Onko muita jotka ei tykkää käydä vanhemmillaan, koska he asuvat niin epämiellyttävästi?
Ahdistuin jo lapsena siitä, että vanhempani halusivat asua kerrostalossa. Eka kerrostalo oli ihan kiva, vaikka asunto oli pieni (2h ja kk) Sitten muutimme tyypilliseen kolhoosiin. Kaikki kaverini asuivat omakotitaloissa ja minäkin olisin halunnut. Pienellä 6 tuhannen asukkaan paikkakunnalla vain vanhukset asuivat kerrostalossa. Vaikka asuimme jo valmiiksi pienessä asunnossa (3h ja k) Niin he pitivät sitä turhan suurena, kun me lapset muutettiin pois. Muuttivat saman ankean talon kaksioon. Minulle ei ole ollut siis edes yöpymispaikkaa, vaan olen sitten ajanut sen 200km takaisin kotiin, vaikka joskus olisi ollut kiva jäädä sisarusten kanssa pidemmäksikin aikaa. Olen ollut jotenkin katkera niille, joiden vanhemmat ovat pitäneet isot omakotitalonsakkin, että lasten olisi mukava tulla käymään ja ehkä pidemmäksikin ajaksi. Vetoaminen siihen kuinka jopa 70 neliön kolmiota on raskasta siivota, on minun mielestäni tekosyy. Itse asun 80 neliön asunnossa yksin ja asuisin isommassakin, jos olisi varaa. Mökkiäkään he eivät ole koskaan hankkineet, vaikka se olisi auttanut paljon. Siitä olisi kuulemma liikaa vaivaa. Sitten olen kuunnellut jatkuvasti valitusta, että kun en käy kun muutaman kerran vuodessa. Ei huvita mennä johonkin todella pieneen asuntoon, jossa ei voi muuta kuin nököttää yhdessä paikassa jakkaralla.
Kommentit (158)
Osta sä mökki ja kutsu vanhempasi sinne kesän viettoon. Jos ovat eläkeläisiä, niin voivat vaikka asua siellä keväästä syksyyn. Saisit viettää paljon aikaa heidän kanssaan 🤗🥰
Missä vika? Tunnepuolen köyhyydessä?
En tykkää käydä, huono hygienia keittiössä, vanha haiseva ok talo jonka haju tarttui hiuksiin ja vaatteisiin. Joten en käy.
Ja vikaa oli heidän vanhemmuudessakin, etten koe velvoitteita. Toki auttelen ja pidän yhteyttä.
Itse en käy isän alkoholinkäytön vuoksi mutta kyllä minuakin tuollainen koirankoppi ahdistaisi. Meidän lapset käy meillä aina yötä, meillä on iso talo. Vaimo haluaisi luopua ja muuttaa pieneen kerrostaloasuntoon mutta minulle se tarkoittaisi kuolemantuomiota. Minä en niihin kolhooseihin mene
Joko on tosiaan provo tai sitten AP on jollain tavalla vajaa.
Oma isäni sairastui syöpään tämän vuoden alussa ja minua on alkanut kaduttamaan, etten ole ollut hänen kanssaan enemmän tekemisissä. Asumme kilometrin päässä toisistamme ja olemme nähneet viikottain, mutta nyt, kun kaikki on katoamassa (isä saattohoidossa), tuntuu silti keljulta.
Jätin tarkoituksella mainitsematta mitään isäni asumisesta, koska sillä ei ole tässä minkäänlaista merkitystä.
Sukupolvien välinen kuilu. Se asuminen valittiin sen mukaan mihin oli varaa, nyt on syntymäoikeus parempaan ja jonkun muun on tämä kustannettava.
Itselläni on lähes sama ongelma, ei kiinnosta ajaa monta sataa kilometria kun toiset asuu jossain ahtaassa kerrostalo kaksiossa jossa ei ole kunnollista nukkumistilaa itselleni ollenkaan, ja ihmettelee miksei kiinnosta tulla?! ärsyttää kun pitäisi kaupungista vuokrata omenahotelli pariksi yöksi jotta viihtyisi ja siihenkin palaa lisää rahaa. on kavereilla ihan eri asia käydä vanhemmilla, on omakotitalot ja mökit ja jopa tuntee olevansa vähän lomalla kun poikkeavat siellä.
Monella paikkakunnilla on airbnb-asuntoja tarjolla. Itsekin vuokraan aina sellaisen kun käyn pienellä paikkakunnalla sukulaisia tapaamassa.
Itse sitä on vastuussa majoittumisestaan, ei siitä voi toisia syytellä, eikä odottaa, että heillä olisi ilman muuta vierashuone tai supersiistiä ja miellyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Joko on tosiaan provo tai sitten AP on jollain tavalla vajaa.
Oma isäni sairastui syöpään tämän vuoden alussa ja minua on alkanut kaduttamaan, etten ole ollut hänen kanssaan enemmän tekemisissä. Asumme kilometrin päässä toisistamme ja olemme nähneet viikottain, mutta nyt, kun kaikki on katoamassa (isä saattohoidossa), tuntuu silti keljulta.
