Miten te muut vähemmän viehättävät kestätte omaa ulkonäköänne?
Mulla tän surkuttelu on saanut ihan massiiviset mittasuhteet enkä välillä kykene poistumaan edes kotoa. Pahenemisvaiheen saattaa laukaista esim. valokuvaan joutuminen, josta seuraa aivan järjetön itseinho. Normaalistikin mietin jatkuvasti vain omaa rumuutta ja huonoutta.
Kommentit (326)
Naimanaamat. Etsi samannäköinen mies, niin johan rupeaa sukat pyörimään jaloissa molemmilla. Sellainen on jossakin olemassa, eikä hän ole serkkusi ;-)
Hyvin, ja miksi en? Olen joskus pyöritellyt ajatuksissani, mitä itsessäni muuttaisin, ja todennut, että vaikka todella monta asiaa haluaisin muuttaa, niin jos sitten kaiken mahdollisen itsessäni muutettuani kohtaan unelmieni kumppanin ja lisäännymme, niin lapseni luultavasti joutuvat käymään läpi samoja muutoksia, toki riippuen siitä kuinka luomu kumppanini on, sillä jos hänkin on paljon korjaillut luojan luomaa itseään, olisimme pahassa pulassa.
Kelpaan tällaisena tai en kelpaa.
Suurin osa näyttäisi olevan only fans sivustolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siedätyshoitona Prisman lauantairuuhkaan katsomaan millaisia pärstiä ja ihrakinttuja siellä on liikkeellä ja hekin ovat löytäneet parisuhteen.
Sekoitat nyt lihavuuteen millä ei ole mitään tekemistä pariutumisen kanssa.
Miten voi olla ruma jos välttää päihteitä huolehtii ulkonäöstään pesemällä hiuksensa ja puhdistuttamalla hampaansa, liikkuu vaikka kävellen joka päivä jotta saa liikuntaa ja syö terveellisesti. Esimerkkinä vaikka Susan Boyle jota ei tuntisi nykyään samaksi joka hän oli esiintyessään ensimmäisen kerran brittien Idolsissa.
Ei pidä olla liian itsekriittinen, menee elämä hukkaan itseään moittiessaan.
Minulla on hyvä itsetunto, minulla oli rakastava ja kannustava lapsuudenkoti. Sain sieltä niin vankan pohjan elämälleni, ettei sitä horjuta kukaan tai mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä tiedät olevasi ruma? Jos katsot jostain instagramista ihmisten kuvia, malleja ja 'vaikuttajia', niin 99% niistä kuvista on muokattuja ja loput 1% vaan sopii 'kauniiseen' muottiin. Ajattele niin, että keskityt kivoihin juttuihin vaan. Ulkonäkö rapistuu kaikilla kuitenkin niin miksi sitä pitää surkutella.
Yleensä ihminen, joka ei ole ruma, tietää kyllä sen, ettei ole ruma. Palaute ja ihmisten kohtelu ovat ihan toisenlaista, jos olet oikeasti hyvännäköinen.
Itse tiedän sen siitä, että esim. yöelämässä käydessä olen aina ollut ilmaa niin nuorena kuin keski-iässäkin (mitä kerran-pari vuodessa piipahtanut). Ja katsonut kun seurassani olleita kavereita isketään siihen pisteeseen, että valittelevat kun on niin paljon vientiä.
Sama. Tajusin lopullisesti olevani poikkeuksellisen ruma, kun opiskeluaikoina todistin vierestä kuinka muita naisia tultiin bileissä iskemään ja jututtamaan, kun taas minua kohti kukaan ei edes suoraan katsonut.
En kyttää itseäni peilin ääressä koko ajan tehden vertailuja muihin. Olen mikä olen ja se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä ulkonäöllä oikeastaan on? No ehkä pariutumisen näkökulmasta, mutta aika pahannäköinen pitää olla, jos ei omannäköistä tyyppiä löydy. Ja eihän se parisuhteettomuuskaan estä elämästä.
Ai mitä väliä? Ulkonäkö on yksi valuuttamuoto, millä saat etuja, vapauksia, parempaa kohtelua, arvostusta yms yms. Pariutumisesta ja seksistä nyt puhumattakaan.
Niinkuin mitä etuja ja vapauksia? Arvostus lähtee ihmisestä itsestään. Ja jos on hyväkäytöksinen ja ystävällinen, niin sitä saa takaisin päin huolimatta siitä miltä näyttää.
