Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toimintahäiriöisen perheen aikuinen lapsi ystävänä
19.05.2023 |
Ystäväni on lapsena kaltoinkohdeltu, traumatisoitunut aikuinen. Olen ollut hänen tukenaan ja rinnallakulkija ja tsemppari vuosia.
Minua on alkanut nyt tympimään ja ällistyttämään se miten minua syyllistetään siitä, jos en onnistu rinnallakulkemisessa täydellisesti. Olen viime aikoina väsynyt siihen vaativuuteen, kun toinen reagoi asioihin traumansa kautta. Ja siksi normaali vastavuoroinen ystävyys ei toteudu.
Kun olen puhunut rehellisesti, että en jaksa sitä vaativuutta enkä sitä, että minulla ei saa olla siinä ihmissuhteessa mitään omia tarpeita tai odotuksia, niin moni taho on syyllistänyt minua siitä, että pitää ymmärtää toista, kun hänellä on ne traumat, ja ne tekevät elämästä vaikeaa.
Minä ymmärrän kyllä traumat ja niiden vaikutukset. Mutta se ei tarkoita, että jaksan aina elää vain toiselle ja laittaa omat tarpeeni syrjään.
Mikä idea on sellaisessa ihmissuhteessa, josta ei saa mitään? Pitäisikö vastavuoroisuuden toteutua myös ihmissuhteessa traumatisoituneen kanssa?
Kommentit (20)
Hän ei voi sille mitään, että reagoi traumojensa kautta. Ne ovat olleet hänen elossapysymisensä takia elintärkeitä toimintatapoja, joista pois oppiminen vie aikaa. Ehkä sinun täytyy siis etsiä uusi ystävä, koska et voi myöskään vaatia häntä muuttumaan hetkessä sinulle sopivaksi ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan odottanut, että asiat menisivät 50 - 50. Mutta nyt tympii se, että ne tuntuvat menevän 100 - 0. Tuo suhde on vähän turhan äärimmäinen. Ajoittain sekin on ok.
Mutta suuri asia on se miten minut tuomitaan, kun en ole ok sen kanssa, että suhde on aina 100 - 0. Kun mukamas pitää ymmärtää, kun toinen on traumatisoitunut eikä se kykene samaan kuin me muut.
No minä tiedän sen kyllä, ettei kykene. Mutta en myöskään minä jaksa sitä, että vain minulta otetaan ja vaaditaan, ja samaan aikaan toinen saa perseillä ja käyttää hyväksi mielin määrin, kun se nyt on niin traumatisoitunut, ettei kykene. Kuitenkin oikeasti kykenee paljonkin, jos motivaatiota on.
Eli se mitä kaipaisin, ja koen etten saa, on arvostus. Paljon olen ymmärtänyt, kannustanut. Sitkeästi olen ollut elämässään mukana. Ja arvostuksen sijaan saan haukkuja, miten en muka ymmärrä ja pitää ymmärtää. Vaikka ymmärrän kyllä. En vain jaksa loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi sille mitään, että reagoi traumojensa kautta. Ne ovat olleet hänen elossapysymisensä takia elintärkeitä toimintatapoja, joista pois oppiminen vie aikaa. Ehkä sinun täytyy siis etsiä uusi ystävä, koska et voi myöskään vaatia häntä muuttumaan hetkessä sinulle sopivaksi ystäväksi.
Tämä on se ainoa ratkaisu, jonka minä olen löytänyt.
Ole armollinen itsellesi ja kerro suoraan, että enää jaksa kannatella hänen traumojaan . Suosittele kuitenkin jotain korvaavaa, esim. vaikka ystäväpalvelua tms. Arvostan kovasti, että olet noin kauan tuossa kestänyt
Ehkä sinullakin on joku ongelma,, jos olet suostunut täysin yksisuuntaiseen ystävyyteen aikuisena? Kyllähän aika trauma saa olla, ettei sitä voisi edes harjoituksen vuoksi joskus sivuuttaa. Että nyt kuules puhutaan musta vartti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinullakin on joku ongelma,, jos olet suostunut täysin yksisuuntaiseen ystävyyteen aikuisena? Kyllähän aika trauma saa olla, ettei sitä voisi edes harjoituksen vuoksi joskus sivuuttaa. Että nyt kuules puhutaan musta vartti.
No äläpä muuta sano! Minä sitten päätin, että jokin minun asiakin saa luvan saada huomiota. Kokeilin mitä tapahtuu, ja toinenhan lähinnä suuttui, kun olisi pitänyt puhua muustakin kuin hänestä.
Nyt homma poikki. Sinulla on oikeus ja velvollisuuskin pitää itsestäsi huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumat hoidetaan terapiassa. Erosin aikoinaan traumatisoituneesta egoistista, koska minun tarpeeni eivät olleet mitään. Eikä lasten. Kaikki traumatisoituneet eivät ole egoisteja.
