IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin
Mitä mieltä tämänkaltaisista henkilöistä ja artikkelista. Riittääkö yhteiskunnassamme työpaikkoja jokaiselle erityisherkälle sovellettuna heidän tarpeidensa mukaan?
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/b6cf8cb1-88e7-4a16-a37a-02e1e138db33
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkiä on noin 15-20 prosenttia väestöstä. Herkkyyttä ei voi hoitaa, eikä tarvitsekaan, se on ominaisuus. Maailmassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Herkät ovat usein tunnollisia, pohdiskelevia ja luovia ihmisiä. Herkät osaavat huomioida muita ja heillä on empatiakykyä. Miinuspuolena vain, että herkkä saattaa kuormittua helposti maailmassa, joka on liian täynnä ärsykkeitä.
Miksi täällä ihmetellään, että herkillä on kumppaneita? Oman kokemukseni mukaan herkät ovat hyvin haluttuja kumppaneita. Varmaan siitä syystä, että osaavat kuunnella ja kokevat empatiaa. Kai jokainen haluaa kumppanin, joka heikolla hetkellä ymmärtää ja haluaa tukea.
Sitä ihmetellään, että miten tuolla artikkelin naisella on voimavaroja ja kykyä ylläpitää parisuhdetta, mutta ei jaksa töitä. Eikö hän kuormitu ollessaan 24/7 toisen kanssa, jonka tarpeet on huomioitava
Ihmisellä ei saisi olla mitään muuta elämää kuin työ? Entä jos kumppani ei ole hänelle rasite vaan voimavara. Entäs tukiverkko? Hoitaisiko työpaikka sinua sairaana, toisi kaupasta ruokaa, kävisi apteekissa, auttaisi muutoissa, kuuntelisi murheitasi yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itsepä tiedän itseni. En ole edes ruma, mt-ongelmia kyllä liuta, mutta en kyllä pysty kehenkään ihmiseen tutustumaan. On yrittäneet joskus miehet julkisilla paikoilla flirttailla mutta en ymmärrä sosiaalisia kuvioita ja luikin karkuun. En pysty ymmärtämään muita naisia miten ovat aina päässeet suhteisiin. V
Minä ja muut.
MT-ongelmaiselle muut ovat saavuttaneet kaiken aina jollain vilungilla ja väärin.
Eihän se väärin ole. Hienoa, että ovat mt-diagnooseistaan ja eläkkeistään huolimatta niin äärettömän sosiaalisia ja supliikkeja, että miehiä on jonoksi asti ja ongelmansa näkyvät "vain" niin, että töihin meno on ylitsepääsemätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Sitä ihmetellään, että miten tuolla artikkelin naisella on voimavaroja ja kykyä ylläpitää parisuhdetta, mutta ei jaksa töitä. Eikö hän kuormitu ollessaan 24/7 toisen kanssa, jonka tarpeet on huomioitava, lisänä vielä intiimi kanssakäyminen. Luulen, että hänellä olisi kyllä voimavaroja herkkyytensä kautta hoitoalalle, esim. hoivaamaan vanhuksia, lapsia tai eläimiä, jos olisi sinkku ja saisi lepuuttaa mieltään ja keskittyä itseensä täysin vapaa-ajallaan. Nyt hän on valinnut mieluummin seurustelun, kuin työn kautta yhteiskunnalle hyödyksi olemisen.
Et selvästi ole seurustellut koskaan. Turha sulle on selitellä asiaa. Parisuhde tuo voimia. Se ei vie voimia kuten sun äidin ja isän suhde nähtävästi vei.
Molemmat tukee toisia ja ravitsee rakkauttaan. Rakkaus parantaa ihmisiä ja jaksaa kovien aikojen yli.
Käskisin lukea tuon sun viestin, mutta en itsekään oikein ymmärrä sun mielenmaailmaa yhtään.
