IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kuitenkin ihan huollettavissa olevalta ihmiseltä, ihmettelen ettei "asiantuntijoilta" ole saanut kunnollista toimivaa apua ajatuksiinsa ja toimintamalleihinsa.

Ei, psykologit tuollaista tee istuvat vain ja loppupeleissä niin kauan kuin kela maksaa jatkuu myös terapia vaikka kymmeniä vuosia.

Minä en halua veroeuroillani noita hyysävään, miten kävisi jos me kaikki alettaisiin samanlaisiksi "olen liian herkkä töihin, kun pomo sanoi että pitäisi tehdä muutakin kuin istua kahvilla, tuli paniikkihäiriö" 

Ei kaikista ole samoihin asioihin. Ei kaikki ole samasta puusta veistettyjä, eivät kaikki saa samoja kortteja elämäänsä monella eri tasolla. Se että juuri sinä kestät ja jaksat enemmän ja paremmin kuin joku muu ei muuta sen heikomman ih

Miksi oletetaan sen olevan aina näin päin? Joku on jaksava ja pärjäävä, koska ei ole muka elämä vielä muuta opettanut. Ehkä he ovat jo käyneet siellä ja - ta daa! - tulleet elävinä ja pärjäävinä takaisin. 

Toiset kestävät niitä elämän koettelemuksia ihan eri tasolla ja erilaisilla työkaluilla varustettuina kuin toiset. Eivätkä ne koettelemukset ole kaikille yhteismitallisia, kuten eivät ihmisetkään ole minkään yhden ja saman kaavan mukaan; toiset ottavat oppia, toiset ylipäänsä pystyvät ottamaan oppia, toisilla taas ei ole siihen minkäänlaisia edellytyksiä tai voimavaroja  - toiset vahvistuvat koettelemuksistaan ja toiset taas voidaan lyödä maahan niin kovaa etteivät he kykene nousemaan sieltä ylös koskaan. Mutta jokaiselle voi tulla raja vastaan jossain kohtaa kun se oma apu ei enää kanna.

Vierailija kirjoitti:

Liian vaikeita vaatimuksia työemässä kenelle vain :(

 

"Uudessa työssä oli Annan mukaan paljon vaatimuksia: hänen piti olla kassalla ja samaan aikaan hinnoitella tuotteita, katsoa varkaiden perään ja siivota myymälää."

Ja lähikaupan kassatädit hoitaa tämän tuosta vaan juosten välillä varkaita kiinni kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kohta nelikymppinen pitkäaikaistyötön ja luottamus ihmisiin nolla. Lapsena mennyt jo perusluottamus jos sitä on koskaan ollutkaan ja kiusaamisen takia loputkin. Uskon että ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen. He voivat kylläkin esittää mukavaa esim. rahaa tai palkkaa vastaan. Minulla ei ole kavereita, en ole koskaan seurustellut enkä koe mitään halua olla työelämässä.

Siis mielestäsi kaikki; ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen?? Ihan kamalaa tekstiä. Petoja? Melkein voisin mieleni tästä pahoittaa, mutta haluan kuitenkin ymmärtää mielenterveysongelmaisia....

Vierailija kirjoitti:

Pitää herätä aikaisin, ilmaantua paikalle ja työtehtäviäkin pitäisi vielä tehdä. 

Onhan nuo jo ylitsepääsemättömiä vaatimuksia kenelle tahansa.

Osaatko idioottivajakki lukea? Jos henkilöllä on paniikkihäiriö sekä masennusta ja ahdistusta, niin kyse ei ole vain siitä, että ei viitsisi herätä ja töitä tehdä. Miten tyhmä ihmisen pitää olla, että ei tuota tajua...

Vierailija kirjoitti:

Autisti, naisena tullu hänelle vaan herkkyys-ahdistus-masennus ym diagnooseja, ylikuormittuu heti kun liikaa tehtäviä ja hälinää

 

Tai sitten on oikeasti erityisherkkä.  Autismi ja erityisherkkyys eivät ole sama asia!

Niin vaikeat ongelmat olisi pitänyt ehkäistä jo lapsuudessa. Nyt vaikuttaa olevan jo myöhäistä? Työpaikoilla pitäisi olla aikaa, oman työnsä ohessa toimiva tukihenkilö , joka kävisi läpi minimaalisetkin ongelmatilanteet ja osaisi kannustaa itsevarmuuteen. On tietysti hyvä, että osaa kertoa mitä tarvitsee ja haluaa, mutta siitä syntyy herkästi vaativaa myös työkavereille. Harva kollega jaksaa ymmärtää miksi joku saa saman palkan vähemmän vaativissa tehtävissä kuin mitä muut. Pitäisi siinä tapauksessa myös osata joustaa palkkatoiveissaankin.

