Lue keskustelun säännöt.
IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin
18.08.2025 |
Mitä mieltä tämänkaltaisista henkilöistä ja artikkelista. Riittääkö yhteiskunnassamme työpaikkoja jokaiselle erityisherkälle sovellettuna heidän tarpeidensa mukaan?
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/b6cf8cb1-88e7-4a16-a37a-02e1e138db33
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, naisena tullu hänelle vaan herkkyys-ahdistus-masennus ym diagnooseja, ylikuormittuu heti kun liikaa tehtäviä ja hälinää
Mielestäni me kaikki kuormitutaan hälyssä ja melussa ei siihen tarvitse mitään diagnoosia, isojen teiden lähellä asuvien ihmisten elinikä lyhenee vaikka käyvät töissä. Kokeilkaa mennä markettiin kun siellä joku kakara saa raivarin, ei siellä kaikuvassa tilassa muuta enää kuule. Mutta kun suurin osa ihmisistä pärjää sen kanssa kun tietää että se on NORMAALIA
Meillä on eroja hermostollisessa herkkyydessä. Toiset kuormittuvat noissa tilanteissa huomattavasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian vaikeita vaatimuksia työemässä kenelle vain :(
"Uudessa työssä oli Annan mukaan paljon vaatimuksia: hänen piti olla kassalla ja samaan aikaan hinnoitella tuotteita, katsoa varkaiden perään ja siivota myymälää."
Noin simppeliä, eikä tuosta selvinnyt,
Minulle tuli myös (naisten) autismi heti mieleen. Suomessa asiantuntijat ovat vasta nyt oppineet pikkuhiljaa tunnistamaan naisten autismin paremmin ja alkaneet diagnosoimaan sitä enemmän kuin aiemmin. Aiemmin tosiaan se on sekoitettu näihin mielenterveysongelmiin.
Jotta autismikirjon henkilö voi työskennellä kuormittumatta, pitää tehdä työhön ja työpaikalle sopeutuksia. Jos ei näin voi toimia, henkilö on sitten pois työelämästä. Kumpi on parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja ihmiselle itselleen?
-autistin perheenjäsen ja alaa opiskellut
Yleensä minulla riittää ymmärrystä, mutta nyt ei.
Annalla on ihan liikaa aikaa pyöriä oman napansa ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tuossa on ollessa, kun ympärillä pyörii kokonainen ammattilaisten komitea pohtimassa, kuka lohduttaisi Nyytiä tänään. Ihan kaikki pyörii vain oman navan ympärillä. Ihan kaikki.
Minunkin työssäni on epämieluisia työtehtäviä ja en haluaisi niitä aina tehdä, ihan kuten kaikissa töissä on. Se ei ole vaarallista että niitä joutuu tekemään ja vaikka kaikki ei aina sujuisikaan täydellisesti.
Kaikille koulupudokkaille, narkkareille ja lorvikatarreille tekisi hyvää viettää kesä maatilan töissä luomassa sontaa. Aamuviideksi navettaan ja paimentamaan hiehot ulos. Välillä voi tulla paskasesta hännäntupsusta läpsy naamaan.
Tuohonhan on käytetty jo liikaa yhteiskunnan varoja kun koko ajan eri alojen ammattilaiset yrittävät saada tuohon potkua. Ei näytä onnistuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen saanut puhua taas asioistani erityyppisille ihmisille, kuten psykologille, lääkärille, kuntoutushenkilöille ja fysioterapeutillekin."
No ei voi ainakaan valittaa, ettei tukea tai apua anneta yhteiskunnan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Kirjasto voisi olla sopiva paikka.
Ei kirjastoon mennä ilman koulutusta. Nykyään kirjastossa olo on paljon muutakin kuin sitä tiskillä istumista ja lainojen piippausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Riittääkö yhteiskunnassamme työpaikkoja jokaiselle erityisherkälle sovellettuna heidän tarpeidensa mukaan?"
Mitä väliä, kun ei riitä meille taviksillekaan. Aloitetaan nyt työllistäminen meistä, ja murehditaan vasta sitten, jos joku työelämään liian herkkä ei ole töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuitenkin ihan huollettavissa olevalta ihmiseltä, ihmettelen ettei "asiantuntijoilta" ole saanut kunnollista toimivaa apua ajatuksiinsa ja toimintamalleihinsa.
