Miten te muut vähemmän viehättävät kestätte omaa ulkonäköänne?

Minulla on todella ruma nenä. Huono muoto, leveä, isot sieraimet. Muutenkin todella epäsymmetriset kasvot. Jos otan selfien suorassa auringonvalossa, näytän oikeasti siltä, kun olisin luomus, joka on kävellyt ulos Visulahden Vahakabinetista. Menihän siinä, etenkin teininä jonkin aikaa hyväksyä asia, mutta näillä on menty ja mennään. Eipä romanttisia suhteita ole siunaantunut, muutamista aloitteista huolimatta. 

Ei kuitenkaan kannata vähätellä polttovälin, valaistuksen ja kuvakulmien merkitystä. Jokaisesta saa rumia tai epäotollisia kuvia, mutta samaan aikaan, en ihan niele sitä että kuva jotenkin maagisesti näyttäisi täysin erilaiselta, kuin mitä olet oikeasti. Onko kukaan koskaan nähnyt esim. kaveristaan kuvaa, josta häntä ei tunnista? En minäkään. 

Kaikki me rupsahdetaan viimeistään keski-iässä 

Vierailija kirjoitti:

Katselen ulkona muita ihmisiä ja totean että kukaan ei ole täydellinen. Todellisuus on se että useimmilla ihmisillä on epäsuhtaisia kasvoja, vinoja ja värjäytyneitä hampaita, juonteita, iho-ongelmia ja sairauksia, turvotusta jne. Täydellisyyttä löytyy vaan muokatuista kuvista ja kauneusleikkauksista. Onko se sitten kiinnostavaa? Minusta ei.

Ei se tarkoita että kauniit ihmiset olis täydellisiä.. mutta kyllä sitä ennemmin olis sellanen joka kääntäisi päitä eikä poispäin

Vierailija kirjoitti:

Sisin, se mitä sinä olet on tärkeintä. Jokainen ihminen menettää ns. kauneutensa jossakin vaiheessa ja se mitä jää, on mitä arvostetaan.

Kauniit on kauniita vanhanakin ja tuon sisin on tärkeintä-lässytyksen voit kertoa niille kaikille miehille, jotka on torjuneet minut ulkonäköni takia joten olen jäänyt ilman puolisoa ja perhettä. 

Ei mun tarvi viehättää ketään. 

M55

Vierailija kirjoitti:

Katselen ulkona muita ihmisiä ja totean että kukaan ei ole täydellinen. Todellisuus on se että useimmilla ihmisillä on epäsuhtaisia kasvoja, vinoja ja värjäytyneitä hampaita, juonteita, iho-ongelmia ja sairauksia, turvotusta jne. Täydellisyyttä löytyy vaan muokatuista kuvista ja kauneusleikkauksista. Onko se sitten kiinnostavaa? Minusta ei.

Eihän ollut kyse täydellisyydestä vaan kauneudesta. Tarkkaanpa olet muuten tarkkailut ihmisten rumia piirteitä, no mutta niinhän ihmiset tekevätkin. Siksi rumsna on raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Katselen ulkona muita ihmisiä ja totean että kukaan ei ole täydellinen. Todellisuus on se että useimmilla ihmisillä on epäsuhtaisia kasvoja, vinoja ja värjäytyneitä hampaita, juonteita, iho-ongelmia ja sairauksia, turvotusta jne. Täydellisyyttä löytyy vaan muokatuista kuvista ja kauneusleikkauksista. Onko se sitten kiinnostavaa? Minusta ei.

Tähän kun ihmiset havahtuisivat! 

Emt, kyllä kaikki häiritsee joka jää alle täydellisen. Jos et voi peittää sitä, niin korosta. Näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki me rupsahdetaan viimeistään keski-iässä 

Ei kauniit rupsahda. Katso vaikka Suvi Tiilikaista, Janina Frostellia, Salma Hayekia, Jennifer Connellyä. 

Vierailija kirjoitti:

Sisin, se mitä sinä olet on tärkeintä. Jokainen ihminen menettää ns. kauneutensa jossakin vaiheessa ja se mitä jää, on mitä arvostetaan.

