Miten te muut vähemmän viehättävät kestätte omaa ulkonäköänne?
Mulla tän surkuttelu on saanut ihan massiiviset mittasuhteet enkä välillä kykene poistumaan edes kotoa. Pahenemisvaiheen saattaa laukaista esim. valokuvaan joutuminen, josta seuraa aivan järjetön itseinho. Normaalistikin mietin jatkuvasti vain omaa rumuutta ja huonoutta.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Keskityn pääasiassa muihin asioihin. Harrastan mielenkiintoisia ja kehittäviä juttuja, hengaan mukavien ihmisten kanssa.
Ulkonäköäni ei ole juhlittu tai palkittu, mutta ruumiini on kaikin puolin toimiva laitos eli aivan riittävän hyvä täysipainoiseen elämään. Ulkonäölle teen sen minkä voin: pesen hampaat aamuin illoin, on aina puhdasta ehjää tarkoituksenmukaista vaatetta päällä ja tukka kammattuna. Katson ulos lähtiessä peiliin sen verran, että huomaan jos paita on saumat nurinpäin päällä ja käytän värejä, jotka sopivat minulle. Tälläkin panostuksella on sen verran irronnut vastakkaisen sukupuolen kiiinnostusta, että on kaksi lasta siunaantunut ja parisuhde hyvän miehen kanssa.
No sä et ole sitten ruma jos puhtaat vaatteet riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä tiedät olevasi ruma? Jos katsot jostain instagramista ihmisten kuvia, malleja ja 'vaikuttajia', niin 99% niistä kuvista on muokattuja ja loput 1% vaan sopii 'kauniiseen' muottiin. Ajattele niin, että keskityt kivoihin juttuihin vaan. Ulkonäkö rapistuu kaikilla kuitenkin niin miksi sitä pitää surkutella.
Hyi mitä vähättelyä. Kyllä nyt normaalijärkinen tietää onko kaunis, tavallisen näköinen vai ruma.
Ei homma nyt noin suoraviivaista ole. "Virallinen" kauneus on kai määritelty: nenän malli, sen etäisyys ylähuulesta, tietyt mittasuhteet jms. Ts. kaikki kauniina pidetyt ovat melkein toistensa kopioita. Maailmassa on paljon eri ikäisiä kaunottaria, jotka eivät täytä "oikeita mittasuhteita". Huippumallit ovat usein kaukana niistä määrittelyistä. Normaalijärkinen ei kyttäile naamaansa alvariinsa.
Minulta vain #116.
Olen tyytyväinen kaikin puolin
kehooni ja kasvoihini.
Saan säännöllisesti
palautetta paitsi ulkonäöstäni,
myös tyylistäni.
Palstalla on parempi olla hyvin
hissukseen, tai jopa vähätellä
itseään, muutoin saattaa tulla
tarpeetonta tk-kohdennusta.
*tyttökerho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa moinen höpinä. Rumuus on katsojan silmässä. Sisäinen kauneus on kuitenki tärkeintä. Et oo välttis ruma, et vaan kelpaa itelles. Mee julkiselle paikalle ja kato ihmisiä. Kyllä meitä on monenlaisia. Mä olin ruma lapsi enkä myöhemminkää mikää kedonkukkanen. Oon silti ihan tyytyväinen elämääni.
Lopeta itse höpinä sisäisestä kauneudesta. Sillä ole paskankaan merkitystä, kun ulkonäölle yökitään ja/tai pilkallisesti nauretaan ja haukutaan. Toki jos on "ihan tyytyväinen" elämäänsä täysin yksin, eipä siinä sitten ongelmaa.
Eipä sillä kauneudellakaan ole mitään! merkitystä, jos on sisäisesti kuin saapas. Mieluummin sivstystä ja älyä, kuin kaunista naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä olisi keskustelijoita, jotka eivät haluaisi rumien pariutuvan.
No saavat kyllä haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä tiedät olevasi ruma? Jos katsot jostain instagramista ihmisten kuvia, malleja ja 'vaikuttajia', niin 99% niistä kuvista on muokattuja ja loput 1% vaan sopii 'kauniiseen' muottiin. Ajattele niin, että keskityt kivoihin juttuihin vaan. Ulkonäkö rapistuu kaikilla kuitenkin niin miksi sitä pitää surkutella.
Hyi mitä vähättelyä. Kyllä nyt normaalijärkinen tietää onko kaunis, tavallisen näköinen vai ruma.
Ei homma nyt noin suoraviivaista ole. "Virallinen" kauneus on kai määritelty: nenän malli, sen etäisyys ylähuulesta, tietyt mittasuhteet jms. Ts. kaikki kauniina pidetyt ovat melkein toistensa kopioita. Maailmassa on paljon eri ikäisiä kaunottaria, jotka eivät täytä "oikeita mittasuhteita". Huippumallit ovat usein kaukana niistä määrittelyistä. Normaalijärkinen ei kyttäile naamaan
Ei niin, voi vain todeta, että vastenmielinen mikä vastenmielinen.