Itselläni on vahva traumatausta. Silti uskon täysin vastavuoroisuuteen.
Kenenkään ei tarvitse vain kannatella toista, eikä kukaan ole vastuussa toisen aikuisen tunteista.
Olen helposti liian kiltti ja huomannut, että itselläkin on kaveri joka aina vaatii ja kaiken pitäisi mennä hänen mielen mukaan. Vaikka on hyvästä ydinperheestä.
Nämä on myös luonnekysymyksiä. Menneisyyttä ei voi käyttää syynä tai perusteluna sille, että kohtelee muita huonosti. Et ole kaverisi terapeutti ja hänen pitäisi myös huomioida sinut. Hän ei ole lapsi ja on vastuussa omien asioidensa käsittelystä.
Laita rajat ja ota huomioon myös oma jaksaminen. Ystävyys on vastavuoroisuutta, jos se puuttuu ei se ole ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöiset vertaistukijutut-ja ihmissuhteet on monesti tuollaisia (rikkovia ja syvän ongelmaisia.)
Minulla on samanlainen ystävä jota pitää jaksaa kuunnella ja kannatella. Olen toisten ystävien kehotuksesta nyt vähitellen irtaantumassa tuosta raskaasta ystävyyssuhteesta. Kukaan ei onneksi ole syyllistänyt tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä tuosta, että ei se ole ystävyyttä, jos se on vain yksisuuntaista.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi sille mitään, että reagoi traumojensa kautta. Ne ovat olleet hänen elossapysymisensä takia elintärkeitä toimintatapoja, joista pois oppiminen vie aikaa. Ehkä sinun täytyy siis etsiä uusi ystävä, koska et voi myöskään vaatia häntä muuttumaan hetkessä sinulle sopivaksi ystäväksi.
Joo, mutta traumatisoituneen ihmisen pitää myös oppia kantamaan vastuuta käytöksestään. Varsinkin nuorena tapahtunut traumatisoituminen jumittaa käytöksen tiettyyn ikään ja pitää kasvattaa se sisäinen lapsi aikuisuuteen eikä se tapahdu sillä, että kaikki koko ajan ymmärtävät eivätkä vaadi "aikuistumista". Joo traumoja pitää ymmärtää, mutta voi myös vaatia "normaalia" käytöstä. Traumatisoituneen omalla vastuulla on käydä traumaterapia ja hoitaa triggerit pois tai opetella hallitsemaan niitä. Trauma ei ole ihmisen omaa syytä, mutta valitettavasti se parantumistyö pitää itse tehdä tai jää ikuisiksi ajoiksi trauman vangiksi.
T. Ex-traumatisoitunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi sille mitään, että reagoi traumojensa kautta. Ne ovat olleet hänen elossapysymisensä takia elintärkeitä toimintatapoja, joista pois oppiminen vie aikaa. Ehkä sinun täytyy siis etsiä uusi ystävä, koska et voi myöskään vaatia häntä muuttumaan hetkessä sinulle sopivaksi ystäväksi.
Joo, mutta traumatisoituneen ihmisen pitää myös oppia kantamaan vastuuta käytöksestään. Varsinkin nuorena tapahtunut traumatisoituminen jumittaa käytöksen tiettyyn ikään ja pitää kasvattaa se sisäinen lapsi aikuisuuteen eikä se tapahdu sillä, että kaikki koko ajan ymmärtävät eivätkä vaadi "aikuistumista". Joo traumoja pitää ymmärtää, mutta voi myös vaatia "normaalia" käytöstä. Traumatisoituneen omalla vastuulla on käydä traumaterapia ja hoitaa triggerit pois tai opetella hallitsemaan niitä. Trauma ei ole ihmisen omaa syytä, mutta valitettavasti se parantumistyö pitää itse tehdä tai jää ikuisiksi ajoiksi trauman vangiksi.
T. Ex-traumatisoitunut
Traumatisoitunut ihminen altistuu helposti kerta toisensa jälkeen kaltoinkohtelulle. Aikuistu siinä sitten kun aina kun pääset jaloillesi tapahtuu jotakin ikävää. Jos ei ole kyseinen ihminen tai tiedä 100 % varmasti mitä kaikkea hänelle on tapahtunut, on jokseenkin turhaa huudella sivusta. Viisainta on jättää ihminen rauhaan, jos ei kykene kohtaamaan häntä sellaisena kuin on. Pätee muihinkin ystävyyksiin, joissa on kyse ihan tavallisista terveistä ihmisistä.
Onhan sinulla muutakin tietoa noista traumoista kuin vain ystäväsi kertomus? Mietin vain ettei hän ole huijari ja manipuloi sinua. Sekin on nykyisin ihan mahdollista.