Suosittelisin jutun naiselle arkistoapulaisen paikkaa, jossa ei tarvita mitään koulutusta. Saa olla rauhassa ja kuitenkin jutella kahvitauolla jonkun kanssa. Siellä on hiljaista ja työssä ei ole toivottavaa kiire, vaan tarkkuus ja huolellisuuus. Siinä on jopa tervettä kunnianhimo ja itsekriittisyys, sillä materiaali on oltava tarkasti omalla paikallaan. Työkokeilunan voisi toimia ja jos arkisto olisi mielenkiintoinen joutuisi välillä miettimään muutakin kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kohta nelikymppinen pitkäaikaistyötön ja luottamus ihmisiin nolla. Lapsena mennyt jo perusluottamus jos sitä on koskaan ollutkaan ja kiusaamisen takia loputkin. Uskon että ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen. He voivat kylläkin esittää mukavaa esim. rahaa tai palkkaa vastaan. Minulla ei ole kavereita, en ole koskaan seurustellut enkä koe mitään halua olla työelämässä.

Siis mielestäsi kaikki; ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen?? Ihan kamalaa tekstiä. Petoja? Melkein voisin mieleni tästä pahoittaa, mutta haluan kuitenkin ymmärtää mielenterveysongelmaisia....

Iso osa ihmisistä on todellakin eriasteisen pahantahtoisia, vaikka moni muuta esittääkin - myöskin itselleen. Vain kova kovaa vastaan-asenne toimii ihmisten kanssa toimiessa ihan noin loppu viimein. Heikkoutta halveksitaan yleisesti ja siitä ei todellakaan jätetä sakottamatta tai hyväksikäyttämättä kun tilaisuus tulee kohdalle.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kohta nelikymppinen pitkäaikaistyötön ja luottamus ihmisiin nolla. Lapsena mennyt jo perusluottamus jos sitä on koskaan ollutkaan ja kiusaamisen takia loputkin. Uskon että ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen. He voivat kylläkin esittää mukavaa esim. rahaa tai palkkaa vastaan. Minulla ei ole kavereita, en ole koskaan seurustellut enkä koe mitään halua olla työelämässä.

Siis mielestäsi kaikki; ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen?? Ihan kamalaa tekstiä. Petoja? Melkein voisin mieleni tästä pahoittaa, mutta haluan kuitenkin ymmärtää mielenterveysongelmaisia....

Iso osa ihmisistä on todellakin eriasteisen pahantahtoisia, vaikka moni muuta esittääkin - myöskin itselleen. Vain kova ko

Minä taas ajattelen päinvastoin, ns. pahatkin ihmiset kykenävät hyvään, ja hyvät ihmiset pahaan. Se ei ole mustavalkoista usein onko joku hyvä tai paha. Raaka ja julma murhaaja on luultavastikin paha, mutta entä perusihminen? Jokainen tekee hyvää tai pahaa. Joku voisi ajatella täyden passiivisuuden elämässä pahana tekona myös.

Elämää tai ihmisiä ei pidä mustavalkoistaa, vaan sitä pitää elää ja yrittää nähdä siinä jotain elämisen arvoista, ja jotakin hyvää muissakin. Jos näkee kaikkialla pelkkää pahaa, luo oman todellisuutensa jossa kaikki sitten ovat pahoja, koska muille ei anneta mahdollisuutta todistaa sitä vääräksi, koska on itse luonut jyrkät muurit ja kylmän ulkokuoren, ja harva uskaltaa enää yrittää päästä sen läpi.

Nämä on näitä lumihiutaleita joiden kuuppa ei kestä tavallista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, kun herkkyys sotketaan tällaisiin ilmiselviin mt-ongelmiin

Tuossahan on käsittääkseni kyse nimenomaan siitä, että (erityis)herkkyys on altistanut noille mt-ongelmille! 

Miten moni todella epäherkkä ja pakasunahkainen ihminen ylipäätään ahdistuu ja saa paniikkikohtauksia suht normaalissa elämässä? En ole sellaiseen vielä törmännyt. 

Vierailija kirjoitti:

Korkean toimintakyvyn autisti täällä hei! Koronan myötä rantautunut etätyökulttuuri vei toimintakykyni toiseen sfääriin, vaikkei se heikko ollut ennenkään. Tienaan hyvin ja olen löytänyt alan joka sopii minulle erinomaisesti.