Eihän se minun ongelmani, sehän on niiden ongelma, jotka pitävät minua rumana.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on todella ruma nenä. Huono muoto, leveä, isot sieraimet. Muutenkin todella epäsymmetriset kasvot. Jos otan selfien suorassa auringonvalossa, näytän oikeasti siltä, kun olisin luomus, joka on kävellyt ulos Visulahden Vahakabinetista. Menihän siinä, etenkin teininä jonkin aikaa hyväksyä asia, mutta näillä on menty ja mennään. Eipä romanttisia suhteita ole siunaantunut, muutamista aloitteista huolimatta.
Ei kuitenkaan kannata vähätellä polttovälin, valaistuksen ja kuvakulmien merkitystä. Jokaisesta saa rumia tai epäotollisia kuvia, mutta samaan aikaan, en ihan niele sitä että kuva jotenkin maagisesti näyttäisi täysin erilaiselta, kuin mitä olet oikeasti. Onko kukaan koskaan nähnyt esim. kaveristaan kuvaa, josta häntä ei tunnista? En minäkään.
Minä olen kyllä nähnyt ja monesti. Toisekseen, jokainen meistä on ainut ihminen, joka ei ole nähnyt itseään oikein koskaan. Peili ja kuvat valehtelee. Eli tarkkaan meistä kukaan ei tiedä minkä näköinen aidosti on muista. Tämä on minusta lohduttavaa. Itse en näe itseäni oikeassa valossa.
Ja kun katsot tuonne elämään. Siellä on kaiken näköisiä ihmisiä, kenellä on puoliso ja lapset. Ei ulkonäkö niitä estä. Kehohäpeä on se mitä tunnet ja siitä voi päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa moinen höpinä. Rumuus on katsojan silmässä. Sisäinen kauneus on kuitenki tärkeintä. Et oo välttis ruma, et vaan kelpaa itelles. Mee julkiselle paikalle ja kato ihmisiä. Kyllä meitä on monenlaisia. Mä olin ruma lapsi enkä myöhemminkää mikää kedonkukkanen. Oon silti ihan tyytyväinen elämääni.
Lopeta itse höpinä sisäisestä kauneudesta. Sillä ole paskankaan merkitystä, kun ulkonäölle yökitään ja/tai pilkallisesti nauretaan ja haukutaan. Toki jos on "ihan tyytyväinen" elämäänsä täysin yksin, eipä siinä sitten ongelmaa.
Eipä sillä kauneudellakaan ole mitään! merkitystä, jos on sisäisesti kuin saapas. Mieluummin sivstystä ja älyä, kuin kaunista naamaa.
No mä oon ruma ja ÄO tutkitusti alle 100.ei ole siis älykään. Ei myöskään sivistystä koska unohdan aina kaiken oppimani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on todella ruma nenä. Huono muoto, leveä, isot sieraimet. Muutenkin todella epäsymmetriset kasvot. Jos otan selfien suorassa auringonvalossa, näytän oikeasti siltä, kun olisin luomus, joka on kävellyt ulos Visulahden Vahakabinetista. Menihän siinä, etenkin teininä jonkin aikaa hyväksyä asia, mutta näillä on menty ja mennään. Eipä romanttisia suhteita ole siunaantunut, muutamista aloitteista huolimatta.
Ei kuitenkaan kannata vähätellä polttovälin, valaistuksen ja kuvakulmien merkitystä. Jokaisesta saa rumia tai epäotollisia kuvia, mutta samaan aikaan, en ihan niele sitä että kuva jotenkin maagisesti näyttäisi täysin erilaiselta, kuin mitä olet oikeasti. Onko kukaan koskaan nähnyt esim. kaveristaan kuvaa, josta häntä ei tunnista? En minäkään.
Minä olen kyllä nähnyt ja monesti. Toisekseen, jokainen meistä on ainut ihminen, joka ei ole nähnyt
On kaikennäköisiä perheellisiä ihmisiä mutta rumat on yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä tiedät olevasi ruma? Jos katsot jostain instagramista ihmisten kuvia, malleja ja 'vaikuttajia', niin 99% niistä kuvista on muokattuja ja loput 1% vaan sopii 'kauniiseen' muottiin. Ajattele niin, että keskityt kivoihin juttuihin vaan. Ulkonäkö rapistuu kaikilla kuitenkin niin miksi sitä pitää surkutella.
Hyi mitä vähättelyä. Kyllä nyt normaalijärkinen tietää onko kaunis, tavallisen näköinen vai ruma.