Huippukauniit varmasti hyötyvät ulkonäöstään, mutta nythän ei ollut siitä puhe, vaan keskivertoa rumemmasta ulkonäöstä.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/10ecb554-bd57-4b5e-a7cd-bcc6fec128ca
Hyvä artikkeli! Paljastaa hyvin kaikki nämä paskapuheet siitä, kuinka ulkonäöllä muka ei olisi väliä.
Kestän kuin Mies!
ÖÖÖ
Koska olen mies... :D Ja harva mies on kovin viehättävä. Pitää keksiä muita konsteja pärjäillä elämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä ulkonäöllä oikeastaan on? No ehkä pariutumisen näkökulmasta, mutta aika pahannäköinen pitää olla, jos ei omannäköistä tyyppiä löydy. Ja eihän se parisuhteettomuuskaan estä elämästä.
Ai mitä väliä? Ulkonäkö on yksi valuuttamuoto, millä saat etuja, vapauksia, parempaa kohtelua, arvostusta yms yms. Pariutumisesta ja seksistä nyt puhumattakaan.
Niinkuin mitä etuja ja vapauksia? Arvostus lähtee ihmisestä itsestään. Ja jos on hyväkäytöksinen ja ystävällinen, niin sitä saa takaisin päin huolimatta siitä miltä näyttää.
Huippukauniit varmasti hyötyvät ulkonäöstään, mutta nythän ei ollut siitä puhe, vaan keskivertoa rumemmasta ulkonäöstä.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/10ecb554-bd57-4b5e-a7cd-bcc6fec128ca
Hyvä artikkeli! Paljastaa hyvin kaikki nämä paskapuheet siitä, kuinka ulkonäöllä muka ei olisi väliä.
Palstalla ollaan eri mieltä Toisaalta valitetaan omaa ulkonäköä. Kelpaako palstalaisille tavishanu? Tehkää aloitteita.
Harrastamalla seksiä mahdollisimman monen naisen kanssa kompensoin ulkonäköäni.
Rumuus oli minulle ihan hirveä ongelma nuorena ja itkin monia iltoja sen takia. Vanhenemisen myötä kuitenkin jotain on tapahtunut päässäni, enkä enää jaksa miettiä ulkonäköäni juuri lainkaan. Energiani menee muihin asioihin ja nautin esim. työstäni ja harrastuksistani. Maailmassa on niin paljon kivoja asioita, ja niistä voi nauttia riippumatta onko ruma vai kaunis.
Jokaisella on vain yksi elämä ja se pitää elää niillä korteilla, jotka on annettu. Itse keskityn niihin asioihin, jotka ovat elämässä hyvin ja panostan niihin. Omaa elämää ja itseään voi arvostaa, vaikkei muut sitä tekisikään. Kasvojen ulkonäköön on vaikea vaikuttaa ilman suuria leikkausoperaatioita, mutta kropasta voi pitää huolen kuntoilemalla ja vaatteilla voi antaa itsestään huolitellun vaikutelman, vaikkei kasvoissa olekaan kehumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä ulkonäöllä oikeastaan on? No ehkä pariutumisen näkökulmasta, mutta aika pahannäköinen pitää olla, jos ei omannäköistä tyyppiä löydy. Ja eihän se parisuhteettomuuskaan estä elämästä.
Ai mitä väliä? Ulkonäkö on yksi valuuttamuoto, millä saat etuja, vapauksia, parempaa kohtelua, arvostusta yms yms. Pariutumisesta ja seksistä nyt puhumattakaan.
Niinkuin mitä etuja ja vapauksia? Arvostus lähtee ihmisestä itsestään. Ja jos on hyväkäytöksinen ja ystävällinen, niin sitä saa takaisin päin huolimatta siitä miltä näyttää.
Huippukauniit varmasti hyötyvät ulkonäöstään, mutta nythän ei ollut siitä puhe, vaan keskivertoa rumemmasta ulkonäöstä.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/10ecb554-bd57-4b5e-a7cd-bcc6fec128ca
Hyvä artikkeli! Paljastaa hyvin kaikki nämä paskapuheet siitä, kuinka ulkonäöllä muka ei olisi väliä.
Palstalla ollaan eri mieltä Toisaalta valitetaan omaa ulkonäköä. Kelpaako palstalaisille tavishanu? Tehkää aloitteita.
Olen itse tavanomaista rumempi, enkä todellakaan tee aloitteita. En vaan pysty, koska itseluottamukseni on täysi nolla mitä näihin asioihin tulee.
Jos on ollut tasaisen ruma koko elämänsä tottuu siihen ja osaa elää asian kanssa ilman ongelmia.