Vastavuoroisuuden puuttuminen nimittäin herättää itselläni epäilyn manipuloinnista. Olen tuntenut ihmisen joka manipuloi muita esittämällä sairauksia, mm. masennusta, joita hänellä ei koskaan todettu ja joihin hän olisi saanut hoitoa, jos ne olisivat olleet todellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi sille mitään, että reagoi traumojensa kautta. Ne ovat olleet hänen elossapysymisensä takia elintärkeitä toimintatapoja, joista pois oppiminen vie aikaa. Ehkä sinun täytyy siis etsiä uusi ystävä, koska et voi myöskään vaatia häntä muuttumaan hetkessä sinulle sopivaksi ystäväksi.
Joo, mutta traumatisoituneen ihmisen pitää myös oppia kantamaan vastuuta käytöksestään. Varsinkin nuorena tapahtunut traumatisoituminen jumittaa käytöksen tiettyyn ikään ja pitää kasvattaa se sisäinen lapsi aikuisuuteen eikä se tapahdu sillä, että kaikki koko ajan ymmärtävät eivätkä vaadi "aikuistumista". Joo traumoja pitää ymmärtää, mutta voi myös vaatia "normaalia" käytöstä. Traumatisoituneen omalla vastuulla on käydä traumaterapia ja hoitaa triggerit pois tai opetella hallitsemaan niitä. Trauma ei ole ihmisen omaa syytä, mutta valitettavasti se parantumistyö pitää itse tehdä tai jää ikuisiksi ajoiksi trauman vangiksi.
T. Ex-traumatisoitunut
Traumatisoitunut ihminen altistuu helposti kerta toisensa jälkeen kaltoinkohtelulle. Aikuistu siinä sitten kun aina kun pääset jaloillesi tapahtuu jotakin ikävää. Jos ei ole kyseinen ihminen tai tiedä 100 % varmasti mitä kaikkea hänelle on tapahtunut, on jokseenkin turhaa huudella sivusta. Viisainta on jättää ihminen rauhaan, jos ei kykene kohtaamaan häntä sellaisena kuin on. Pätee muihinkin ystävyyksiin, joissa on kyse ihan tavallisista terveistä ihmisistä.
Traumoja tai ei, huonoa käytöstä ei pidä sietää. Traumatisoituneena tiedän tasan tarkkaan mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi sille mitään, että reagoi traumojensa kautta. Ne ovat olleet hänen elossapysymisensä takia elintärkeitä toimintatapoja, joista pois oppiminen vie aikaa. Ehkä sinun täytyy siis etsiä uusi ystävä, koska et voi myöskään vaatia häntä muuttumaan hetkessä sinulle sopivaksi ystäväksi.
Joo, mutta traumatisoituneen ihmisen pitää myös oppia kantamaan vastuuta käytöksestään. Varsinkin nuorena tapahtunut traumatisoituminen jumittaa käytöksen tiettyyn ikään ja pitää kasvattaa se sisäinen lapsi aikuisuuteen eikä se tapahdu sillä, että kaikki koko ajan ymmärtävät eivätkä vaadi "aikuistumista". Joo traumoja pitää ymmärtää, mutta voi myös vaatia "normaalia" käytöstä. Traumatisoituneen omalla vastuulla on käydä traumaterapia ja hoitaa triggerit pois tai opetella hallitsemaan niitä. Trauma ei ole ihmisen omaa syytä, mutta valitettavasti se parantumistyö pitää itse tehdä tai jää ikuisiksi ajoiksi trauman vangiksi.
T. Ex-traumatisoitunut
Olen traumataustainen ja allekirjoitan joka sanan viestistäsi. Valitettavasti olen itse syyllistynyt nuorena siihen, että vaadin muilta loputonta ymmärtämistä ja samaan aikaan käyttäydyin arvaamattomasti, yliherkästi ja aggressiivisesti. Toisaalta yritin hakea ammattiapua mutta mitään asiallista sellaista en saanut. Traumatietoisuus ei edelleenkään ole kovin vahvaa suomalaisessa mielenterveyshoidossa etenkään julkisella puolella, saati 10-15 vuotta sitten. Nuorena naisena tuntui myös kovin turhauttavalta hakea apua, koska kukaan ei vaikuttanut ottavan tilannettani vakavasti. Poikaystävän hankkiminen oli asia, josta lähes jokainen ammattiauttaja jaksoi jankuttaa ja jonka oletettiin parantavan ongelmani.