Oletko kateellinen toisen poikaystävästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itsepä tiedän itseni. En ole edes ruma, mt-ongelmia kyllä liuta, mutta en kyllä pysty kehenkään ihmiseen tutustumaan. On yrittäneet joskus miehet julkisilla paikoilla flirttailla mutta en ymmärrä sosiaalisia kuvioita ja luikin karkuun. En pysty ymmärtämään muita naisia miten ovat aina päässeet suhteisiin. V
Minä ja muut.
MT-ongelmaiselle muut ovat saavuttaneet kaiken aina jollain vilungilla ja väärin.
Eihän se väärin ole. Hienoa, että ovat mt-diagnooseistaan ja eläkkeistään huolimatta niin äärettömän sosiaalisia ja supliikkeja, että miehiä on jonoksi asti ja ongelmansa näkyvät "vain" niin, että töihin meno on ylitsepääsemätöntä.
Kyllä se niin on nykyään. Kun ei pääse edes haastatteluun. 800 hakemusta tän vuoden aikana laittanut ja nyt tuli tässä kuussa 42 lisää. Ei kutsua edes haastatteluihin.
Toinen vuosi menossa työttömyyttä ja kaksi vuotta sitten pääsin haastatteluun. Poikaystävät ja harrastuksen löytyy. Ystäviä löytyy ja jengi, joka tukee ja jolta saa lainaa tarvittaessa jos tulee kovia aikoja. Jos pitäisi valita yhteiskunta vai jengi. Niin en miettisi kahdesti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä ei saisi olla mitään muuta elämää kuin työ? Entä jos kumppani ei ole hänelle rasite vaan voimavara. Entäs tukiverkko? Hoitaisiko työpaikka sinua sairaana, toisi kaupasta ruokaa, kävisi apteekissa, auttaisi muutoissa, kuuntelisi murheitasi yms.
Työasiat ensin kuntoon, sitten seurustelut. Eipä mieskään häävi tukiverkko ole ollut, kun ei ole saanut häntä siihen kuntoon tukemisellaan ja paijaamisellaan, että olisi virkeästi töitä hakemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkiä on noin 15-20 prosenttia väestöstä. Herkkyyttä ei voi hoitaa, eikä tarvitsekaan, se on ominaisuus. Maailmassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Herkät ovat usein tunnollisia, pohdiskelevia ja luovia ihmisiä. Herkät osaavat huomioida muita ja heillä on empatiakykyä. Miinuspuolena vain, että herkkä saattaa kuormittua helposti maailmassa, joka on liian täynnä ärsykkeitä.
Miksi täällä ihmetellään, että herkillä on kumppaneita? Oman kokemukseni mukaan herkät ovat hyvin haluttuja kumppaneita. Varmaan siitä syystä, että osaavat kuunnella ja kokevat empatiaa. Kai jokainen haluaa kumppanin, joka heikolla hetkellä ymmärtää ja haluaa tukea.
Sitä ihmetellään, että miten tuolla artikkelin naisella on voimavaroja ja kykyä ylläpitää parisuhdetta, mutta ei jaksa töitä. Eikö hän kuormitu ollessaan 24/7 toisen kanssa, jonka tarpeet on huomioitava
Huomaa kyllä, ettet ole koskaan ollut parisuhteessa, inceli.
Vierailija kirjoitti:
En palkkaa koskaan puniikkia työpaikalleni, enkä miehiä.
Pelkäät alfaa.
Vierailija kirjoitti:
Korkean toimintakyvyn autisti täällä hei! Koronan myötä rantautunut etätyökulttuuri vei toimintakykyni toiseen sfääriin, vaikkei se heikko ollut ennenkään. Tienaan hyvin ja olen löytänyt alan joka sopii minulle erinomaisesti.