En oikein ymmärrä tuota, että vaatii itseltään paljon mutta ei pysty tekemään työtä. Kyllä hänelle varmasti sopisi jokin tarkkuutta vaativa, säännönmukainen työ, jota ei tehdä ihmisvilinässä. Vaikka talouspuolen hommat: palkanlaskenta, kirjanpito, reskontran hoito tms. Oikeastaan uskon, että ihan jokaiselle työttömälle löytyisi kuitenkin se omia vahvuuksia tukeva ala, autisti tai ei.

Miksi pidät häntä autistina? Ei tuossa artikkelissa sellaista mainittu, en ainakaan itse huomannut.

80 prosenttia työelämässä olevista ei tee mitään järkevää. 20 % kannattelee koko maata

Tämä voi olla tosi julmaa, mutta itse ajattelen, että nykyään annetaan alakoulusta asti ihan liikaa ymmärrystä. Olin nimittäin itse lapsesta asti tosi ujo ja helposti ahdistuva. Luokassa ääneen opettajan kysymykseen vastaaminen ahdisti. Vastuun ottaminen mistään tuntui kammottavalta. Mistään esiintymisestä tai esitelmän pitämisestä ei puhettakaan. Mutta kun niitä pienestä asti vaadittiin ihan yhtälailla kaikilta, niin se oli pakko oppia niistä selviämään. Ja selvisihän niistä. Jos minulle olisi aina noissa tilanteissa annettu myönnytys, ettei tarvi kun ahdistaa niin kovasti, niin en uskaltaisi montaa asiaa vielä nykyäänkään.

Uskon, että joillain paniikkihäiriö tai vaikka aistiyliherkkyydet aiheuttavat sen, ettei normaaliin opiskeluun tai työhön kykene. Mutta uskon myös, että iso osa nykyään jatkuvasti yleistyvistä ahdistuneisuushäiriöistä jäisi diagnosoimatta, jos lapset eivät saisi kaikkeen erityisjärjestelyjä ja myönnytyksiä pienestä asti. En minä lämmöllä niitä koulun ahdistavia ja pakottavia tilanteita muistele, mutta niistä oppi, että niistä selviää hengissä.

Ei hän ole liian herkkä, vaan liian heikko. Herkkyyttä on alttius ymmärtää ja kokea erilaisia ilmiöitä ympärillään. Annan kaltainen henkilö nimenomaan ei ymmärrä eikä koe mitään muuta kuin oman kuplansa. Herkkyys on vahvan ihmisen ominaisuus. 

Ikävä sanoa, mutta luultavasti hänen ongelma on ollut jo kasvatuksen alussa kun häneltä ei ole vaadittu mitään, on aina ymmärretty ja elämää pehmustettu. Ja tälläisiä lapsia ja nuoria on koko ajan lisää, jotka ei kestä pienintäkään epämukavuusalueella olemista. Tätä se liika hyysaaminen teettää. 



Tämäkin nainen saataisiin kuntoon jos hän itse ottaisi itseään niskasta kiinni, mutta luultavasti "ei pysty". Koska kaikkeen on liian helppo sanoa vaan "en mä pysty". Missä vaiheessa tästä tuli normaalia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kuitenkin ihan huollettavissa olevalta ihmiseltä, ihmettelen ettei "asiantuntijoilta" ole saanut kunnollista toimivaa apua ajatuksiinsa ja toimintamalleihinsa.

Ei, psykologit tuollaista tee istuvat vain ja loppupeleissä niin kauan kuin kela maksaa jatkuu myös terapia vaikka kymmeniä vuosia.

Minä en halua veroeuroillani noita hyysävään, miten kävisi jos me kaikki alettaisiin samanlaisiksi "olen liian herkkä töihin, kun pomo sanoi että pitäisi tehdä muutakin kuin istua kahvilla, tuli paniikkihäiriö" 

Ei kaikista ole samoihin asioihin. Ei kaikki ole samasta puusta veistettyjä, eivät kaikki saa samoja kortteja elämäänsä monella eri tasolla. Se että juuri sinä kestät ja jaksat enemmän

Ja sitten on laiskureita, jotka keinoja kaihtamatta tarttuvat kiinni pieneenkin mahdollisuuden vapaamatkustukseen, vaikka se maksaisi heille kanssaihmisten arvostuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kohta nelikymppinen pitkäaikaistyötön ja luottamus ihmisiin nolla. Lapsena mennyt jo perusluottamus jos sitä on koskaan ollutkaan ja kiusaamisen takia loputkin. Uskon että ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen. He voivat kylläkin esittää mukavaa esim. rahaa tai palkkaa vastaan. Minulla ei ole kavereita, en ole koskaan seurustellut enkä koe mitään halua olla työelämässä.

