IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin

Kuulostaa kuitenkin ihan huollettavissa olevalta ihmiseltä, ihmettelen ettei "asiantuntijoilta" ole saanut kunnollista toimivaa apua ajatuksiinsa ja toimintamalleihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Liian vaikeita vaatimuksia työemässä kenelle vain :(

 

"Uudessa työssä oli Annan mukaan paljon vaatimuksia: hänen piti olla kassalla ja samaan aikaan hinnoitella tuotteita, katsoa varkaiden perään ja siivota myymälää."

Niin ja yllättäen tuo on myyjien joka päivästä työtä, myös kirpputorilla.

Logiikka tämänkin jutun julkaisussa on tismalleen sama kuin mitä ao. linkin takaa löytyvä kuva osoittaa, vaikka vasemmalla olevan hahmon pitäisikin tässä tapauksessa olla vähän erilainen.

https://www.reddit.com/media?url=https%3A%2F%2Fpreview.redd.it%2Fqtuqzy…

Autisti, naisena tullu hänelle vaan herkkyys-ahdistus-masennus ym diagnooseja, ylikuormittuu heti kun liikaa tehtäviä ja hälinää

Nykyään ei ole enää paljon sellaisia suorittavan tason töitä, joita puolikuntoisetkin pystyi tekemään aikaisemmin ongelmitta. Jokainen varmaan tietää vuosien takaa jonkun, joka pystyi tekemään yksinkertaista hommaa kun sai tehdä sitä rauhassa ja yksi asia kerrallaan.

Lukematta ketjua veikkaan, että vauva-käyttäjien mielestä hän on tehnyt jotain pahasti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kuitenkin ihan huollettavissa olevalta ihmiseltä, ihmettelen ettei "asiantuntijoilta" ole saanut kunnollista toimivaa apua ajatuksiinsa ja toimintamalleihinsa.

Ei, psykologit tuollaista tee istuvat vain ja loppupeleissä niin kauan kuin kela maksaa jatkuu myös terapia vaikka kymmeniä vuosia.

Minä en halua veroeuroillani noita hyysävään, miten kävisi jos me kaikki alettaisiin samanlaisiksi "olen liian herkkä töihin, kun pomo sanoi että pitäisi tehdä muutakin kuin istua kahvilla, tuli paniikkihäiriö" 

Miksi ihmeessä pitää hakeutua töihin joissa ei selvästikään pärjää. Joku itsenäisesti tehtävä homma. Itse teen iltaisin tapahtuvaa siivoustyötä. Ei ole ristinsielua lähimaillakaan kun työskentelen.

Ehkä kannattaisi opetella selviytymään kauppareissuista ennen kuin haaveilee asiakaspalvelusta pienessä kaupassa. 

Sivuhuomautuksena.. Tuollainen kumppani parisuhteessa vetää toistakin vain alaspäin. Siinä on poikaystävä pelkkä tukihenkilönä kun aikuinen nainen ei uskalla mennä kauppaan kun ajattelee että hän on maailman napa ja kaikkia kiinnostaa hänen tekemiset. Siitä voisi terapiat puhua näille tälläisille tapauksille. Ketään ei kiinnosta joku tuntematon tyyppi kadulla ja kaupassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjasto voisi olla sopiva paikka.

Just just. Nykyisin kirjastot ovat mamulapsien huvipuistoja ja kirjastotädit ovat vahtimestareita.

Onko myös liian herkkä ottamaan vastaan ilmaista rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Kirjasto voisi olla sopiva paikka.

Haist -ttu, sanon tähän.

Kokeilepa itse pyörittää yksinäsi (kyllä, yksinäsi jos et laske lainausautomaattia työkaveriksi) pientä lähikirjastoa, jossa vastaat asiakasneuvonnasta ja opastuksesta, lainaat, palautat, hyllytät kaiken, lastaat 3-4 täyttä ja raskasta pakkauslaatikkoa kuljetukseen ja vastaavasti purat samanmoisen määrän tavaraa siinä samalla kun hoidat kaiken muun. Toki teet kirjastokortteja, autat vanhuksia tietokoneilla ja tulostuksessa, paimennat lapsia, vastaanotat päiväkoti- ja koululaisryhmiä, kerran viikossa askaroit tilaan valmiiksi satutunti/teatterinäyttämön yhdessä esiintyjän kanssa, hoidat ja tilität kassaa, ja pidät "ruokatunnin" joko syömällä suoraan asiakastiskissä jotain leipää (josta saat moitteita) tai käyt pikaisesti imemässä jonkun smoothien ja katselet samalla tuleeko juuri silloin asiakastiskille joku huhuilemaan. Vessassa käyt jos käyt. Monesti et käy.

Siinä sitä helppoa ja vaivatonta sisätyötä vaikka kaikille herkille mt-ihmisille koko Suomen osalta!

Paitsi tietysti työpaikkoja ei ole, ainakaan vakituisia ja lähikirjastoihinkin vain lisätään itsepalveluaikoja jolloin kukaan ei saa palvelua jos oikeasti sitä tarvitsisi, peruspalautus ja -lainaus vielä onnistuu.