En oikein ymmärrä tuota, että vaatii itseltään paljon mutta ei pysty tekemään työtä. Kyllä hänelle varmasti sopisi jokin tarkkuutta vaativa, säännönmukainen työ, jota ei tehdä ihmisvilinässä. Vaikka talouspuolen hommat: palkanlaskenta, kirjanpito, reskontran hoito tms. Oikeastaan uskon, että ihan jokaiselle työttömälle löytyisi kuitenkin se omia vahvuuksia tukeva ala, autisti tai ei.
Tämä on niin totta. Diagnoosia ei ole vielä, tutkimukset alkamassa, vahva epäily. Ennen koronaa joka päivä toimistolla, etätyö ei mahdollista pöytäkoneiden ja lankapuhelinten takia. Joka päivä töistä kotiin tullessa niin väsynyt, etten jaksanut mitään, edes puhua. Istuin vain ja tuijotin ulos aivot sammuksissa kunnes raahauduin sänkyyn yöunille. Melkein 15 vuotta tätä. Sitten korona, etätyöt, ja työkykyni, motivaationi, ja jaksamiseni on aivan jotain muuta. Jaksan taas elää. Ja koskaan ei ollut kyse siitä, että työni olisi ollut jotenkin kamalaa. Pidin työstäni ja työkavereistani, palkkakin oli mielestäni suhteessa työn vaatimuksiin. Mutta se jatkuva häly ja muut ihmiset vain kuormittivat niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itsepä tiedän itseni. En ole edes ruma, mt-ongelmia kyllä liuta, mutta en kyllä pysty kehenkään ihmiseen tutustumaan. On yrittäneet joskus miehet julkisilla paikoilla flirttailla mutta en ymmärrä sosiaalisia kuvioita ja luikin karkuun. En pysty ymmärtämään muita naisia miten ovat aina päässeet suhteisiin. V
Minä ja muut.
MT-ongelmaiselle muut ovat saavuttaneet kaiken aina jollain vilungilla ja väärin.
Eihän se väärin ole. Hienoa, että ovat mt-diagnooseistaan ja eläkkeistään huolimatta niin äärettömän sosiaalisia ja supliikkeja, että miehiä on jonoksi asti ja ongelmansa näkyvät "vain" niin, että töihin meno on ylitsepääsemätöntä.
Mitä nyt taas? Ei tarvitse olla sosiaalinen ja supliikki, jotta miehiä olisi jonoksi asti, hyvä ulkonäkö riittää.
-ohis
Ongelmat ei voi olla kovin isot, kun on pystynyt noin läheisen ihmissuhteen hankkimaan ja sitä ylläpitämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se väärin ole. Hienoa, että ovat mt-diagnooseistaan ja eläkkeistään huolimatta niin äärettömän sosiaalisia ja supliikkeja, että miehiä on jonoksi asti ja ongelmansa näkyvät "vain" niin, että töihin meno on ylitsepääsemätöntä.
Mitä nyt taas? Ei tarvitse olla sosiaalinen ja supliikki, jotta miehiä olisi jonoksi asti, hyvä ulkonäkö riittää.
Ei miehet katsele kaunistakaan, joka on tuppisuu ja ihmispelkoinen
Vierailija kirjoitti:
näitä perässävedettäviä alkaa olemaan liikaa jo.tuet nolliin nii osasta tuleekin terveitä.
hulluus ei ole syy jäädä pois töistä.
Joo. Bussikuski, joka ei ole nukkunut viikkoon, on täysin kykenevä työhönsä..
Masentunut nainen on yhteiskunnan pohjasakkaa. Masentunut mies on olosuhteiden ja julman maailman viaton uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun herkkyys sotketaan tällaisiin ilmiselviin mt-ongelmiin
tämä, jutun lukemalla selviää että ne ongelmat on paljon laajempia kun joku herkkyys..jos keskustassakin kuvittelee että kanssakulkijat jotenkin häntä arvioivat..mutta hän ainakin työllistää systeemiä koko rahalla ja näyttää nauttivan huomiosta ja että saa puhua omista ongelmista. Pysyvään työhön tuskin on päätymässä.