Ei, psykologit tuollaista tee istuvat vain ja loppupeleissä niin kauan kuin kela maksaa jatkuu myös terapia vaikka kymmeniä vuosia.
Minä en halua veroeuroillani noita hyysävään, miten kävisi jos me kaikki alettaisiin samanlaisiksi "olen liian herkkä töihin, kun pomo sanoi että pitäisi tehdä muutakin kuin istua kahvilla, tuli paniikkihäiriö"
Ei kaikista ole samoihin asioihin. Ei kaikki ole samasta puusta veistettyjä, eivät kaikki saa samoja kortteja elämäänsä monella eri tasolla. Se että juuri sinä kestät ja jaksat enemmän ja paremmin kuin joku muu ei muuta sen heikomman ihmisen tilannetta miksikään.
Miksi oletetaan sen olevan aina näin päin? Joku on jaksava ja pärjäävä, koska ei ole muka elämä vielä muuta opettanut. Ehkä he ovat jo käyneet siellä ja - ta daa! - tulleet elävinä ja pärjäävinä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"32-vuotias Anna on elänyt suuren osan elämästään työttömänä."
"Anna kertoo muistuttavansa äitiään: hän vaatii itseltään paljon--."
:D :D
Voi herran tähden
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli myös (naisten) autismi heti mieleen. Suomessa asiantuntijat ovat vasta nyt oppineet pikkuhiljaa tunnistamaan naisten autismin paremmin ja alkaneet diagnosoimaan sitä enemmän kuin aiemmin. Aiemmin tosiaan se on sekoitettu näihin mielenterveysongelmiin.
Jotta autismikirjon henkilö voi työskennellä kuormittumatta, pitää tehdä työhön ja työpaikalle sopeutuksia. Jos ei näin voi toimia, henkilö on sitten pois työelämästä. Kumpi on parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja ihmiselle itselleen?
-autistin perheenjäsen ja alaa opiskellut
Ja lisään vielä, että ei se autismi kuntoutuksella poistu, mutta toimintaterapeutti voi kenties näistä parhaiten osata tukea esimerkiksi työhön ja arkielämään liittyvissä haasteissa.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pitäisi kehitellä jotain kiintoisaa tekemistä työajan ulkopuolelle, jonka avulla palautua töistä. Eihän mikänä työ voi olla koko ajan hauskaa tai vaivatonta, joka työ kuormtitaa jollain tapaa, vaikka eri tavoin. Mutta ei sen pitäisi viedä kaikkia mehuja ihmisestä.
Etätyössäkin joutuu jossain määrin olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, ja täysi eristys muista ei ole ikinä ratkaisu.
Hän tarvitsee minusta ns. 'siedätyshoitoa', vähitellen kokeilisi eri asioita. Tavoite vaikka tehdä asioita ainakin pari kertaa viikkoon. Menisi keskustaan tai johonkin, kauppaan tekemään yksin ostokset, tehdä asioita vaikka pelottaa, ei tuollaista että sulkeutuu kotiin pelkojen vuoksi, se vain pahentaa asiaa. Myös parisuhteen kannalta hyvin huono juttu jos toinen on liian arka kaikkeen, eikä yritä voittaa pelkojaan.
Hän on kuitenkin uskaltanut tuohon haastatteluun tulla, niin onko se sitten niin mahdotonta yrittää noita muita asioita?
Vierailija kirjoitti:
"Olen saanut puhua taas asioistani erityyppisille ihmisille, kuten psykologille, lääkärille, kuntoutushenkilöille ja fysioterapeutillekin."
No ei voi ainakaan valittaa, ettei tukea tai apua anneta yhteiskunnan puolesta.
ja sitten ihmetellään kun oikeasti hädässä olevat eivät saa apua kun koneisto on kiinni näissä vuositolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli myös (naisten) autismi heti mieleen. Suomessa asiantuntijat ovat vasta nyt oppineet pikkuhiljaa tunnistamaan naisten autismin paremmin ja alkaneet diagnosoimaan sitä enemmän kuin aiemmin. Aiemmin tosiaan se on sekoitettu näihin mielenterveysongelmiin.