Mulla oli ennen hirveä esiintymiskammo, olin ujo ja arka. Sain kesätöitä oppaana kotikaupungista ja oli pakko puhua ihmisille ja olla esillä koko aika ja niin vaan siitäkin selvisin. Noista piirteistä voi päästä eroon jos ajaa itsensä sellaiseen tilanteeseen missä on vaan pakko olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kuitenkin ihan huollettavissa olevalta ihmiseltä, ihmettelen ettei "asiantuntijoilta" ole saanut kunnollista toimivaa apua ajatuksiinsa ja toimintamalleihinsa.

Ei, psykologit tuollaista tee istuvat vain ja loppupeleissä niin kauan kuin kela maksaa jatkuu myös terapia vaikka kymmeniä vuosia.

Minä en halua veroeuroillani noita hyysävään, miten kävisi jos me kaikki alettaisiin samanlaisiksi "olen liian herkkä töihin, kun pomo sanoi että pitäisi tehdä muutakin kuin istua kahvilla, tuli paniikkihäiriö" 

Siis luuletko sä, että paniikkikohtauksen saaminen on joku tahdonvarainen, itse päätettävä asia? Että me voidaan kaikki vaan päättää alkaa paniikkihäiriöisiksi? 

Jos työ olisi herkkua, niin sen tekisivät herrat ja mus... kansallispukuiset eläkeläiset.

Vanha, paikkansa pitävä suomalainen sananlasku.

Kysytäänhän täällä pasltallakin välillä sellaisia töitä, missä ei olisi mitään ihmiskontaktia edes työkavereiden muodossa. Työnantajakin on pelkkä rasite mikä imee kaikki mehut jos pitää edes tekstiviesti laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Autisti, naisena tullu hänelle vaan herkkyys-ahdistus-masennus ym diagnooseja, ylikuormittuu heti kun liikaa tehtäviä ja hälinää

Mielestäni me kaikki kuormitutaan hälyssä ja melussa ei siihen tarvitse mitään diagnoosia, isojen teiden lähellä asuvien ihmisten elinikä lyhenee vaikka käyvät töissä. Kokeilkaa mennä markettiin kun siellä joku kakara saa raivarin, ei siellä kaikuvassa tilassa muuta enää kuule. Mutta kun suurin osa ihmisistä pärjää sen kanssa kun tietää että se on NORMAALIA 

Miehiä on tapailtu paljon, ja ihana poikaystävä löytyy.

Miettikääpä, jos olisi tällainen mies kyseessä. Pääsisikö sekstailemaan naisten kanssa kuin liukuhihnalta? :D

Mikäs tuossa on ollessa, kun ympärillä pyörii kokonainen ammattilaisten komitea pohtimassa, kuka lohduttaisi Nyytiä tänään. Ihan kaikki pyörii vain oman navan ympärillä. Ihan kaikki.

Minunkin työssäni on epämieluisia työtehtäviä ja en haluaisi niitä aina tehdä, ihan kuten kaikissa töissä on. Se ei ole vaarallista että niitä joutuu tekemään ja vaikka kaikki ei aina sujuisikaan täydellisesti. 

Kaikille koulupudokkaille, narkkareille ja lorvikatarreille tekisi hyvää viettää kesä maatilan töissä luomassa sontaa. Aamuviideksi navettaan ja paimentamaan hiehot ulos. Välillä voi tulla paskasesta hännäntupsusta läpsy naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Autisti, naisena tullu hänelle vaan herkkyys-ahdistus-masennus ym diagnooseja, ylikuormittuu heti kun liikaa tehtäviä ja hälinää

Autismi tuli minullekin mieleen. Naisten autismi ei kovinkaan usein ole kaikkitietävää erityiskiinnostuksen kohteesta luennoimista kuten miehillä vaan näkyy enemmän ahdistuneisuutena, perfektionismina, pelokkuutena ja sosiaalisten tilanteiden näkemisenä negatiivisen kautta (vrt. ei voi mennä keskustaan, koska joku tuntematon katsoo pahasti).

Sitä ihmettelen, ettei kirpputorilla tunnistettu näitä hänen piirteitään ja muokattu vuorokiertoa sen mukaan. Oletan, että kyseessä oli paikka, joka työllistää paljon kuntoutujia ja muita, joiden työllistymisessä on haasteita. Olen tehnyt sosiaalialan opintoihin kuuluvan harjoittelun tällaisessa paikassa ja siellä oli pari selvästi autisminkirjolla olevaa työntekijää, joita ei koskaan laitettu kassavuoroon mm. ylikuormittumisen sekä sosiaalisten taitojen heikkouden vuoksi. On tietysti hyvä, että kaikille on samat säännöt mutta joskus esimerkiksi kirjolla olevan pakottaminen myyntityöhön voi saada aikaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä. 

On varmaan sitten liian herkkä myös syömäänkin?

Jos ei töitäkään tee, niin silloin ei pidä syömänkään.

Kyllä se nälkää lopettaa tuollaiset "herkkyydet".