Ei välttämättä tiedä. Kuinka monesti olet nähnyt aidosti kauniin ihmisen, joka väittää, että naiset ovat hänelle kauneudesta kateellisia. Niinpä, en minäkään yhtäkään. Tavallisia tallaajia usein miten. Kuinka monesti olet nähnyt kauniin tai nätin tai normaalin, joka haukkuu itseään rumaksi. Usein myös näin. Eli ihmiset eivät kyllä aidosti osaa katsoa itseä niin, kuin suurin osa heitä katsoo. Parasta olisi vain hyväksyä itsensä ja ajatella olevansa aivan normaali, sillä se kattaa kyllä monenlaista ulkonäköä. Kaikki meistä on loppuviimein normaaleja.
Ikävintä on kuulla, kun viehättävät nuoret naisopiskelijat kouluissa haukkuu toisia naisia rumiksi.
Sulkeutuneena erakkona, sydän mustana. Ei ole muuta mahdollisuutta
Nuorena sain kuulla ulkonäöstäni jatkuvasti, haukuttiin nenää yms yms ja naurettiin päin naamaa miten ruma voi ihminen olla. Joskus ravintolassa on tullut joku mies sanomaan et voin tanssia säälistä sinun kanssa kun kukaan muu ei sitä tee. Nykyään olen lähes 50-vee ja ei varmaan 20-vuoteen ole kukaan sanonu ulkonäöstä mitään eli ikä auttaa. 2pitkää parisuhdettakin on ollut ja toinen meneillään edelleen. Lapsiakin löytyy liuta eli vaikka ei ole ollut kummoinen ulkonäkö se ei ole suhteita estänyt.
Tuo on täyttä höpöä, että kaikki rumat on yksin ei todellakaan ole. Jos ihminen jatkuvasti vihaa omaa ulkonäköön on todennäköisesti enemmän se syy, miksi on yksin kuin se, että olisi ruma. Kuka haluaisi "vetää perässään" kumppania, jonka itsetunto on noin huono ja rumuuden vuoksi ei edes käy missään. Eihän sellainen edes löydä ketään. Eli syy on enemmän omassa käytöksessä kuin ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa moinen höpinä. Rumuus on katsojan silmässä. Sisäinen kauneus on kuitenki tärkeintä. Et oo välttis ruma, et vaan kelpaa itelles. Mee julkiselle paikalle ja kato ihmisiä. Kyllä meitä on monenlaisia. Mä olin ruma lapsi enkä myöhemminkää mikää kedonkukkanen. Oon silti ihan tyytyväinen elämääni.
Lopeta itse höpinä sisäisestä kauneudesta. Sillä ole paskankaan merkitystä, kun ulkonäölle yökitään ja/tai pilkallisesti nauretaan ja haukutaan. Toki jos on "ihan tyytyväinen" elämäänsä täysin yksin, eipä siinä sitten ongelmaa.
Eipä sillä kauneudellakaan ole mitään! merkitystä, jos on sisäisesti kuin saapas. Mieluummin sivstystä ja älyä, kuin kaunista naamaa.
No mä oon ruma ja ÄO tutkitusti alle 100.ei
Mitäs positiivista löytyy? Ei tietenkään yhtään mitään. Enpä ole näin negatiivista tekstiä aikoihin- jos milloinkaan- lukenut. Myönnän, että on tosi, tosi surullista unohtaa kaikki oppimansa. Onko sulla dementiaa tai muuta vastaavaa? Mutta onhan muitakin kaltaisiasi esim. työpajoissa.
"Minä olen kyllä nähnyt ja monesti. Toisekseen, jokainen meistä on ainut ihminen, joka ei ole nähnyt itseään oikein koskaan. Peili ja kuvat valehtelee. Eli tarkkaan meistä kukaan ei tiedä minkä näköinen aidosti on muista. Tämä on minusta lohduttavaa. Itse en näe itseäni oikeassa valossa.
Ja kun katsot tuonne elämään. Siellä on kaiken näköisiä ihmisiä, kenellä on puoliso ja lapset. Ei ulkonäkö niitä estä. Kehohäpeä on se mitä tunnet ja siitä voi päästä eroon. "
Eiköhän siinä ole riittävästi "tietoa" muiden mielipiteistä, että saa pakit kaikilta joita lähestyy ja lenkillä naisten ensisijainen reaktio on kaivaa äkkiä puhelin korvalle tai vähintää käteen, kun ilmeisesti näytän potentiaaliselta raiskarilta tai jotain.
En ole koskaan tavannut itseäni kauniimpaa henkilöä.
Enemmän rassaa keskustelijat, jotka hokevat tuota "oi pikkuinen, ei rumuutta ole olemassakaan, kaikki on päässäsi, kyllä jokainen on jollekin kaunis/komea!" huuhaata. Melko vähättelevää heitä kohtaan, jotka eivät ole saaneet ketään.