Miten te muut vähemmän viehättävät kestätte omaa ulkonäköänne?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä itsetunto, minulla oli rakastava ja kannustava lapsuudenkoti. Sain sieltä niin vankan pohjan elämälleni, ettei sitä horjuta kukaan tai mikään. 

No sepä se, varsinkin ennen vanhaan oltiin sitä mieltä,  että omia lapsia ei saa kehua, etteivät ylpisty, ylpeyshän on kuolemansynneistä pahin.

Omalta äidiltäni muistan saaneeni yhden kehun, 'Eilen sinulla oli tukka oikein kauniisti'.

Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin näkee näitä kommentteja,että kaunis nainen saisi parempaa kohtelua ja kaikenlaisia etuuksia elämässään ulkonäkönsä ansiosta.

Voin kertoa,ettei tämä pidä paikkansa ainakaan Suomessa.

USA joka on erittäin ulkonäkökeskeinen maa hyvällä ulkonäöllä on siellä etunsa.Siellä todellakin hyvä ulkonäkö auttaa menestymään ja ihmiset ihailevat ulkonäköäsi.

Suomessa kaunis nainen saa osakseen huonoa kohtelua,nenänvartta pitkin katsovia katseita varsinkin keski-ikäisiltä naisilta.

Vaikka et edes pukeutuisi paljastavasti,jonka ymmärtäisin aiheuttavan paheksuntaa.

"Suomessa kaunis nainen saa osakseen huonoa kohtelua"

Tämä on aivan puhdasta valehtelua. Suomessa kauniit ihmiset saavat pääsääntöisesti paljon parempaa kohtelua kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, verrattuna siihen miten rumia kohdellaan. 

Totta kai on olemassa se poikkeuksen poikkeus, kun esim joku kateellinen nainen kohtelee kaunista naista kylmäkiskoisesti. Mutta nuo on poikkeuksia, pääsääntöisesti mitä paremmalta näytät, sitä suositumpi olet muiden ihmisten silmissä. 

Mulle auttoi se että aloin katselemaan mielestäni kauniita ihmisiä, ja mietiskelin mielessäni mistähän se kyseinen ihminen on epävarma ulkonäössään. Eli tavallaan etsin virheitä niistä oikein kauniista ja viehättävistä ihmisistä, sitä kun tekee, niin huomaakin että ei me kukaan olla täydellisiä vaan aivan varmasti kaikilla on jotain alueita, joihin ei ole tyyväinen. Sitten sen jälkeen voi alkaa omasta ulkonäöstä miettimään niitä asioita, mihin on itse tyytyväinen. Täytyy vaan keskittyä niihin hyviin puoliin omassa ulkonäössä, niitäkin on kaikilla, eikä huonoihin puoliin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle auttoi se että aloin katselemaan mielestäni kauniita ihmisiä, ja mietiskelin mielessäni mistähän se kyseinen ihminen on epävarma ulkonäössään. Eli tavallaan etsin virheitä niistä oikein kauniista ja viehättävistä ihmisistä, sitä kun tekee, niin huomaakin että ei me kukaan olla täydellisiä vaan aivan varmasti kaikilla on jotain alueita, joihin ei ole tyyväinen. Sitten sen jälkeen voi alkaa omasta ulkonäöstä miettimään niitä asioita, mihin on itse tyytyväinen. Täytyy vaan keskittyä niihin hyviin puoliin omassa ulkonäössä, niitäkin on kaikilla, eikä huonoihin puoliin.

Se nyt ei kauheasti auta, jos lopputulos kuitenkin on se, että koko muun maailman silmissä minä olen se epämiellyttävän näköinen.

Täytyy pitää huoli ulkonäöstään, ja sen pitää riittää, siihen on tyytyminen, muu ei ole mahdollista.

Ihan hyvin, en peilaile erikoisemmin. Värjään ajoittain hiukset piristyksestä. Nautin elämästäni enkä ole ulkonäkö keskeinen.