Millaista on seurustella ADHD-potilaan kanssa?
Kommentit (145)
No mitä itse ehdin tovin olla myöhemmin adhd-diagnoosin saaneen kanssa suhdetta yrittämässä, niin olihan se aikamoista kyytiä. Välillä hän oli kuin pikkulapsi vailla mitään impulssikontrollia ja sitten alkoi kiukuttelut kun asiat ei menneet niinkuin halusi. Väki on jälkeeni vaihtunut aika tiuhaan tahtiin, joten eihän tuolla jutulla ollut mitään toivoa missään vaiheessa.
Se pitää kuulkaa miehet rakastaa ADHD nainen ehjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Älä hyvä ihminen ryhdy seurustelemaan potilaan kanssa, se on eettisesti väärin. Potilas on aina alisteisessa asemassa.
Eihän tuo koske kuin hoitohenkilökuntaa. Sanotaanpa että rakastun diabetestä sairastavaan ja hän minuun. Pitäisikö vaan unohtaa koko juttu ja jäädä kärsimään tahoillamme yksin, kun palsta-anonyymin mukaan olisi niin epäeettistä pariutua?
Vierailija kirjoitti:
Potilaan? Ei kai noi mitään potilaita ole. Potilaat on sairaalassa.
Jos sinulla on lääkitys, saat koulussa erityispalveluita etkä saa luovuttaa siittiöitä, niin olet potilas.
Vierailija kirjoitti:
Itse hieman ihmettelen, että niin moni adhd ylipäätään päätyy parisuhteeseen - jopa useamman kerran!
Adhd-oireinen kun esimerkiksi myöhästelee siinä määrin, että jotkut voi loukkaantua heti alkuunsa. Lisäksi viesteihin vastaaminen ym. unohtuu helposti, ja asiat elää. Elämänhallinta yleensä puutteellista (ja diagnoosia varten kai pitääkin olla?????? Vai mikä adhd silloin muka on jos kaikki onnistuu?) mikä aiheuttaa myös stressiä ja suuttumusta kenties kumppanissa jne.
Sinänsä en ihmettele, että miten he päätyvät parisuhteeseen. ADHD-ihmisillä on tapana kiinnostua uusista asioista erittäin intensiivisesti. Se uusi kiinnostava asia (tässä tapauksessa ihminen) saa kaiken huomion ja rakkauden. Eli he voivat olla suhteen alussa todella ihania ihmisiä.
Ongelmat alkaa sitten, kun ADHD löytää jotain uutta kiinnostavaa. Sitten se ns vanha kiinnostuksenkohde (kumppani) ei enää kiinnostakaan.
Vierailija kirjoitti:
Se pitää kuulkaa miehet rakastaa ADHD nainen ehjäksi.
Hölmö oletus, että adhd-ihminen olisi jotenkin RIKKI. Jotkut voi toki olla, en sitä sano.
Me ei olla kyllä kumpikaan potilaita, vaikka ADHD-piirteitä löytyy. Miehen terapeutti on sitä mieltä, että miehellä se melko varmasti on. Minä taas olen ulkopuolisen silmissä se huithapelimpi, mutta olen säästynyt terapeuteilta ja isommilta ongelmilta.
Minusta meillä on kivaa. Miehen seurassa ei ole koskaan tylsää. Hän on aina lukenut tai katsonut jotain kiinnostavaa ja hänellä on siitä omaperäinen mielipide tai jatkoajatus. Tai sitten kiinnostuneet yhdessä jostakin asiasta ja annamme sille kaikkemme. Arjessa ikävintä on miehen addiktioherkkyys, oma ailahtelevaisuuteni, kodin sotku, aamuherätykset ja rahahuolet.
Vanhempina olemme omistautuvia, jaksamme leikkiä, pelata, tukea harrastuksissa, ulkoilla ja pyörittää hurjaa arkirumbaa. Lapsista yhdellä vaikuttaisi olevan samoja piirteitä kuin meillä, muut ovat rauhallisempia.
Vierailija kirjoitti:
Itse hieman ihmettelen, että niin moni adhd ylipäätään päätyy parisuhteeseen - jopa useamman kerran!
Adhd-oireinen kun esimerkiksi myöhästelee siinä määrin, että jotkut voi loukkaantua heti alkuunsa. Lisäksi viesteihin vastaaminen ym. unohtuu helposti, ja asiat elää. Elämänhallinta yleensä puutteellista (ja diagnoosia varten kai pitääkin olla?????? Vai mikä adhd silloin muka on jos kaikki onnistuu?) mikä aiheuttaa myös stressiä ja suuttumusta kenties kumppanissa jne.
Kyllä ADHD-henkilöllä voi olla asiat hyvinkin hanskassa, jos on tunnollinen luonne ja löytänyt omat selvitymiskeinonsa. Se pärjääminen vaan vaatii usein tosi paljon ponnistelua mikä taas johtaa jatkuvaan stressiin ja väsymykseen, ja henkilö voi olla esimerkiksi hyvin joustamaton, jottei hänen arki mene sekaisin (esimerkiksi joka paikkaan pitää lähteä ihan överisti etuajassa, ettei vaan myöhästy, tai asiat on pakko tehdä aina tietyn kaavan mukaan, ettei mikään unohdu).
Oma ADHD mieheni ei myöhästele ja maksaa laskunsa. Mutta muuten käy ylikierroksilla ja koko ajan pitäisi olla tekemistä. Levoton. Päätöstenteko kestää kauan, kun asioita pitää tutkia ja pohtia monelta kantilta.