Jätin tarkoituksella mainitsematta mitään isäni asumisesta, koska sillä ei ole tässä minkäänlaista merkitystä.
Isäsi asuu kilometrin päässä, niin ei todella olekaan merkitystä. Vähän eri tilanne vierailla satojen kilometrien päästä.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien välinen kuilu. Se asuminen valittiin sen mukaan mihin oli varaa, nyt on syntymäoikeus parempaan ja jonkun muun on tämä kustannettava.
Höpö höpö. Moni vanhempi ihminen asuu uudessa kalliissa asunnossa, vaikka pieni olisikin. Hyvin ostaisi isommankin siihen rahaan.
Ei tule itselläänkään yöreissuja juuri tehtyä, kun tilanpuute ahdistaa. Asunto ei ole silti halpa. Asia ei sinällään ärsytä, on vähän ap:ta lyhempi matka niin päiväreissunkin voi tehdä, mutta jos on toiveena pitkät tiheät vierailut niin kannattaa järjestää niille todennäköisyydet. Jos ei kirveellä pakoteta niin en itse muuttaisi ikinä asuntoon, jossa ei ole järkevää vierasmajoitsmahdollisuutta.
Kauhieta romukerääjiä ja säilyttäjiä. Kaikki hyllyt ja kaapit pursuilevat turhaa tavaraa. Mitään ei saa heittää pois. EIvät osaa siivota. Pölyä on joka puolella, vessa on ihan hirvee, keittiössä hanan päällä aina se haiseva märkä tiskirätti.
En ole koskaan ymmärtänyt aikuista joka yöpyy tai haaveilee yöpymistä vanhemmillaan. Yritetäänkö sillä paikata jotain lapsuudessa vaille jäämisiä? Ap odottaa ja odottaa, että viimeinkin vanhemmat toteuttaisi hänen haaveensa lapsuudenkodista? Ja nyt kiukuttelee kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun ei voi käpertyä sikiöasentoon vanhempiensa luona?
Vierailija kirjoitti:
🥱 olipa typerä provo
Uikuti uikuti
Ei välttämättä ole Provo.
Tuo tilanne on oikeasti joillakin.
Itsekin tiedän tuollaisia tapauksia.
Ja me ite asutaan omakotitalossa edelleen sen takia, että lapsilla on mahdollisuus yöpyä omissa huoneissaan, kun tulevat käymään.
Ja , kun on muutama lapsenlapsikin siunaantunut, pitää tilaa olla. Ikävä olisi istua kaksiossa sohvalla näkötämässä, kun muuhun ei tila riittäisi.
Mutta kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko on tosiaan provo tai sitten AP on jollain tavalla vajaa.
Oma isäni sairastui syöpään tämän vuoden alussa ja minua on alkanut kaduttamaan, etten ole ollut hänen kanssaan enemmän tekemisissä. Asumme kilometrin päässä toisistamme ja olemme nähneet viikottain, mutta nyt, kun kaikki on katoamassa (isä saattohoidossa), tuntuu silti keljulta.
Jätin tarkoituksella mainitsematta mitään isäni asumisesta, koska sillä ei ole tässä minkäänlaista merkitystä.
Isäsi asuu kilometrin päässä, niin ei todella olekaan merkitystä. Vähän eri tilanne vierailla satojen kilometrien päästä.
Aivan yhtä hyvin voisin nukkua lattialla patjalla, jos tarvetta yöpymiselle olisi ja matka olisi pidempi. Kuten sanoin, asumismuodolla EI OLE MERKITYSTÄ.
Vierailija kirjoitti:
Joko on tosiaan provo tai sitten AP on jollain tavalla vajaa.
Oma isäni sairastui syöpään tämän vuoden alussa ja minua on alkanut kaduttamaan, etten ole ollut hänen kanssaan enemmän tekemisissä. Asumme kilometrin päässä toisistamme ja olemme nähneet viikottain, mutta nyt, kun kaikki on katoamassa (isä saattohoidossa), tuntuu silti keljulta.
Jätin tarkoituksella mainitsematta mitään isäni asumisesta, koska sillä ei ole tässä minkäänlaista merkitystä.
Sulla on ihan eri tilanne, kuin AP:llä joka asuu 200km päässä.
On eri asia pyörähtää kilometrin päästä .
Saatiin tuntea huonoa omaatuntoa, jos olet harvoin käynyt.
Ei ainakaan matka ja yöpymistilan puute ole olleet syynä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt aikuista joka yöpyy tai haaveilee yöpymistä vanhemmillaan. Yritetäänkö sillä paikata jotain lapsuudessa vaille jäämisiä? Ap odottaa ja odottaa, että viimeinkin vanhemmat toteuttaisi hänen haaveensa lapsuudenkodista? Ja nyt kiukuttelee kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun ei voi käpertyä sikiöasentoon vanhempiensa luona?
Meillä on illanviettoja ja muun muassa joulut ja juhannukset vietetään isolla porukalla yhdessä 2-3 päivän ajan.
eri
🥱 olipa typerä provo
Uikuti uikuti