Ja tämä. Sekoitetaan ne mt- ongelmat niihin vain huomiota hakeviin tolloihin.
Huomiota hakeviin? Jännä, ettei Anna näyttänyt naamaansa jos on kerta niin kauhea huomiohuo-ra.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla on vaikeuksia ymmärtää Annan kaltaisia lumihiutaleita. Itseänikin ahdisti nuoruudessa pirusti moni asia ja oli ajoittain tosi vaikeaa, mutta en suostunut antamaan periksi, eikä kotiin jääminen ja sluibailu yksinkertaisesti ollut vaihtoehto. Piti puskea päin niitä pelottavia ja ahdistavia asioita. Ja se kannatti. Löysin itselle sopivan työn ja sen rinnalla olen kasvanut ihmisenä ja on tullut elämänkokemusta rutkasti. Työssäni näen monenmoista, ja kerta kaikkiaan monelta nuorelta tuntuu puuttuvan sitä suhteelllisuudentajua näistä asioista. Että kun vähän ahdistaa ja jännittää, lyödään hanskat henkisesti heti tiskiin. 32-vuotias on nuori ihminen. Ei meillä ole yhteiskuntana yksinkertaisesti varaa jättää näitä tämmöisiä kotiin makoilemaan.
Meillä on kyllä varaa Annan kaltaisiin ihmisiin, jotka kuntouttavat itseään ja yrittävät päässä elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkiä on noin 15-20 prosenttia väestöstä. Herkkyyttä ei voi hoitaa, eikä tarvitsekaan, se on ominaisuus. Maailmassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Herkät ovat usein tunnollisia, pohdiskelevia ja luovia ihmisiä. Herkät osaavat huomioida muita ja heillä on empatiakykyä. Miinuspuolena vain, että herkkä saattaa kuormittua helposti maailmassa, joka on liian täynnä ärsykkeitä.
Miksi täällä ihmetellään, että herkillä on kumppaneita? Oman kokemukseni mukaan herkät ovat hyvin haluttuja kumppaneita. Varmaan siitä syystä, että osaavat kuunnella ja kokevat empatiaa. Kai jokainen haluaa kumppanin, joka heikolla hetkellä ymmärtää ja haluaa tukea.
Sitä ihmetellään, että miten tuolla artikkelin naisella on voimavaroja ja kykyä ylläpitää parisuhdetta, mutta ei jaksa töitä. Eikö hän kuormitu ollessaan 24/7 toisen kanssa, jonka tarpeet on huomioitava, lisänä vielä intiimi kanssakäyminen. Luulen, että hänellä olisi kyllä voimavaroja herkkyytensä kautta hoitoalalle, esim. hoivaamaan vanhuksia, lapsia tai eläimiä, jos olisi sinkku ja saisi lepuuttaa mieltään ja keskittyä itseensä täysin vapaa-ajallaan. Nyt hän on valinnut mieluummin seurustelun, kuin työn kautta yhteiskunnalle hyödyksi olemisen.
Nyt on kyllä niin hupsu kommentti ettei mitään rajaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli ette halua elättää mielenterveysongelmaisia ja loppuunpalaneita ihmisiä, niin älkää kiusatko toisia.
Älkää rääkätkö ketään sairaaksi!
Kohdelkaa toisia ihmisiä kunnioittavasti, niin he eivät sairastu.
Ihan saatte itseänne syyttää, kun toiset eivät jaksa TEIDÄN kanssa samassa työpaikassa.
Se on TEIDÄN syy, että toiset ihmiset menevät rikki.
Hävetkää, hävetkää syvästi!
Jep, on kiusaajien syy, että meillä on niin paljon masentuneita ja työkyvyttömiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MT-eläkkeläisille oikea paikka olisi perinteinen hullujenhuone.
Ei ainakaan omaa rahaa pitäisi laittaa käteen, vaan automaattisesti MT-eläkeläiset edunvalvontaan.
