voi aina tulla. Se on henkinen tuki, mitä ei tarvitse edes toetuttaa, pääasia että se on olemassa.

Niin, me kerrostalossa asuvat olemme jo alunperin olleet huonoja äitejä ja vanhempia, lapsilla ei omaa huonetta ehkä lapsinakaan.

Voi miten tää vauva saa ihmisen tuntemaan itsensä huonoksi ja vajavaiseksi.  Minulla 3 lasta, nelihenkinen perhe jokaisella.   Pitäisi siis olla 12 huonetta oman makuuhuomemme lisäksi että voisimme kokoontua jouluksi.

No emme kyllä  kokoonnukaan.  

Vanhemmat jo edesmenneitä mutta kun olivat elossa en viimeisinä vuosina kyllä nauttinut heillä käymisestä. Erosivat jo aiemmin ja talo joka oli lapsuudenkotini oli jo myyty ja erinäisistä syistä  molemmat muutti ankeisiin asuntoihin. Vanha ränsistynyt talonpuolikas toisella ja toinen pieneen asuntoon. Ei sinne vieraita juuri kutsuttu, oli lopussa sairautta ja köyhyyttäkin. Kun kävi niin usein pelkkää valitusta eri aiheista ja minua käytettiin siivoojana ja sisäkkönä milloin mihinkin hommaan. Jotenkin siellä oli elämästä jo luovuttu. Kyllä kateellisena saanut seurata koko aikuisiän kuinka muilla kivat lapsuudenkodit tai yleensä vanhemmilla mukava käydä ja jopa tehdä asioita yhdessä. Siis tottakai toivon että vanhemmat olisi vielä elossa ja vaikka missä asuisi, mutta ei se nuorena aikuisena ollut helppo seurata sitä asioista luopumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa tai halua ylläpitää isoa taloa tai asuntoa aikuisten lasten vierailuja varten. Vanhemmat ovat jo hommansa hoitaneet.

 

Tämä on täysin ok, mutta sitten ei pidä valittaa että lapset ja lastenlapset käyvät harvoin. Kun on sen valinnan tehnyt ettei lastensa takia halua pitää vähän isompaa asuntoa kuin juuri itselle riittäisi.   

Ne lapset ovat aikuisia. Default on elää omaa elämäänsä, ei lasten elämää eikä herrajumala lasten määritellä miten vanhempien tulisi omansa elää, ellei ole kyse avuntarpeisista ja vajaavaltaisista. Kahden hoivaan taipuvaisen suhteen välissä pitäisi olla vuosikymmeniä tasa-arvoista aikuisuutta. Vrt. vanhainkodissa vierailu: "ei me sit mennä jos se ei hoida lapsenlapsia". No daa, ei siellä vanhainkodissa käy niitäkään joiden pe

Minä ja mieheni ja lapsemme elämme nyt sitä tasa-arvoista aikuisuutta. Hankimme isohkon vapaa-ajan asunnon, jossa nyt käyvät lapset perheineen. Tulemme toimeen keskenämme ja vietämme aikaa yhdessä aika usein. Meillä silti ihan kaikilla on myös oma elämä omine harrastuksineen , ystävineen jne.  eikä kukaan sanele kenenkään asumista tms.Joskus tämä loppuu , se on selvä, todennäköisesti vähenee kun lastenlapset kasvavat isoiksi ( jos ei jo ennen).  Loppuu kun toinen meistä ehkä kuolee ja toinen ei enää jaksa.  Sitten on aika asua pienessä asunnossa mielellään lähellä lapsia, että voivat piipahtaa joskus. Tuskin sitä enää siinä vaiheessa paljon muuta jaksaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ylimääräinen huone voi tarkoittaa esim. pientä vuokrakolmiota Järvenpäästä. Eli ei mitään hirveän saavuttamatonta tarjota omille aikuisille lapsilleen. Kyse on nimenomaan arvoista. Se mitä pitää tärkeänä. 

Aikuisten lasten ei myöskään ole velvollista kustantaa vanhempiensa lomailuja tai juhlapyhiä kuten ei myöskään aikuisten lasten vanhempienkaan. Nyt puhuttiinkin vain siitä, että on turha odottaa yksiöön kylään koko perhettä ja olettaa että siellä viihdytään.

 

 

 

Siis en saa myydä kolmiotani ja muuttaa vuokralle odottamaan kuolemaa yksiöön?

Monissa keskusteluissa vaaditaan vanhuksia itse myymään ja tyhjentämään asuntonsa ja hävittämään tavaransa.

Toisaalta nyt vaaditaan neliöitä, hotellisänkyjä, joulujen ja juhlapyhien kustantamista vanhemmilta.  Näin tänään, hu

Tottakai saat , kaikinmokomin.

Mutta otatko lapsesi perheineen yökylään yksiöösi? Valitatko, jos eivät halua usein tulla?   APn vanhemmat valittavat että AP käy liian harvoin kun käy vain muutaman kerran vuodessa. Tämä ei oikein toimi, asettua asumaan hyvin pieneen ja sitten valittaa ettei lapset jaksa käydä kaukaa siellä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lähes sama ongelma, ei kiinnosta ajaa monta sataa kilometria kun toiset asuu jossain ahtaassa kerrostalo kaksiossa jossa ei ole kunnollista nukkumistilaa itselleni ollenkaan, ja ihmettelee miksei kiinnosta tulla?! ärsyttää kun pitäisi kaupungista vuokrata omenahotelli pariksi yöksi jotta viihtyisi ja siihenkin palaa lisää rahaa. on kavereilla ihan eri asia käydä vanhemmilla, on omakotitalot ja mökit ja jopa tuntee olevansa vähän lomalla kun poikkeavat siellä. 

Itse ajattelen päinvastoin. Omat vanhemmat asuvat ylisuuressa omakotitalossa, siksi että meillä lapsilla ja lapsenlapsilla olisi tilaa yöpyä (n.2vuodessa). Säästävät lämmityksessä, että on varaa asua siellä, ja paikka haisee kellarilta. Valittavat kun piha- ja puutöitä on niin paljon, ja kun on niin iso homma siivota. En todellakaan halua ottaa vastuuta heidän valinnastaan, vaikka he jatkuvasti vihjaavat että meidän lasten tulisi olla kiitollisia uhrauksestaan (kiitollisia että perimme myyntikelvottoman rötiskön aikanaan). Mielestäni olisi järkevämpää että he asuisivat asunnossa johon heillä on kunnolla varaa, ja josta ei ole liikaa vaivaa. Mutta tärkeintä on kai uhriutua.

En pysty isäni vanhassa ja ränsistyneessä ok-talossa olemaan tuntia/kahta pidempään.. todella epäsiistiä ja vessaa ei ole varmaan moneen vuoteen siivottu, joten en voisi ikinä kuvitella asioivani siellä, oksennus tulisi. Isäni on hyväkuntoinen ja olisi kykenevä siivoamaan, mutta kun ei ole ikinä oppinut olemaan siisti. Äitini kuoli muutama vuosi sitten ja sen jälkeen on kaikki räjähtänyt käsiin. Äitini vielä elosssa ollessa (sairaana) kävin siivoamassa apuna ja oli siinä sitten työtä kerrakseen.. huh.