Siis mielestäsi kaikki; ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen?? Ihan kamalaa tekstiä. Petoja? Melkein voisin mieleni tästä pahoittaa, mutta haluan kuitenkin ymmärtää mielenterveysongelmaisia....

Iso osa ihmisistä on todellakin eriasteisen pahantahtoisia, vaikka moni m

Minä taas ajattelen päinvastoin, ns. pahatkin ihmiset kykenävät hyvään, ja hyvät ihmiset pahaan. Se ei ole mustavalkoista usein onko joku hyvä tai paha. Raaka ja julma murhaaja on luultavastikin paha, mutta entä perusihminen? Jokainen tekee hyvää tai pahaa. Joku voisi ajatella täyden passiivisuuden elämässä pahana tekona myös.

Elämää tai ihmisiä ei pidä mustavalkoistaa, vaan sitä pitää elää ja yrittää nähdä siinä jotain elämisen arvoista, ja jotakin hyvää muissakin. Jos näkee kaikkialla pelkkää pahaa, luo oman todellisuutensa jossa kaikki sitten ovat pahoja, koska muille ei anneta mahdollisuutta todistaa sitä vääräksi, koska on itse luonut jyrkät muurit ja kylmän ulkokuoren, ja harva uskaltaa enää yrittää päästä sen läpi.

No, siinä tulen vastaan ettei se ole täydellisen mustavalkoista, ja kaikilla on elämässä opittavaa, kukaan ei synny maailmaan valmiina, eikä vapaata tahtoakaan ole olemassa jne jne.

Kaikkein vastenmielisintä pahaa omasta mielestäni on epärehellisyys sitä omaa pahantahtoisuutta kohtaan. Se ettei sitä halua nähdä tai sen ignooraa ja selittää itselleen aina jotenkin parhain päin. 

Se ettei edes haluta tai osata myöntää omia virheitä. 

Se raaka murhaaja voi olla murhaaja ihan oikeutetuista perustelluista syistä, kun taas sen oikeutetun murhaajan tuomitseva voi olla tekopyhä, pahantahtoinen, periaatteeton ja oikeudentunnoton teeskentelijä. Kaikki pitää tosiaan punnita yksilökohtaisesti..

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen hirveä esiintymiskammo, olin ujo ja arka. Sain kesätöitä oppaana kotikaupungista ja oli pakko puhua ihmisille ja olla esillä koko aika ja niin vaan siitäkin selvisin. Noista piirteistä voi päästä eroon jos ajaa itsensä sellaiseen tilanteeseen missä on vaan pakko olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Kyllä, mutta se on asenteesta kiinni. Nykyään ihmisten asenne on se, että ei edes yritetä. Ennen ihmisiä pakotettiin elämässä eteenpäin ja ihminen sopeutui, mut nykyään voit jäädä kotiin makaamaan jos ei muu huvita. Kauppaankaan ei tarvi enää edes mennä jos sekin jo liikaa pyydetty. Rahat pitäisi laittaa kiinni tälläisiltä tapauksilta.

Olen minäkin mutta perhana kun laskut pitää maksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, naisena tullu hänelle vaan herkkyys-ahdistus-masennus ym diagnooseja, ylikuormittuu heti kun liikaa tehtäviä ja hälinää

Autismi tuli minullekin mieleen. Naisten autismi ei kovinkaan usein ole kaikkitietävää erityiskiinnostuksen kohteesta luennoimista kuten miehillä vaan näkyy enemmän ahdistuneisuutena, perfektionismina, pelokkuutena ja sosiaalisten tilanteiden näkemisenä negatiivisen kautta (vrt. ei voi mennä keskustaan, koska joku tuntematon katsoo pahasti).

Sitä ihmettelen, ettei kirpputorilla tunnistettu näitä hänen piirteitään ja muokattu vuorokiertoa sen mukaan. Oletan, että kyseessä oli paikka, joka työllistää paljon kuntoutujia ja muita, joiden työllistymisessä on haasteita. Olen tehnyt sosiaalialan opintoihin kuuluvan harjoittelun tällaisessa paikassa ja siellä oli pari selvästi autisminkirjolla olevaa työntekijää, joita ei koskaan laitettu kassav

Jos kitisemällä pääsisi jostain epämieluisista työtehtävistä eroon, niin kyllähän siellä sitten joka toisella olisi vaatimuksia ja rajoituksia mitä kukakin pystyy tehdä. Jos mulla olisi kolleega joka poimisi vaan ne itselle mieluisat työtehtävät ja mä joutuisin tehdä ne hänenkin hommat, niin tekisin ainakin valituksen. Epäreiluahan se olisi.