Jotta autismikirjon henkilö voi työskennellä kuormittumatta, pitää tehdä työhön ja työpaikalle sopeutuksia. Jos ei näin voi toimia, henkilö on sitten pois työelämästä. Kumpi on parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja ihmiselle itselleen?
-autistin perheenjäsen ja alaa opiskellut
Kaikkea on yritetty selvästi, mutta ei lähde toimimaan. Ehkä me veronmaksajat nyt vaan otamme tämän luodin, ja annetaan hänen paneskella menemään ja nauttia vapaa-ajasta.
Korkean toimintakyvyn autisti täällä hei! Koronan myötä rantautunut etätyökulttuuri vei toimintakykyni toiseen sfääriin, vaikkei se heikko ollut ennenkään. Tienaan hyvin ja olen löytänyt alan joka sopii minulle erinomaisesti.
En oikein ymmärrä tuota, että vaatii itseltään paljon mutta ei pysty tekemään työtä. Kyllä hänelle varmasti sopisi jokin tarkkuutta vaativa, säännönmukainen työ, jota ei tehdä ihmisvilinässä. Vaikka talouspuolen hommat: palkanlaskenta, kirjanpito, reskontran hoito tms. Oikeastaan uskon, että ihan jokaiselle työttömälle löytyisi kuitenkin se omia vahvuuksia tukeva ala, autisti tai ei.
Ja en tosiaan tiedä miksi saan alapeukkuja, kun sanon että eristäytyminen ei ole ratkaisu ja siten ei elä täyttä elämää. Puhun ihan kokemuspohjalta, enkä vittuillakseni, on helvettiä ettei meinaa uskaltaa soittaa jonnekin tai 'voi' mennä jonnekin syystä x tai y. (kuten hänellä, pelko että joku katsoo pahasti)
Pitää oikeasti alkaa miettiä että onko se sitten niin hirveää, jos katsookin. Itseään on pakko vahvistaa ja yrittää, vaikka se vie aikaa. SEN jälkeen hänen kannattaa vasta edes miettiä työllistymistä kun nuo perusasiat ovat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen saanut puhua taas asioistani erityyppisille ihmisille, kuten psykologille, lääkärille, kuntoutushenkilöille ja fysioterapeutillekin."
No ei voi ainakaan valittaa, ettei tukea tai apua anneta yhteiskunnan puolesta.
ja sitten ihmetellään kun oikeasti hädässä olevat eivät saa apua kun koneisto on kiinni näissä vuositolkulla.
Ikävä tosiasia vielä, että tuo ongelma ei yleensä puhumalla ratkea. Olen itsekin ollut pitkään sellaisessa elämänvaiheessa, että kaikki ylimääräinen hälinä ja sekamelska aiheutti pakokauhua ja päänsärkyä eli olin ihan zombina aina. Se on enemmänkin fyysinen ongelma ja tuo vatvominen vaan pahentaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tämänkin jutun julkaisussa on tismalleen sama kuin mitä ao. linkin takaa löytyvä kuva osoittaa, vaikka vasemmalla olevan hahmon pitäisikin tässä tapauksessa olla vähän erilainen.
https://www.reddit.com/media?url=https%3A%2F%2Fpreview.redd.it%2Fqtuqzy…
Näillä artikkeleilla muokataan ihmisten mielipiteitä ja harhautetaan päättäjien perseilyistä. Kyllä mielenterveysongelmaisilta ja työttömiltä pitää leikata kun asiat ovat noin hyvin! Ja aina löytyy flegmaattisin mahdollinen haastateltava - jota ei ole välttämättä edes olemassa. Mistä tietää keksikö toimittaja tämän "Annan" täysin omasta päästään 🤔
Ei kaikista ole samoihin asioihin. Ei kaikki ole samasta puusta veistettyjä, eivät kaikki saa samoja kortteja elämäänsä monella eri tasolla. Se että juuri sinä kestät ja jaksat enemmän ja paremmin kuin joku muu ei muuta sen heikomman ihmisen tilannetta miksikään.
Mutta ehkä jonain päivänä sinäkin ehkä sen tajuat kun elämä vie sinut jonnekin mihin et olisi koskaan uskonut aikaisemmin. Se on tapahtunut monelle muulle, se voi tapahtua siis joskus sinullekin kun maailma avartuu aivan väärästä päästä etkä ole siihen lainkaan valmistautunut.