Jospa vain järjestätte sen eutanasian kaikille ei-toivotuille. Halvemmalla pääsette.
Pitääkö tämäkin muiden järjestää.
Mitäs jos muut järjestäisivät sulle sitä hoitoa, josta itse MT-ongelmien takia kieltäydyt.
Se oli intti mistä kieltäydyin. Myös persukoulu olisi ollut asia mistä kieltäydyin, mutta ei kuunneltu. Joten lusin sen tietäen että tää on kusetuustaa. Ne haluu musta vain tuottavan ja en haluu olla tuottava kellekään ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla on vaikeuksia ymmärtää Annan kaltaisia lumihiutaleita. Itseänikin ahdisti nuoruudessa pirusti moni asia ja oli ajoittain tosi vaikeaa, mutta en suostunut antamaan periksi, eikä kotiin jääminen ja sluibailu yksinkertaisesti ollut vaihtoehto. Piti puskea päin niitä pelottavia ja ahdistavia asioita. Ja se kannatti. Löysin itselle sopivan työn ja sen rinnalla olen kasvanut ihmisenä ja on tullut elämänkokemusta rutkasti. Työssäni näen monenmoista, ja kerta kaikkiaan monelta nuorelta tuntuu puuttuvan sitä suhteelllisuudentajua näistä asioista. Että kun vähän ahdistaa ja jännittää, lyödään hanskat henkisesti heti tiskiin. 32-vuotias on nuori ihminen. Ei meillä ole yhteiskuntana yksinkertaisesti varaa jättää näitä tämmöisiä kotiin makoilemaan.
Oon samalaine ku sä. Töihi vaikka masentais ja tekis mieli hyppää rotkoo. Aamulla väsäsin jointin ja poltin sen ennen töihin lähtöä. Sain inspiraatiota työntekoon ja masennus poistu. Ruokkiksella taas uus jointti että jaksaa paskaa yo!. Kerran vedin kännit töissä ja joku harjoittelija alko kyselee et onko ihan jees, ku vedin ruokkiksella ruokaoluita, niin et onks toi sallittuu. Puolalaiset, unkarilaiset, virolaiset ja kaikkihan ne juo olutta ruokkiksella??? DAA???Katoin sitä vaan pitkään et mitäää vittuu sää oikeeeeeen jutteleeet mulleeee, ku et ees tervehdi mua tyämatkal ratikassa saatanaaaa. Mu faija ikäluokas ukot joi aina työajalla ja hoiti hommansa kuntoo. Säikähti pikku mulkku mu tuijotust. Meillä jokasella on elämässä raskasta ja rankkaa. Onneks siihen löytyy lääkkeet. Jos töistä saa potkut, niin ei haittaa just paskaakaa.Samoja paskahommii on maa pullollaan ja oot heti huomen töis uudella korjaamolla. Nuoruus oli tollanen raskas kokemus. Sitten sä ylenit ja susta tuli pomo ja menestyit, niin ymmärtää kato paremmin mist lähtökohdist on. Toiset tule kaduilt, toiset metäst ja jotkut pelloist.Annassa on ainesta tulla vaikka presidentiksi, jos se sitä haluu. Ei pidä alentuu tai masentuu jos muut mollaa ja yrittää lytätä sua alemmas. Entistä kovempaa vaan ja näytät muille et oot parempi kuin ne. Sitten lopussa sulla on enemmän rahaa kuin muilla ja kaikki kattelee sua kateellisena kuin kuningatarta.
Ooon tyylii varmaa adhd ja silti pärjänny elämäs hyvi ku en nöyristele muille ja meen ain eteepäi.
Nythän on käynnissä kova huumeongelma ja nuoret aikuiset on valinneet työttömyyen ja tarjottujen huonojen työsuhteiden sijaan peukun.
Peukku vie voiton. Yhteiskunta ei kyennyt tarjoamaan parempaa. Ajatella.