Addiktioherkkyys on huono juttu, aivot haluaa dopamiinia. Päihteet, pelit, porno, seksi..
Vierailija kirjoitti:
No mitä itse ehdin tovin olla myöhemmin adhd-diagnoosin saaneen kanssa suhdetta yrittämässä, niin olihan se aikamoista kyytiä. Välillä hän oli kuin pikkulapsi vailla mitään impulssikontrollia ja sitten alkoi kiukuttelut kun asiat ei menneet niinkuin halusi. Väki on jälkeeni vaihtunut aika tiuhaan tahtiin, joten eihän tuolla jutulla ollut mitään toivoa missään vaiheessa.
Jep jep, kun se kiihkeä alun uutuudenviehätys haihtuu niin kumppani muuttuu tylsäksi ja alkaa kiukuttelut ja uusien jännittävämpien katselut.
Vierailija kirjoitti:
Addiktioherkkyys on huono juttu, aivot haluaa dopamiinia. Päihteet, pelit, porno, seksi..
Miehelläni on ADHD, ja hänellä on joskus telkkari päällä, kännykässä joku video, ja pelaa samalla Switchillä. Tämä on yksi asia jota en tule koskaan ymmärtämään.
En halua seurustella lievän aivovammapotilaan kanssa.
Muistutuksena, ADHD ei käytännössä tarkoita yhtään mitään. Ketjussa katkerat ihmiset vain niputtavat yhteen asioita, joista eivät eksissään pitäneet, ja kutsuvat näitä ns. ADHD-piirteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Raskasta. Käyttäytyi kuin teini-ikäinen. Vain omat harrastukset kiinnostavat, mikään muu ei. Unohti kaikki muiden ja omat sanomisensa noin 30 sekunnin sisään, eli ei muistanut ikinä luvanneensa mitään. Uuden harrastuksen aloitus tarkoittaa sitä, että kaikki siihen liittyvä tilpehööri täyttää talon noin parissa päivässä.
Tuo harrastuksiin liittyvä tavaran ostaminen on jotain ihan käsittämätöntä. Se uusi harrastus vie muutenkin kaiken huomion. Normaali ihminen aloittaa vaikka juoksuharrastuksen niin, että kaivaa kaapista vanhat lenkkarit ja kokeilee, että miten homma lähtee sujumaan. ADHD ostaa ensin kahdensadan euron juoksukengät, paidan, housut, liivin, ja lasit ja käy joka päivä juoksemassa. Sitten pitää ostaa enemmän kenkiä, geelejä, jne. Kaikki keskustelut liittyvät jollain tavalla juoksemiseen, ja läheisellä nousee savu korvista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Addiktioherkkyys on huono juttu, aivot haluaa dopamiinia. Päihteet, pelit, porno, seksi..
Miehelläni on ADHD, ja hänellä on joskus telkkari päällä, kännykässä joku video, ja pelaa samalla Switchillä. Tämä on yksi asia jota en tule koskaan ymmärtämään.
Ja tuskin jää niistä videoista ja telkkareista mitään mieleen kun huomio on pelissä. Aivan turhaa häsläämistä.
Vierailija kirjoitti:
Muistutuksena, ADHD ei käytännössä tarkoita yhtään mitään. Ketjussa katkerat ihmiset vain niputtavat yhteen asioita, joista eivät eksissään pitäneet, ja kutsuvat näitä ns. ADHD-piirteiksi.
No aivan varmasti tarkoittaa, vaikka sinä et nyt sattuisi pitämään mahdollisesti itse adhd-vaivaisena näistä negatiivisista asioista joita "taudinkuvaan" kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Addiktioherkkyys on huono juttu, aivot haluaa dopamiinia. Päihteet, pelit, porno, seksi..
Mä löysin joskus miehen jolla oli seksiaddiktio ja se sopi mulle mainiosti, mutta hänellä oli valitettavasti muitakin addiktioita, ja sen vuoksi siitä ei voinut tulla mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Addiktioherkkyys on huono juttu, aivot haluaa dopamiinia. Päihteet, pelit, porno, seksi..
Miehelläni on ADHD, ja hänellä on joskus telkkari päällä, kännykässä joku video, ja pelaa samalla Switchillä. Tämä on yksi asia jota en tule koskaan ymmärtämään.
Ja tuskin jää niistä videoista ja telkkareista mitään mieleen kun huomio on pelissä. Aivan turhaa häsläämistä.
Mä laitan joskus telkkarin kiinni koska en jaksa sitä hälinää. Sitten alkaa protestointi kuinka mies kuulemma katsoi telkkaria. Juu ihan varmasti. :D
Adhd-ihmisellä voi olla erittäin hyvä muisti, riippuu ihmisestä. Ja se muistaako kuulemaansa, riippuu paljon siitä, kiinnostaako se kuulemansa asia vai ei.
Taloudellisesti adhd-ihmiset on tosiaan usein vähän käsiä, kun laskut jää helposti maksamatta ja tulee rästejä ym. Mitään tuhlailutaipumusta ja yli varojen elämistä adhd-ihmisellä ei automaattisesti ole, vaikka joillain kai on sellaista. Toiset taas kuluttaa hyvin vähän, ja voivat siirrellä pakollisten asioiden kuten ruoan ostamista vaikka on jo nälkä.