Oi kun voisikin nähdä esim. pariutumisen noin naiivisti. 

Tuosta aloittajan kuvaamasta mielen sairaudestahan oli just juttua Hesarissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele sillä tavalla että elämässä muut asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin ulkonäkö. Elämä on sitä varten että eletään. Ulkonäkö on vain ulkonäkö ei mikään elinehto.

Ruma vaan ei saa niitä tärkeitä asioita, kuten puolisoa ja perhettä. 

Eikä työpaikkaa, koska itsetunto on nollassa rumuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisin, se mitä sinä olet on tärkeintä. Jokainen ihminen menettää ns. kauneutensa jossakin vaiheessa ja se mitä jää, on mitä arvostetaan.

Kauniit on kauniita vanhanakin ja tuon sisin on tärkeintä-lässytyksen voit kertoa niille kaikille miehille, jotka on torjuneet minut ulkonäköni takia joten olen jäänyt ilman puolisoa ja perhettä. 

Mukavuus on kauniille valttikortti.  Ulkonäkö huomataan ekana jos et ole viehättävä ulkoisesti olet hävinnyt. Se on valitettavan raaka totuus.

En mitenkään, Kotona Kämpillä ei ole yhtään peiliä esillä. En koskaan suostu valokuvattavaksi ja välttelen peilejä/näyteikkunoita/heijastavia pintoja niin paljon kuin mahdollista

Ei mua ole parinkympin jälkeen kiinnostanut yhtään koko ulkonäkö. Minua siis kiusattiin siitä pahasti koulussa, nuoret varsinkin osaa olla julmia.

 

Sitten menin yliopistoon ja keskityin täysillä opintoihin. Sain kavereitakin, jopa ekan poikakaverin. Ei siellä ollut ulkonäöllä mitään merkitystä, joten lopetin itsekin sen ajattelemisen. 

 

ja niin vaan minäkin olen naimisiin mennyt ja saanut 2 lastakin, vaikka olen poikkeuksellisen ruma ollut jo nuorenakin. Mutta älyllä ja hauskuudellakin voi hurmata, kun etsii sopivista paikoista ja piireistä eikä jostain pinnallisista yökerhoista tai kuviin perustuvista deittipalveluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki me rupsahdetaan viimeistään keski-iässä 

Ei kauniit rupsahda. Katso vaikka Suvi Tiilikaista, Janina Frostellia, Salma Hayekia, Jennifer Connellyä. 

Toki näillä on sitten resursseja säilyttää kauneutensa.. hyvinvointipalvelut maksavat

Täytyy opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on koska eihän sitä muuksikaan muutu.

Kun on hyvä hetki niin etsi ulkonäöstäsi hyviä asioita, asioita joista tykkäät.

Opettele hyväksymään persoonalliset piirteesi.

On hyvä tehdä samalla havaintoja siitäkin jos arvostelee paljon muita, onko sellainen kannattavaa? Tai jokin muu ikävä tapa.

Itsevarmuus on tärkeä asia ja onnellisuus auttaa kaikessa paljon.

Valoisa olemus auttaa ajattelemaan positiivisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aloittajan kuvaamasta mielen sairaudestahan oli just juttua Hesarissa.

Ei rumuudessa ole kyse mielen sairaudesta vaan siitä, että hyvä ulkonäkö (että näyttää vähintään tavalliselta) on elämässä pärjäämisen (parisuhteen ja perheen saaminen esim) kannalta erittäin tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki me rupsahdetaan viimeistään keski-iässä 

Sitä ennen olis kiva pystyä elämään elämää, saamaan puolison, romanttista rakkautta ja perheen. 

Olen jopa ylpeä siitä. Arvostan itseäni liikaa murehtiakseni asioita johon en voi juuri vaikuttaa, ei sen puoleen että haluaisinkaan. Huvittuneisuutta koen niitä kohtaan joiden elämä pyörii oman peilikuvan ja ulkonäkökeskeisyyden eri lieveilmiöiden ympärillä.