Mutta mitä kauniimpi olet ollut sitä suurempi on järkytys ,kun et enää olekaan kaunis.
Olet tottunut olemaan kaunis ja tämän asian muuttuminen on iso muutos ja kova isku itsetunnolle.
Tärkeintä kaikille olisikin kasvaa niin pois ulkonäkökeskeisyydestä,ettei se vaikuttaisi elämäänsä millään tavoin.
Pääasia on,että pitää itsensä hyvänä ihmisenä sydämeltään, puhtaana ja siistinä.
Eihän kauneuskaan auta mitään,jos ihminen on luonteeltaan ilkeä tai epähygieenisen likainen.
Vierailija kirjoitti:
Kestän kuin Mies!
ÖÖÖ
Koska olen mies... :D Ja harva mies on kovin viehättävä. Pitää keksiä muita konsteja pärjäillä elämässä
Tähän lisäyksenä. Jos olisin esim. 20cm pidempi, niin sillä on tutkitusti keskimäärin miehen elämää helpottava vaikutus.
Mutta vain keskimäärin. Ei voi tietää ja en oo. Joten ei kannata hirveesti asiaan satsata paukkuja.
Täälläkin näkee näitä kommentteja,että kaunis nainen saisi parempaa kohtelua ja kaikenlaisia etuuksia elämässään ulkonäkönsä ansiosta.
Voin kertoa,ettei tämä pidä paikkansa ainakaan Suomessa.
USA joka on erittäin ulkonäkökeskeinen maa hyvällä ulkonäöllä on siellä etunsa.Siellä todellakin hyvä ulkonäkö auttaa menestymään ja ihmiset ihailevat ulkonäköäsi.
Suomessa kaunis nainen saa osakseen huonoa kohtelua,nenänvartta pitkin katsovia katseita varsinkin keski-ikäisiltä naisilta.
Vaikka et edes pukeutuisi paljastavasti,jonka ymmärtäisin aiheuttavan paheksuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Elän erakkona ja vältän peilejä.
Sama.
Hetkeksi tuossa kevättalvella innostuin ja ostin uusia kesävaatteita.
Kunnes nyt säiden lämmetessä totesin, että itseäni tässä yritin vissiin taas huijata, hienoinkaan vaate ei minua kaunista.
Välttelen valokuvia. Etenkin jos joku ottaa minusta kuvan, niin paha mieli on taattu jos sen näen.
Eikä tähän auta mitkään hiustenlaitot tai meikit. Kampaajalla käyn jo säännöllisesti, meikkaamisen lopetin kun näytän meikin kanssa vain naurettavalta. Kun siinä oikein näkyy, että olen yrittänyt kaunistautua, huonoin lopputuloksin.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut tasaisen ruma koko elämänsä tottuu siihen ja osaa elää asian kanssa ilman ongelmia.
Mutta mitä kauniimpi olet ollut sitä suurempi on järkytys ,kun et enää olekaan kaunis.
Olet tottunut olemaan kaunis ja tämän asian muuttuminen on iso muutos ja kova isku itsetunnolle.
Tärkeintä kaikille olisikin kasvaa niin pois ulkonäkökeskeisyydestä,ettei se vaikuttaisi elämäänsä millään tavoin.
Pääasia on,että pitää itsensä hyvänä ihmisenä sydämeltään, puhtaana ja siistinä.
Eihän kauneuskaan auta mitään,jos ihminen on luonteeltaan ilkeä tai epähygieenisen likainen.
No ei se ihan noinkaan ole.
Minua haukuttiin ulkonäöstäni kouluiässä, aikuisena ei haukuta, mutta olen ollut sitten aina se näkymätön seinäruusu.
Kyllähän sitä joskus miettii, minkälaista olisi elää edes perusnättinä. Kun koko aikuisiän on katsellut, miten esim. yöelämässä kavereita haetaan tanssimaan, tullaan juttelemaan jne. Miten perusnätit kaverit löytävät tuosta vain hyvän parisuhteen, kun joku pyytää heitä treffeille.
Itse olen ollut vain parisuhteissa, joissa paljastunut toisen tyytyneen minuun, ei ihastuneen saati rakastuneen.
Ulkonakin tulisi käytyä varmaan enemmän, jos en häpeäisi ulkonäköäni niin paljon. Nykyään jo kotiovesta astuminen vaatii ponnisteluita, koska lähdön aikaan aina lähes itkettää miten karsealta taas näytän.
Laihduta