Englannin kielen taitoisille suosittelen lämpimästi erilaisia aihetta käsitteleviä kirjoja, blogeja, podcasteja ja YouTube -kanavia. Niistä olen saanut itse niin paljon hyödyllisiä oivalluksia ja ne ovat olleet korvaamaton apu toipumismatkallani. Englanninkielisessä traumoja käsittelevässä materiaalissa tulokulma on monesti voimaannuttavampi kuin suomenkielellä julkaistussa sisällössä ja monissa lähteissä trauman syntymekanismit sekä konkreettiset vaikutukset osataan avata niin, että niistä on helppo löytää yhtymäkohtia omaan elämään. Siitä on helppo lähteä sitten etsimään parhaita keinoja siihen, miten hoitaa henkiset haavat ja triggerit siihen malliin, että niiden kanssa pärjää. Joillekin se voi olla jooga tai muu liikunta, osalle jokin luova tekeminen ja jotkut taas löytävät lemmikkieläinten kanssa puuhastelusta kanavan paranemiseen. Jos on mahdollisuus päästä kunnolliseen traumaterapiaan, kannattaa se ehdottomasti käyttää, koska se ei ikävä kyllä ole itsestäänselvyys. Oma-avun kauttakin voi päästä pitkälle, jos löytää ne oikeat lähteet, jotka avaavat omaa ajattelua parhaiten. Kun itse voi paremmin, niin se heijastuu myös ulkopuoliseen maailmaan ja ennen kaikkea ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla muutakin tietoa noista traumoista kuin vain ystäväsi kertomus? Mietin vain ettei hän ole huijari ja manipuloi sinua. Sekin on nykyisin ihan mahdollista.
Vastavuoroisuuden puuttuminen nimittäin herättää itselläni epäilyn manipuloinnista. Olen tuntenut ihmisen joka manipuloi muita esittämällä sairauksia, mm. masennusta, joita hänellä ei koskaan todettu ja joihin hän olisi saanut hoitoa, jos ne olisivat olleet todellisia.
Minäkin ajattelisin nykyään, että hän vain huijaa traumansa. Mutta olen nähnyt hänen lapsuuden terveystietonsa, joten traumatausta on todellinen.
Silti sanoisin häntä myös huijariksi. Hän on kaltoinkohtelun uhri. Mutta hän myös manipuloi ja uhriutuu muissakin asioissa eikä kanna vastuuta mistään aikuisen tavoin. Hän esittää eri rooleja eri ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei voi sille mitään, että reagoi traumojensa kautta. Ne ovat olleet hänen elossapysymisensä takia elintärkeitä toimintatapoja, joista pois oppiminen vie aikaa. Ehkä sinun täytyy siis etsiä uusi ystävä, koska et voi myöskään vaatia häntä muuttumaan hetkessä sinulle sopivaksi ystäväksi.
Joo, mutta traumatisoituneen ihmisen pitää myös oppia kantamaan vastuuta käytöksestään. Varsinkin nuorena tapahtunut traumatisoituminen jumittaa käytöksen tiettyyn ikään ja pitää kasvattaa se sisäinen lapsi aikuisuuteen eikä se tapahdu sillä, että kaikki koko ajan ymmärtävät eivätkä vaadi "aikuistumista". Joo traumoja pitää ymmärtää, mutta voi myös vaatia "normaalia" käytöstä. Traumatisoituneen omalla vastuulla on käydä traumaterapia ja hoitaa triggerit pois tai opetella hallitsemaan niitä. Trauma ei ole ihmisen omaa syytä, mutta valitettavasti se parantumistyö pitää itse tehdä tai jää ikuisiksi ajoiksi trauman vangiksi.
T. Ex-traumatisoitunut
Traumatisoitunut ihminen altistuu helposti kerta toisensa jälkeen kaltoinkohtelulle. Aikuistu siinä sitten kun aina kun pääset jaloillesi tapahtuu jotakin ikävää. Jos ei ole kyseinen ihminen tai tiedä 100 % varmasti mitä kaikkea hänelle on tapahtunut, on jokseenkin turhaa huudella sivusta. Viisainta on jättää ihminen rauhaan, jos ei kykene kohtaamaan häntä sellaisena kuin on. Pätee muihinkin ystävyyksiin, joissa on kyse ihan tavallisista terveistä ihmisistä.
Traumoja tai ei, huonoa käytöstä ei pidä sietää. Traumatisoituneena tiedän tasan tarkkaan mistä puhun.
On ihanaa kuulla, että on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että traumatausta ei oikeuta huonoa käytöstä. Niin paljon kuulee sitä, että pitää ymmärtää, kun toisella on traumansa eikä se ole hänen vikansa mitä on joutunut kokemaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei hän selvästikään kaikessa pysty täyteen vastavuoroisuuden, mutta onko niin että ihmissuhteessanne sinun aina pitäisi elää hänelle etkä saa itse mitään?
Vai mitä täsmälleen tuolta ystävyydestä haluat sellaista jota et saa?